Poikkeaako avioehtosopimuksen sisältö tai sen rekisteröiminen jollakin lailla tavanomaisesta käytännöstä, kun olen menossa naimisiin ulkomaalaisen, ei EU-kansalaisen, kanssa.
Haluamme avioehdon, joka pätee varmasti niin hänen kotimaassaan Turkissa kuin Suomessakin.
Lähtötilanne on se, että minulla on omaisuutta, hänellä vain liiketoiminnan käynnistämiseksi otettua velkaa. Tarkoituksena on, että emme peri toistemme nykyistä tai avioliiton aikana hankittua omaisuutta, enkä minä missään tilanteessa joudu vastaamaan hänen/hänen yrityksensä veloista. Voiko hän avioehtosopimuksesta huolimatta vaatia mahdollisessa erotilanteessa tasinkoa, jos minä silloinkin olen "äveriäämpi" kuin hän?
Haluamme avioehdon, joka pätee varmasti niin hänen kotimaassaan Turkissa kuin Suomessakin.
Lähtötilanne on se, että minulla on omaisuutta, hänellä vain liiketoiminnan käynnistämiseksi otettua velkaa. Tarkoituksena on, että emme peri toistemme nykyistä tai avioliiton aikana hankittua omaisuutta, enkä minä missään tilanteessa joudu vastaamaan hänen/hänen yrityksensä veloista. Voiko hän avioehtosopimuksesta huolimatta vaatia mahdollisessa erotilanteessa tasinkoa, jos minä silloinkin olen "äveriäämpi" kuin hän?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kai on missä menette naimisiin...?
Kuitenkin olen nähnyt niin monta epäonnistunutta avioliittoa, jossa on naitu juuri yli kulttuurirajojen. Enkä sen takia voi sellaista suositella! Mieluiten pohjoismaalaisten kanssa niin on vähiten ongelmia.
Miksi naiset keksivät tällaista...?
Turkkilaisen kanssa...
noudatetaan miehen kansalaisuuden mukaan pääsääntöisesti, eli tässä Turkin lain mukaan. Muistan kyllä lukeneeni jostain, että avioliittosopimukseen voisi liittää ehdon, kumman puolison maan lakia noudatetaan riitatilanteissa, mutta asia on niin tärkeä, että hyvä nainen kipaise asiantuntevan (kansainväliseen perhelakiin perehtyneen) lakimiehen juttusille, ei kannata pihistellä kun elämäsi säästöt saattavat olla vaarassa!
Kuolemantapauksessa se meni jotenkin niin, että periminen ainakin kiinteän omaisuuden osalta sen mukaan, missä maassa kiinteä omaisuus on.
Olen sen verran turkkilaisia tavannut että kehottaisin sinua vielä kerran vakavasti harkitsemaan asiaa.
Turkki on islamilainen valtio jossa ei päde mitkään länsimaiden kansalaisia suojelevat lait ja oikeusturvasäännökset. Miehesi tarkoituksena on melkoisella todennäköisyydellä ainoastaan huijata omaisuutesi. Todennäköisesti koko suku muuttaa luoksesi ja kun suku loppuu niin kylänmiehet perässä.
Islamilaisten käsityksen mukaan sinä et voi naisena omistaa yhtään mitään vaan kaikki siirtyy miehellesi sillä hetkellä kun menette avioon. Eron tullessa kaikki myös jää miehellesi.
Turkkilaiselle sinä et omaa ihmisarvoa, vaan olet vääräuskoisena ja naisena niin alhainen olento, että meidän kielessämme ei ole sanaa sitä kuvaamaan. (lähinnä tulee mieleen sanonta koiraa alhaisempi, mutta meillähän koira on perheenjäsen ja hän).
Lue vaikka alkajaisiksi tositapahtumiin perustuva kirja jossa amerikkalainen nainen avoitui iranilaisen miehen kanssa (Betty Mahmoody - Without my Doughter). Saat hieman käsitystä kulttuurieroista.
Täällä nainen kysyi asiallisesti oikeudellista neuvoa, niin ukot alkaa jakelee rasistista neuvoja, että älä nai. Teidän kanssa ei kukaan mene naimisiin ja jos meneekin niin sääliksi käy sitä naista.
Betty Mahmoody - Without my Doughter, kirja osoitettiin joku aika sitten olevan valetta. Muija tekasi kirjan ja sai sillä hyvät rahat. Iranilainen mies oli lääkäri, joka irakin ja iranin sodan takia halusi palata tekemään työtä kansansa eteen. Akka kidnappasi lapset, vei amerikkaan, sepitti tarinan, sai rahat ja esti myöhemmin isää tapaamasta tytärtään.
