Kaikki skitsof.

Ei ole yksineläjiä, en minä ainakaan. Kai skitsofreenikoissakin on erilaisia niinkuin muissakin, jotkut tykkää olla yksin ja jotkut parisuhteessa..

Sairastan skitsofreniaa ja jouduin taas kerran osastohoitoon viime talvena ja nyt alkukeväällä kotiutunut. Olen yksineläjä enkä varmaankaan haluaisi ainakaan vielä elää parisuhteessa. Elämä vaan on tosi tylsää ilman kumppania joten luultavasti jos elinvuosia saan niin joskus kumppanin etsin itselleni. Toisaalta ajatuskin jo vähän pelottaa sillä pelkään että kumppani kohtelee väärin minua eli suhteessa olisi fyysistä väkivaltaa. Sitä en haluaisi kokea. Olen niin monen pariskunnan nähnyt kärsivän siitä.

Itse sairastan skitsofreniaa ja olen tällä hetkellä sinkku. Asuin kuitenkin avoliitossa 5 v (suhde kesti n. 6 v). Suhde päättyi ihan muista syistä, kuin liittyen sairauksiini. Toivon löytäväni uuden kumppanin joskus. Lapsia en kuitenkaan aio tämän sairauden takia koskaan hankkia.

Tavattiin 19 vuotta sitten, naimisissa ollaan oltu 14 vuotta. Ei lapsia.
Ihan hyvin menee. Mieheni on tottunu mielialan vaihteluihin ja muuhun. Viimeks oli psykoosi 3 vuotta sitten. Voisi sanoa että lääkitys on kohdillaan.
Mulla on skitsoaffektiivinen häiriö, keskivaikea masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö.

mutta, eräs perheenjäsen sairasti. Olen muutenkin elänyt niin erikoisen lapsuuden, että siitä pitäisi kirjoittaa kirja. Olen saanut kärsiä yllinkyllin läheisen ihmisen sairauden aiheuttamista ennakkoluuloista. En seurustele, koska en ole löytänyt sopivaa kumppania. 15 vuotta olen ollut jo yksin.

Skitsofreniadiagnoosin sain vuonna 2007, sitä ennen diagnoosini oli tarkemmin määrittelemätön ei elimellinen psykoosi (vuonna 2002). Ennen skitsofreniaan sairastumista olin parisuhteessa 3 vuotta, mutta kun sairastuin psykoosiin lopetin samalla parisuhteen. Parisuhde oli hyvin ahdistavaa aikaa ja oli hyvä että saatiin se onnellisesti päätökseen. Ei olla ex-avokin kanssa enää missään väleissä. Olen sittemmin kokeillut ystävystyä kolmen eri miehen kanssa, mutta viimeisin heistä tokaisi minulle suoraan että minun pitäisi oikeasti etsiä vertaiseni ystävä. Näiden kolmen kanssa olemisesta ei tullut siis mitään. Nyt olen ollut vertaistukiryhmässä ja sieltä olen löytänyt vertaiseni kaverin. Tuntuu välillä vähän ahdistavalta pitää yhteyttä kaveriin omasta mielestäni usein ja kaipaisin välillä omaa rauhaa. En uskonutkaan olevani näin yksinäisyyden kaipuinen kuin mitä olenkaan. En tiedä miten tämä uusi ystävyyssuhde kestää kun tarvitsisin niin paljon omaa aikaa. Voi olla ettei se kestä.