Vaimoni on nyt raskaana ja voi luoja... kovilla ollaan.
Mitäköhän tässä pitäis tehdä??
Mieli muuttuu joka päivä ja päivässäkin sen tuhannen kerran. Vaimo itkeskelee iltaisin ja päivisin on kumminkin onnellinen ja iloinen. Pinna palaa 100-0 nanosekunnissa ja saan kuulla kunniani, tein miten tahansa. Tätä on nyt kestänyt 2 kk. Jatkuuko tätä nyt koko puolivuotta?? Millä sen vaimon sais tyytyväiseksi... en tunne häntä juuri nyt, enää...
Vaimoni...
miesvaillavaimoa
8
1329
Vastaukset
- izucci
Omallakin vaimolla oli tunteet aika pinnassa ja mieli ailahteli raskauden aikana. Hän oli kuitenkin sen verran älykäs ja koulutettu, että tiesi hyvin sen johtuvan hormoneista ja muista raskauden tuomista vaivoista. Joskus hän vähän tiuski, mutta pyysi kyllä heti anteeksi ja toivoi ymmärrystä. Sitä kyllä annoinkin ja loppujen lopuksi aika helpolla selvisimme molemmat.
Antaisin ohjeeksi, että puhuisit vaimollesi ja yrittäisit saada tämän ymmärtämään etteivät ne mielialamuutokset ole kenenkään vikoja. Vaikka hänen tekeekin mieli tiuskia sinulle, niin sinä et kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää. Parhaassa tapauksessa nainen ymmärtää mistä on kyse, ja vaikka hänen pitääkin joskus vähän purkautua, ei hän voi kaataa kaikkea pahaa oloaan sinun päällesi. Ainakin hänen olisi syytä oppia pahoittelemaan ja pyytämään anteeksi purkauksensa jälkeen.
Ja sinulle sanoisin, onneksi olkoon, koeta vain kestää ja ymmärtää itsekin ettei vaimo aina voi niille mielialamuutoksille mitään. Äläkä ota hänen purkauksiaan henkilökohtaisesti, elä sinä vain omaa elämääsi.
Kyllä se elämä siitä voittaa ja vaimokin yleensä palautuu normaaliksi.- ä<sVKVKV
Onpas fiksu vastaus! Näillä suomi24 palstoilla saa yleensä lukea jotain "no koita kestää kerran menit paksuks pamauttamaan, ähä ähä" -vastauksia.
Mielialamuutokset ei välttämättä kestä koko raskautta, varsinkin keskiraskaudessa moni odottava nainen on varsin tyytyväinen ja iloinen alun myllerrysten jälkeen & ennen loppuraskauden vaivoja.
Sanon niin kuin edellinenkin, koittakaa saada puhuttua asiasta. Hormonien aiheuttamat mielialamuutokset on kuin säätiloja, tulevat ja menevät. Niistä ei kannata liiaksi ottaa itseensä. Muu raskauteen liittyvä henkinen myllerrys (josta valitettavan vähän puhutaan, verrattuna fyysiseen puoleen) vaatii enemmän syvällistä ymmärrystä ja toisaalta naiselta itseltäänkin ponnistelua asioiden setvimiseksi. Ei vaan mielipahan kaatamista toisten päälle. Näillä tarkoitan pelkoja, ahdistuksia, epävarmuuksia joita odotus monilla lietsoo. Mutta niitä on varmaan isiksikin tulevilla, joten yhteistä maaperää keskusteluille ehkä löytyy (?). - Monimutkanen
ä<sVKVKV kirjoitti:
Onpas fiksu vastaus! Näillä suomi24 palstoilla saa yleensä lukea jotain "no koita kestää kerran menit paksuks pamauttamaan, ähä ähä" -vastauksia.
Mielialamuutokset ei välttämättä kestä koko raskautta, varsinkin keskiraskaudessa moni odottava nainen on varsin tyytyväinen ja iloinen alun myllerrysten jälkeen & ennen loppuraskauden vaivoja.
