Mistä johtuu, että Helsingin rauhanyhdistyksellä käytetään yhä enemmän raamatun uusinta käännöstä ja kielikin on enemmän nykysuomen mukaista. Puhujat käyttävät myös paljon sivistyssanoja (en tiedä, onko se aina hyvä asia). Puhujat kun tahtovat käyttää sivistyssanoja sellaistenkin sanojen kohdilla, joille on yksisanainen suomalainenkin vastine. Esimerkiksi konteksti = asiayhteys..
Mutta kun mennään pohjoiseen sanoma on kyllä sinänsä sama, mutta kieli, jolla puhujamiehet saarnaa, on ihan erilainen. Vanha raamatunkäännös on kovassa huudossa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän luetaan suoraan raamattua. Eli seurapuheen rakenne menee siten, että alkuun (noin puolet seurapuheesta) luetaan raamattua ja tietenkin sitä vanhaa käännöstä selittelemättä. Tämän vaiheen aikana seuraväki nukkuu. Sitten tulee selittelyvaihe ja lopulta syntien anteeksi antamisvaihe ja loppurukous.
Etelässä seurapuheessa raamattua luetaan yleensä enemmän uudesta käännöksestä ja selitetään sitä mukaa, kun sitä luetaan. Seurapuheiden rakenteetkin voivat olla hyvin erilaisia. Etelässä puhujilla onkin tapana kävellä eteen uusi käännös kädessään, mutta aukaista silti myös se vanha biblia siellä puhujan pöntössä.
Vaikka ite oonkin ihan lapin perämaisemista, minä ymmärrän paljon enemmän eteläsuomen puhujavelijen saarnoja, kuin pohjoisen puhujia, joiden kieliasu ei ole enää tätä päivää. Heidän vertauksensa perustuvat johonkin menneisyyteen, kun taas etelässä osataan verrata asioita enemmän tämänkin ajan asioihin.
Miksi repiä vertaukset jostain raamatun maanviljelystä ja jättää vieläpä selittämättä, mitä mikäkin asia niistä tarkoittaa. Eteläsuomessa mulle on auennut monet asiat ihan eri tavalla, mitä koskaan pohjoisessa.
Nyt kun olen lapissa käymässä, sai taas kuulla niitä unettavia saarnoja, jotka tuskin kovin monelle pohjoisen väellekkään enää aukeaa?
Vai onko niin, että Jumala on tarkoittanut meidät asumaan eri paikoissa ja minä vain synnyin vahingossa lappiin, vaikka Helsinki olisi ollut alusta alkaen se minulle osoitettu asuinpaikka?
Mutta kun mennään pohjoiseen sanoma on kyllä sinänsä sama, mutta kieli, jolla puhujamiehet saarnaa, on ihan erilainen. Vanha raamatunkäännös on kovassa huudossa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän luetaan suoraan raamattua. Eli seurapuheen rakenne menee siten, että alkuun (noin puolet seurapuheesta) luetaan raamattua ja tietenkin sitä vanhaa käännöstä selittelemättä. Tämän vaiheen aikana seuraväki nukkuu. Sitten tulee selittelyvaihe ja lopulta syntien anteeksi antamisvaihe ja loppurukous.
Etelässä seurapuheessa raamattua luetaan yleensä enemmän uudesta käännöksestä ja selitetään sitä mukaa, kun sitä luetaan. Seurapuheiden rakenteetkin voivat olla hyvin erilaisia. Etelässä puhujilla onkin tapana kävellä eteen uusi käännös kädessään, mutta aukaista silti myös se vanha biblia siellä puhujan pöntössä.
Vaikka ite oonkin ihan lapin perämaisemista, minä ymmärrän paljon enemmän eteläsuomen puhujavelijen saarnoja, kuin pohjoisen puhujia, joiden kieliasu ei ole enää tätä päivää. Heidän vertauksensa perustuvat johonkin menneisyyteen, kun taas etelässä osataan verrata asioita enemmän tämänkin ajan asioihin.
Miksi repiä vertaukset jostain raamatun maanviljelystä ja jättää vieläpä selittämättä, mitä mikäkin asia niistä tarkoittaa. Eteläsuomessa mulle on auennut monet asiat ihan eri tavalla, mitä koskaan pohjoisessa.