Kaikki Turkissa eivät ole islamilaisia ja turkissa valtio ja uskonto ovat erotettu toisistaan. Vaikka kulttuurierot voivat olla suuria, niin vielä suurempi riski on ottaa suomalainen mies. Suomalaiset tappavat vaimojaan suhteellisesti eniten maailmassa.
Tarkoitat ilmeisesti tuota Kari Tervon satuelokuvaa jossa 'todistettiin' toinen totuus asiasta. Oikein hävettää, että suomalainen on tehnyt moisen yksisilmäisen 'dokumentin'. Ilmeisesti sinä et poliittisen kantasi vuoksi usko Without my Doughter-kirjan tapahtumia todeksi, kuten ei Kari Tervokaan. Niinpä siitä on turha kiistellä, jokainen lukekoon kirjan ajankuvana kulttuurieroista ja muodostakoon oman käsityksensä.
Tässä on nyt kyse taloudellisisita sidoksista. Rasismia tai ei, mutta turkkilaisiin ei voi luottaa missään asioissa. Heidän moraalikäsityksensä, mikäli sellaisia on, ovat tyystin erilaiset kuin meillä. Minä en halua naimisiin alkuperäisen kyselijän kanssa (olen jo sitoutunut), mutta käy häntä jo etukäteen sääliksi mikäli toteuttaa aikeensa.
sinuna jättäisin pahimmat taivaanrannan mustaajat omaan arvoonsa kuitenkin noudattaen järkevää asioiden ennakointia - ennakointi on järkevää suomalaisenkin kanssa avioituessa.
Tervemenoa vain naimisiin turkkilaisen kanssa. Sitä saa mitä tilaa. Islamilaisessa kulttuurissa kamelikin on arvokkaampi kuin nainen.
Suomalaisessa kultuurissa lätkän MM-kisat ovat arvokkaampia kuin nainen.
saa tuhannet suomalaiset naiset viikottain täällä kristinuskoisessa suomessakin liekkö uskonto vai kulttuuri vai peräti koskenkorva.
Äidit ovat kasvattaneet poikansa huonosti. Ei turpiin saa antaa kenellekään.
Tarvitsette asiantuntija-apua. Jos menette naimisiin Suomessa ja teette sopimuksen täällä ja asutte täällä niin ongelmia ei ole.
Jos muutatte Turkkiin, niin Turkissa on voimassa Turkin lait. Niistä minä en tiedä mitään, mutta en ihmettelisi, jos Turkissa olisi laki, että avioerotilanteessa kaikki omaisuus menee miehelle. Vain Turkin lain tuntija voi auttaa Teitä.
että ette mene laisinkaan naimisiin tai sitten menette naimisiin vasta muutamien vuosien kuluttua, jotta suhteen laatu on varma. Avoliitossa eläminen on varmastikin aluksi turvallisempaa varsinkin jos omaisuuserot ovat suuret. Tai sitten teette erillisen testamentin, mutta miten se sitten toimiikaan Turkissa...?
Olemme tunteneet toisemme lähes 6 vuotta, josta olemme olleet kihloissa lähes 5 vuotta. Harkinta-aikaa on siis aivan riittävästi. Minä jatkaisin kyllä susiparina niinkuin tähänkin asti, mutta mikään elämän ja kuoleman kysymys se ei minulle ole.
Arvasin kyllä, minkä kuohunnan mieheni kansallisuuden paljastaminen saa aikaan. Voin vakuuttaa, että vastaavia kommentteja on kertynyt näinä vuosina niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin.
Uskonnoltaan hän on muslimi, mutta hurskaaksi tai hartaaksi muslimiksi en rehellisyyden nimissä voi häntä sanoa. Ainakaan meidän yhdessäoloaikanamme hän ei kertaakaan ole käynyt moskeijassa tai kumarrellut Mekkaan päin. Uskonnosta emme siis saa riitaa aikaikseksi.
Kiitän kaikista kommenteista, vaikka varsinaista apua sainkin yhdestä vastauksesta.
Lakitekstin ymmärtäminen ei kuitenkaan ole vahvoja puoliani, joten ennen elokuuksi suunniteltuja häitä taitaa tulla vielä asiaa tuomarin juttusille niin täällä kuin Turkissakin, jotta voin olla varma siitä, että pidän puoliani mahdollisen eron varalta.