Sanon niin kuin edellinenkin, koittakaa saada puhuttua asiasta. Hormonien aiheuttamat mielialamuutokset on kuin säätiloja, tulevat ja menevät. Niistä ei kannata liiaksi ottaa itseensä. Muu raskauteen liittyvä henkinen myllerrys (josta valitettavan vähän puhutaan, verrattuna fyysiseen puoleen) vaatii enemmän syvällistä ymmärrystä ja toisaalta naiselta itseltäänkin ponnistelua asioiden setvimiseksi. Ei vaan mielipahan kaatamista toisten päälle. Näillä tarkoitan pelkoja, ahdistuksia, epävarmuuksia joita odotus monilla lietsoo. Mutta niitä on varmaan isiksikin tulevilla, joten yhteistä maaperää keskusteluille ehkä löytyy (?).Ei liity varsinaisesti yllä oleviin hyvin asiallisiin kysymyksiin, mutta ihmettelen yhä miksi vain naisen hormonien aiheuttamat kummallisuudet pitää hyväksyä ja ymmärtää. Kun miestä ns. "hormoonit vievät", häntä pidetään itsekkäänä sikana jonka pitäisi ymmärtää käyttäytyä ihmisiksi. Miksei siis naisenkin pitäisi osata vain pitää suunsa supussa kun horminitoiminta heittää mielialaa milloin mihinkin?
- LiinaLeenaLaina
Monimutkanen kirjoitti:
Ei liity varsinaisesti yllä oleviin hyvin asiallisiin kysymyksiin, mutta ihmettelen yhä miksi vain naisen hormonien aiheuttamat kummallisuudet pitää hyväksyä ja ymmärtää. Kun miestä ns. "hormoonit vievät", häntä pidetään itsekkäänä sikana jonka pitäisi ymmärtää käyttäytyä ihmisiksi. Miksei siis naisenkin pitäisi osata vain pitää suunsa supussa kun horminitoiminta heittää mielialaa milloin mihinkin?
Mitä tarkoitat sillä että miestä vie hormonit?
Onko miehetkin pahantuulisia hormoniensa takia, jolloin heidän tavanomaista lyhyemmästä pinnasta, itkuisuudesta yms. tulee turhia riitoja suhteeseen? Jos näin on, ilmoittaudun heti ymmärtämään miehiäkin, tottakai, tasa-arvon nimissä. - mää vaa
Monimutkanen kirjoitti:
Ei liity varsinaisesti yllä oleviin hyvin asiallisiin kysymyksiin, mutta ihmettelen yhä miksi vain naisen hormonien aiheuttamat kummallisuudet pitää hyväksyä ja ymmärtää. Kun miestä ns. "hormoonit vievät", häntä pidetään itsekkäänä sikana jonka pitäisi ymmärtää käyttäytyä ihmisiksi. Miksei siis naisenkin pitäisi osata vain pitää suunsa supussa kun horminitoiminta heittää mielialaa milloin mihinkin?
nimim. Ap ja monimutkainen:
Wikipedia:
-Raskauden aikana naisen elimistössä tapahtuu monenlaisia muutoksia, joilla elimistö sopeutuu raskauden ja synnytyksen aiheuttamaan lisärasitukseen.
-Jopa puolet naisista kärsii alkuraskauden aikana pahoinvoinnista.
-Suurimmalle osalle raskaana olevista naisista kehittyy jonkinasteinen anemia: Raudanpuutteen tavallisimpia oireita ovat väsymys, heikotus, huimaus, kalpeus, ihon tai silmävalkuaisten keltaisuus, heikentynyt yleiskunto, hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute, päänsärky, hermostuneisuus, ruokahaluttomuus, hengästyminen ja hengenahdistus, sydänkipu, ihon ja huulten kuivuminen, kynsien halkeilu, hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö, nopeutunut pulssi.
-Raskaana oleva saa myös jatkuvasti "pelätä" näitä: Pre-eklampsia eli raskausmyrkytys, raskausdiabetes, raskaus hepatoosi eli maksan toimintahäiriö, laskimotukos, keskenmeno, kohtukuolema.. nämä kun on suuri riski saada raskausaikana.
Perhesuunnittelu:
Kun nainen saa tietää olevansa raskaana, tunteet ovat usein varsin ristiriitaiset. Toisaalta tuleva äiti ja isä ovat hyvin onnellisia raskauden alkamisesta, mutta samalla herää kysymys, mihin tässä ollaan menossa ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Etenkin alkuraskauden aikana ilmenevät mielialan äkilliset ailahtelut, kuten itkuisuus ja haavoittuvuus, ovat pitkälti hormonien säätelemiä. Myös psyykkiset tekijät ja ympäristö vaikuttavat niihin, tosin paljolti sitä kautta, että hormonit muuttavat naisen perusolotilaa, jolloin hän reagoi herkemmin kaikkeen. Se ilmenee muun muassa masennus-, itku- ja suuttumisherkkyytenä.
Samaan aikaan esiintyy usein pahoinvointia, mikä voi tehdä elämän työlääksi. Myös pahoinvoinnin syy löytyy hormoneista, luultavasti istukkahormoneista. Alkuraskauden aikana suurin osa naisista kärsii myös seksuaalisen halukkuuden alenemisesta.
