Olen yliopistossa opiskeleva mies. Ennen yliopistoon tuloa minulla ei ollut yhtä ainuttakaan ystävää tai kaveria. Minua kiusattiin koulussa. Kolme ensimmäistä vuotta pyörin aktiivisesti ainejärjestöni touhuissa, mutta jossain vaiheessa huomasin olevani täysin ylimääräinen ja ulkopuolinen siinä porukassa. Ainejärjestössäni oli vahva sisäpiiri, johon ei päässyt kuin tietyillä kriteereillä, joita minä en täyttänyt. Siinä porukassa oli vahva ryyppäämiskulttuuri ja machoilumeininki. En ole mikään alkoholin suurkuluttaja, enkä mahcoilijakaan. Jotenkin en vaan tykkää alkoholista, mutta Suomessa vaan on niin, että jollet ryyppää olet huonmpi kuin muuta. Jäin siitä porukasta pois. Oli siellä pari ihan mukavaa tyyppiä, mutta en sitten niihinkään oikein tutustunut silloin enkä myöhemminkään.
Yhtä ystävää näen melko usein. Hän tosin on sellainen sohvaperuna ja sosiaalisilta taidoiltaan vähän rajoittunut. Hän on vähän sellainen "perussuomalainen" tuppisuu. Minä tykkäisin puuhata kaikenlaista. Urheilen ja liikun paljon. Minua kiinnostaisi myös jutella kaikenlaisista asioista ja pohtia maailmanmenoa. Hänen kanssaan tämä ei oikein onnistu. Kahta muuta vaihtelevasti välillä useammin ja välillä harvoin. Tähän voisi todeta, että eikö pitäisi olla tyytyväinen, kun on kolme ystävää enemmän kuin koskaan aikaisemmin?
Kuitenkin minusta tuntuu, että olen aina vaan tyytymättömämpi elämääni. Melkein joka päivä tulee mietittyä elämääni ja yksinäisyyttäni. Kyllähän sitä voi yksinkin puuhata kaikenlaista esim. lukea kirjoja ja joskus on mukavaa ollakin yksikseen. Silti lähes päivittäin tulee sellainen olo, että rupeaa ajattelemaan olevansa yksinäinen ja kaipaavansa jutteluseuraa. Sitten tulee sellainen saamaton olo, eikä tule tehtyä mitään esim. luettua jotain hyvää kirjaa. Olen sosiaalinen ja seurallinen tyyppi. Alotin puolivuotta sitten uuden harrastuksen, jossa on mukavaa porukkaa. Näen heitä pari kertaa viikossa. Ainakaan vielä en ole tutustunut yhteenkään niin, että olisin harrastuksen ulkopuolella tekemisissä. Olen aktiivisesti yrittänyt laajentaa ihmissuhdeverkostoani. Kovin hyvin ei ole onnistunut, kun ei uusia ystävyyssuhteita ole syntynyt. Yksi asia, jota kovasti kaipaan on tyttöystävä, mutta sellaistakaan ei ole löytynyt ja olen ehkä vähän epätoivoinenkin sen asian suhteen ja se on vähän arka paikka minulle. Jotenkin tunnen itseni yksinäisemmäksi nyt kuin peruskouluaikoinani, jolloin minulla ei ollut ketään ystävää.
Pelkään vain, että minusta tulee saamaton ja katkeroitunut ihminen. Mitä voisin tehdä tälle tilanteelleni ja missä on oikeastaan vika? Minulla on sentään joku ystävä. Onko netissä jotain hyviä paikkoja, joidenka kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia tosielämän ystäviä? En ole löytänyt? MIstä muualta voisi ystäviä löytää. Onkohan syy tyytymättömyyteeni sittenkin jossain muualla kuin ihmissuhteissani? Ei minua ensimmäisten yliopistovuosieni aikana yksin oleminen ja vähäinen ihmissuhteiden määrä häirinnyt. Ystävieni lisäksi minulla on harrastuskavereita, joita näkee pari kertaa viikossa. Nyt ajattelen vähän väliä näitä asioita. Mitä voisin asialle tehdä ja mikä mättää? Se, kun huomasin olevani ulkopuolinen ainejärjestössäni oli pettymys ja se etten löytänyt sieltä edes jonkinlaista kaveria. Ajattelin, kun lähdin yliopistoon toiselle paikkakunnalle, että nyt alkaa uusia aikakausi elämässäni. Pääosin olen tyytyväinen valintoihini, mutta silti joku mättää.
