Hei! Viikkoja tällä hetkellä on 36 2 ja oon jo ihan korvia myöten täynnä tätä odotusta. Ihanaahan se tietenki on että muutaman viikon päästä saan ihanan vauvan mutta tää odotus on todella raskasta! En vain yksinkertasesti enää kestä tätä! Jatkuvasti sattuu johonki ja koko aika joku on huonosti.
Kipeitä supistuksia on ollu jo jonkin aikaa.. maha on kovettunu ja alavatsaa kiristäny ja välillä niitä supistuksia on ni niitä on tullu useimmin ku 5 min välein mut sitte jonkun tunnin päästä loppunu ku seinää kaikki kivut. Alaselkää polttelee jatkuvasti ja tuntuu just sellasilta menkka kivuilta. Tällä hetkellä alavatsaa vihloo menkkamaisesti ja vihlonu jo parisen tuntia. Maha on joka toinen päivä kuralla ja toinen päivä kovana. En pysty olemaan istuma asennossa pitkää enkä pysty kunnolla löhöilee kyljelteen ku kylkiluihin rupee särkee. Koko aika närästää ja renniee menee se rajoitettu määrä päivässä. Koko aika väsyttää muttei nukuta.. En jaksa tehä yhtää mitää ja ku kotiäitinä tällä hetkellä olen ni en pysty edes kotitöitä kunnolla tekee ku rupee sattuu johonkin. Eilen tiskatessa kirosin ja itkin ku sattu mahaan.. vissii supistuksia iski ja ku vauva on jo sen verran voimakas ni sattuu vielä enemmän ku vauva riehuu masussa supistusten aikana. Kaikki päivät on tylsiä ja pitkiä ku oon joka päivä melkein kotona yksikseni kärsimässä.. mieski tekee nyt paljon töitä ettei tuu rahapulaa joten seuraa kotona ei kauheen usein ole. En jaksa edes lähteä mihinkään koska ei huvita ja jos vähänki lähen ulos esim kauppaa ni kävelessä välillä iskee ihme paineita alapäähän ja tuntuu et vauva tulis iha just pihalle taikka tuntuu siltä et joku käsi ois jo ulkona. Mahakin on jo nii valtava ja painava että on koko aika tiellä taikka rajottaa liikkumista mm. sängyltä taikka sohvalta nouseminen on hankalaa..Oon tosi ärsyyntyny ja pahalla päällä koko aika ku särkee,polttelee joka paikkaa taikka sitte närästää. Itkua väännän päivästä toisee ku on nii tukalat olot kaiken näitten kanssa. Päivästä toisee raivoon vaa yksistää kotona ja toivon et tää kaikki menis jo ohi!
Onks täälä muitakin ketä on jo iha täynnä näitä kipuja ja kärsimyksiä vai oonko mä vaa poikkeus? Oli pakko päästä avautumaan ja helpotti kyllä hieman. Miten saada edes hieman positiivisempi asenne tähän odotukseen?! on tää kyllä hankalaa!