Anteeksi nyt vain mr monimutkainen, mutta eikö ole ihan ymmärrettävää että kun naisen sisällä alkaa kasvaa toinen ihminen, saattaa se hivenen vaikuttaa ihan mihin vaan ihmisen toimintaan, henkisiin ja fyysisiin. Meinaan, olisiko meistä äijistä loppujen lopuksi tuohon hommaan? Kyllä luulisi pää pimahtavan kaiken maailman muutosten edessä.. - Monimutkanen
LiinaLeenaLaina kirjoitti:
Mitä tarkoitat sillä että miestä vie hormonit?
Onko miehetkin pahantuulisia hormoniensa takia, jolloin heidän tavanomaista lyhyemmästä pinnasta, itkuisuudesta yms. tulee turhia riitoja suhteeseen? Jos näin on, ilmoittaudun heti ymmärtämään miehiäkin, tottakai, tasa-arvon nimissä.No kyllä monet naiset ovat nähneet miten miestä viedään kun vietit heräävät jonkun uuden ja usein nuoremman naisen tullessa kuvioihin. Miesten hormooneistahan tuo käytös johtuu. Pitäisi siis olla ihan ymmärrettävää ja jopa hyväksyttävää?
Naisten hormoonien aiheuttama kärttyisyys jota mies saa tasaisin väliajoin kuunnella vaikka vuosikymmenten aikana taas on kuitenkin jotain joka pitää vain kestää, sehän ei vaikuta mitenkään parisuhteeseen ja miehen tyytyväisyyteen siinä, vai vaikuttaisiko sittenkin?
Joten myönnetäänpä nyt että naisilla olisi usein myös hieman petrattavaa siinä miten käyttäytyvät vaikka kuinka olisi hormonit ja muut "luonnolliset syyt" takana. - Monimutkanen
mää vaa kirjoitti:
nimim. Ap ja monimutkainen:
Wikipedia:
-Raskauden aikana naisen elimistössä tapahtuu monenlaisia muutoksia, joilla elimistö sopeutuu raskauden ja synnytyksen aiheuttamaan lisärasitukseen.
-Jopa puolet naisista kärsii alkuraskauden aikana pahoinvoinnista.
-Suurimmalle osalle raskaana olevista naisista kehittyy jonkinasteinen anemia: Raudanpuutteen tavallisimpia oireita ovat väsymys, heikotus, huimaus, kalpeus, ihon tai silmävalkuaisten keltaisuus, heikentynyt yleiskunto, hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute, päänsärky, hermostuneisuus, ruokahaluttomuus, hengästyminen ja hengenahdistus, sydänkipu, ihon ja huulten kuivuminen, kynsien halkeilu, hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö, nopeutunut pulssi.
-Raskaana oleva saa myös jatkuvasti "pelätä" näitä: Pre-eklampsia eli raskausmyrkytys, raskausdiabetes, raskaus hepatoosi eli maksan toimintahäiriö, laskimotukos, keskenmeno, kohtukuolema.. nämä kun on suuri riski saada raskausaikana.
Perhesuunnittelu:
Kun nainen saa tietää olevansa raskaana, tunteet ovat usein varsin ristiriitaiset. Toisaalta tuleva äiti ja isä ovat hyvin onnellisia raskauden alkamisesta, mutta samalla herää kysymys, mihin tässä ollaan menossa ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Etenkin alkuraskauden aikana ilmenevät mielialan äkilliset ailahtelut, kuten itkuisuus ja haavoittuvuus, ovat pitkälti hormonien säätelemiä. Myös psyykkiset tekijät ja ympäristö vaikuttavat niihin, tosin paljolti sitä kautta, että hormonit muuttavat naisen perusolotilaa, jolloin hän reagoi herkemmin kaikkeen. Se ilmenee muun muassa masennus-, itku- ja suuttumisherkkyytenä.
Samaan aikaan esiintyy usein pahoinvointia, mikä voi tehdä elämän työlääksi. Myös pahoinvoinnin syy löytyy hormoneista, luultavasti istukkahormoneista. Alkuraskauden aikana suurin osa naisista kärsii myös seksuaalisen halukkuuden alenemisesta.