Nyt kun olen lapissa käymässä, sai taas kuulla niitä unettavia saarnoja, jotka tuskin kovin monelle pohjoisen väellekkään enää aukeaa?
Vai onko niin, että Jumala on tarkoittanut meidät asumaan eri paikoissa ja minä vain synnyin vahingossa lappiin, vaikka Helsinki olisi ollut alusta alkaen se minulle osoitettu asuinpaikka?
Vastaukset 36
Vanhimmat
"Tämän vaiheen aikana seuraväki nukkuu."
keskeinen osa vl-uskoa.
että nauroin. Lopeta Melperi, sillä lisäät syntitaakkaani! Toisaalta tämä palsta piristäääää ja vähentää masennusta.
Mutta eihän tuo vielä mitään. Mutta kun synnitkin on erit eri alueilla.
toiset uskovat, että seurakunta pelastaa ja toiset uskovat, että Kristus ja usko Kristukseen pelastaa.
Puhuja jyrisee eteläsuomen erääss ry:llä, meissä kaikissa asuu sama Henki!!!
Me olemme yhtä hengessä. Herra Jumala Pyhän Henkensä kautta vaikuttaa meissä..
Meillä on samat synnit, kuin kaikkialla maailmassa..
Mutta ite oon kyllä havainnut toista. Eteläsuomessa ei katota pahalla, jos uskovainen menee seuraamaan klassisen musiikin konserttia tai lähtee katsoo urheilupelejä (pohjoisen puhujat ovat käyneet kyllä jyrisemässä eteläsuomessa, ettei tämä ole edelleenään oikein).
Käytännöt ovat erit etelä- ja pohjoissuomen välillä. Myös idän ja lännen välillä on eroja.
Onko henki varmasti sama kaikissa ryi:ssä, vai onko se vain puhujasetien aikaansaama illuusio?
Olen nähnyt siellä vl-uskovaisilla jopa korvakoruja.
Kadottava korvakorusynti leviää ja tuhoaa sieluja.
Ei kai ne synnit ole erilaisia. Erilaisia voivat olla ne neuvot, joilla vältetään syntiin joutumisen houkutus. Synti on se mikä erottaa Jumalasta eli vie ajatukset pois uskon sisällöstä. Esim korvakoru. Sen on katsottu houkuttelvan liikaan koristeluun. Mutta onko tänä päivänä enää niin, että pieniä korvakoruja kukaan huomaa, itse en edes katso normaalissa työpaikassakaan. Jos kysyttäisiin, että kerro kenellä on korvakorut, jäisi varmaankin mieleen vain ne joilla on tosi huomiota herättävät killuttimet. Ja minulle on selvää, että pyhäpäivä pyhitetään, mutta Kristus sanoi, että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Se puuha mikä on toiselle leipätyö ja josta pitää levätä, on toiselle harrastus, joka vie ajatukset pois omasta työstä ja sen stressistä. Monet kätten työt ovat sellaisia, puutyöt, maalaaminen ja ompelu esimekiksi.
"Ei kai ne synnit ole erilaisia. Erilaisia voivat olla ne neuvot, joilla vältetään syntiin joutumisen houkutus."
Näin juuri. Valitettavasti aika harva tajuaa tuon. Riittävälle abstraktiotasolle mentäessä (esim. ns. "seitsemän kuolemansyntiä") huomataan, että synti ei ole muuttunut miksikään syntiinlamkeemuksen jälkeen, mutta synnin houkutukset ja "ilmenemismuodot" vaihtelevat eri aikakausina.
pyhäpäivänä olivat syntiä vielä 80-luvulla.
Helsingissäkin korvakorut ovat syntiä. Silti osalla seuravieraista on korvakorut, mutta nämä eivät väitäkkään olevansa enää vl:iä, vaan käyvät kaverien vuoksi seuroissa.
Sen sijaan Venäjällä ja Togossa korvakorut eivät vielä ole syntiä. En tiedä, tuleeko niistä siellä koskaan syntiä. Aika näyttää...
Siis Suomesta Togoon matkustava vl voi pitää Togossa täysin synnittömästi korvakoruja?