Yhtä ystävää näen melko usein. Hän tosin on sellainen sohvaperuna ja sosiaalisilta taidoiltaan vähän rajoittunut. Hän on vähän sellainen "perussuomalainen" tuppisuu. Minä tykkäisin puuhata kaikenlaista. Urheilen ja liikun paljon. Minua kiinnostaisi myös jutella kaikenlaisista asioista ja pohtia maailmanmenoa. Hänen kanssaan tämä ei oikein onnistu. Kahta muuta vaihtelevasti välillä useammin ja välillä harvoin. Tähän voisi todeta, että eikö pitäisi olla tyytyväinen, kun on kolme ystävää enemmän kuin koskaan aikaisemmin?
Kuitenkin minusta tuntuu, että olen aina vaan tyytymättömämpi elämääni. Melkein joka päivä tulee mietittyä elämääni ja yksinäisyyttäni. Kyllähän sitä voi yksinkin puuhata kaikenlaista esim. lukea kirjoja ja joskus on mukavaa ollakin yksikseen. Silti lähes päivittäin tulee sellainen olo, että rupeaa ajattelemaan olevansa yksinäinen ja kaipaavansa jutteluseuraa. Sitten tulee sellainen saamaton olo, eikä tule tehtyä mitään esim. luettua jotain hyvää kirjaa. Olen sosiaalinen ja seurallinen tyyppi. Alotin puolivuotta sitten uuden harrastuksen, jossa on mukavaa porukkaa. Näen heitä pari kertaa viikossa. Ainakaan vielä en ole tutustunut yhteenkään niin, että olisin harrastuksen ulkopuolella tekemisissä. Olen aktiivisesti yrittänyt laajentaa ihmissuhdeverkostoani. Kovin hyvin ei ole onnistunut, kun ei uusia ystävyyssuhteita ole syntynyt. Yksi asia, jota kovasti kaipaan on tyttöystävä, mutta sellaistakaan ei ole löytynyt ja olen ehkä vähän epätoivoinenkin sen asian suhteen ja se on vähän arka paikka minulle. Jotenkin tunnen itseni yksinäisemmäksi nyt kuin peruskouluaikoinani, jolloin minulla ei ollut ketään ystävää.
Pelkään vain, että minusta tulee saamaton ja katkeroitunut ihminen. Mitä voisin tehdä tälle tilanteelleni ja missä on oikeastaan vika? Minulla on sentään joku ystävä. Onko netissä jotain hyviä paikkoja, joidenka kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia tosielämän ystäviä? En ole löytänyt? MIstä muualta voisi ystäviä löytää. Onkohan syy tyytymättömyyteeni sittenkin jossain muualla kuin ihmissuhteissani? Ei minua ensimmäisten yliopistovuosieni aikana yksin oleminen ja vähäinen ihmissuhteiden määrä häirinnyt. Ystävieni lisäksi minulla on harrastuskavereita, joita näkee pari kertaa viikossa. Nyt ajattelen vähän väliä näitä asioita. Mitä voisin asialle tehdä ja mikä mättää? Se, kun huomasin olevani ulkopuolinen ainejärjestössäni oli pettymys ja se etten löytänyt sieltä edes jonkinlaista kaveria. Ajattelin, kun lähdin yliopistoon toiselle paikkakunnalle, että nyt alkaa uusia aikakausi elämässäni. Pääosin olen tyytyväinen valintoihini, mutta silti joku mättää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisit olla kyllä tyytyväinen kun sulla on ystäviä ja harrastuskavereita.
Voi olla että parisuhteen puuttuminen on sulle se iso puute.
