meidän vanha rouva joudutaan lopettamaan armon aikaa viela pari viikkoa jos ei pahemmaksi mee sillä välin....voi surku ja itku... tuntuu ihan epätodelliselle ettei toista ole enää kohta... tuntuu että en pysty vieressä olla kun se tapahtuu mutta meinaan olla vaikka kuinka pahaa tekisi sen olen velkaa myös tämän arvokkaan kuoleman...voi surku.... ei tähän totu koskaan....
nyt se on totta
surkeus....
8482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koville se ottaa, tiedän kokemuksesta: oman vanhan herrani jouduin viemään lopetettavaksi tuossa keväällä. Pari viikkoa oli itku aika herkässä ja koti tuntui tyhjältä. Nyt on uusi pentu tuomassa eloa elämään. Välillä kyllä silti kaipaan rauhallista vanhaa koiruliani....
voimia sinulle! Tärkeää tosiaan, että ajattelet koirasi parasta etkä pitkitä lopettamista vain sen vuoksi, ettei rakkaasta koirasta millään tahtoisi luopua...
Ole vaan koiraystäväsi tukena sen viimeiselle matkalle kohti vihreämpiä niittyjä,se on sen ansainnut,sekin on ollut tukenasi niin hyvinä kuin huonoinakin päivinäsi.Jouduin itse pari kuukautta sitten laskemaan 12v lenkkikaverini autuaammille lenkkipoluille, ja voi että se koski,koskee vieläkin.mutta lohduttaa tieto että nyt sen on hyvä olla ja sai viettää kanssani rakastavan elämän loppuun asti.Koira on kuin perheenjäsen jonka poismeno koskettaa syvältä.Jaksamista sinulle.Minäkin haen uuden pennun ensikuun puolivälissä,en korvaamaan ,sillä vanhaa ukkoa ei kukaan korvaa,vaan seuraajaksi sille,ja kaveriksi itselleni.Liikunta jää itsellä vähiin kun tottunut koiran kanssa lenkkeilemään ja harrastamaan.
Missä tuuli kuiskaa,missä uusi tähti syttyi,
siellä olet sinä,vain ajatuksen päässä.
Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..
Mekin jouduttiin luopumaan vanhasta herrasta reilu 12v tammikuun alussa, vieläkin on kova ikävä.. :( Uusi pentu oli haettu reilua kuukautta aiemmin ja nyt sen kasvua tässä seurataan..
Otan osaa, se on todella kova paikka... Uutta koiraa suosittelen.. vaikkei se koskaan korvaa sitä omaa..
Liian monesta koirasta luopumaan joutuneena voin lohduttaa, ettei siihen koskaan totu, mutta niin vaikealle kuin se tuntuukin, myös seuraavaan koiraan rakastuu sydänjuuriaan myöten. Jokaisen edesmenneen olisin itsekin halunnut pitää vielä pidempään täällä kanssamme, mutta kaikilla meillä on oma aikamme lähteä, myös koirillamme.
Ensimmäinen oma koira on tietenkin muistoissa aina se "erityinen", jonka kanssa koetut hetket jäävät ainiaaksi mieleen.
Osanottoni.
Onneksi vain vanha rouva pitää lopettaa eikä sentään koiraa. Se olisikin jo ikävämpi juttu.
Totta, tulipas luettua viesti huonosti :D