Saako korvakorun laittaa paikalleen synnittömästi jo lentokoneessa vai vasta astuttuaan Togon korvakorusyntivapaalle maaperälle?
Saako suomalainen vl säilyttää synnittömästi korvakoruja kotonaan, vai onko ne jätettävä Togoon säilytykseen seuraavaa käyntiä odottamaan?
Kun lähdetään (kuten SRK) ihmissääntöjen tielle keksimään Raamattuun lisälehtiä, ollaan ovin heikolla jäällä...
olemme antaneet yleisohjeen, että Togoon matkustavat vl:t - sekä miehet että naiset - saavat laittaa korvakorut ilmatilassa, kun ollaan matkassa yli puolivälin Oulun lentokentältä Lomén (= Togon pääkaupunki) lentokentälle.
naiset, mut en tiijä miten muualla Suomessa on asian laita.
Naiset? En ole täällä yhtään naista saarnaamassa nähnyt enkä kuullut !!
Suomessa naiset julistavat. Useita naisia joka kokouksessa Saalemissakin.
kuin naisten suusta, vaikka se tulisikin miehen suun kautta, niin eikös silloin saarna ole samaa kuin naisen saarna !?
julistettiin ihmismielen tuotokseksi ja sielunvihollisen aikaansaannokseksi.
Sen käyttäminen kiellettiin ehdottomasti.
Ovatko säännöt siis muuttuneet noin paljon, että siitä jopa saarnataan?
Joopa joo. Uusi(n) käännös on vuodelta 1992.
Vielä 1980-luvulla, kun olin vl-porukoissa SRK taisteli vuoden 1939 käännöstäkin vastaan!
Onko oppinne muuttunut niin, että hyväksytte jo 1992 käännöksenkin?
Ainoa Oikea Raamattu oli silloin Biblia 1776!
Vuoden 1939 käännöstä ei kai käytetä edelleenkään, mutta vuoden 1992 käännöstä on käytetty lähes heti sen julkistamisen jälkeen ja nykyisin yhä enemmän, useimmiten Biblian rinnalla. Päivämiehessäkin on ollut jo pitkään Päivän evankeliumiteksti allekkain Bibliasta ja vuoden 1992 käännöksestä.
SRK:n syntiluokitukset ovat toinen toistaan omituisempia...
Kun tuli tuomittua tuo 1939-käännös, niin julistetaan synnittömäksi vielä tuoreempi 1992-käännös!
Ei ole helppoa ihmissääntöjen viidakossa.
1939-vuoden raamatussa on tavattu runsaasti asiavirheitä.
Toki niitä on vanhassa bibliassakin, mutta se on kaikista raittein ja siitä loistaa voimakkaimmin Jumalan sanan ihanuus!
Vuoden 1992 raamattua on käännetty sekä 1939, että vanhemmasta bibliasta ja jopa sitä edeltävästä agricolan raamatusta, jonka kieliasu se vasta nykysuomalaiselle outoa onkin runsaine x ja c-kirjaimineen.
1992 raamattukaan ei ole täysin raitis, mutta se on huomattavasti lähemänä Jumalan sanaa kuin 1939 vuoden raamattu, joka epäonnistui kieltämättä aikalailla monin osin.
Ehkä joskus saadaan käännettyä sellainen raamattu suomenkielelle, jossa ei ole lainkaan asiavirheitä. Sitä voimme yhdessä rukoilla Jumalalta!
vanhin Raamattu, jota nyt kielinerot vois vielä lukea?
Minkä ikäistä Raamattua esim. Luther luki / v.1001 ? (vai peräti v.501 jkr. tms.)
Minkä ikäisiä Raamatuita ylipäänsä on maailmalla olemassa ?
Raamatun "asiavirheet" alukieleen verrattuna?
Vastaus: Ei sitten mistään, kunhan saarnaa ja todistaa oman korvasyyhynsä mukaisesti mitä sylki suuhun tuo.