Kipeitä supistuksia on ollu jo jonkin aikaa.. maha on kovettunu ja alavatsaa kiristäny ja välillä niitä supistuksia on ni niitä on tullu useimmin ku 5 min välein mut sitte jonkun tunnin päästä loppunu ku seinää kaikki kivut. Alaselkää polttelee jatkuvasti ja tuntuu just sellasilta menkka kivuilta. Tällä hetkellä alavatsaa vihloo menkkamaisesti ja vihlonu jo parisen tuntia. Maha on joka toinen päivä kuralla ja toinen päivä kovana. En pysty olemaan istuma asennossa pitkää enkä pysty kunnolla löhöilee kyljelteen ku kylkiluihin rupee särkee. Koko aika närästää ja renniee menee se rajoitettu määrä päivässä. Koko aika väsyttää muttei nukuta.. En jaksa tehä yhtää mitää ja ku kotiäitinä tällä hetkellä olen ni en pysty edes kotitöitä kunnolla tekee ku rupee sattuu johonkin. Eilen tiskatessa kirosin ja itkin ku sattu mahaan.. vissii supistuksia iski ja ku vauva on jo sen verran voimakas ni sattuu vielä enemmän ku vauva riehuu masussa supistusten aikana. Kaikki päivät on tylsiä ja pitkiä ku oon joka päivä melkein kotona yksikseni kärsimässä.. mieski tekee nyt paljon töitä ettei tuu rahapulaa joten seuraa kotona ei kauheen usein ole. En jaksa edes lähteä mihinkään koska ei huvita ja jos vähänki lähen ulos esim kauppaa ni kävelessä välillä iskee ihme paineita alapäähän ja tuntuu et vauva tulis iha just pihalle taikka tuntuu siltä et joku käsi ois jo ulkona. Mahakin on jo nii valtava ja painava että on koko aika tiellä taikka rajottaa liikkumista mm. sängyltä taikka sohvalta nouseminen on hankalaa..Oon tosi ärsyyntyny ja pahalla päällä koko aika ku särkee,polttelee joka paikkaa taikka sitte närästää. Itkua väännän päivästä toisee ku on nii tukalat olot kaiken näitten kanssa. Päivästä toisee raivoon vaa yksistää kotona ja toivon et tää kaikki menis jo ohi!
Onks täälä muitakin ketä on jo iha täynnä näitä kipuja ja kärsimyksiä vai oonko mä vaa poikkeus? Oli pakko päästä avautumaan ja helpotti kyllä hieman. Miten saada edes hieman positiivisempi asenne tähän odotukseen?! on tää kyllä hankalaa!
Vastaukset 32
Vanhimmat
jamassa ollaan. viikkoja tänään täynnä 37. Mulla on noiden kaikkien kipujen ja särkyjen lisäksi viellä pahoinvointi. Olen oksentanut koko raskauden. vielläkin oksennan aamupainoitteisesti. Oksennuksen mukana tullut jo verta ja siihen syön happolääkettä. Mä olen vihannut tätä raskaana oloa melkein koko ajan. Pahoinvointi tekee hulluksi. Olen melkein koko raskauden ollut kotini vanki. Ei pysty mihinkään lähtee. Töistä olen ollut sairaslomalla melkein koko raskauden.
Pieni rutistus olisi viellä mutta voimia ei enää. Välillä pelottaa miten ikinä saan itseni synnytyksen jälkeen kuntoon ja jaksan hoitaa vauvaa.
Hei!!
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu ja itsellä nyt vkot täynnä ja ma oli laskettu aika eikä näytä siltä että pikkuinen tulisi maailmaan ennen käynnistystä:)
Itselläni ollut ihan hirveät tuskat ja ehkä tää kesä saanut sen aikaan että on ollut todella kaamea ja tukala olo kaikinpuolin: Masu niin iso että se on tiellä, jalat turvonneet, pissalla ravaamista, öisin ei saa nukuttua jne, jne.. Olenkin sanonut miehelle ja ystäville ja perheelle että koskaan ei tuu toista loppukesän vauvaa, noh, ajatukset saattaa muuttua. Mutta pointtini on yritä jaksaa vielä jokunen vkoa vaikka vaikeaa ja tukalaa se on ja ei se raskaana olo oo herkkua viimeisillään ja kun sitä niin jo haluaa nyytin syliin ja kotiin:D Tsemppiä sinne
Täällä myös rv 36 2..ja tuskaa on! Mulla myös supistelee paljon, välillä saattaa sen pari tuntia supistella 5 minuutin välein, mutta aina ne sitten lopahtaa.. Selkää särkee, alapäätä vihloo, yöt on hankalia, ja lisäksi siihen sitten vielä turvotukset yms pikkuvaivat.
Kyllä sitä niin odottaa että vauva päättäis jo syntyä. Painoarvio oli muuten tämän viikon alussa 2,9 kg.
