Amerikkalaislapsella muistoja entisestä elämästään:
http://abcnews.go.com/sections/Primetime/US/reincarnation_040415-1.html
Mielestäni tällaisten juttujen todenperäisyyttä on todella vaikea arvioida, mutta en menisi suoralta kädeltä tyrmäämäänkään, toisin kuin jutun loppupuolella mainittu proffa. Kenties väkivaltainen kuolema edesauttaa muistamista.
http://abcnews.go.com/sections/Primetime/US/reincarnation_040415-1.html
Mielestäni tällaisten juttujen todenperäisyyttä on todella vaikea arvioida, mutta en menisi suoralta kädeltä tyrmäämäänkään, toisin kuin jutun loppupuolella mainittu proffa. Kenties väkivaltainen kuolema edesauttaa muistamista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Shanti Devi ei ole buddhalainen, eikä sillä ole edes väliä vaan sillä, että hänen uskomaton tarinansa on vankkaa todistusaineistoa jälleensyntymisopin tai sitten sielunvaellusopin puolesta, joka on vähän eri juttu, mutta...(Lönnestrand, Sture: Shanti Devi-kertomus jälleensyntymisestä, julkaisija Gummerus, Jyväskylä 1995):
http://www.childpastlives.org/shanti_devi.htm
voitte uskoa tuollaiseen hölynpölyyn kuin jälleensyntymiseen, ihmettelen todella?
Vai väitätkö ettet usko mihinkään?
Onko useaan kertaan syntyminen loppujen lopuksi sen suurempi ihme kuin se, että syntyy yhden kerran?
Jos jälleensyntymistä ei mielestäsi ole, niin voitko kertoa mistä tietoisuutesi ilmaantui? Vaikea kuvitella, että pelkkä aineellisten muna- ja siittiösolujen yhtyminen olisi tuottanut aineettoman tietoisuuden. Samalla tavoin, kuinka aineellisen kehon kuoleminen tuhoaisi aineettoman mielen? Buddhalaisten ei tarvitse vastata näin visaisiin kysymyksiin, koska jälleensyntyminen selittää kaiken tuon.
Ja toisaalta: jos jollakulla on selkeitä muistoja entisestä elämästään, ja kenties kykenee selittämään asioita joihin hänellä ei ole ollut kontaktia tässä elämässä, niin kyllä kai se jonkinlaiseksi osatodisteeksi kelpaa?
Kerran syntyminenkin on vain yksi teoria, ja hassu teoria onkin.
Jälleensyntyminen vaikuttaa ihan loogiselta jos oletetaan että on olemassa ruumiista erillinen, kuolematon sielu.
Mutta sielun olemassaolo vasta kummaa olisikin.
Ja ainakin kirjassa "Kolme jalokiveä" selitetään ettei ainakaan Buddhan mukaan tuollaista sielua tuossa mielessä ole olemassa. Ja itse olen samaa mieltä.
Buddhalaiset puhuvat jälleensyntymisestä, hindulaiset reinkarnaatiosta. Ero on siinä, että buddhalaisten mielestä mitään pysyvää, muuttumatonta sielua ei ole olemassa. Alkuperäisessä viestissäni en puhunut sielusta, vaan tietoisuudesta ja mielestä.
Toisin sanoen, eivät buddhalaiset kiistä jälleensyntymistä. Itse asiassa sen on aika tarpeellinen käsitys myös ajatellen oppia karmasta. Mutta se mikä jälleensyntyy ei ole pysyvä tai muuttumaton.
juu kyl me uskotaan. ei ensinnäkään voi olla budhalainen jos ei usko jälleensyntymään ja toiseksi ei ole tullut mittään vastaan joka kumoaisi sen
Sitä sielu-hommaa on tosiaan mietitty siellä sun täällä (ei välttämättä yllekirjoittaneen toimesta), ja monet ovat tainneet luulla että b:n mukaan sielua ei ole lainkaan olemassa. Mutta jos siis painotus on siinä että *pysyvää ja muuttumatonta* sielua ei ole, niin sitten ymmärrän ehkä minäkin jostain jotain.
Jos on olemassa jumala siten kuin minä SEN miellän, ts. jumala = kaikki mitä on olemassa, koko repertuaari äärimmäisen hengen ja tiiveimmän materian välillä, niin en pitäisi edes jumalaa pysyvänä ja muuttumattomana.
En kykene pitämään mitänä pysyvänä ja muuttumattomana, vaikka helposti tulee mieleen että se jonka uloke minäkin olen, olisi jotenkin pysyvämpi kuin minä, ja "muuttumaton". Tätä itse kutsun yleensä hengeksi, en sieluksi. Sielua pidän persoonallisempana, ja välittäjänä fyysis-persoonallisen minän/kehon ja aineettoman Itsen välillä. Käytän kuitenkin joskus sielu-sanaa toisella tapaa, hengen sijasta, koska kaikki eivät tietenkään ajattele kuten minä.
