Ensin vähennettiin kouluja. Nyt sitten "joudutaan pakosta" lisäämään luokkakokoja, koska ei enää ole riittävästi luokkia eli kouluja!
Yksi mahdollisuus olisi kuulemma jakaa oppilaat tasan kaikkien luokkahuoneiden kesken, jolloin saatettaisiin päästä alle 30 oppilaa luokkkakokoihin, mutta se tarkoittaisi esimerkiksi joissain suurkouluissa sitä, että pikkukoululaisten luokkiin jouduttaisiin sullomaan lukiolaisia tai, että joitain oppilaita jouduttaisiin kuljettamaan päivittäin toiselle puolelle kaupunkia, jossa olisi yksi vapaa pulpetti!?
Missä mättö syntyi? Siinäkö että ynnättiin yhteen vain oppilaita ottamatta huomioon, että osa on alakoulualsia, osa yläkoululaisia? Tästä me vanhemmat huomautimme jo kouluja lopetettaessa: ei koulujen lopettaminen pelkkää ynnälaskua ole! Vai nautitaanko koulutoimessa nyt sitä unioinilaskennon opetuksen satoa, jolloin liitettiin yhteen sikojen ja kissojen joukkoja?
Uskomatonta "suunnittelua"! Ja koululautakuntakin juoksee kuin kana langassa!
Yksi mahdollisuus olisi kuulemma jakaa oppilaat tasan kaikkien luokkahuoneiden kesken, jolloin saatettaisiin päästä alle 30 oppilaa luokkkakokoihin, mutta se tarkoittaisi esimerkiksi joissain suurkouluissa sitä, että pikkukoululaisten luokkiin jouduttaisiin sullomaan lukiolaisia tai, että joitain oppilaita jouduttaisiin kuljettamaan päivittäin toiselle puolelle kaupunkia, jossa olisi yksi vapaa pulpetti!?
Missä mättö syntyi? Siinäkö että ynnättiin yhteen vain oppilaita ottamatta huomioon, että osa on alakoulualsia, osa yläkoululaisia? Tästä me vanhemmat huomautimme jo kouluja lopetettaessa: ei koulujen lopettaminen pelkkää ynnälaskua ole! Vai nautitaanko koulutoimessa nyt sitä unioinilaskennon opetuksen satoa, jolloin liitettiin yhteen sikojen ja kissojen joukkoja?
Uskomatonta "suunnittelua"! Ja koululautakuntakin juoksee kuin kana langassa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omana kouluaikanani oli lukiossa luokkakoko 36. Se oli hyvä. Ylä- ja ala-asteella 32. Se oli hyvä. Se ei ollut hyvä, kun joissain aineissa jaettiin luokka puoliksi opetuksen tehostamiseksi. Paremmin viihtyi ja pärjäsi isommassa porukassa.
Takarivissä istuvan ei tarvinnut ikinä lukea läksyjä, eikä tarvinnut viitatakaan. Enkun ope ei koko oppikouluaikana oppinut tuntemaan minua. Kokeet lunttasin kiitettävästi - mitään osaamatta. Laivanupotuspeli oli aina pulpetilla ja mankka kannen alla rokkaamassa.
Ylioppilaskirjoituksiin jouduin ottamaan yksityisopetusta sekä ruotsissa, enkussa että matikassa. Kirjoitukset menivät kohtalaisesti, mutta se johtui vain luontaisesta älykkydestäni. Kuulun näetsen Mensaan.
Heikot sortuu elon tiellä: vieruskaverista ei koskaan tullut ylioppilasta, kirjoituksissa kun ei saatu hyvästä yrityksestä huolimatta luntattua! Koulun loputtua hän meni oikeisiin töihin telakalle ja osti muutaman vuoden kuluttua omakotitalon aravalainalla ja siihen kuuluvana lisäetuna - niinkuin silloin oli tapana toimia - Wolkkarin.
Minä sain opintolainan maksettua oltuani jo liki pari vuosikymmentä valmis, mutta jouduttuani olemaan huonosti palkatussa duunissa, vasta pikkuisen yli 45 ikäisenä, mitä pidettiin nopeana suorituksena. Sitten otin talolainaa kaulaa myöten. Sitä maksan vielä ainakin kuusi vuotta. Vuoden 83 mallia oleva autoni ei mennyt läpi alkuvuoden katsastuksesta.