Millainen tilanne muilla on kohdunsuulla? Mulla vielä kohdunkaulaa jäljellä, mutta sormelle auki, ihan sisäsuu on vielä himpusti kiinni. Melkein pääsi lääkäri jo koskettamaan vauvan päätä:) Limatulppaa tuli muutama päivä sitten..Jännityksellä odotetaan koska päättää tulla! Jaksamisia kaikille!:)
Mulla vauva liikkuu vielä tosi paljon en usko että tulee ulos ennen käynnistämistä joka on la 28.8...toki eihän sitä tiedä mutta näin uskon:) mulla oli viime vkolla äityispolilla aika kun sf- niin korkea ja painoarvio silloin 3,9kg...ja kohdun suulla ei mitään pehmenemistä eikä muutakaan vielä ole tapahtunut. Mietinkin että kuinka nopsaan tuolla voi muutoksia tapahtua? se mikä nyt ihmetyttää niin valkovuotoa tulee reilusti aina aamuisin kun hetken aikaa pystyssä ihan lorahtaa housuihin...onko jotain tekemistä synnytyksen alun kanssa ja pitäisköhän soittaa synnytysosastolle??...niin tää on ensimmäinen eikä ennen kokemusta. Tahtoisi jo pikku vauvan syliin ja kotiin:)
Mä oon vasta viikolla 17 ja en ole vielä ehtinyt "nauttimaan" tästä raskaudesta ollenkaan. Alkuun piinasi väsymys, pahoinvointi ja mielialavaihtelut, joita kukaan ei tuntunut ymmärtävän. Nyt pahoinvointi on helpottanut onneksi ja toivon, että olis edes jonkinlainen "hyvä jakso" ennen loppuodotusta. Kärttyisä olen vieläkin, johtuu kyllä lähinnä ympärillä olevista ihmisistä ja työstä, jota teen kotona. Tuntuu, etten koskaan ehdi tehdä mitään muuta kun vaan töitä ja kotitöitä (ja vieressä vahdataan mitä milloinkin teen ja miten). Kesä meni ihan pilalle tuon pahoinvoinnin takia ja sen, että tajusin kesän olevan omalla kohdallani vain työntäyteinen - ahdisti melkoisesti. Pari pientä lomaa siinä sitten (tota kai huonossa kelissä) ehdin kyllä viettää. Loman jälkeen on vielä väsyneempi kuin mitä itse työssä.
Nyt yritän iloita kasvavasta mahasta ja odotan vauvaa innolla. Niin varmasti miehenikin, mutta yrittäjinä olemme liian kiireisiä paneutumaan näihin asioihin yhdessä. Yhteistä aikaa on vähän ja ajattelinkin aluksi raskauden muuttavan asioita parempaan suuntaan. No jospa sitten ennen vauvan syntymää tälläinenkin ihme tapahtuisi. Kovasti olisi tarkasteltavaa asioiden tärkeysjärjestyksessä. Minä kun olen sen listan häntäpäässä - toivottavasti vauva ei ole.
Tuon alkuraskauden myötä olen jo ajatellut, että tämä on ainoa lapsi jonka teen. Mieleni voi toki muuttua, mutta odotusaika vain ei ole minua varten. Tiedän mitä masennus on ja voin vain verrata tuota alun odotusta siihen. Mikään ei kiinnostanut, mitään ei jaksanut ja kaikki ahdisti. Voi niitä joille tämä on yhtä juhlaa.
Joo kumpa tuo loppuodotus ei sitten olis kovin vaikeaa aikaa. Onneksi kesä taittuu jo syksyyn ja siitä sitten talveen. Tsemppiä sulle odotukseen ja pian pääset nauttimaan vauvastasi =) Uskon, että kaikilla on melko ristiriitaisia tunteita odotusaikanaan. Niistä tunteista pitää avautua jollekin. Paras vaihtoehto olisi se ymmärtävä kumppani. Kummasti sillä olisi vaikutusta mielialaan ja olotilaan.
Mulla vasta rv24 ja oon jo ihan lopussa. Alusta asti ollut pahoinvointi eikä se näytä menevän pois, oksentelu sentään rauhottu tossa 20 viikon tietämillä. Väsyttää, hb vaan laskee raudasta huolimatta, ja verenpaine niin alhaalla et melkein pyörtyilen. Supistelee ja maha on jatkuvasti kipeänä. Sulla onneksi enää muutama viikko, koita jaksaa, mä vielä kärvistelen muutaman kuukauden...