Teet miehesi kanssa suullisen sopimuksen. Jos et voi luottaa mieheesi sen vertaa, että suulliset sopimukset pitävät, älä mene naimisiin.
Tässä avioliittolakiin sisältyvät kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset. Niillä on tosiasiallista merkitystä, jos molemmat puolisot asuvat tai ainakin kysyjä asuu Suomessa. Ne sääntelevät mm. avioehtoa, mutta eivät perintöä ja testamenttia.
AVIOLIITTOLAKI
"V OSA (13.12.2001/1226)
KANSAINVÄLISEN YKSITYISOIKEUDEN ALAAN KUULUVAT SÄÄNNÖKSET
1 luku (13.12.2001/1226)
Avioliiton solmiminen
Oikeus solmia avioliitto
108 § (13.12.2001/1226)
Naisen ja miehen oikeus solmia avioliitto Suomen viranomaisen edessä määräytyy Suomen lain mukaan.
Jos nainen ja mies eivät kumpikaan ole Suomen kansalaisia eikä kummallakaan ole asuinpaikkaa Suomessa, heillä on oikeus solmia avioliitto Suomen viranomaisen edessä vain, jos avioliitto on sallittu Suomen lain mukaan ja jos kummallakin on oikeus solmia avioliitto sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen hän on tai jossa hänellä on asuinpaikka, tai sen valtion lain mukaan, jota jommassakummassa näistä valtioista on sovellettava avioliiton esteiden tutkintaan. Kihlakumppani on velvollinen esittämään hyväksyttävän selvityksen oikeudestaan solmia avioliitto vieraan valtion lain mukaan.
Jos sen valtion lainsäädännön sisällöstä, jonka mukaan kihlakumppanin oikeus solmia avioliitto 2 momentin mukaan määräytyy, ei valtion sotatilan tai siihen verrattavien epävakaiden olojen vuoksi ole saatavissa selvitystä, kihlakumppanin oikeus solmia avioliitto voidaan 2 momentin estämättä tutkia Suomen lain nojalla, jos kihlakumppani sitä pyytää ja avioliiton solmimista täällä voidaan pitää perusteltuna ottaen huomioon kihlakumppanien yhteydet Suomeen.
109 § (13.12.2001/1226)
Suomen viranomainen voi myöntää 4, 8 ja 9 §:ssä tarkoitetun luvan avioliiton solmimiseen avioliiton esteestä huolimatta, jos ainakin toinen kihlakumppaneista on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.
110 § (13.12.2001/1226)
Jos avioliitto aiotaan solmia Suomen viranomaisen edessä vieraassa valtiossa eikä avioliiton esteiden tutkintaa ole toimitettu Suomessa, vihkivän viranomaisen on tutkittava, ettei avioliitolle ole laissa säädettyä estettä.
Jos 1 momentissa tarkoitettu vihkiminen toimitetaan sellaisessa vieraassa valtiossa, jonka laissa säädetään, että sen avioesteet tai jotkut niistä on otettava huomioon tai että sen säännökset avioliittoon kuuluttamisesta on otettava huomioon, kun toisen valtion viranomainen siellä vihkii avioliittoon, on lisäksi noudatettava, mitä kyseisen vieraan valtion laissa säädetään.
111 § (13.12.2001/1226)
Jos Suomen kansalainen tai sellainen vieraan valtion kansalainen, jolla on asuinpaikka Suomessa, aikoo mennä avioliittoon vieraan valtion viranomaisen edessä ulkomailla tai Suomessa, hänellä on oikeus pyynnöstä saada todistus avioliiton esteiden tutkijalta siitä, että hänellä on Suomen lain mukaan oikeus mennä kyseiseen avioliittoon.
Todistusta ei kuitenkaan saa antaa, jos avioliiton esteiden tutkimiseksi tarvittavat tiedot eivät käy selville väestötietojärjestelmästä eikä todistusta pyytävä esitä niistä muuta luotettavaa selvitystä.
Diplomaattisten edustajien ja eräiden pappien vihkimisoikeus
112 § (13.12.2001/1226)
Ulkoasiainministeriö voi antaa Suomen ulkomaanedustuston virkamiehelle oikeuden asemamaassaan vihkiä avioliittoon kihlakumppaneita, joista ainakin toinen on Suomen kansalainen.
