Tarvitseeko lukion psykologian kurssit olla käytynä jos hakee yliopistoon opiskelemaan psykologiaa tai onko niistä kursseista hyötä esim. pääsykokeissa? En ole käynyt yhtäkään kurssia, sillä käyn tällä hetkellä viimeistä vuotta kaksoistutkintoa ja siihen sisältyviin lukio-opintoihin ei kuulu psykologia. Olen opiskelut lyhyttä matikkaa, koska pitkää olisi joutunut opiskelemaan iltaopiskeluna kun lyhyt matikka on kaikille kaksoistutkintolaisille automaattisesti valittu. Minulla on mahdollisuus saada yo-paperit, mutta ei lukion päästödistusta, koska kurssimäärä ei tule täyteen. Sen sijaan saan ammatilliselta puolelta sen päästötodistuksen. Minua oikeastaan harmittaa, että vaihdoin tähän kaksoistutkintoon kun aluksi olin pelkästään lukiossa. Ala jota opiskelen nyt (hiusala) on toki intohimoni ja jollain tapaa tuki vanhoja unelmiani, mutta en koe itseäni tärkeäksi tai työtäni merkitykselliseksi. Koen alan itse asiassa hyvin turhana, mehän käsittelemme kuollutta solukkoa eli hiuksia. Toisaalta saan toteuttaa itseäni ja käyttää taiteellisia kykyjäni, mutta näin rationaalisemmin ajateltuna mielummin siirrän taiteelliset hömpän pömpät vapaa-ajalle ja työn pitää olla työtä. Vertaan itseäni valitettavasti aina muihin ja jos joku puhuisi raskaasta työpäivästä niin saattaisin kokea alemmuutta, koska en koe parturi-kampaajan työtä oikeana työnä, vaikka päivä olisi minullakin ollut raskas.
Pidän kampaajan työstä ja vaikka palkka on hyvin surkea niin voisin toki työskennellä tällä alalla. Mutta toisaalta kun sekin työ on rankkaa ja verojen vähennyksen jälkeen käteen ei jää juuri mitään niin tuntuu kuin, että se energiamäärä minkä pistää työhön ei tule palkituksi kunnolla. Turha on vaatia enempää palkkaa tälläisellä alalla ja ainoa paikka missä saa pitää hintoja hyvin korkeana on pääkaupunkiseutu, jossa tosin asuminen on myös kalliimpaa niin en sitten tiedä onko tilanne plus miinus nolla. No eihän sillä palkalla periaatteessa niin hirveästi ole merkitystä, jos työ on miellyttävää, mutta kun olen elänyt köyhässä perheessä jossa on menty eteen päin hyvin pienillä tuloilla niin jostain syystä tekisi mieli rakentaa itse toisenlaista elämää. En kuitenkaan enää asu vanhempien luona.
Onko Helsinkiin vaikein päästä opiskelemaan yliopistoon? Mites on Jyväskylän laita? Kertokaa ihmiset kokemuksia pääsykokeista ja opiskelusta. Hyvä tietenkin olisi jos olisit psykologian opiskelija. Miten valmistauduit pääsykokeisiin ja mikä oli lukion aineiden keskiarvo jne. Onko tilastomatematiikka painottuneena niissä psykologian pääsykokeissa? Tai ainenkin näin olen kuullut, että tilastomatematiikkaa olisi hyvä osata. Olen yrittänyt opiskella ahkerasti ja melkein enemmän siirtänyt pääpainoa lukio-opintoihini kuin ammatillisiin. Kokeissa olen pyrkinyt saamaan vähintään ysin numeroita ja yleensä on ollut yksi tai kaksi ainetta joista on tullut sitten kaseja ja muut ovat olleet ysejä. Toki joillakin kursseilla on mennyt huonommin johtuen siitä, että ammatilliset aineet sotkivat pahasti opiskelua. Muutamia kymppejä on tullut. Pelottaa vaan, että joudun hakemaan useampaan kertaan yliopistoon ja varmaan sitten joudun siinä tekemään kampaajan hommia odotellessa seuraavaa pääsykoetta. Samalla tuntuisi, että menee aikaa hukkaa, vaikka mikäs kiire tässä on kun olen vielä nuori. Harmittaa vaan tosiaan, että vaihdoin lukiosta pois amikseen kaksoistutkintoon kun se lukio on kuitenkin minun juttu. Tykkään enempi lukea, puhua ja kirjoittaa kuin tehdä käytäntöä. Teoriajutut on ehkä enempi minua kuin sitten käden taitoa vaativat. Ei minulla huonosti ole kuitenkaan mennyt siellä ammatillisella puolella. Joistakin kursseista on vain kiitettäviä.
Pidän kampaajan työstä ja vaikka palkka on hyvin surkea niin voisin toki työskennellä tällä alalla. Mutta toisaalta kun sekin työ on rankkaa ja verojen vähennyksen jälkeen käteen ei jää juuri mitään niin tuntuu kuin, että se energiamäärä minkä pistää työhön ei tule palkituksi kunnolla. Turha on vaatia enempää palkkaa tälläisellä alalla ja ainoa paikka missä saa pitää hintoja hyvin korkeana on pääkaupunkiseutu, jossa tosin asuminen on myös kalliimpaa niin en sitten tiedä onko tilanne plus miinus nolla. No eihän sillä palkalla periaatteessa niin hirveästi ole merkitystä, jos työ on miellyttävää, mutta kun olen elänyt köyhässä perheessä jossa on menty eteen päin hyvin pienillä tuloilla niin jostain syystä tekisi mieli rakentaa itse toisenlaista elämää. En kuitenkaan enää asu vanhempien luona.