Itsekin olin esikoista odottaessa niin vali vali ja voi kun on vaikeaa (jäin supistusten takia saikullekin rv30) ja onhan raskaus toisille rankkaa, mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että se rankkuus vasta alkaa synnytyksen jälkeen! Nyt odotan rv 30 toista ja kotona olen vielä 1v4kk taaperon kanssa eli työtä 24h/vrk ja eikä sitä omaa aikaa ole samalla tavalla kuin ekassa raskaudessa...silti asenne on aivan eri kuin esikoista odottaessa, vaan nautin nyt vielä tästä raskausajasta, koska ainakin itsellä ekat 2kk oli aivan hirveää aikaa synnytyksen jälkeen (katsos kun synnytyksen jälkeenkin saattaa olla kipuja, vauva huutaa ja valvottaa ja sairaalassa saat nukuttua sen 3h/yö kun kaikki vauvat huutavat siellä öisin kun on 3 samassa huoneessa). Eli varo mitä toivot, sinuna nauttisin nyt kun voit vielä nukkua öitä ja on sitä omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.
ei se nyt noinkaan mene.
esikoisen,joka täyttää syyskuussa 2vensimmäiset päivät, kuukaudet, tunnit, hetket oli ihaninta aikaa..
en nukkunut juurikaan, mutta vieressäni oli jotain maailman ihaninta..
nyt odotan toista rv 37 3 ja olen esikoisen kanssa sen samat 24/7 ja pikkuinen on niin ahkera että auttelee äitiä kantelemaan leipäpusseja kaupasta ja ripustaa sukkia kuivumaan. tänään laitettiin yhdessä vauvan vaunut kuntoon.
raskaus on ollut vaikea. paljon supisteluja, ja tässä todela tuskissaan odotellaan että tämä vauva jo syntyisi, niin saataisiin taas elämä päivä kerrallaan järjestykseen ja pääsisi nauttimaan lapsista, omassa vartalossa :)
Mukava kuulla että on muitakin vaikka ei se nyt oo mukavaa et muutki kärsii. Luulin jo että vika on mussa ja mun ajatus maailmassa. Kaverin kanssa juteltii tänää tästä odottamisesta (hän on siis viikon mua pidemmällä) ja hän sanoi ettei ole paljoo mitää kipuja ollu.. vähän välillä supistellu ja ahistanu pitkät automatkat ja kaipais jo muuten pikkusta syliin. Mä ku avasin suuni ni sieltä tuli vaa valivali ku koko aika sattuu ja tuntuu inhottavalta ja särkee ja ahistaa eikä pysty tekee mitää tai olee missää asennossa.
Tää koko kesä on menny multa ihan ohi.. en oo nauttinu millään tavalla tästä kesästä.. en oo käyny missää matkoilla taikka missään tapahtumissa.. kerran rannalla kävin mut sieläki olin iha pienen hetken vaa koska en pystyny istumaa sielä maassa enää ja oli kuuma. muuten koko kesä on menny kotona. on kyllä ollu surkein kesä koskaan! eihä tossa helteessä ees pysty liikkumaan.. onneks nyt on jo rupenu viilenee hieman edes säät.
Mua kyrsii hirveesti vielä se että mulle todettiin raskausajan diabetes ja sokerit koholla jatkuvasti.. ruokavalioo oon joutunu muuttamaa ja pitää välttää hiilareita ja sokereita ja oon joutunu olee 2 kertaa sokerirasitukseksessa ja ne 12h paastoilut saa mut nii väsyneeks ja kärttyseks. Eikä se 2 kertaa riitä!! oon nyt vielä 2 kertaa joutunu olee 12h syömättä ennen neuvolaa ku tarkkailevat sokeria. eli 4 kertaa paastoillu. Ei vaa enää kiinnosta olla nälässä ja mennä neuvolaa heikoissa hapeissa ja ärtyneenä.. oon niin väsyny tähä odottamiseen ettei enää huvittais koko neuvolassa käyä.
En tiiä miten paljon mä sekoan jos yli ajaks tää muksu menee.. joten ISO hatun nosto kaikille ketkä on joutunu odottaa vielä LA:n jälkee!!!
