ajattelin tänne kirjoittaa asiastani, kun satuin löytämään sopivan keskustelun/aiheen. en varmaankaan osaa käyttää edes kunnollisia sanoja kuvaamaan tilannettani ja sempä vuoksi en varmaan olekkaan siitä kertonut vielä muille paitsi rakkaalleni, jonka kanssa olen kihloissa, olen yrittänyt valaista asiaa.
nyt menneen kesän aikana huomasin, kuinka itseluottamukseni ulkonäköäni kohtaan alkoi heiketä todella paljon. ja nyt syksyn myötä asia on vain pahentunut. itken nykyään monet illat putkeen ja päässäni pyörii kaikkia ajatuksia, mm. : -olen lihava, ruma, jne. en pidä enää mistään asiasta itsessäni : en ylipäätään mistään asiasta naamassani, en hiuksistani, en vartalostani, en mistään. katson päivässä varmaan 1000 kertaa peiliin ja totean jokaikinen kerta saman asian: "olen ruma !"
Kaikista kipein asia on se, että itseluottamukseni heikentymisen vuoksi olen alkanut epäillä rakastani. minusta tuntuu, ettei hän kohta enää halua olla kanssani siksi, että löytää paljon kauniimman naisen itselleen. olen yrittänyt kertoa asiasta hänelle, mutta niinkuin olettaa saattaa: miehet ovat todella yksinkertaisia. rakkaani ei kehu minua kovin usein, oikeastaan todella harvoin ja se vaikeuttaa ja tuhoaa vain lisää itseluottamustani. en tietenkään halua/vaadi sitä että kaikkien pitäisi kokoajan sanoa minulle että olen kaunis ,tms ja nyt jos joku alkaisi sitä hokemaan minusta vain tuntuisi, että se olisi teeskentelyä, sääliä.
Minulla oli pitkäkestoinen syömishäiriö, josta pääsin irti vuosi sitten. Silloin kaikki alkoi siitä, että näin itseni aina lihavana ja rumana, kun katsoin itseäni peilistä. minua pelottaa, että syömishäiriö palaa. olen todella masentunut: en jaksaisi nousta aamulla ylös, monesti päivällä poden huonoa oloa,koska tunnen itseni kokoajan rumaksi. iltaisin itken aina itseni uneen enkä vain pysty elää normaalisti. olen alkanut huonon itseluottamukseni takia tulemaan myös todella mustasukkaiseksi. ajattelen aina kun rakkaani puhuu jonkun muun naisen kanssa,että hän haluaa tätä jne.en halua elää tällaista elämää! rakkaallani on varmasti kauhea olla mustasukkaisuuteni takia, mutta niin myös minulla! haluan muuttua,haluan saada itseluottamukseni takaisin! en halua elää näin. en halua olla enään masentunut.
mitä minun pitäisi tehdä ? rakkaani on ainut kenelle olen hiukan puhunut näistä asioista. ystävilleni / perheelleni en ole sanonut sanallakaan. mikä voisi auttaa tähän tilanteeseen ?
kiitos paljon kaikista vastauksista !
nyt menneen kesän aikana huomasin, kuinka itseluottamukseni ulkonäköäni kohtaan alkoi heiketä todella paljon. ja nyt syksyn myötä asia on vain pahentunut. itken nykyään monet illat putkeen ja päässäni pyörii kaikkia ajatuksia, mm. : -olen lihava, ruma, jne. en pidä enää mistään asiasta itsessäni : en ylipäätään mistään asiasta naamassani, en hiuksistani, en vartalostani, en mistään. katson päivässä varmaan 1000 kertaa peiliin ja totean jokaikinen kerta saman asian: "olen ruma !"
Kaikista kipein asia on se, että itseluottamukseni heikentymisen vuoksi olen alkanut epäillä rakastani. minusta tuntuu, ettei hän kohta enää halua olla kanssani siksi, että löytää paljon kauniimman naisen itselleen. olen yrittänyt kertoa asiasta hänelle, mutta niinkuin olettaa saattaa: miehet ovat todella yksinkertaisia. rakkaani ei kehu minua kovin usein, oikeastaan todella harvoin ja se vaikeuttaa ja tuhoaa vain lisää itseluottamustani. en tietenkään halua/vaadi sitä että kaikkien pitäisi kokoajan sanoa minulle että olen kaunis ,tms ja nyt jos joku alkaisi sitä hokemaan minusta vain tuntuisi, että se olisi teeskentelyä, sääliä.
Minulla oli pitkäkestoinen syömishäiriö, josta pääsin irti vuosi sitten. Silloin kaikki alkoi siitä, että näin itseni aina lihavana ja rumana, kun katsoin itseäni peilistä. minua pelottaa, että syömishäiriö palaa. olen todella masentunut: en jaksaisi nousta aamulla ylös, monesti päivällä poden huonoa oloa,koska tunnen itseni kokoajan rumaksi. iltaisin itken aina itseni uneen enkä vain pysty elää normaalisti. olen alkanut huonon itseluottamukseni takia tulemaan myös todella mustasukkaiseksi. ajattelen aina kun rakkaani puhuu jonkun muun naisen kanssa,että hän haluaa tätä jne.en halua elää tällaista elämää! rakkaallani on varmasti kauhea olla mustasukkaisuuteni takia, mutta niin myös minulla! haluan muuttua,haluan saada itseluottamukseni takaisin! en halua elää näin. en halua olla enään masentunut.
mitä minun pitäisi tehdä ? rakkaani on ainut kenelle olen hiukan puhunut näistä asioista. ystävilleni / perheelleni en ole sanonut sanallakaan. mikä voisi auttaa tähän tilanteeseen ?
kiitos paljon kaikista vastauksista !