Onko Helsinkiin vaikein päästä opiskelemaan yliopistoon? Mites on Jyväskylän laita? Kertokaa ihmiset kokemuksia pääsykokeista ja opiskelusta. Hyvä tietenkin olisi jos olisit psykologian opiskelija. Miten valmistauduit pääsykokeisiin ja mikä oli lukion aineiden keskiarvo jne. Onko tilastomatematiikka painottuneena niissä psykologian pääsykokeissa? Tai ainenkin näin olen kuullut, että tilastomatematiikkaa olisi hyvä osata. Olen yrittänyt opiskella ahkerasti ja melkein enemmän siirtänyt pääpainoa lukio-opintoihini kuin ammatillisiin. Kokeissa olen pyrkinyt saamaan vähintään ysin numeroita ja yleensä on ollut yksi tai kaksi ainetta joista on tullut sitten kaseja ja muut ovat olleet ysejä. Toki joillakin kursseilla on mennyt huonommin johtuen siitä, että ammatilliset aineet sotkivat pahasti opiskelua. Muutamia kymppejä on tullut. Pelottaa vaan, että joudun hakemaan useampaan kertaan yliopistoon ja varmaan sitten joudun siinä tekemään kampaajan hommia odotellessa seuraavaa pääsykoetta. Samalla tuntuisi, että menee aikaa hukkaa, vaikka mikäs kiire tässä on kun olen vielä nuori. Harmittaa vaan tosiaan, että vaihdoin lukiosta pois amikseen kaksoistutkintoon kun se lukio on kuitenkin minun juttu. Tykkään enempi lukea, puhua ja kirjoittaa kuin tehdä käytäntöä. Teoriajutut on ehkä enempi minua kuin sitten käden taitoa vaativat. Ei minulla huonosti ole kuitenkaan mennyt siellä ammatillisella puolella. Joistakin kursseista on vain kiitettäviä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tarvitse olla lukion psykologian kursseja käytynä. Kursseista ei ole varsinaista hyötyä, asiat voivat vain jäsentyä paremmin ja jäädä mieleen paremmin, kun on jo jotain tietopohjaa mihin nojata.
Yliopistoja on siinä mielessä vaikea verrata keskenään, että niihin on erilaiset hakijamäärät (tai oli siihen aikaan kun itse hain psykaan), kokeet ovat erilaiset (Helsingillä ja Tampereella taisi olla nyt samat, entä Turku?), kokeiden painotusalueet ovat erilaiset, ja osaan yliopistoista on kirjallisen kokeen jälkeen vielä soveltuvuustestaus. Helsinkiä kai pidetään vaikeimpana sen takia, että se painottaa enemmän tilastotieteen ymmärtämistä hakijoita on ollut reippaasti enemmän kuin muualle.
Jos haluaa psykaan, kannattaa tutustua eri yliopistojen tarjontaan, psykologian ainejärjestöihin, yliopistojen painotusalueisiin, ja päättää sitten omakohtaisesti mikä niistä tuntuisi parhaimmalta. Pelkkä sisäänpääsyyn tuijottelu on aika lyhytnäköistä, kun psykan kokeet eivät ole minnekään ylivoimaiset, ja kuitenkin siinä kaupungissa yliopistossa tulee viettämään monen monta vuotta sisäänpääsyn jälkeen.
Tilastotiedettä kysytään useimmissa pääsykokeissa, Joensuu taisi olla ainakin aikoinaan ainoa, missä ei tarvinnut lukea tilastoa sisäänpäästäkseen. Jälleen kerran tällä ei pitäisi olla mitään merkitystä, koska tilastotieteeseen törmää vuodesta toiseen itse opinnoissa ihan sivuaineellisen verran. JOs sitä on ehtinyt lukea jo pääsykokeisiin, niin on jo vähän paremmilla kantimilla.
Mulle jäi jotenkin ristiriitainen olo suhtautumisestasi nykyiseen tutkintoosi. Toisaalta sanot, että hiusala on intohimosi, toisaalta pelkäät, että joudut jatkamaan siellä pitempään jos et saa opiskelupaikkaa psykalta / jostain. Aina kannattaa pysyä siinä, mihin on paloa ja halua. Sinulla ei ole minnekään kiire, joten tutustu enemmän molempiin aloihin, ja mieti erityisesti sitä missä määrin ulkoinen arvostus työtä kohtaan sanelee valintojasi. Sinun elämäsi, sinun valintasi. Vaihda alaa vain, jos sinulla on suurempi mielenkiinto ja mielen palo toiselle alalle, oli se sitten psykaa tai jotain muuta. Älä vaihda, jos syy on alemmuudentunteessa.
Hyvä vastaus jo edelliseltä.
Mä vaan lisään, että psykaahan voi opiskella avoimessa - melkein joka paikassa tuntuu olevan tarjolla ainakin psykan perusopinnot, usein myös aineopinnot. Eli aloittajan/kysyjän ei välttämättä tarvitse jättää sitä hiusalaa vielä, vaan hän voi olla alalla töissä ja töiden ohessa suorittaa noita psykan opintoja avoimessa yo:ssa. Jos se sitten tuntuu omalta jutulta, niin sittenhän voi pyrkiä varsinaiseksi opiskelijaksi (joko pääsykokeissa tai avoimen väylän kautta, jos opintoja on riittävästi) ja saa sitten hvyäksiluettua avoimessa suoritetut opinnot.