Aikasemmin kysyttii noista paikkojen muutoksista..Mulla on neuvolakortin mukaa paikat pehmentyny ja sormelle auki (1cm) ja lääkäri tunsi jo kuulemma vauvan pään.
Täällä raskausviikoilla 39 2. Kuulostat ihan minulta. Kesä meni sisätiloissa kun ulkona oli liian kuuma. 4-v. lapsen kanssa pitää yrittää jaksaa arkea pyörittää. Selkään sattuu 24/7, yöt menee valvoessa sen takia. Vauva painaa ihan hirveästi alaspäin (tuntuu myös kuin joku käsi tai jalka sieltä pistävästi pönkeäsi ulos), supistaa tämän tästä, sokereita on täytynyt seurailla sen takia kun sen ensimmäinen glukoosirasituksen jälkeen totesivat että raskausajan diabetes vaikka kotona mitatessa ollut päinvastoin alhaiset sokerit, enkä ole edes ruokavaliota muuttanut. Sain kasvohalvauksen kuukausi sitten sekä muutama päivä sitten kyläilevältä sukulaisperheeltä vatsataudin (joka siis on esikoisellanikin). Huh, tulipahan purettua :) Että synnytystä odotellessa, jos sitten nää vastoinkäymiset vaikka loppuisivat. Taisi esikoisen odotus mennä liian kevyesti, vaivoitta ja nopeasti kun tämän toisen kohdalla on sitten tullut vaikka mitä!! :D
Mä oon joskus kuullut jonkun kätilön sanovan, että sitten kun olo on niin tukala ja kamala, ettei enempää enää kestä, alkaa syynnyskin lähenemään... tiedä sitten onko toi vaan "urbaanilegendaa". Noi sun oireet kyllä vois viitata siihen, että lapsi tekee jo tuloaan.
Viikkoja 38 ja ihan samat vaivat. Koitettaan kestää, pinna kireällä koko ajan....
Kuten myös... saikulle suistusten takia ja nyt panttaa tuloaa...oikeastaan ahdistavimpia ovat olleet vasta pari viimeistä viikkoa. Rassaa tuo maha kun ei saa oikein sukkiakaan jalkaan ja tämä närästys joka on nyt oikein tosissaan alkanut. Liitoskivut alkoivat vasta tällä viikolla, onneksi vasta. No kyllä se sieltä joskus tulee pakkohan sen on, paitsi jos isä ei ehdi synnytykseen mukaan pistän tulpan ;)
Jälleen kerran toteamme, että luontoäiti kaikessa viisaudessaan järjestää naisen olon niin hiton epämiellyttäväksi ja tukalaksi raskauden loppuvaiheessa, että siitä edessä pullistelevasta möykystä haluaa vain mahdollisimman pian eroon. Siinä monella unohtuvat pelot, kun haluaa vain ponnistamaan möykyn ulos kehostaan. Viis tulevista kivuista, kunhan eroon pääsee :)
Tsemppiä kaikille odottajille, kohta se odotus palkitaan! Rankkaa on, mutta sitten se palkitaan!
Kovasti ihmetyttää, onko joillakin noin paljon vaivoja? Oma raskauteni aikoja sitten sujui alun alavatsakipuja lukuunottamatta ihanasti. Suorastaan nautin raskaudesta. Meillä se raskaus olikin ihme. Raskaus sanana on kyllä kuvaava.. Takit ei mahtuneet päälleni ja lääkäri arveli kaksosten tulevan, vaan yksi iso tuli.
Voimia vaan kaikille, joilla olo on hankala.
