Politiikka on mielestäni mätä maailma, mutta ei se ole pelkästään Kepun synti. Ovat nyt vain sattuneet antamaan poliittisille vastustajilleen aseita, joiden avulla nyt sopii heitä kurmottaa ja oikein kunnolla.
Poliittinen korruptio
Tilja K
17179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos Kepun edustajista useat ovat korruptoituneita, se ei merkitse, että kaikki olisivat Kepussakaan. (Eikä se Kepussa niin haittaa, kun siellä voidaan äänestää rikollisetkin uudelleen eduskuntaan.) Valtaosa kansanedustajistamme on siveelliseltä ryhdiltään kelpo kansalaisia ja keskimääräistä nuhteettomampia.
Tietysti oikeistopuolueet saavat tukea rikkailta, kun heidän etujaan ajavat, ja vasemmisto ammattiliitoilta, kun työväestöä puoltaa. Mielestäni yksittäiselle edustajalle annettu lahjoitus on paljon vaarallisempi kuin puolueelle annettu. Ehdokkaalle suoraan annettu lahjoitus tehdään tietyn änestyskäyttäytymisen ja lobbaamisen toivossa, ääriesimerkkinä kaavoitus. Tällainen rahalla äänestäminen ei demokratriaan kuulu.
Poliittiset puolueet ovat aina osanneet tehdä rahaa tyhjästä. Kukaan politiikko ei tiedä, eikä ole koskaan kuullutkaan mistään mitään. Ei ainakaan muista itse ottaneensa mitään epäilyttävää rahaa vastaan.
Mihinkään tahoon päin ei tietenkään ole minkään sorttisia kytköksiä. Pois sellaiset epäilytkin. Toimimme aivan pyyteettömästi eri yhtiöitten hallintoneuvostoissa ja johtokunnissa. Minkä sille voi että meidät katsotaan parhaiten kykeneviksi jakamaan rahaa ja tekemään päätöksiä. Hyville henkilöille kertyy väkisinkin luottamustehtäviä. Vahingossa saattaa jopa jakaa itselleenkin vähän vaalirahaa ja ilmaisia matkoja, tai muita pikku etuisuuksia. Aina kun ei muista missä yhdistyksessä tai säätiössä onkaan päätöksen tekijänä. Omatunto on kuitenkin puhdas. Rikollinenhan politiikkokin on vasta sitten kun on tuomioistuimessa tuomittu. Siihen asti ollaan pulmusia. Jos vahingossa joutuukin tilille asioista niin "hyvät veljet" kyllä järkkää viran. Yhdet vaalit väliin ja aloitetaan siitä mihin jäätiin.
meidän poliittisen kulttuurin niin laittomattomasti, ettei tarvi enää politiikkaa seurata. Samaa rataa kuljetaan, vaikka väki vaihtuisi.
Kuvauksesi osuu kohdalleen muutamien poliitikkojen kohdalla, mutta ei läheskään kaikkien. Näissä vaalirahajupakoissakin on tahriintunut vain muutama edustaja muutamasta puolueesta, eivätkä hekään koko puoluetta voi liata. Arveluttavaa on, että puolue hyväksyy tuomitun rikollisen ehdokkaksi, ja hämmästyttävää, että kansa heidät eduskuntaan uudelleen valitsee. Kansa meidän olisi vaihdettava!
tuolla jossain aikaisemmassa ketjussa "kansan" vaikutusmahdollisuudesta hyvin. Kansa saa äänestää puolueen valitsemia ehdokkaita. Jos siis minä haluaisin äänestää Jocus*ta tai Tase-Pappaa se ei onnistuisi noin vain.
Voit perustaa oman puolueen tai muun ryhmittymän ja pyytää meidät sen ehdokkaiksi.
Valta on Suomessa annettu muutamalle talouselämän etuja ajavalle nimipoliitikolle. Tarvittaessa sitten elinkeinoelämä ostaa uuden miehen pää- tai muuksi ministeriksi vahvistamaan rivejä, kuten viime vaaleissa kävi. Kaikki tämä on tietysti tapahtunut meidän äänestäjien suostumuksella ja tahdosta: me olemme päättäjämme itse valinneet tai ainakin antaneet äänemme niille puolueille, jotka ovat nykyiset päättäjät meille valinneet.
Politiikko on yhtä mätä kun puoluekkin , jokainen puolue on samalla periaatteella toimiva.
Rottalauma on aina löytänyt elättäjänsä .
