Epätoivoista

Tilanne on tämä: omistan 3,5 vuotiaan wörkkeri-Russelinartun. Koira on ensimmäiseni. Sitä ei ole koskaan käytetty metsästyksessä, mutta muita aktiviteetteja ja liikuntaa sillä on mielestäni ihan riittävästi. Sisätiloissa ja ulkonakin toimii kuin unelma. Uskoo mitä sanoo/käskee. Kunnes: Toinen koira tulee näköpiiriin. Sen jälkeen katoaa KAIKKI kuuloyhteys taluttajaan. Sen verenpaine kohoaa aivan selvästi "nollasta sataan" ihan silmänräpäyksessä. Se alkaa puuskuttaa ja vetää hihnassa. Vaikka on pieni koira niin täysi työ sen pitämisessä on. Sen verran sille on lihasta kertynyt matkan varrelta matkaan. Kun koira on melkein kohdalla, alkaa armoton rähinä ja kiskonta jatkuu kahta kauheampana. Se yrittää mennä koiran luo. Jos päästän, se nuuhkii vähän aikaa ja aivan äkkiarvaamatta saattaa rähähtää toiselle ja (yrittää) mennä päälle. Aina näin ei käy, mutta useimmiten. Kun yritän jatkaa matkaa, alkaa taas armoton rähinä ja sitä kestää siihen asti kunnes toinen koira on kaaauuukana kaukana menossa. Eli koirani ei myöskään "palaudu" ohitustilanteista hyvin, vaan se ikäänkuin jää huutamaan ja rähisemään niiden perään pitkäksi aikaa. Sitten kun se näkee että toinen on menossa kauemmaksi, rähinä päättyy sellaiseen valittavaan uikutukseen.

Olen
- yrittänyt makupalalla saada sen huomiota muualle/itseeni. Ei tulosta. Makupala ei kiinnosta niin kauan kun toinen koira on näköpiirissä. Se ei edes nuuskaise sitä vaikka työnnän sen sille nokan alle. Sama tulos leluilla.
- yrittänyt komentaa. "EI!" tai "MENNÄÄN!". Ei vaikutusta, rähinä jatkuu.
- yrittänyt rauhoittavasti puhua. "Ihan rauhassa, mennään ohi vaan."
- yrittänyt vaihtaa suuntaa, minkä seurauksena koira pyörii kuin karusellissa yrittäen katsoa kokoajan taaksepäin nähdäkseen sen toisen koiran. Ja rähinä jatkuu.
- yrittänyt pitää "turpakäräjiä", tarkoittaen sitä että menen koiran eteen siten ettei se näe toista koiraa ja "keskustelen vähemmän sivistyneeseen sävyyn" sen kanssa sen käytöksestä. Ei auta, tilanne menee sekä koiran että omistajan huutokonsertiksi.
- yksinkertaisesti mennä ohi mitään välittämättä oman koiran rähinästä. Yritän olla COOL, ettei hätäisyys tartu koiraan. Oikeastaan tämä on nyt se tilanne, missä mennään tällä hetkellä. Koira puuskuttaa ja rähisee hihnassa yrittäen mennä toiseen koiraan, minä vaan kävelen, enkä enää edes välitä mitään. Yritän vain pitää oman koirani jotenkin kontrollissa.

Ja on aivan sama, onko koira tulossa kohti vai onko se menossa toisella tiellä esim risteyskohdassa. Aina sama tilanne.

Tätä on jatkunut nyt koko sen ajan, mitä koira on meillä ollut ja nyt täytyy sanoa että neuvot ovat kertakaikkiaan lopussa. Olisko kellään kokemusta "korvattomasta" terrieristä ja haluaisi jakaa kokemuksiaan??