Opetusministeriö voi hakemuksesta ja ulkoasiainministeriön lausunnon saatuaan antaa henkilölle, joka saa suomalaisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa toimittaa kirkollisen vihkimisen, oikeuden vieraassa valtiossa vihkiä avioliittoon kihlautuneita, joista ainakin toinen on Suomen kansalainen. Oikeus voidaan liittää tiettyyn virkaan, toimeen tai tehtävään taikka antaa edellä tarkoitetulle henkilölle henkilökohtaisesti.
Ulkoasiainministeriö ja opetusministeriö voivat asettaa vihkimisoikeudelle sellaisia rajoituksia tai ehtoja, jotka ovat aiheellisia asianomaisen vieraan valtion lainsäädännön tai vihkimisoikeuden tarpeeseen vaikuttavien seikkojen perusteella.
113 § (13.12.2001/1226)
Ulkoasiainministeriö voi hakemuksesta antaa Suomessa olevalle vieraan valtion diplomaattiselle edustajalle tai konsulivirkamiehelle luvan tuon valtion lain muotomääräyksiä noudattaen Suomessa vihkiä avioliittoon ulkomaalaisia, joista ainakin toinen on sen valtion kansalainen, jota vihkijä edustaa.
Opetusministeriö voi hakemuksesta ja ulkoasiainministeriön lausunnon saatuaan antaa Suomessa toimivan ulkomaalaisen kirkollisen seurakunnan papille oikeuden täällä asianomaisen vieraan valtion lain muotomääräyksiä noudattaen vihkiä avioliittoon henkilöitä, joista ainakin toinen on kyseisen valtion kansalainen. Vihkimisoikeus voidaan liittää tiettyyn papin virkaan, toimeen tai tehtävään tai se voidaan antaa edellä tarkoitetulle papille henkilökohtaisesti.
Vihkimistä, jota tarkoitetaan 1 ja 2 momentissa, ei saa toimittaa, jos vihkijä on tietoinen seikasta, jonka vuoksi avioliitto ei 6 tai 7 §:n mukaan ole sallittu.
Vihkimisen toimittaminen
114 § (13.12.2001/1226)
Avioliittoon vihkiminen Suomen viranomaisen edessä Suomessa tai vieraassa valtiossa toimitetaan Suomen lain muotomääräyksiä noudattaen.
2 luku (13.12.2001/1226)
Ulkomaisen avioliiton tunnustaminen
Tunnustamisen edellytykset
115 § (13.12.2001/1226)
Avioliitto, johon nainen ja mies ovat menneet vieraassa valtiossa sen valtion viranomaisen edessä, on pätevä Suomessa, jos se on pätevä siinä valtiossa, jossa avioliitto solmittiin, tai siinä valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli avioliittoa solmittaessa.
Avioliitto, jonka vieraan valtion diplomaattinen tai konsulivirkamies, vieraan valtion kirkollisen seurakunnan pappi taikka joku muu, jonka vieras valtio on oikeuttanut toimittamaan vihkimisiä vieraassa valtiossa, on päättänyt toisessa vieraassa valtiossa tai 113 §:ssä tarkoitetun luvan nojalla Suomessa, on Suomessa pätevä, jos se on pätevä siinä valtiossa, jota vihkijä edustaa, tai siinä valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli avioliittoa solmittaessa.
116 § (13.12.2001/1226)
Avioliitto, joka on solmittu vieraassa valtiossa kihlakumppanin kuoltua tai ilman, että kihlakumppani oli vihittäessä henkilökohtaisesti saapuvilla, taikka joka on tullut solmituksi vain tosiasiallisin toimenpitein ilman vihkimistä tai muuta menettelyä, on Suomessa pätevä ainoastaan, jos:
1) se on pätevä 115 §:n 1 momentissa tarkoitetussa valtiossa; ja
2) avioliiton katsomiseen täällä päteväksi on erityistä syytä.
Harkittaessa, onko 1 momentissa tarkoitettua avioliittoa pidettävä pätevänä, on erityisesti otettava huomioon kihlakumppanien yhteydet siihen valtioon, jossa avioliitto solmittiin, sekä puolisoiden yhteiselämän kestoaika.
Suomen viranomaisten toimivalta avioliiton pätevyyttä koskevassa asiassa
117 § (13.12.2001/1226)
Avioliiton pätevyyttä koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos puolisoiden avioeroa koskeva asia voitaisiin 119 §:n mukaan tutkia Suomessa.
Jos jonkin asian ratkaisu riippuu siitä, onko avioliitto pätevä, Suomen viranomainen voi tutkia avioliiton pätevyyden tuon asian ratkaisemisen yhteydessä, vaikka viranomaisella ei 1 momentin mukaan olisi toimivaltaa.