Minulla on lapset jo kouluiässä. Luin kirjoituksesi ja muistin taas elävästi kuinka kamalaa oli olla raskaana. Haluaisin lisää lapsia, mutta en voi edes ajatella että kantaisin niitä vielä vatsassani. Olin raskauksien aikana niin masentunut, kipeä, väsynyt ja vaikka mitä, että ihmettelen suorastaan miten poispyyhkäisty tuo tuska olikin heti lapsen synnyttyä. Tuskallisinta oli syyllisyys siitä, että olisi pitänyt olla onnensa kukkuloilla kun vuosien yrittämisen jälkeen oli raskaana. Voimia sinulle loppumetreille! Palkkio on kuitenkin suuri =)
ei nyt kipuja ole noin paljoa ja viikkojakin on vasta jotain 33, mutta rakentaminen ja 1,4kk herra kyllä saa äitin aika väsyneeksi ja kärttysäksi. nii joo, ja tää jatkuva pyörrytys ja silmissä sumeneminen. eilen sain oman hommani hoidettua raksalla niin, että nyt olisi viikko aikaa odotella seuraavaa siirtoa. tää onkin eka viikko yli vuoteen kun ei ole pakko sielä mitään tehdä, ja aivan armoton väsymys iski kun antoi ittelle luvan vähä rentoutua. nukkumisesta ei oo tullu mitään koko raskausaikana. esikko valvottanu sairastelunsa takia ja nyt kun kierre on ohi, niin itteä on alkanu närästää niin että kurkussa kuplii heti jos kylkeä koittaa kääntää. toisaalta toivois että olispa jo odotus ohi, mutta raksan takia sais mennä vaikka sen pari viikkoa yli, niin ehittäis muuttamaan ja asumaanki edes viikko ennen uutta tulokasta.
ihanaa ku kukaan ei oo (vielä) kritisoinu tätä valitustulvaa millään "mitäs ootte hankkimas lapsia" -valituksella, vaan saadaan kerranki ihan rauhassa valittaa :)
moi kertokaahan mullekki vinkkejä miten pystyy helposti raskaaks tulemaan mä oon 23v ja äijä täyttää 25 v ollaa oltu aika paljon mut ei oo tärpänny mitä mun pitäs tehdä ??onko hyvii neuvoja oon itte aika väsyny siihen ku ei oo ainutttakaa lasta viel ja yritystä on ollu kuitenki
yrittäneet vuoden ja raskaus ei ole alkanut niin sitten tutkimuksiin.
"Tyttösiittiösolu" elää max 5pv ja "poikasiittiösolu" max 3pv. Pojat on nopeempia uimaan. Jos pari kertaa viikos edes touhuaa eikä tärppää, on joko huono tuuri tai jotain vikana....
tyttäreni syntyi ko. vuonna... miksi ihmeessä edes ajattelit tehdä lapsen??? mieti tulevia vuosia. oletko itkemässä, ettet jaksa olla äiti???
Raskaana oleminen ei ole pelkkää nautintoa vaikka lapsi olisi kuinka toivottu. Joka toista väittää, kerro nautinnollisesta odotusajastasi kiitos. Itse ajattelin ennen ensimmäistä raskautta, että valittajat ovat turhan ruikuttajia... myönnän. Vihdoinkin vauva oli masussa ja alusta asti oli tuskaa ihan todella loppuun asti eli siihen kun ihana vauva oli kainalossa. Siis "Sandyban" yritä kestää. Neuvolasta voi saada vinkkejä olon helpottamiseen. Onnea todella paljon uudelle elämälle!!!
07 vuodesta asti on vauvat ollu mielessä ja yritetty... Sillon ku sitä raskautta toivoin ni ainut mitä luulin et aika kuluu tappohiljaa ja vessassa ravataan.. nii ja alkuraskaudessa vähä oksennellaa.. Ei ollu mitää tietoo siittä et varsinki loppumetreillä särkee joka paikkaa.. En ois arvannukka et närästystäki tulisi.. tää närästys mikä mulla on ollu tässä ni on ollu iha hirvee! Kans heräilen jos kylkee käännän ja heti rupee kurkussa polttaa.. ja sit ku iskee kipee supistus ja vauva heiluu masussa samalla ni ai että tuntuu kipeeltä... nyt mahaki on jatkuvasti iha kovana eikä meinaa mitää saada ulos ku käy isoimmilla asioilla ja siittäki sitte iskee mahakipuja.. niistä sitte kärsin pari pv ja sit taas iha kuralla kunnes maha menee taas iha kovaks. Alaselkää polttelee jatkuvasti ja alavatsaa vihloo ku supistelee ja se tuntuu polvissa asti ja välillä tuntuu et mun lantioluita revittäis eri suuntii.. Sais rupee jo tulee säännöllisiä supistuksia et pääsis synnyttämään!