Anteeksi nyt vain mr monimutkainen, mutta eikö ole ihan ymmärrettävää että kun naisen sisällä alkaa kasvaa toinen ihminen, saattaa se hivenen vaikuttaa ihan mihin vaan ihmisen toimintaan, henkisiin ja fyysisiin. Meinaan, olisiko meistä äijistä loppujen lopuksi tuohon hommaan? Kyllä luulisi pää pimahtavan kaiken maailman muutosten edessä.."Anteeksi nyt vain mr monimutkainen, mutta eikö ole ihan ymmärrettävää että kun naisen sisällä alkaa kasvaa toinen ihminen, saattaa se hivenen vaikuttaa ihan mihin vaan ihmisen toimintaan, henkisiin ja fyysisiin. Meinaan, olisiko meistä äijistä loppujen lopuksi tuohon hommaan? Kyllä luulisi pää pimahtavan kaiken maailman muutosten edessä.. "
En minä mitenkään kiellä että raskaus ei vaikuttaisi tai että se ei saisi vaikuttaa naiseen. Kahden lapsen isänä olen kyllä nähnyt läheltä mitä tapahtuu. Mutta pointti on siinä, että ei naisen tarvitse vain antautua ja heittäytyä täysin hormoniensa ja mielialojensa vietäviksi. Nainen on kuitenkin kokemuksieni mukaan raskauden aikana edelleen ihan täysjärkinen ja älykäs ihminen. Hän voi myös itse tiedostaa, mitä tapahtuu. Kyllä näistä muutoksista on niin paljon tietoa alkaen naistenlehdistä ja loppuen neuvolan oppaisiin. Siksi nainen voi myös miettiä miksi hän tekee mitäkin ja onko se aina ihan kohtuullista ja oikein. AIna tulee tietysti hetkiä jolloin väsymys ja tunteet ottavat vallan mutta niitä voi aina pyytää anteeksi jos on tullut sanottua tai tehtyä jotain tyhmää. Mutta joku kontrolli pitää olla kuitenkin. Ei pelkkä raskaus oikeuta suuttumaan jatkuvasti pikkuasioista sekunnissa kuten ap kirjoitti vaimonsa tekevän. Se ei vain ole aikuisen ihmisen käytöstä, raskaana tai ei.
- Ninaliinuska
Omasta kokemuksesta kerron nyt että vaikeaa se raskausaika oli, vaikka ymmärrettiinkin miehen kanssa molemmat mitä tuleman voi pitää. Hormoonit hyris niin että sen jälkeen kun olin sanonut rakastavani niin vihasin ukkoa jo täydestä sydämestä, kun oli jäänyt haisevat sukat sängyn jalkopäähän.
Mun mies oli melkein kokoajan töissä ja mulla oli pieni esikoispoika koko raskausajan hoidettavana. Ei mulle haettu jäätelöä keskellä yötä tai hierottu varpaita tai muutakaan apua en saanut mihinkään.
Siksi ehdotankin että jos ihan oma-aloitteisesti tekis jotakin kivaa raskaana olevalle vaimolle! Itse sen kaiken kamalan melskeen keskellä pysähdyin totaalisesti kun mieheni oli ihan omatoimisesti käynyt ostamassa vauvalle vaatetta ja helistimen!!!! Oli niin upeaa että hormoonitkin väisty hetkeksi!!
En tiedä onko tästä apua mutta jos sulla huono päivä ja pinna kireellä niin meet vaikka punttikselle tai mitä muuta hyvänsä, ettei tois lisää pahaa virtaa sinne kotiin!
Mulla eka raskausaika oli kun ruusuilla olis tanssinu, elämä hymyili päivittäin. Toinen raskaus olikin sitten jotakin ihan muuta! Ja IKÄVÄ kyllä raskaushormoonit jylläs täysillä puolivuotta synnytyksestä!!
Toivon ettei teillä ole näin!
Ymmärrän ettei aina jaksa olla mielinkielin tai passata, ei niin pidä ollakkaan, koita olla niin paljon avuksi kun kykenet ja kysy vaimorakkaaltasi että voisitko tehdä jotakin!!?
Ja se vielä vinkiksi että joka äskyilyn aikana ei kannata ottaa esiin sitä että oot hormoonihirviö tai että hulluks oot tullu tai jotakin sellasta. Yritä ite vetää henkee ja ota vaikka roskapussi ja kiikuta ulos tai muuta sellasta että ite pääset rauhottuu.
Neuvolasta muuten saa jotakin apua varmaankin tähän, eli jos mahd. mene enskäynnille mukaan ja ottakaa asia esiin!
Kovasti voimia teille kaikille ja toivon että hormoonit hellittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k313994- 412679
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut412667Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s82425- 302393
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.3122230- 381969
Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta461643Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t481592- 1411497