118 § (13.12.2001/1226)
Tasavallan presidentti voi erittäin painavista syistä päättää, että vieraassa valtiossa solmittu avioliitto, jota 115 tai 116 §:n nojalla ei tunnusteta, on katsottava päteväksi Suomessa. Tätä koskevan hakemuksen voi tehdä kumpikin vihityistä taikka, jos jompikumpi on kuollut, hänen perillisensä.
3 luku (13.12.2001/1226)
Avioliiton purkaminen
Suomen tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta
119 § (13.12.2001/1226)
Avioeroa koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos:
1) jommallakummalla puolisolla on kotipaikka Suomessa; tai
2) hakijalla on ollut Suomessa kotipaikka tai muu läheinen yhteys Suomeen eikä hän voi saattaa avioeroa koskevaa asiaa tutkittavaksi siinä vieraassa valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai tämä aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja asian tutkimista Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena.
Virallinen syyttäjä voi Suomessa ajaa kannetta puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon 27 §:n 2 momentin nojalla, jos:
1) avioliittoon vihkimisen on toimittanut Suomen vihkimisviranomainen; ja
2) jommallakummalla puolisolla on Suomessa kotipaikka.
Virallinen syyttäjä voi lisäksi Suomessa ajaa kannetta puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon, jos avioliitto on solmittu jommankumman puolison aikaisemman avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen ollessa voimassa, eikä aikaisempi avioliitto tai rekisteröity parisuhde ole vielä purkautunut ja molemmilla puolisoilla on Suomessa kotipaikka.
Vaatimus yhteiselämän lopettamisesta voidaan tutkia Suomessa, jos puolisoilla on täällä yhteiseksi kodiksi tarkoitettu asunto.
Mitä 1-3 momentissa säädetään, on sovellettava ainoastaan, jollei tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1347/2000 tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu.
Sovellettava laki
120 § (13.12.2001/1226)
Avioeroa ja yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa on sovellettava Suomen lakia.
Vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustaminen
121 § (13.12.2001/1226)
Milloin vieraan valtion antamalla päätöksellä on tuomittu avioliitto peruutumaan tai puolisot asumuseroon tai avioeroon, on päätöstä ilman erityistä vahvistamista pidettävä Suomessa pätevänä:
1) jos molemmat puolisot päätöstä annettaessa olivat sen valtion kansalaisia, johon viranomainen kuuluu; tai
2) jos päätös koskee puolisoita, joista kumpikaan ei silloin ollut Suomen kansalainen ja joista toinen tai molemmat olivat jonkin muun valtion kansalaisia kuin sen, johon viranomainen kuuluu, ja päätös kumpaisenkin puolison kotimaassa katsotaan päteväksi.
Vieraan valtion viranomaisen antama 1 momentissa tarkoitettu päätös on Suomessa pätevä vain, jos se on jäljempänä mainituin tavoin vahvistettu, milloin päätös koskee:
1) puolisoita, joista ainakin toinen päätöstä annettaessa oli Suomen kansalainen; tai
2) puolisoita, joita tarkoitetaan 1 momentin 2 kohdassa, mutta päätös ei täytä sanotussa kohdassa mainittua ehtoa.
122 § (13.12.2001/1226)
Päätös, jota tarkoitetaan 121 §:n 2 momentissa, voidaan vahvistaa täällä, jos jommallakummalla puolisolla on kansalaisuuteensa tai kotipaikkaansa nähden ollut sellainen yhteys kysymyksessä olevaan vieraaseen valtioon, että sen viranomaisella on katsottava olleen riittävä aihe ottaa asia tutkittavaksi, eikä päätös ole olennaisesti ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen kanssa.
123 § (13.12.2001/1226)
Edellä 122 §:ssä tarkoitettua vahvistamista haetaan Helsingin hovioikeudelta. Hovioikeuden asiasta antamaan päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla, jos korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan.
124 § (13.12.2001/1226)
Vieraan valtion viranomaisen antamaan päätökseen, jolla avioliitto on julistettu mitättömäksi, on vastaavasti sovellettava, mitä 121-123 §:ssä säädetään.
125 § (13.12.2001/1226)
Mitä 121-124 §:ssä säädetään, sovelletaan ainoastaan, jollei tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa annetusta neuvoston asetuksesta tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu.
