En tiedä mikä kahdenkympin kriisi minuun on iskenyt mutta elämäni tuntuu hyvin kaavamaiselta: klo 14 töihin ja klo 22 kotiin, eipä paljon muuta kerkeä tekemään! Elämän hiekka valuu tiimalasissa hitaasti kohti pohjaa. Kohta olenkin jo 25-vuotias ja nuoruus alkaa olemaan mennyttä. Silti tuntuu että minulla olisi elämässä vielä paljon koettavaa.
Meneekö oma elämänne tässä järjestyksessä: koulu - työ -auto-vaimo - talo- lapset-kesämökki-lemmikit. Minua ainakin kauhistuttaa tuollaiset ajatukset, kuulostaa TYLSÄLTÄ tulevaisuudelta. Itse haen elämältä ennenkaikkea uusia kokemuksia ja elämyksiä.
Ennen halusin päästä hyvään ammattiin. Nyt ajattelen seuraavaa "mitä järkeä opiskella asiantuntija/ huipputason tehtäviin? Päivät venyvät melkein aina yli kymmentuntisiksi eikä vapaa-aikaa jää juuri ollenkaan. Vaikka rahaa onkin ehkä käytettävissä, se ei korvaa menetettyä aikaa ystävien / perheen kanssa. Pian onkin sitten jo 70-vuotias ja rahaa mukavasti kukkarossa - elämänkokemus sen sijaan melkein nollassa"
Miten pääsen tästä ajattelutavasta eroon? Asia on vaivannut minua jo yli puoli vuotta enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen tosissani.
Meneekö oma elämänne tässä järjestyksessä: koulu - työ -auto-vaimo - talo- lapset-kesämökki-lemmikit. Minua ainakin kauhistuttaa tuollaiset ajatukset, kuulostaa TYLSÄLTÄ tulevaisuudelta. Itse haen elämältä ennenkaikkea uusia kokemuksia ja elämyksiä.
Ennen halusin päästä hyvään ammattiin. Nyt ajattelen seuraavaa "mitä järkeä opiskella asiantuntija/ huipputason tehtäviin? Päivät venyvät melkein aina yli kymmentuntisiksi eikä vapaa-aikaa jää juuri ollenkaan. Vaikka rahaa onkin ehkä käytettävissä, se ei korvaa menetettyä aikaa ystävien / perheen kanssa. Pian onkin sitten jo 70-vuotias ja rahaa mukavasti kukkarossa - elämänkokemus sen sijaan melkein nollassa"
Miten pääsen tästä ajattelutavasta eroon? Asia on vaivannut minua jo yli puoli vuotta enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen tosissani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Enpä ole aiemmin moista ihmistä tavannut.. mutta kyllä! Tuo on juuri se kaava mikä tässä elämässä on.
Meneppäs kirjastoon ja hae kirja Awakening (havahtuminen) By Anthony De Mello.
Lue ja havahdu, tämä mies on saman ajattelukaavan takana kuin sinä!
Tai sinun pitää saada sellainen työ joka on jännittävää,, mars mars kouluun ja etsimään täytettä
oma on mennyt tässä järjestyksessä. Koulutus-työ-työttöystävä-työttömyys-masennus-sinkkuus-kuolema?
Luin tuon kirjan (Havahtuminen) ja huomasin että kirjoittajalla on joitakin yhtäläisyyksiä itseni kanssa! En kuitenkaan saanut vastausta omaan helpotukseeni.
Miksi pitäisi valmistua yliopistosta nopeasti? Ok, valmistumisen jälkeen saattaisi päästä töihin ja töistä saisi toki rahaa... mutta mitä sitten? Rahalla saa ostettua vain materiaa. Mielestäni oma elämäni on nyt sillä tasolla etten tarvitse mitään suuria rikkauksia, kunhan nyt jotenkin tulen toimeen. Valmistumalla yliopistosta menettäisinkin kaveripiirini ja minusta tulisi yksinäinen. Sitten siirtyisin tehtävistä toisiin ja lopulta eläkeiässä huomaisin eläneeni vain töitä varten.
Kuulostaa hullulta? Ehkä niin, mutta tämänlainen ajatusmalli iski minuun täysin puoli vuotta sitten. Ei siis ole väliä lusmuileeko vai tekeekö hommat täysillä, elämä menee koko ajan eteenpäin.
Pidän kyllä omasta opiskeluvalinnastani mutta en saa kannustettua itseäni valmistumaan. Pelkään että edessä on synkkä tulevaisuus:rahaa kyllä on, mutta ei ystäviä...
Auttakaa, mitä minun pitäisi tehdä? Mikä muu asia houkuttelisi valmistumaan?