Vauvaki tykkää potkii mua kylkiluihin varsinki ku makuuasennossa oon.. oha se tosi ihanaa ja söpöä mut kyl se kipeetäki tekee!
tänää rv 37 2.. vielä pieni rutistus näitten olojen kanssa! Neuvolassa oon puhunu näistä mut ei oikee oo auttanu.. oon vaa saanu vastaukses "niinno joo.. no ne on iha normaaleja raskaudessa"
Eiköhän tää tästä vaikka minuutti kerralla vaikka masentavaa se onkin! jaksamisia muillekkin ketkä kärsii!
Se mikä ei tapa ni vahvistaa! =)
.. eikä mikään viittaa siihen, että ois ees ulos tulossa ! limatulppaa ei oo näkynyt(toisilla se tuleekin vasta synnärillä), suppareit tulee Välillä mutta nekin loppuu aina kuin seinään.. ja alapää tuntuu sille, ko siel ois koripallo ;D paikkojen tilanteest ei mitään havaintoa; oli niin epäpätevä lääkäri, ett ei osannu sanoa MITÄÄN ja neukkukorttii tulikin KYSYMYSMERKKI :D ! no mutta loppuvaiheessa muutoksia voi tapahtua hyvinkin vähässä ajassa, että ei sillä sinällään mitään merkitystä ole.. ens tiistaina polille, sieltä mahdollisesti pois vasta vauvan kanssa jos ei ala nyt tapahtua ennen sitä.. käynnistys kuulemma ihan perkeleen kivulias, että sitä ootellessa !! :)))
jaksamisia sinne! mulla varmaa nuppi sekoo jos joudun yliaikaa odottelee!! mä en tosiaa SUOSTU odottaa yhtäkä päivää ylimäärästä! :D kyl mä uskon (toivon) et vauva tulee ennen LA:ta! Kai oot jo kaikkii kotikonstei kokeillu jotta vauva tulis ulos? akupainantaa, 3 S sääntöö, tulista ruokaa etc..?
Oli taas nii tapahtumarikas viimeyö että voi moro! En saanu nukuttua ja muutaman tunnin jälkee pillitinki tätä olo tilaa.. Mahaa särki nii perkuleesti ja tuntu et ois ollu jotai tiilen paloja mahassa. Sitte iski levottomat jalat ja niitä piti koko aika heilutella ja tuntu inhottavalta sitte käsistäki tuli levottomat.. huoh!! no siinä vähä aikaa ku heiluttelin käsiä ja jalkoja ni sitte tottakai rupee närästämään!!! siis mitä vielä! no sitte ku yks vaiva loppu ni alko toinen... Sitte ku olot rupes olee edes jotenki normaalit ni sitte pitiki juosta vessaa pissalle..Oli tosi inhottavaa olla puol unessa ja herää siihen et johonki sattuu tai tuntuu.. Itkuahan mä loppujen lopuks väänsin ja meinasin miehelle soittaa ku on yöt töissä ja oisin päässy avautuu mut eipä siittä nyt mitää järkee ois ollu.. muutenki mun hormoonit jyllää ja mieliala vaihtelee laidasta laitaa.. Välillä tuntuu et joo kyllä tätä kestää et ei enää kauaa mut sit taas välillä pillitän ku joku pikkulapsi ja tuntuu etten vaa enää jaksa.. viime yönä tosiaa tuntu siltä ettei oikeesti enää kestä! mut empä mä keksi mitää mikä vois auttaa.. toivottavasti saisin tänä yönä hieman paremmin nukuttua!
Ymmärrän hyvin..mua melkein nykyään jo valmiiksi ahdistaa yöt, kun ne menee aina niin huonosti.
Alkaa olemaan hermot tosiaan loppu! Mulla on nyt tilanne se, että masu on laskeutunut, limatulppaa on tullut jo kahdesti, kohdunsuu on sormelle auki ja supistuksia ynnä muita kipuja on välillä aika runsaastikin! Tossayönä heräsin aamuyöllä kipeisiin supistuksiin, jotka tietenkin lopahti parin tunnin jälkeen.. Eli antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa..!