Jos 1 momentissa tarkoitetun asetuksen 14 artiklan 3 kohdan nojalla vaaditaan vahvistettavaksi, että jäsenvaltiossa annettu tuomio on Suomessa tunnustettava tai jätettävä tunnustamatta, asia on pantava vireille oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 10 §:ssä tarkoitetussa tuomioistuimessa tai, jos vaaditaan ainoastaan lapsen huoltoa koskevan ratkaisun vahvistamista, lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 13 §:ssä tarkoitetussa tuomioistuimessa.
4 luku (13.12.2001/1226)
Aviopuolisoiden oikeussuhteet
Suomen tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta
126 § (13.12.2001/1226)
Suomen tuomioistuin voi tutkia avioliiton henkilökohtaisia oikeusvaikutuksia koskevan asian, jos vastaajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka.
Elatusta koskeva asia voidaan tutkia Suomen tuomioistuimessa myös, jos elatukseen oikeutetulla on Suomessa asuin- tai kotipaikka.
Suomen tuomioistuin, joka on toimivaltainen avioeroa koskevassa asiassa, voi tuon asian yhteydessä tutkia puolison elatusta koskevan asian tai muun sellaisen avioliiton henkilökohtaisia oikeusvaikutuksia koskevan asian, jonka ratkaiseminen on tarpeen avioeron vuoksi.
127 § (13.12.2001/1226)
Suomen tuomioistuin voi tutkia aviopuolisoiden varallisuussuhteita koskevan asian, jos:
1) vastaajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka;
2) kantajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka ja avioliiton varallisuussuhteisiin on sovellettava Suomen lakia;
3) puolisoiden viimeinen yhteinen asuin- tai kotipaikka oli Suomessa ja toisella puolisoista on tai hänellä oli kuollessaan edelleen asuin- tai kotipaikka täällä;
4) omaisuus, jota asia koskee, on Suomessa; tai
5) vastaaja hyväksyy sen, että asia tutkitaan Suomessa taikka ryhtyy vastaamaan asiassa tekemättä väitettä toimivallan puuttumisesta.
Suomen tuomioistuin on aina toimivaltainen asiassa, joka koskee Suomen tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimenpiteitä.
Suomen maistraatti voi rekisteröidä avioehtosopimuksen tai sopimuksen, jolla määrätään avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista, vaikka Suomen tuomioistuimella ei 1 momentin mukaan olisikaan kelpoisuutta tutkia aviopuolisoiden varallisuussuhteita koskevaa asiaa. (8.11.2002/929)
Mitä 1 momentissa säädetään kantajasta ja vastaajasta, on hakemusasiassa sovellettava hakijaan ja hänen vastapuoleensa.
Avioliiton henkilökohtaisiin oikeusvaikutuksiin sovellettava laki
128 § (13.12.2001/1226)
Avioliiton henkilökohtaisiin oikeusvaikutuksiin sovelletaan sen valtion lakia, missä kummallakin puolisolla on kotipaikka. Jos puolisoilla ei ole kotipaikkaa samassa valtiossa, sovelletaan sen valtion lakia, missä kummallakin puolisolla viimeksi avioliiton aikana oli kotipaikka, jos toisen puolison kotipaikka on yhä siellä.
Muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on läheisin yhteys. Asiassa, joka koskee oikeutta elatukseen, sovelletaan kuitenkin sen valtion lakia, jossa elatukseen oikeutetulla on kotipaikka.
Aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin sovellettava laki
129 § (13.12.2001/1226)
Jollei 130 §:ssä säädetyin tavoin ole toisin sovittu, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon kummallekin puolisolle muodostui kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen.
Jos puolisoiden kotipaikka on myöhemmin siirtynyt toiseen valtioon, sovelletaan sen valtion lakia, jos puolisot ovat asuneet siellä vähintään viisi vuotta. Kyseisen valtion lakia sovelletaan kuitenkin välittömästi kotipaikan saamisesta alkaen, jos puolisoilla on aiemmin avioliiton aikana ollut siinä valtiossa kotipaikka tai jos kumpikin on sen valtion kansalainen.
Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettava laki ei 2 momentin nojalla vaihdu, jos:
1) puolisot tai kihlakumppanit ovat 130 §:ssä tarkoitetulla sopimuksella määränneet avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista; tai
2) puolisolle on avioliiton purkautumisen, asumuseron tai avioeroasian vireilläolon vuoksi syntynyt oikeus vaatia ositusta ennen sitä ajankohtaa, jolloin toisen valtion laki tulisi sovellettavaksi.