Vuoden 1939 -Raamatussa saarnamiehet kritisoivat erityisesti Isä Meidän-rukoiksen kohtaa: Biblia 1776 "Anna anteeksi meille meidän syntimme niinkuin mekin annamme velvollistemme." Pyhä Raamattu 1939: "Anna anteeksi meidän syntimme kuten mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Erityisesti tästä kohdasta SRK raivostui, koska vl haluaa antaa synnit anteeksi myös muiden (epäuskoisten) puolesta, eikä suinkaan vain itseään vastaan kohdistuneet! Näin vl:t pyytävät anteeksi toiselta vl:ltä, vaikka olisivat rikkoneet jotain ihan vierasta "epäuskoista" vastaan...
Miten mahtaa uusin käännös asian tulkita. Ilmeisesti SRK:n eduksi, koska uutta käännöstä on alettu pitämään Jumalan Sanana -toisin kuin 1939 Raamattua!
SRK:lla on valta valita Pyhin ja sen käsityksiin parhaiten sopiva Raamatunkäännös.
1939 Raamatun SRK julisti sielunvihollisen tuotteeksi ja ihmismielen mukaiseksi, koska se oli yritetty kirjoittaa kaikkien ymmärrettäväksi. Sellainen ei SRK:lle sovi!
että oikein tiedetään vuoden 1939 raamatun asiavirheet? Sanonko rumasti.....
kelvollinen arvioimaan vuoden 1939 Raamatun käännöksen yhtäpitävyyttä alkukielisen teoksen kanssa! Heillä on Maailman Ainoan Uskon kellokkaina sellaiset armolahjat, että siinä hepreankielikin avautuu kuin vettä valaen.
mitä tällä tarkoitat:
"1992 raamattukaan ei ole täysin raitis, mutta se on huomattavasti lähemänä Jumalan sanaa kuin 1939 vuoden raamattu, joka epäonnistui kieltämättä aikalailla monin osin."
Missä Jumalan sana on, ellei raamatussa vuosikerrasta riippumatta?
Eikö alkuperäiset tekstit ole muinaishebraa? Osaatko sitä?
mahdollinen "asiantuntija" vertaamaan nykyraamatuita muinaishebrealaisiin alkuteksteihin. Tietäähän tuon jokainen:)
Tosiaankin käyttävät paljon uutta Raamattua. Se on sitäkin merkityksellisempi asia sen kannalta että Helsingin puheet tulee nettiin kuultavaksi. Silloin niitä kuuntelevat muutkin kuin vl-kotiin syntyneet. Minulle on edelleenkin kuin vierasta kieltä vaikkapa viroa kuuntelisi kun kuuntelee bibliaa ja sen puheenpartta noudattavaa saarnaa. Kun kuulee asian nykysuomella ja tutulla nykykirkkoraamatulla alkaa asia jotenkin olla ymmärrettävä muillekin kuulijoille.
Kuuntelen pääasiassa netistä jolloin on mahdollista avata se sama kohta "kahdella kielellä" eteensä. Tosin jos on paperiraamattu niin useammin sattuu käsiin se 38 versio.
Eikä näitä viimeviikkojenkaan puheita ole tarvinnut kuunnella peläten nukkuvansa.
Niitä unettaviakin on tullut viimevuosina kuultua.
Tuohon, mitä käännöstä voi puhuja käyttää, on vain yksi käännös ja se on -38. Tässä -92 käännöksessä on muutama asialisä, mutta kieliasu on muokattu liian lähelle katukansaa, jolloin alkuperäinen asia muuttuu päälaelleen.
-92 käännöksellä maaliko voi tulla uskoon, mutta opettaa siitä ei todella voi.
Sivistys- sanojen, jos näin haluaa sanoa, ei pahenna asiaa, mutta Paavali pyysi puhumaan sitä kieltä, mitä kuulia ymmärtää. Maalla puhutaan härjistä, kaupungissa ratikoista.
Mutta kun mennään pohjoiseen sanoma on kyllä sinänsä sama, mutta kieli, jolla puhujamiehet saarnaa, on ihan erilainen. Vanha raamatunkäännös on kovassa huudossa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän luetaan suoraan raamattua. Eli seurapuheen rakenne menee siten, että alkuun (noin puolet seurapuheesta) luetaan raamattua ja tietenkin sitä vanhaa käännöstä selittelemättä. Tämän vaiheen aikana seuraväki nukkuu. Sitten tulee selittelyvaihe ja lopulta syntien anteeksi antamisvaihe ja loppurukous. ** Tälläistä ei voi sanoa opetukseksi, vaan Raamatun luvuksi, joka ei valaise muuta kun kolehdin saajaa.