Jos olet lukenut tätä saittia niin monilla ei ole edes juttuseuraa
kun päivän puheet saattavat jäädä kaupan kassalle sanottuun " Kiitti,moi"
1
Uskon, että tyytymättömyytesi johtuu siitä, että olet kovasti yrittänyt, tehnyt kaikkesi muuttaaksesi asioita ja tutustuaksesi ihmisiin, mutta se tavallaan päättyi eräänlaiseen ulkopuolelle sulkemiseen ja torjuntaan. Olet siis turhautunut ja pettynyt.
Itsellä on ihan sama kokemus. Aloin käymään eräässä seurakunnassa, jossa on vahva nuorten yhteisö. Aluksi olin innoissani ja oletin, että uskovat mielellään tutustuvat uusiin ihmisiin ja hyväksyvät helposti osaksi yhteisöä ja saan paljon uusia ystäviä. Toisin kävi. Sielläkin on vahva sisäpiiri, johon selkeästi ei haluta uusia ihmisiä. Tutustuminen on vaikeaa, ellei mahdotonta kun nämä eivät selkeästi ole kiinnostuneita tutustumaan uusiin ihmisiin eivätkä juttelemaan. Keskustelunavaukseen vastataan mahdollisimman lyhyesti ja lähdetään heti pois, muuten ei tulokkaisiin kiinnitetä mitään huomiota, ei edes tervehditä.
Silloin kun olisin halunnut ja vielä yritin heihin tutustua ja sain vain kokea törmääväni tähän lasiseinään aloin muuttumaan äärimmäisen tyytymättömäksi, vihaiseksi ja katkeraksi, koska olin niin pettynyt ja turhautunut tähän tilanteeseen. Aloin myös tuntemaan itseäni korostuneen yksinäiseksi.
Kun hyväksyin asian, että he eivät minua joukkoonsa hyväksy, enkä enää edes yritäkään tutustua heihin saati etsi heidän hyväksyntäänsä rauha ja tyytyväisyys elämääni palasi enkä tunne enää oloani yksinäiseksi.
Eli älä enää etsi hyväksyntää ja yritä tutustua ihmisiin, jotka eivät sinua joukkoonsa halua. Ota asenteeksi "en minä tuollaisiin mulkeroihin edes haluaisikaan tutustua, en tarvitse heitä" niin rauha ja tyytyväisyys palaavat elämääsi. Anna heille myös anteeksi pikkusieluisuutensa. He ovat vain pieniä, hyvin pieniä ihmisiä.
keskitasoa parempi (ei millään pahalla muita kohtaan) mutta olet sosiaalisesti kehittyneempi ja kaipaat todellista kommunikointia/ vuorovaikutusta muiden kanssa, etkä mitään järjetöntä ryyppäämistä ja egon pönkitystä. Monet sooloilevat yhdessä. Vain harvat osaavat sen taidon että vuorovaikutus todella toimii molemmin puolin ja että ymmärtää muiden ajatuksia ja tarpeita sekä osaa soveltaa sen juuri sopivasti yhteen omien ajatusten ja tarpeiden kanssa. Eli molemmat ottavat toisensa huomioon ja tarvitsevat toistensa mielipiteitä ja perspektiivejä asioihin. Niitä ihmisiä on harvassa, jopa yliopistoissa on ihan toopea porukkaa juuri tässä asiassa, olipa kuinka älykäs muilla tavoin tahansa. Työelämässäkin yhteistyö voi toimia vain silloin kun kaikki ovat täysijärkisiä puhaltamalla yhteen hiileen kaikkien eduksi eikä lähde itsekkäästi sooloilemaan ja heittämään kapuloita rattaisiin joka pilaa kaiken.
Olen itsekin miettinyt mistä löytää "hyviä" tyyppejä tässä asiassa. Minulla on onneksi pari hyvää kaveria, jotka tosissaan ottavat toisten tunteet huomioon ja välittävät muiden hyvinvoinnista. Silloin on hauskaa yhdessä ja huumori pelaa. Heidän kanssaan ei voi silti puhua ihan kaikesta maan ja taivaan välissä, heidän asiat ovat rajoittuneita. Se on ehkä sattumankauppaa löytääkö ikinä sellaista henkilöä jonka kanssa synkkaa kaikki molemminpuolin.