Jollei puolisoille ole muodostunut kotipaikkaa samassa valtiossa, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on läheisin yhteys.
130 § (13.12.2001/1226)
Kihlakumppaneilla ja aviopuolisoilla on oikeus sopimuksella määrätä avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista siten kuin 2 momentissa säädetään. Sopimus on tehtävä kirjallisesti, jotta se olisi pätevä.
Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavaksi laiksi voidaan määrätä sen valtion laki, missä toisella tai kummallakin puolisolla on kotipaikka tai jonka kansalainen puoliso on sopimusta tehtäessä. Jos toisen tai kummankin puolison kotipaikka on avioliiton aikana siirtynyt toiseen valtioon, sovellettavaksi voidaan määrätä myös sen valtion laki, missä kummallakin puolisolla oli viimeksi kotipaikka.
Sopimus 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen muuttamisesta tai peruuttamisesta on tehtävä kirjallisesti, jotta se olisi pätevä.
131 § (13.12.2001/1226)
Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain mukaan on erityisesti ratkaistava kysymykset, jotka koskevat:
1) puolisoiden omaisuuden jakamista avioliiton purkauduttua tai sen aikana;
2) avioliiton varallisuussuhteita koskevia puolisoiden ja kihlakumppanien oikeustoimia;
3) puolison oikeutta määrätä omaisuudesta; sekä
4) puolison vastuuta aviopuolisoiden veloista.
Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtuminen ei vaikuta sitä ennen tehdyn oikeustoimen pätevyyteen. Avioehtosopimuksessa tai omaisuuden myöhemmin tapahtuvaa osittamista koskevassa sopimuksessa olevien määräysten pätevyys arvioidaan kuitenkin sen valtion lain mukaan, jota on sovellettava avioliiton varallisuussuhteisiin kysymyksen tullessa ajankohtaiseksi.
Aviopuolisoiden tai kihlakumppanien tekemä avioliiton varallisuussuhteita koskeva oikeustoimi on katsottava muodon puolesta päteväksi myös, jos se täyttää muotovaatimukset sen valtion lain mukaan, jossa oikeustoimi tehtiin tai jossa puolisoilla oli kotipaikka oikeustointa tehtäessä. Jos puolisot, joilla on Suomessa asuin- tai kotipaikka, tekevät avioehtosopimuksen, on kuitenkin aina noudatettava, mitä 43-44 §:ssä säädetään, jotta sopimus olisi pätevä.
Vieraan valtion lain soveltamisen rajoitukset
132 § (13.12.2001/1226)
Asiassa, joka koskee elatusavun vahvistamista tai vahvistetun elatusavun muuttamista, on sen estämättä, mitä sovellettavassa laissa säädetään, elatusavun määrää harkittaessa aina otettava huomioon elatukseen oikeutetun tarve saada elatusta sekä elatusvelvollisen maksukyky.
133 § (13.12.2001/1226)
Mitä 38-40 ja 86 §:ssä säädetään suostumuksen tai luvan tarpeellisuudesta puolison tekemään luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen sekä oikeustoimen pätevöitymisestä, on sovellettava silloinkin, kun avioliiton varallisuussuhteet määräytyvät vieraan valtion lain mukaan, jos omaisuus, jota oikeustoimi koskee, on Suomessa.
134 § (13.12.2001/1226)
Ositusta voidaan 103 b §:n 1 momentin nojalla sovitella, vaikka ositukseen olisi muutoin sovellettava vieraan valtion lakia.
Osituksessa, joka toimitetaan puolison kuoleman vuoksi, eloonjääneellä puolisolla on oikeus pitää hallinnassaan Suomessa oleva, puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva asunto ja asuntoirtaimisto siten kuin perintökaaren 3 luvussa säädetään, vaikka ositukseen olisi sovellettava vieraan valtion lakia, jos tätä on pidettävä kohtuullisena, kun otetaan huomioon puolisolle kuuluva omaisuus sekä omaisuus, jonka puoliso saa osituksessa tai perintönä taikka testamentilla.
135 § (13.12.2001/1226)
Vieraan valtion lain säännökseen, joka rajoittaa puolison oikeutta tehdä velkaa tai oikeutta määrätä omaisuudestaan yli sen, mitä tässä laissa säädetään, ei voida vedota kolmatta vastaan, jos:
1) oikeustoimi koskee määräämistä Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta tai siihen kohdistuvasta käyttöoikeudesta; tai
2) oikeustoimen tehnyt puoliso ja kolmas olivat oikeustointa tehtäessä Suomessa ja kolmas ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää rajoituksesta.