Joka ilta nukkumaan mennessä aina miettii, et no jos nyt sit ensi yönä tapahtuis jotain.
Mulle on muuten tullu pahoinvointi takaisin, onneks aika lievänä, mut kuitenkin. Sit siihen päälle eilen vielä migreenikohtaus, jes.
Mutta toivotaan kovasti, että tää (tuskainen) odotus pian palkittais..:) Koetetaan jaksaa!
täällä ei edelleekä mitään tuntemuksia, luovutan ! ja voin kertoa, että Kaikkea mahdotonta ja mahdollista on tullut kokeiltua(sauna, kylmä/kuuma vesi, mukulakivikadul ajelu, seksi, siivous, tavaroiden nostelu, tulinen ruoka, akupisteet, rappusten ravaaminen, lenkkeily(hölkännyt ihan ja pahalle tuntunut) YNM.
nyt alan kylläkii kallistuu siihen, että synnytyksen käynnistyminen korvien välissä; ei kai tällasella stressillä mikään vauva halua syntyä ?? O_o
nyt 38 5. päätä särkee koko ajan vaan enemmän. ei voi kun maata vaan. pahoinvointia on koko ajan. väsynys on ihan sairasta. yöllä nukun 10-12h ja päivällä muutman kerran päiväunet 1-2h. joka paikkaa sattuu ja kolottaa. esikoisesta ei ollut mitään ja nyt on vaikka mitä vaivoja. raskausmyrkytys pois suljettu, hemoglobiini 126.
voimia tässä tarvitaan ja kärsivällisyyttä.
jaksamista kaikille viimeisiin hetkiin.
viikkoja 38 ja en jaksa! maha painaa, vessassa ravattava, päätä särkee, supistaa vähän väliä, turvottaa, väsyttää ja en saa nukuttua. kotitöitä en jaksa tehdä, pakko tehdä ja supistaa, sattuu selkään! itkettää kun oon niin avuton ja muutto täytyisi tehdä ensi viikolla. pakkaaminen vaikeaa ja sitten se tavaroiden purku :'( ulos en pääse kun portaat vaikea kävellä 1v sylissä.ulkona en tosin voi kävellä kun sattuu, supistaa, vauva painaa ja vessahätä iskee heti. ummetuksesta tietysti kärsin. mies ei ymmärrä ja se vatuttaa enemmän. ei hiero kipeitä niskoja, ei viiti edes vettä tuoda jos pyydän. haluaisin vain maata hiljaisuudessa YKSIN ja NUKKUA ja odottaa että synnytys alkaa. mutta maata ei voi kuin oik kyljellä ja nukuttua ei saa. pää on pirtee, kroppa ei jaksa. haluaisin huutaa ja raivota tätä tuskaista oloa pois. itkeä!! kam ala stressi muutosta, miten jaksan sen nyt! tämä on helvettiä! minulle raskaus ei ole naisen parasta aikaa elämässä. EI ENÄÄ IKINÄ! Sainpas valittaa vaikka kukaan ei lue eikä kommentoi.
voi että. Tsemppiä sulle. T.42 0 tiistaina käynnistykseen, jeeee!!!!
Minä olen vasta viikolla 20 mutta pelkään noita viimeisiä raskausviikkoja jo nyt. Mitä eniten pelkään, on turvotus ja raskausmyrkytys. Ensimmäisen kerran sain äkillisen ja vaarallisen raskausmyrkytyksen viikolla 39 eli viikkoa ennen laskettua aikaa. Kun myrkytys todettiin niin sektio määrättiin olevan suoritettuna tunnin sisään eli aikaa ei ollut paljon. Seuraavassa raskaudessa ei raskausmyrkytys tullut mutta turvotuksia tuli ja ne pahenivat synnytyksen jälkeen. Nyt on tulossa sektio ja toivon hartaasti, että sektio tulisi viimeistään viikolla 38. Yleensä se on kai viikolla 39.