Tämä väite tukee korruptoituneita poliitikkoja. Jos äänestäjät eivät viitsi seurata, ketkä rikoksia tekevät, vaan syyttävät kaikkia poliitikkoja ja puolueita samanlaisiksi, rikolliset pääsevät samalle viivalle rehellisten kanssa ja rikollisia suosivat puolueet muiden rinnalle. Viime vaaleissa lähinnä Kehittyvien maakuntien Suomi -järjestö lahjoi poliitikkoja, mutta mätimunien vuoksi ei pidä syyllistää kaikkia - muuten rehellisyys ei kannata.
mentävä, jos mukana meinaa olla. Vihreät yrittivät aikanaan tehdä kirkasotsaista politiikkaa, toimia vapaana kansalaisliikkeenä ilman puolue- tai muuta ulkopuolista tukea. Aika pian he huomasivat, ettei niin voi tässä maassa toimia. Kaikki maksaa, eikä tunnu järkevältä tehdä työtä palkatta, kuten monet vihreät alkuun tekivät.
Rehellisyys ei tosiaan kannata, jos tahtoo menestyä ja kasvaa ?
Meillä on vaikeata, ruotsissa mielestäni paremmin, kun on ne listat.
Kun haluaisi antaa äänensä puolueelle, ja sieltä hyväksi havaitsemalleen ehdokkaalle, tulee samalla antaneeksi äänensä myös inhokkiehdokkaalle. Moni ns, "turhakin" voi päästä peesissä sisään. Sehän on nähty usein.
Toisekseen, puolueohjelma voisi olla enemmänkin esillä, ei vain yksittäiset kovalla mainonnalla, rahalla näkyvyyttä saavat, ehdokkaat.
Lupauksiin en usko, ennemminkin asioista oikeilla nimillä keskusteleviin. Vaikeaa on, vaikka kuinka kävisi kirjeenvaihtoa, tapaisi toreilla, ja siltikin, huomaa tulleensa petetyksi.
teoriassa mahdollisuuksia tutustua ehdokkaisiin, mutta miten edustaja sitten toimii "valtaan" päästyään onkin sitten toinen juttu. Puoluekuri kai on vielä joissakin puolueissa tiukka ja kannattaako siitä edes livetä ?
Ei palkan perimisessä ole mitään epärehellistä, ja joka puolueessa toimii ihmisiä myös ilman palkkaa. Moni vihreä tekee tänä päivänäkin palkatonta työtä oman näkemyksensä mukaisesti.
Poliittiset lupaukset tulee aina ymmärtää oikein. Poliitikko pyrkii lupaamaansa tavoitteeseen, ja jos saa riittävästi tukea, voi siihen päästä. Tietysti on myös propagandistisia lupauksia, kuten vennamolaisten lupaus poistaa työttömyys kolmessa kuukaudessa, mutta ne on usein helppo tunnistaa.
Poliitikot ovat erityisen silmälläpidon alaisia, eikä epärehellisyys pitkän päälle kannata. Suomessa tosin tiedotusvälineet alkavat olla harvojen käsissä, mutta onhan meillä sentään Yle.
Tutustuminen ei ole ongelma. Tunnen aika monta edustajaa, ihan elävässä elämässä. Toki ikähaitari lähellä omaani. Kuntatasolla en enää kovinkaan montaa, vaikka se tärkein vaali mielestäni onkin, näin kuntalaisen kantilta katsoen.
Totta, että netti antaa mahdollisuuden tutustua uusiinkin ehdokkaisiin, ja sähköpostit lisäävät mahdollisuutta kysymyksiin. Vaikkakin, yleensä ne vastaukset tulevat puoluetoimistolta.
aika pitkään sain äänestää sellaista, jonka tunsin. Nyt alkaa olla toisin. Minun "oma" edustajani muisti meitä aatetovereita aina loppuvuodesta kirjeellä. Siinä hän kertoi
vuoden kulusta eduskunnassa ja siitä, miten hän isommissa asioissa oli äänestänyt ja miksi. Sähköpostitse emme viestitelleet, eikä minulla oikeastaan ollut mitään "asiaa".
Kuvitteletko, että politiikkaan yleensäkään hakeutuu muita kuin näitä mätämunia?
Minä en edes kuvittele sellaista!
Kuule, kyllä se niin on kuin sananlasku sanoo, että rehelliset maa perii.
Etenkin politiikassa.
mutta seura tekee kaltaisekseen. Kun jokin vääryys yleistyy, sitä ei enää noteerata, se onkin jo maantapa. Eikä pata voi kattilaa soimata, musta kylki kummallakin...