Aamulla katselen ikkunasta kun pienet koululaiset mahtavat eriväriset reput selässä taapertavat kouluun. Reput näyttävät niin isoilta pienen ekaluokkalaisen selässä joka vielä näyttää olevan melko tyhjä. Asun tavallaan saaressa jossa on ja tulee olemaan aina oma koulu ala-asteikäisille. En oikein pysy mukana tässä koulujen yhdistämishankkeessa, tehdään koulutehtaita jopa tuhannen oppilaan yhdyskuntia. Koulumatkan joutuvat tekemään suurin osa linja-autoilla, koulamatka saattaa kestää tunteja. Näin ne ajat muuttuvat.
Vanhin lapsenlapseni aloitti tänä syksynä lukion. No sen tiimoilta ei ole asiat muuttuneet, edelleen jokainen joutuu ostamaan oppikirjat itse, kuten minäkin kymmeniä vuosia sitten. Ensialkuun kirjapino maksoi 200 € ja vielä lisää on kirjojen hankintaa tulossa. Katselin kirjapinoa, joitakin kirjoja voi seuraava lapsi käyttää mutta työkirjat on välttämätöntä hankkia uudet.
Puhutaan ilmaisesta koulujärjestelmästä, näköjään se koskee vain peruskoulua. En tiedä miten ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen osalta kustannukset ovat. Yliopisto opiskelijat kustantavat itse opiskelunsa ja se ei ole mitään halpaa. Tosin se ryhmä on suurena osana kehittämässä ja luomassa yhteiskuntaan uutta tieto-taito osaamista. Suuret velat ovat on jokaisella edessä opintojen loppuessa.
Tämän päivän nuori lähtee työelämään aivan toisin valmiuksin mitä meidän ikä'luokka, ajat ovat muuttuneet ja kehitys kulkenut huimasti eteenpäin. Eräs yli 80v opettaja kertoi miten hän ensimmäiseen työpaikkaansa mennessä vei mukanaan öljyä 10l kanisterillisen koska syrjäkylän kouluista puuttui sähkö.
Vanhin lapsenlapseni aloitti tänä syksynä lukion. No sen tiimoilta ei ole asiat muuttuneet, edelleen jokainen joutuu ostamaan oppikirjat itse, kuten minäkin kymmeniä vuosia sitten. Ensialkuun kirjapino maksoi 200 € ja vielä lisää on kirjojen hankintaa tulossa. Katselin kirjapinoa, joitakin kirjoja voi seuraava lapsi käyttää mutta työkirjat on välttämätöntä hankkia uudet.
Puhutaan ilmaisesta koulujärjestelmästä, näköjään se koskee vain peruskoulua. En tiedä miten ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen osalta kustannukset ovat. Yliopisto opiskelijat kustantavat itse opiskelunsa ja se ei ole mitään halpaa. Tosin se ryhmä on suurena osana kehittämässä ja luomassa yhteiskuntaan uutta tieto-taito osaamista. Suuret velat ovat on jokaisella edessä opintojen loppuessa.
Tämän päivän nuori lähtee työelämään aivan toisin valmiuksin mitä meidän ikä'luokka, ajat ovat muuttuneet ja kehitys kulkenut huimasti eteenpäin. Eräs yli 80v opettaja kertoi miten hän ensimmäiseen työpaikkaansa mennessä vei mukanaan öljyä 10l kanisterillisen koska syrjäkylän kouluista puuttui sähkö.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yökylässä koululaukkuineen/reppuineen hämmästelin sitä painoa mitä nuo koulukirjat edustivat.
Samoin kirjojen jahti, jos saisi ostaa joltakin halvemmalla. Välähti mielessä, eikö voitaisi näin tietokoneaikana netissä ilmoittaa ajankohtainen kirja, josta tulostamalla saisi jaksottain käsiteltävän kohdan tulostettua A4 kokoon,´reijittää se ja sitoa yhteen. Kuinka paljon kevyempää ja halvempaa se olisi, nippu vihkosia, joista tieto olisi luettavissa. Sensijaan kannetaan edestakaisin koko lukuvuoden tietomäärää useissa kansissa päivittäin.
Tietenkin jotkut oppilaat joutuisivat joko koulussa, tai kirjastoissa tulostamaan vihkosensa. Työllistävä vaikutus painattamisen suhteen jäisi kylläkin pois, mutta vuosittainen uusien oppikirjojen määrä yksinkertaistuisi ja halpenisi niiden käyttäjäperheille.
tuo olisi, varastamista kirjan tekijöiltä ja kustantajilta. niin sitä toiset ongelmia ratkoo,
itse ottaa ohjelmaansa niin kirjojen laatijat, että yhden k.y. painatuksen omassa yksikössään. Muutama vuosikymmen eteenpäin saattaa olla mullistavimpiakin uudistuksia tulossa.
Olin joskus -40 luvulla valmistumisen jälkeen Pohjois-Karjalan kylässä opettajana. Ei ollut sähkövaloa vaan joku kumman aparaatti jonka vahtimestari sytytti ja sammutti luokkaan pimeänä aikana.
Eka luokalla oli Aukusti salo, aapiskukko lukukirjana ja laskentokirja. Lyijykynä, kumi ja ruutu- ja kaunokirjoitusvihko jaettiin koulun alkaessa.
Luovuutta sitä opettajalta vaadittiin tunteja valmistellessa ja koulujuhlia järjestäessä. Kaikki puvut plus muut koristeet piti melkein tyhjästä nyhjästä. Joulukuusen lumipallot tehtiin maitosiivilä vanusta, silkkipaperista muita koristeita. Jos joku ei tiedä mikä on siivilävanu, sitä käytettiin maitotonkaan maitoa kaadettaessa lypsysangosta.
Öljylamppu paloi minunkin kammarissa pimeän aikaan, elämä oli tosi vaatimatonta. Ei sitä osannut enempää vaatia, aika oli silloin sellainen sodan jälkeen. Kauppoja ei ollut lähimaillakaan, taloista kävin leipää, maitoa ja jauhoja ostamassa. Pitkä oli kauppalista kun joskus pääsi kirkonkylään ostoille ja asioita hoitamaan. Mietin miten sitä oikein silloin pärjäili, eipä sitä joka pippuripurkkia lähdetty ostamaan pitkän matkan taakse, lainatakin piti naapurilta ruokatarvikkeita joskus.
Aika kultaa muistot vieläkin katson valokuvia haikeudella tuolta ajalta.