uusi koulu, uutta silmänruokaa.

lipsahtanut kirjoitti:

heippa. olen 15 vuotta,juuri koulua vaihtanut tyttö. minusta sopeudun uuteen kouluun hyvin. ihmisiä on erilaisia joka lähtöön. Tuntuu silti että joka paikkaan minne menenkin jopa isossa kaveriporukassa, olo tuntuu ahdistavalta. muiden katseet ja puheet kutkuttavat mahan pohjaa. Se on tosin inhottavaa. muut menevät ja puhuvat mitä suusta sattuukaan tulemaan, ihan huoletta. Olen kumminkin muiden mielestä aina hirveän nätti ja mukava puheinen tyttö, hieman hermostuneena saatan ottaa nyrkit esiin. Olen aina ollut hieman jääräpää ja ehkä se on syy että aikojen mittaa osa ihmisistä alkaa osin kuin 'pelkäämään' kiivasta ja agressiivista käytöstäni. Ei siitä sen enempää, kumminkin tänään näin yhden upean pojan koulussamme. UPEA! hän katsoo joskus minuun ja minä häneen pieni pilke silmäkulmassa. Pojan kävellessä ohi saatan naurahtaa itsekseni tai hymyillä ylpeästi. kovankuoren alta paljastuu herkkä apua kaipaava sielu joka pyytää teitä auttamaan:) miten voisin kehitellä pienenkin juttelu tuokion kyseisen pojan kanssa. (hän on muuten rinnakkaisluokallani.) tai pienen onnistuneen silmäpelin? Yleensä toimin näissä oikein ja taidokkaasti mutta tämä poika sulatti kykyni tyystin. Hymyni voi ollakkin hänen vastaan kövellessä kamala virnistys ja siksi hänen hymy alkaa tuppautua esiin. Mutta pidemmittä puheitta tämä poika on kyllä ainaki mun sydämmen sulattava jäppinen. että apu olisi tarpeen,PIKAINEN APU! kiitos;)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä