Hei te muut joiden sosiaalinen elämä on jotenkin köyhää! Mitä haluatte toisilta ihmisiltä? Entä mitä saatte?
Esimerkiksi minä haluaisin muilta ennen kaikkea: reiluutta, oikeudenmukaista kritiikkiä, sopivaa ankaruutta, suoraselkäisyyttä, pyrkimystä moraaliseen kasvuun jopa kilvoitellen siitä, ja pyrkimystä henkilökohtaiseen menestymiseen sekä toisaalta solidaarisuuteen.
Se mitä saan on ensinnäkin kuulumisia, kuulumisten kyselyä (semi-ärsyttävää, ei minulle kuulu koskaan uutta), mielipiteitä ja kokemuksia kaikenlaisesta sekä yleistä läpänheittoa. Enimmäkseen kaikenlaista miedosti mukavaa ja kiintoisaa. Saan myös lähes jatkuvasti vittuilua ongelmistani, mikä... yllättäen vituttaa. Jostain syystä ihmiset vittuilevat suoraselkäisen kritiikin antamisen sijaan. Kompensaatioksi saan sentään kohtalaisesti myös myötätuntoa. Joiltain saan myös joskus myötäiloa, siis sellaista että he näyttävät oikeasti iloitsevan puolestani joistain onnistumisistani.
Kannatti kirjoittaa. Havaitsen heti että toiveeni ovat näemmä ihmisten arvomaailmaan kohdistuvia ja se mitä saan on varsin konkreettinen lista. Vaan eipä siinä kai ole ongelmaa.
Mitä juuri sinä haluat ja saat?
Esimerkiksi minä haluaisin muilta ennen kaikkea: reiluutta, oikeudenmukaista kritiikkiä, sopivaa ankaruutta, suoraselkäisyyttä, pyrkimystä moraaliseen kasvuun jopa kilvoitellen siitä, ja pyrkimystä henkilökohtaiseen menestymiseen sekä toisaalta solidaarisuuteen.
Se mitä saan on ensinnäkin kuulumisia, kuulumisten kyselyä (semi-ärsyttävää, ei minulle kuulu koskaan uutta), mielipiteitä ja kokemuksia kaikenlaisesta sekä yleistä läpänheittoa. Enimmäkseen kaikenlaista miedosti mukavaa ja kiintoisaa. Saan myös lähes jatkuvasti vittuilua ongelmistani, mikä... yllättäen vituttaa. Jostain syystä ihmiset vittuilevat suoraselkäisen kritiikin antamisen sijaan. Kompensaatioksi saan sentään kohtalaisesti myös myötätuntoa. Joiltain saan myös joskus myötäiloa, siis sellaista että he näyttävät oikeasti iloitsevan puolestani joistain onnistumisistani.
Kannatti kirjoittaa. Havaitsen heti että toiveeni ovat näemmä ihmisten arvomaailmaan kohdistuvia ja se mitä saan on varsin konkreettinen lista. Vaan eipä siinä kai ole ongelmaa.
Mitä juuri sinä haluat ja saat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni ei ole tärkeintä, että mitä haluaa ja saa, vaan se, että mitä on itse ensin valmis antamaan toiselle. Aika heikoksi jää ystävyys, jos oletus on se, että itse on vain saamassa ja haluamassa jotain.
vähän eri mieltä olen edellisen kirjoittajan kanssa, eihän sitä voi loputtomiin vaatia ja odottaa kanssaihmisiltä, ellei itse ole valmis antamaan. kuitenkin silloin, kun itse kokee antavansa kaikkensa, on myös ihan oikeutettua odottaa saavansa takaisin, eikä antaa muiden imeä kuiviin. jotkut vaan pitävät omastaan tiukemmin kiinni tai kaikilla ei edes ole annettavaa (ainakin sellaisen kuvan antavat, ellei muuta) tai heidän annettavansa (kuten nuo kuulumiset ja läpänheitto) ovat heille itselleen ihan tarpeeksi. ihmisillä on eri arvot ja tarpeet ja käsitys ihmissuhteesta, suurin osa näistä "vähän antavista" ovatkin arvomaailmaltaan erilaisia kuin on itse. ei se sitä sano, ettei harmaaseen massaan mahtuisi muutama itsekäs kusipää.
haluaisin rehellisyyttä, reiluutta ja turvaa. luottamusta siihen, ettei jokaisen kauniin sanan ja hymyn takana ole jotain mätää. sen, etten olisi kenenkään lopakko tai se, jonka niskaan vuodatetaan kaikki ongelmat. en haluaisi enää turhia lupauksia, vaan että ihmiset oppisivat omasta luonteestaan sen, etteivät välttämättä kykene kuuntelemaan ja tukemaan kun minulla on vaikeaa (joko ei kiinnosta tai eivät näe, että vaikken itke silmiä päästäni, en välttämättä pidä yksinäisyydestä) ja myös sen, että ellei osaa valehdella, voisi olla rehellinen. juuri se, miten jotkut yliarvioivat oman empatiansa tai kyvyn valehdella, on ajanut ihmissuhteeni kaatopaikalle.
itse en kuitenkaan ole ollut rehellinen, olen esittänyt ystävää ja sääliä, vaikka olen oikeasti inhonnut kyseistä ihmistä ja puhunut paskaa seläntakana. tein niin osittain, koska ei riittänyt munaa sanoa suoraan, että tyypin käytös vituttaa ja olemus ällöttää, osittain testatakseni kuinka pitkälle pystyn esittämään ystävällistä ilman, että kukaan huomaa todellisia ajatuksiani. aika pitkälle onnistuin. nykyään puhun suoremmin ja yritän välttää uhriksi heittäytymistä, kuuntelen ja pidän lupaukseni. muuta annettavaa mulla ei ole, annoin ihmisten imeä itsestäni melkein kaiken elinvoiman, ja tilalle en vaadi mitään, koska annettavaa ei takaisin ole. ikinä ei pitäisi antaa toisten käyttää hyväksi ja tyhjentää henkistä varastoa, koska kun itsestä on jäljellä katkera kuori, paha sitä muilta mennä täytettä vaatimaan.
muilta haluaisit,olisivat aivan kannatettavia.Mutta maaltamuuttojen yhteydessä on kauponkeihin muuttanut ymmärrettävästi jyväjemmareita jotka eivät pystynneet hoitamaan edes leiviskäänsä synnyinseuduillaan tukipalkkioillaan.Myöhemmin on aikaansaatu katkeamaton pakolaisvirta omaan isänmaahamme ja etupäässä kaupunkeihimme samoin elintasoin kun ovat lähteneet.Onko kukaan koskaan tuonnut luotettavaa todistetta niistä tasoista ja tavoista?Näitä aijemmin muuttivat karjalaisrodut maillemme,kun naapuri vei heidän maansa?Kuvitteleeko joku että tällaisesta kansojen ja heimojen sekoituksista voisi viellä jotain vaatia? Historian suurmiehet korkeintaan voisivat antaa jonkun lausunnon asiasta, kuten Attila,tai Napoleon taikka Aatu taikka elossa viellä oleva Veltto-Virtanen."Siis nykyisin ihmisiltä ei voi vaatia enää mitään,koska heillä ei ole enään mitään.
Toivon yhteydenpitoa, soittamista, kuulumisten kyselyä, yhteistä aikaa. Sitä, että joku ottaisi yhteyttä minuunkin ja kysyisi voisimmeko nähdä, järjestäisi yhteistä tekemistä: illanistujaisia, pyytäisi mukaansa shoppailemaan, leffaan, hengailemaan, tavallista mukavaa yhdessäoloa. Juttelua, hauskanpitoa. Toivon huomioon ottamista, välittämistä, tukea ja tsemppausta, empatiaa, hyviä ja syvällisia keskusteluja.
Yleensä itse saan olla se yhteydenpitäjä, joka soittaa tai kysyy, voisinko tulla käymään tai voisimmeko nähdä. Harvoin minuun otetaan yhteyttä.