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laitat ittes kuntoon niin hyvin kuin kohtuudella pystyt. Mahdolliset läskit pois, muttet vedä itseäsi keskitysleirikuntoonkaan. Punttireeniä kans vähän, niin oot timmissä kunnossa. Sitten vielä muukin ulkonäkö kuntoon, kampaus ja vaatteet. Yksinkertaisen tyylikäs pukeutuminen on jees. Ei tarkoita siis kallista, vaan ainoastaan hyvää makua. Hyvinkin pienellä budjetilla pärjää, on vain kiinni siitä, jaksaako kautta viitsiikö nähdä vaivaa.
Näillä eväillä sellainenkin nainen tai mies, joka muuten näyttäis vähän kirveellä veistetyltä, on mukavaa katsottavaa ja voi olla omalla persoonallisella tavallaan jopa puoleensavetävämpi kuin joku muovinen missityyppi.
Hei,
Olen komea, mutta kohtalon turmelema.
Olen käytetty, olen jätetty.
Olen ollut kokonainen, nyt vain hajanainen.
Itselläni ei elämäntahtoakaan enään ole, menen vain etiäpäin jos sais kivat pillerit joita popsia kuin karkkia. Olen sisältäni siis ruma. Tämä yhdistelmä toimii näin. Ulkoa olet kaunis, mutta jos mieli ei sitä hyväksy. Näet vain sen mitä kuvittelet.
Olin ennen pinnallinen mutta nyt en kirjaakaan valitse kannen vuoksi. Tunnen ihmisiä molemmista ääripäistä. Jos osaisin kuvailla sellaisen naisen joka pettää muita ja valehtelee näyttää aivan riiviöltä vaikka mitenpäin sen laittaisi.
Hei sinä siellä reiässä!
Ole mene ja puhu miehellesi. Se mikä miehesi voi viedä että rakkaudessa ei ole saloja eikä myöskään paloja. Masennus perustaltaan on yleensä juuri tätä, itseluottamus katoaa, jonka mukana kasvotkin hajoaa. Voit toki mennä juttelemaan lääkärille asiasta koska masennus on sairaus ei tauti.
Mene rakkaasi luo, hyppää tämän syliin ja juttele hänelle. Ihminen on luotu "jumalan" (eli luontoäidin muokkaamana) kuvaksi. jaskamista ja haleja sinulle kaunisnainen!
Kuuntele tämä ja itke. Niin minäkin teen :D
http://www.youtube.com/watch?v=QHT1IUY-3f4&feature=related
Olen siis mies...Ehkä hieman gay mutta edelleen hetero ja kuolematon romantikko
Onko nyt kesän aikana tapahtunut jotain mikä olisi saanut nuo ajatukset liikkeelle? Toisinaanhan joku hyvin merkityksettömän tuntuinen juttukin voi saada aikaan tuollaisen ketjureaktion mitä juuri kuvasit.. eli alkaa huomata yhä enemmän huonoja puolia itsessään. Ensin se on pieni juttu, mutta mitä enemmän katselet itseäsi kriittisesti, sitä enemmän löydät moitittavaa. Tämän tapainen ajattelu luo pohjaa uusille negatiivisille ajatuksille ja jossain vaiheessa asia kasvaa mielessä jo niin suureksi että siitä tulee todellista haittaa.
Ulkonäköasioissa osaan antaa ehkä vain tämän yhden neuvon, mutta toivottavasti siitä on apua. Keskity järjestelmällisesti ulkonäkösi hyviin ominaisuuksiin. Sinusta varmaan tuntuu ettei niitä ole, mutta älä usko itseäsi. Kun katsot peiliin ja ajatus "olen ruma" kimpoaa esiin, sano itsellesi "olet väärässä, olen kaunis". Tee itsellesi selväksi että sinussa on paljon kaunista, ja jos mielesi muuta väittää, se on väärässä. Älä anna itsellesi oikeutta mennä peilin eteen etsimään virheitä.
Minulle hyvä apu ulkonäköön liittyvissä itsetunto-ongelmissa on ollut juuri se että katson peiliin asenteella "katson mistä pidän". Toisinaan kun inhoan itseäni oikein ylitsevuotavaisesti, välttelen peilikuvaani ihan tietoisesti ja keskityn kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin ulkonäkööni. Joskus myös auttaa se että ostaa jotain nättiä vaatetta ja laittautuu, mutta ainakin itse olen huomannut helpommaksi, hyödyllisemmäksi ja kukkarolle suopeammaksi käyttää sitä keinoa vain harvoin. Se kans että koettaa mielessään saada oman ulkonäkönsä vähemmän merkitykselliseksi asiaksi. Kukaan ei siitä hyödy, itsesi mukaan lukien, jos pidät itseäsi rumana. Ja jos katsot muita ihmisiä, montaako heistä pidät niin rumana ja vastenmielisenä että ihan huono olo tulee? Tuskin yhtään? Ja olen varma ettei sinustakaan kukaan ajattele sillä lailla.
Masennuksesta noin muutoin.. Apuahan kannattaa aina hakea ja varsinkin kun on vielä syömishäiriö taustalla. Onko sinulla ollut mitään keskusteluapua, terapiaa tms.? Perheelle kannattaisi myös ajatuksiaan jakaa, edes vähän että he tietäisivät missä mennään. Tsemppiä!