(Tietenkin sen Itsenkin "aineettomuus" on vähän niin ja näin, jos lähdetään pohtimaan kvanttijuttuja ja erinäisten hiukkasten kykyä olla yhtäaikaa massana ja liike-energiana tai jotain sinne päin... kun en tiedehenkilö ole...)
Olen hieman eri mieltä termistöstä:
'Tajunta’ on hieman laajempi kuin‘ tietoisuus’,.
Joku asia voi esimerkiksi tapahtua tajunnassa sen olematta kuitenkaan tietoista. Tällöin asiaa ei tajuta tietoisesti.
Tietoisuudella on aina kohde, johon se suuntautuu (esim. olla tietoinen aistimuksesta tai ajatuksesta).
Buddhalainen nirvana lienee tila joka nimetään puhtaaksi _tajunnaksi_, tajunnaksi jolla ei ole mitään sisältöä tai kohdetta. Se ei ole suuntautunut mihinkään. Tämä kokemus ei voi olla käsittein rakentunutta, koska tässä tajunnassa ei ole käsitteitä tai mitään muutakaan jota voitaisiin rakentaa (ja siksi sitä ei voi käsittein kuvata). On vain puhdas oleminen vailla suuntautuneisuutta.
Selityksiä noihin entisen elämän muistoihin on muitakin. Esimerkiksi ajatusten (tajunnan) siirto bardossa olevan tajunnan ja jo syntyneen tajunnan välillä. En katso tarpeelliseksi uskoa niihinkään, mahdottomana en pidä jälleensyntymääkään. Tarpeettomana ajatusrakennelmana kylläkin.
Jos katsot jälleensyntymän todistetuksi, se ei enää ole uskon asia ?
Tuo kysymys aineellisen kehon ja aineettoman mielen yhteydestä on mielestäni Descartes'laista dualismia, joka lienee yleisesti hylätty jo viime vuosituhannella.
Mistä se ensimmäinen "tietoisuus" joka sitten monistui ja nyt jälleensyntyy, ilmaantui?
Omassa viestissäni en käyttänyt lainkaan termiä "tajunta", vaan termejä "tietoisuus" ja "mieli".
"Buddhalainen nirvana lienee tila joka nimetään puhtaaksi _tajunnaksi_, tajunnaksi jolla ei ole mitään sisältöä tai kohdetta."
Tuollainen tajunnantila on olemassa, mutta minulla ei ole kokemusta sanoa onko se nirvana.
"mahdottomana en pidä jälleensyntymääkään. Tarpeettomana ajatusrakennelmana kylläkin."
Perimmäiseltä kannalta kaikki ajatusrakennelmat ovat tarpeettomia. Meidänhän pitäisi vain "levätä mielen luonnossa, rigpassa". Mutta jos tällä suhteellisella tasolla halutaan selittää jotain, esim. karman toimintaa, silloin jälleensyntymä sopii hyvin siihen oppiin.
Toki esim. buddhalaisuuden väittämät muut olemassaolon tilat (helvetti, taivaat, nälkäiset haamut, jne.) voidaan nähdä vain psykologisina tiloina joissa henkilön mieli voi olla tässä elämässä, ei konkreettisina maailmoina. Tämä ei tosin selittäisi sitä miksi jotkut onnekkaat pääsevät ihmisiksi ja valtava enemmistö kärsii eläiminä.
"Tuo kysymys aineellisen kehon ja aineettoman mielen yhteydestä on mielestäni Descartes'laista dualismia, joka lienee yleisesti hylätty jo viime vuosituhannella."
Siis mitenpäin tarkoitit? Synnyttävätkö muna- ja siittiösolut mielen vai ei? Niillä jotka väittävät mielen syntyneen hedelmöittymisen yhteydessä on käsittääkseni todistustaakka asiassa.
Itse asiassa buddhalainen selitys kehon ja mielen yhteydestä on monimutkaisempi. Ne eivät ole sama, mutta eivät erillisiäkään. Mutta tässä on niin paljon tasoja, esim. perimmäisellä tasolla koko ajatus kausaliteetista on hylättävä.
"Mistä se ensimmäinen "tietoisuus" joka sitten monistui ja nyt jälleensyntyy, ilmaantui?"
Ensimmäinen tietoisuus kuulostaa kristilliseltä, lineaariselta ajattelulta, hieman kuten "big bang" joka ajankohta siirtyy alati kauemmaksi. Ymmärtääkseni buddhalaiset eivät väitä mielen koskaan syntyneen, mutta yhtä kaikki mielen jatkumo on olemassa (mutta ei pysyvänä, itsestään olemassaolevana).
Peruste tajuntasi olemassaololle tällä hetkellä on se, että se oli olemassa edellisellä hetkellä. Tätä ajatusketjua voi jatkaa kohtuun ja sitä edeltävään aikaan. Siihen ei tarvita alkupistettä eikä monistumista.
Sanot :
>(1) Omassa viestissäni en käyttänyt lainkaan termiä "tajunta", vaan termejä "tietoisuus" ja "mieli".
..
(2) Siis mitenpäin tarkoitit? Synnyttävätkö muna- ja siittiösolut mielen vai ei? Niillä jotka väittävät mielen syntyneen hedelmöittymisen yhteydessä on käsittääkseni todistustaakka asiassa.