Sopimukseen, jolla puolisot ovat määränneet vieraan valtion lain sovellettavaksi avioliiton varallisuussuhteisiin, ei voida vedota puolison velkojaa vastaan, jos puolisoilla on Suomessa asuin- tai kotipaikka, ellei sopimusta ole jätetty rekisteröitäväksi siten kuin 43 §:ssä säädetään.
Jos puolisoilla on Suomessa asuin- tai kotipaikka, avioehtosopimukseen, jonka puolisot tekivät ennen kuin kumpikin puoliso sai kotipaikan Suomesta, ei voida vedota puolison velkojaa vastaan, ellei sopimusta ole jätetty rekisteröitäväksi, kuten 2 momentissa säädetään.
Sopimuksen rekisteröintiin tapauksissa, joita 2 ja 3 momentissa tarkoitetaan, ei voida vedota sellaisen velkojan vahingoksi, jonka saatava oli syntynyt ennen sopimuksen rekisteröintiä.
Ositus asumuseron perusteella
136 § (13.12.2001/1226)
Jos puolisot, joiden varallisuussuhteisiin on sovellettava Suomen lakia, on vieraassa valtiossa tuomittu asumuseroon, asumuseron perusteella voidaan toimittaa omaisuuden ositus. Puolisolla ei tällöin ole avio-oikeutta omaisuuteen, jonka toinen puoliso saa asumuseron myöntämisen jälkeen, ja velan kattaminen on suoritettava asumuseron myöntämisen aikana vallinneiden olosuhteiden mukaisesti.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos puolisot ovat asumuseron saatuaan palanneet yhteiselämään.
Osituksen toimittaminen
137 § (13.12.2001/1226)
Vaikka avioliiton varallisuussuhteisiin olisi sovellettava vieraan valtion lakia, ositus voidaan toimittaa puolisoiden tekemällä sopimuksella tai pesänjakajan toimesta siten kuin Suomen laissa säädetään.
Ositus käsittää kaiken puolisoiden omaisuuden sen sijainnista riippumatta, jolleivat puolisot toisin sovi. Määrättäessä, mitä omaisuutta puolisolle osituksessa tulee, voidaan poiketa avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain säännöksistä, jos tämä on tarpeen, jotta puoliso saisi lainmukaisen osuuden omaisuudesta.
Omaisuuden erottelu
138 § (13.12.2001/1226)
Mitä tässä luvussa säädetään osituksesta, on sovellettava myös omaisuuden erotteluun.
5 luku (13.12.2001/1226)
Erinäisiä säännöksiä
139 § (13.12.2001/1226)
Jollei erikseen toisin säädetä, viittauksella vieraan valtion lakiin ei tämän osan säännöksissä tarkoiteta asianomaisen vieraan valtion lain kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvia säännöksiä.
Vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen.
140 § (13.12.2001/1226)
Tämän osan säännöksiä on noudatettava ainoastaan, jollei muusta laista tai Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu.
141 § (13.12.2001/1226)
Ulkoasiainministeriö tai opetusministeriö voi peruuttaa 112 tai 113 §:n nojalla myöntämänsä luvan, jos vihkijä toimii luvan ehtojen vastaisesti tai muutoin rikkoo Suomen lakia tai jos tähän on muutoin syytä.
142 § (13.12.2001/1226)
Tarkemmat säännökset tämän osan täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella."
itse olen jo 3v.ollut turkkilaisen kanssa aviossa,ilman ongelmia.avioliittomme solmittiin suomessa,joten avioliittolaki noudattaa meidän lakiamme.jos teillä ei ole mahdollisuutta solmia avioliittoa kuin turkissa.suosittelen että otat yhteyttä vaikka suomen suurlähetystöön ja kysyt avioehdosta tarkemmin..itselläni ei ollut omaisuutta naimisiin mentäessä,mutta mieheni ja hänen sukulaiseni ovat kohdelleet minua kuin prinsessaa ja omaisuutta onkin jo kertynyt.Joten aikaisemmat puheet turkkilaisista tällä sivustolla ovat silkkaa..!tunnen monia suomalaisia jotka ovat avioituneet turkkilaisen kanssa ja todellakin avioliitot ovat toimineet kulttuurieroista huolimatta.Turkkilaiset miehet kohtelevat naista paremmin kuin suomalaiset miehet ja arvostuskin aivan toista laatua!miksiköhän suomalaisten avioliitot tänä päivänä eivät kestä?