Terve! Olen suht samantapaisessa elämäntilanteessa itsekin. Olen itsekin koettanut hengata ainejärjestöporukoissa ja todennut että en varsinaisesti viihdy hyvin. Olen sitten hengannut toisenlaisten opiskelija- ja harrastusporukoiden parissa.
Kovin läheisiä kavereita minulla ei ole. Haluan tuntea vielä parempia ja suurempia ihmisiä. En uskalla lähentyä liiaksi sellaisiin, jotka eivät vaikuta tarpeeksi viisailta ja vahvoilta hyväksymään minua täysin. Tulee muuten henkisesti turpaan vielä. Toisaalta tämä pelko on lientymässä nyt kun olen alkanut ymmärtää omia heikkouksiani ja osaan olla puolustelematta niitä liiaksi.
Jostain syystä muiden miesten seura on ollut minullekin viime aikoina usein tympeää! Naisten kanssa tulen monesti luontevammin toimeen kunhan todella varon ihastumasta kehenkään erityisesti (tosin tämän joutuu varmaan oppimaan kantapään kautta ennen kuin uskoo). Ehkä homma menee niin että olen saanut jo miehisestä pinnallisesta kulttuurista tarpeekseni, ja nyt on aika omaksua naiskulttuuria. Sitten kun kyllästyn, eli varmaan paraikaa koska alan tiedostaa homman, on varmaan aika ottaa aktiivisempi rooli, ja koettaa päästä seuraavalle tasolle ja varmaan hankkia niitä läheisempiä kavereitakin.
Katkeroituminen on minunkin mielestäni todellakin helppo pysäkki johon jäämistä on syytä varoa. Toisaalta samalla on syytä varoa myöskin masentumista ja lannistumista joka varmaan väistämättä seuraa katkeruuden nielemistä. Ohimenevinä sekä katkeruus että masennus ovat varmaankin tarpeellisia tunteita, ne on syytä läpikäydä, mutta niihin jämähtämisellä tuhlaa elämäänsä.
Mitä tulee nettiseuraan... minulla on koko aikuisikäni ollut netissä, etenkin IRCissä, kavereita, joita en juuri tapaa livenä. Se on ollut ihan mukava henkireikä silloin kun olen ollut muuten aivan yksin. Toisaalta nykyään se tuntuu aina vain enemmän helpolta sekundavaihtoehdolta kun taas oikea elämä olisi ulkona. Mutta se ei todellakaan tuntunut siltä vielä viisi vuotta sitten, päinvastoin. En kadu sitä että silloin keskityin nettiin, jossa asiat voi helpommin tiivistää neutraalin kasvottomiksi. Se oli silloin minulle tärkeämpää kuin tunteiden oikuille alttiit ihmissuhteet. Ja on tämä minulle yhä hyödyllistä. Kolmisen vuotta sitten hain netistä myös deittiseuraa, mutta sen lopputulokset olivat ihan naurettavia. Onneksi, vaikken ollut huumoriasenteella liikkeellä, osasin jostain syystä aivan luonnostani ottaa huumorilla sen kohtelun surkeat puolet, mikä tuli osakseni. Oli se sen verran räikeän lapsellista.
Jos ei pelkää nettiin jämähtämistä, suosittelen kokeilemaan oman alueensa IRC-kanavia IRCnetissä ja/tai Quakenetissä. Jokaisella edes jonkinkokoisella paikkakunnalla on varmasti omansa, ja isommilla aluekohtaisiakin. Niillä on varmasti omat sisäpiirinsä, mutta niin on kaikkialla, ja jos sinulta löytyy kärsivällisyyttä ja sopivaa tulokkaan nöyryyttä, voi niiden kautta tutustua uusiin ihmisiin ja tavata suht pienellä kynnyksellä sitten kaupungillakin.
Galleria näemmä listaa 1000kpl omien käyttäjiensä joukossa suosituinta irc-kanavaa verkkosijainteineen: http://irc-galleria.net/communities/top/channel