..
(3) Ensimmäinen tietoisuus kuulostaa kristilli-seltä, lineaariselta ajattelulta, hieman kuten "big bang" joka ajankohta siirtyy alati kauemmaksi. Ymmärtääkseni buddhalaiset eivät väitä mielen koskaan syntyneen, mutta yhtä kaikki mielen jatkumo on olemassa (mutta ei pysyvänä, itsestään olemassaolevana).
..
(4) Peruste tajuntasi olemassaololle tällä hetkellä on se, että se oli olemassa edellisellä hetkellä.
..
>
ja minä vastaan:
(1) Niin, siitähän huomautin että oikeampi termi olisi ollut tajunta.
(2) Tarkoitin juuri sitä että aineen ja hengen erottelu on usean ajattelijan jo viime vuosituhannella hylkäämä ja kysymyksen pohtiminen on Descartes’n ajattelun uudelleenlämmitystä.
(3) En halua viisastella, se ei hyödytä, mutta käsite mieli haittaa minun artikulointiani.
(4) Tajuntani ei siis ole jälleensyntynyt koska se oli olemassa jokaisella edellisellä hetkellä,
ts. on ollut aina olemassa. Jotta se olisi jälleensyntynyt olisi sen välillä pitänyt lakannut olemasta.
Mikä siis jälleensyntyy ?
”Minun tajuntani” on kuitenkin se harha josta pyrimme eroon, eikö niin?
Sanot
>Synnyttävätkö muna- ja siittiösolut mielen vai ei? Niillä jotka väittävät mielen syntyneen hedelmöittymisen yhteydessä on käsittääkseni todistustaakka asiassa. >
Käsitykseni mukaan myös niillä jotka väittävät mielen syntyneen millä tavalla tahansa on
todistustaakka.
Mutta kuten totesitkin, tajuntani (=mieleni ?) oli olemassa jo edellisellä hetkellä
eikä siis koskaan syntynyt mistään.
Kuvaat ajan niin kuin se etenisi pienemmästä suurempaan. Aika kuitenkin vain on.
Kaikki ajat ovat olleet aina olemassa. En saa siihen sopimaan jälleensyntymää.
Yhteinen näkemys voisi löytyä ajatuksesta, että niin jälleensyntymä, karma, olemassaolon
eri tilat -ja ehkä muitakin- ovat käsitteitä, jotka on täytynyt luoda jotta asioista yleensä
voi puhua. Ne ovat vain käsitteitä, jonkinlaisia merkityssisällön yhteenvetoja.
Ne eivät ole sen enempää olemassa kuin eilinen päivä.
Erimielisyydet johtuvat käsitteiden epätäydellisyydestä, kielen epätarkkuudesta.
jos jumala on kaikki mitä voi olla , eikö jumala-käsite ole tarpeeton.
Ais sö pöys, varsinkin persoonajumalan kannalta.
Sanot:
”Peruste tajuntasi olemassaololle tällä hetkellä on se, että se oli olemassa edellisellä hetkellä. Tätä ajatusketjua voi jatkaa kohtuun ja sitä edeltävään aikaan. Siihen ei tarvita alkupistettä eikä monistumista.”
Sanoisin:
Peruste tietoisuutesi olemassaololle tällä hetkellä on se, että edellisellä hetkellä oli olemassa tietoisuus.
Buddhan käsityksen mukaan tietoisuuden yksikössä (kvantissa ?) on kolme vaihetta: sen nousu, olemassaolo, katoaminen (uppada, thiti, bhanga).
Aivan samoin kuin kunkin hetkinen tietoisuus sisältää edellisen tietoisuuden vaikutuksen, sisältää jokainen syntyminen (psyko-fyysinen ilmiö) sitä edeltävien asioiden vaikutuksen.
Mitään pysyvää kokonaisuutta ei siirry tietoisuuden hetkestä toiseen, samoin sarja elämiä on mahdollinen ilman että kuolematonta sielua siirtyy olemassaolosta toiseen.
Kuolema on vain väliaikaisen ilmiön loppuminen.
Tulkittu viitteestä http://www.buddhanet.net/nutshell09.htm
"Toki esim. buddhalaisuuden väittämät muut olemassaolon tilat (helvetti, taivaat, nälkäiset haamut, jne.) voidaan nähdä vain psykologisina tiloina joissa henkilön mieli voi olla tässä elämässä, ei konkreettisina maailmoina. Tämä ei tosin selittäisi sitä miksi jotkut onnekkaat pääsevät ihmisiksi ja valtava enemmistö kärsii eläiminä. "
Osaisitko selventää minulle, kuinka ihmiseksi syntyminen on jotenkin onnekkaampaa kuin eläimeksi syntyminen? Miksi eläimet kärsivät? Eikö juuri eläin voisi olla valaistunut, näkisi olemassa olon ilman käsitteiden rajoituksia? Eikö juuri eläin voisi kokea maailman sellaisena kuin se on juuri nyt ja tällä hetkellä?