Etelässä seurapuheessa raamattua luetaan yleensä enemmän uudesta käännöksestä ja selitetään sitä mukaa, kun sitä luetaan. Seurapuheiden rakenteetkin voivat olla hyvin erilaisia. Etelässä puhujilla onkin tapana kävellä eteen uusi käännös kädessään, mutta aukaista silti myös se vanha biblia siellä puhujan pöntössä. ** Tuntuu järkevältä, ja samalla mielenkiintoiselta. Näin menetkään yleensäkin kristillisissä kirkoissa.
Vaikka ite oonkin ihan lapin perämaisemista, minä ymmärrän paljon enemmän eteläsuomen puhujavelijen saarnoja, kuin pohjoisen puhujia, joiden kieliasu ei ole enää tätä päivää. Heidän vertauksensa perustuvat johonkin menneisyyteen, kun taas etelässä osataan verrata asioita enemmän tämänkin ajan asioihin. ** Pyhä Henki on voidellut heitä.
Vai onko niin, että Jumala on tarkoittanut meidät asumaan eri paikoissa ja minä vain synnyin vahingossa lappiin, vaikka Helsinki olisi ollut alusta alkaen se minulle osoitettu asuinpaikka? ** On todella ihme. SRK noin 35,000 ihmisen populaatio ja saarnat poikkeaa merkittävästi. Mm. Vapaa ja Helluntaikirkko, heillä koko maalimassa opetuksen ero on pieni, ja se on Helppoa, kun ainoa tehtävä on kirkastaa Kristusta.
Tämän jos SRK tajuaisi, olisi opetuskin samaa, Kristusta tukevaa.
Kes.
"Ehkä joskus saadaan käännettyä sellainen raamattu suomenkielelle, jossa ei ole lainkaan asiavirheitä. Sitä voimme yhdessä rukoilla Jumalalta! " kirjoitti eräs.
Vaikka sitä kuinka kauan ja hartaasti ihmiset veivaisivat, siitä ei ehdotonta ja aukotonta totuuden kirjaa tule. Alunperinkin se on ihmisen käden kirjoittamaa ja sitten se on kirjoitettu, käännetty, karsittu ja lisäilty yms. vuosisatojen ja tuhansien aikana ties kuinka paljon...
Sieltä voi löytää opetusta ja "Jumalan sanaa" jota voi tutkiskella omassa sydämessään.
Usko on ihmisen sielun ja Jumalan välinen suhde, armon ja rakkauden kautta. Olemme "Isän" lapsia, Luojamme luomia, toistemme sisaria ja veljiä, pyrkikäämme siihen myös tässä elämässä. Se on Jumalan tahto. Armahtakaamme ja rakastakaamme toisiamme niinkuin isämme on meitä armahtanut ja rakastanut.
Vaikka elämä täällä on kuoleman ja kärsimyksen piirtämää ja väliaikaista - on myös kauneus ja voimme myös iloita! Meillä on syy siihen! Kiitos!
lisäyksenä tuohon edelliseen annan Raamatunkohdan:
1. Joh. 2:23
"Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. [Joh. 15:23] "
vielä muutama sata vuotta sitten. Tarkoitus oli, ettei rahvas ymmärtäisi mitään Raamatun tenstistä, vaan uskoisivat kaiken mitä pappi heille sanoo.
Tähän perustuu SRK:n kielteinen kanta kaikkeen "nykykieliseen".
Pohjoisesa puhujat joikaavat enemmän. Se on hyvää unimusiikkia!
Etelässä puhutaan jo stadin kieltä?
Kuvitelkaapa mielessänne 80-vuotias maanviljelijäsaarnaaja joikaamaan venyttävällä nuotilla yhtä vl-saarnoissa käytetyimpää lausetta: "Jos täällä sanankuulossa on yksikin armosta osatoin, on Jumalan valtakunta sinua tänä armon päivänä lähestynyt, ole ahkera ja tee parannus."
Oikein puistattaa.. hrrr. Vieläköhän Helsingin Ry:llä joikhataan näin?