Saan katteettomia lupauksia, paskanpuhumista, kuulla kuinka kaverit ovat käyneet jossain kivassa jutussa eikä mieleenkään ole tullut pyytää minua mukaan, vaikka kyllä jatkuvasti ovat puhuneet, että minun pitäisi lähteä messiin, tulet sitten joskus mukaan... "Olet ollut mielessä, on ollut mielessä soittaa mutten ole ehtinyt..."
Joku soittelee usein, mutta puhuu lähinnä vain itsestään ja vuodattaa ongelmansa minulle, hakee tukea ja empatiaa, käyttää minua. Keskeyttää lauseeni, ei kuuntele minua, ei ole aidosti kiinnostunut asioistani. Muutama bimbo jauhaa ulkonäköasioista, vaatteista, kauneudenhoitotuotteista. Ei paljon kiinnosta.
Välillä kyllä otetaan minuunkin yhteyttä ja joskus saan myös näitä syvällisiä tyydyttäviäkin keskusteluja. Silloin olen onnellinen.
Onneksi osaan nykyään erottaa henkilöt, jotka eivät ole todellisia ystäviä. Teen selkeän eron kavereiden ja ystävien välille. Pari henkilöä ilmeisesti luulee olevansa ystäviäni, mutta pidän heitä vain kavereina heidän epäluotettavuutensa takia. Pari ystävää ovat muuttuneet kavereiksi, koska eivät pidä yhteyttä ja olemme kasvamassa erilleen. Kaksi uutta tuttavuutta vaikuttavat potentiaalisilta ystäviltä.
"Joku soittelee usein, mutta puhuu lähinnä vain itsestään ja vuodattaa ongelmansa minulle, hakee tukea ja empatiaa, käyttää minua."
Minulla on myös tällaisia ystäviä, mutta en ota sitä pahalla. Toisaalta he ovat minunkin asioistani kiinnostuneita, ja kerronkin hyviä kuulumisiani. Kerron kuitenkin hyvin vähän omista ongelmistani, koska ei heistä yleensä ole niitä ymmärtämään, tai niin ensisijaisesti oletan... Ja toisaalta heillä on omat ongelmansa, jotka useimmiten eivät ole sellaisia, joiden kanssa itse joutuisin oikeastaan koskaan painimaan, mutta jos kerran heillä on jo niissä aivan tarpeeksi haastetta, en rupea lisäämään lastiin omiani, vaan kannustan vain keskittymään omiinsa. Ehkä sinunkin ongelmasi ovat bimboystävillesi vain liian raskaita tai vaikeita?
Kuitenkaan minun lauseitani samaiset ystävät eivät keskeytä (usein se olen minä joka intoilee ja painaa päälle kertomaan jostain minun mielestäni siististä jutusta ennen kuin hokaan että toinen ei ole ihan mukana jonkin painavan huolensa vuoksi), arvostan sitä että he ainakin kuulevat minua vaikkeivät uskaltaisi/ymmärtäisi yrittääkään tajuta... Latelisin heille varmaan tylyjä mielipiteitäni yhtään heidän tunteitaan huomioimatta mikäli näin ei olisi.
"Toivon huomioon ottamista, välittämistä, tukea ja tsemppausta, empatiaa"
Hitto, en itse tajunnut listata tällaisia lainkaan. Hyvä että mainitsit. Enhän minä edes uskalla toivoa tällaisia lämpöisiä asioita. Nytpä tiedostan senkin. Ja minusta tuntuu että minulla on puutteitteni vuoksi todella hyvät syyt siihen. Jos toivoisin, olisin vaarassa katkeroitua. Mutta tämä pelko, tarpeellinen pelko, minun todellakin on syytä tiedostaa ja ymmärtää.
"Joku soittelee usein, mutta puhuu lähinnä vain itsestään ja vuodattaa ongelmansa minulle, hakee tukea ja empatiaa, käyttää minua."
"Minulla on myös tällaisia ystäviä, mutta en ota sitä pahalla."
En minäkään ota sitä pahalla. Kuuntelen ja olen tukena, kommentoin oikeissa kohdissa ja annan myötätuntoa. Niin ystävän kuuluu tehdä. Pyrin olemaan hänelle hyvä ystävä, vaikka tiedänkin, ettei hän ole sitä minulle. Hän ei ole aidosti kiinnostunut minun asioistani, keskeyttää puheeni ja kääntää keskustelun heti takaisin omiin asioihinsa.
Yksi todella ärsyttävä tapa hänellä on ja se on se, että kun hän valittaa minulle jostakin henkilöstä ja minä empatiasta myöntelen tyyliin "onhan se vähän semmoinen" tai kerron omasta vastaavasta kokemuksestani kyseisestä henkilöstä, hän alkaa heti aina kiivaasti puolustaa kyseistä henkilöä ikäänkuin MINÄ olisin se ilkeä tyyppi, joka puhuu pahaa seläntakana eikä tajua, että HÄN se jutun aloitti ja minä ainoastaan myöntelin asiassa!
Hän on itsekeskeinen. Haluaa olla aina huomion keskipiste ja huomioi ihmisiä ainoastaan, jotta hänellä olisi kavereita, ei todellisesta välittämisestä ja kiinnostuksesta näitä kohtaan.
Aistin hänessä kilpailunhalua. Hänellä on tapana hehkuttaa omilla asioillaan niin, että tuntuu kuin hän yrittäisi tehdä muita kateelliseksi itselleen. Jos hänelle kertoo jostain omasta hyvästä kokemuksestaan, hän kiirehtii heti kertomaan, kuinka hänellä on ollut monta samanlaista, vielä parempaa. Tuollainen on todella ärsyttävää. Hän on selvästi tyyppi, joka voi olla kaveri vain niin kauan kuin kokee olevansa jotenkin parempi kuin kaverinsa. Muussa tapauksessa kateus katkaisee välit. Kokemusta on sellaisesta henkilöstä.
Kyseinen henkilö myös puhuu makeista tapahtumista joissa on ollut ja ikäänkuin syyllistää minua, kun minä en ollut siellä kertoen, että menetin paljon. Silloin muistutan, että kuinka olisin voinut niistä tietää ja niihin tulla kun hän ei niistä minulle maininnut? Kyseinen tyyppi myös puhuu, kuinka minun pitäisi tulla mukaan joihinkin juttuihin, lupailee huolehtia ottavansa minut mukaan ja kerta toisensa jälkeen jättää sen tekemättä. Vituttaa tuommoinen. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että ei tee sitä tahallaan, vaan on yksinkertaisesti vain tyhmä.
Toisenkin paskanpuhujan tunnen, joka aina lupailee ja suunnittelee kaikkea, mutta puhumiseksi kaikki aina vain jää. Minusta on parempi pitää päänsä kiinni kuin antaa katteettomia lupauksia ja aiheuttaa pettymys ja pahaa mieltä toisille kerta toisensa jälkeen. No, pianhan sen näki millainen kyseinen henkilö on ja nykyään osaan antaa hänen lupailunsa ihanista tyttöjenilloista ja risteilyistä ym. messiinottamisesta kivoihin juttuihin mennä toisesta korvasta sisään ja tulla toisesta korvasta ulos.
"Toivon huomioon ottamista, välittämistä, tukea ja tsemppausta, empatiaa"
"Hitto, en itse tajunnut listata tällaisia lainkaan. Hyvä että mainitsit. "
:) Kuuluvat naisen perustarpeisiin. :) Nainen ei olisi voinut unohtaa mainita näitä asioita! ;D
No siihen en usko että olisivat enemmän naisen kuin miehen tarpeita! Eiköhän jokainen noitakin tarvitse. Mutta niiden haluaminen on minusta kinkkisempi juttu, siinä on parasta olla varovainen.
Jonkun omasta tahdosta antama lämmin kohtelu - se on jotain mitä ei voi keneltäkään vaatia. Vaikka miten vaatii ja tahtoo, kenenkään ei tarvitse antaa, ja mitä katkerammin vaatii ja tahtoo, sitä vähemmän kukaan haluaa olla ystävällinen vaatijalle.
Toisaalta painotan vain oman näkökulmani tärkeyttä itselleni. Ehkä sinulla on varaa aktiivisesti haluta näitäkin.
seuraa ja hellyyttä. ystävällisyyttä, rehellisyyttä, luotettavuutta...