Näinhän se on mennyt!
Se vaan, että minä otin opintolainaa niin paljon, että sain sillä maksettua asuntolainaa jo opintojen alussa. Raha oli silloin halpaa. Opintolainasta meni vaan jotain 13 %:ia ja lopulta sekin tippui jotain alle kymmenen. Mistä nämä nykyajan muksut oikein valittaa? Turhaan ja kaikesta, eikä mikään ole oma vika, vaan aina jonkun toisen syy.
Kouluherrat säästää koulukuluissa ja suunnittelee, että vierasta kieltä opetettaisiin yksi tunti viikossa! Silti ruotsi säilyyy kaikille pakollisena. Sitäkö tarkoitat, että 36 luokan oppilaan luokassa kieliopinnot sujuvat kivammin - varsinkin kun tunteja osuu kohdalle vain kerran viikossa? Sopivasti edesä istuvan selän takana lymyilemällä joudut vastaamaan ehken kerran syyslukukaudella ja toisen vasta pääsiäisen jälkeen... Ei oppi ojan kaada?
Ruotsissa jokainen koululainen osaa ainakin kohtuudella englantia, joka on heidän usein ainoa mutta aina tärkein vieras kielensä. Näin se olisi suomalaisillekin! Ruotsinkielestä ei ole mitään apua kun Eurooppaan mennään; Ruotsiin taas kovin harvalla on ikinä mitään asiaa!
Suomen kielilaki on syvältä: meillä ei saa edes syvimmässä Savossa ylempää virkaa, ellei ole esittää hyvän ruotsinkilen taodosta virallista todistusta, vaikkei kuuna kullan valkeana sitä tule tarvitsemaankaan. Nykyään suositaan työperäistä maahanmuuttosa. Moniko maahanmuuttava ikinä oppii suomenkielen lisäksi ruotsia?
Samaan aikaan inflatio laukkasi lähes vitosen ja kympin välimailla, joten niin opinto-, asunto- kuin autolainakin lyheni itsestään! Kyä hyvätuloisen vastavalmistuneen vakipalkalla kelpasi elellä: jäi jokavuotisiin eksoottisiin lomamatkoihinkin rahaa ihan tolkusti.
Lapsiakin pystyi hankkimaan. Laspsilisät nousi hetkessä kymmenkertaisiksi, opiskeluruokalan annokset halpeni kohtuuhintoihin ja mikä parasta opiskjelijakin sai äitiysrahaa ja tietenkin sitä opintolainaa! Ennen ei opintolainaakaan saanut, elleivät vanhemmat olleet pankin mielestä tarpeeksi hyyvätuloisia, että pystyivät takaamaan! Ja professori osti äitiyskorvauksella tiski- ja pesukoneen, kun opiskelijaäiti joutui tyytymään valtion 50 markan äitiyspakkaukseen emalivateineen, hakaneulapeittoineen , äitiysvaippoineen ja peltikalsareineen.
Mites nyten menee maailman parhaassa maassa?
Aikanaan kaupungin suunnittelun yksi pääperaatteista oli, että kaupungin tärkeimmät palvelut sijoittuisivat kävelyetäisyydelle kodeista. Puhuttiin "lastenvaunuetäisyydestä". Jokainen voi kuvitella kuinka pitkiä matkoja olisi vamis aamuin illoin kujettamaan lastenvaunuja töihin mennessään ja sieltä palatessaan!
Erityisen tärkeää niin koulu- kuin kevyen liikenteensuunnittelijoille tuolloin oli pikkukoululaisten koulumatkojen minimointi ja päiväkotien sijoittelu. Nykyään asioista päättävät eivät sellaisista periaatteista mitään piittaa. Tärkeintä tuntuu olevan tehokkuusajattelu: mitä halvemmalla yhden lapsen hoito tai koulu saadaan järjestymään, sen komiampi on suunnittelijan henkilökohtainen palkanlisä?
Kaupunkilainen voi vain kauhistella lukiessaan lehdistä koululautakunnan "yksimielisistä säästöpäätöksistä" tai koulu- ja päiväkoteja varten suunniteltujen tonttien myynnistä kiinteistökeinottelijoille jalostettavaksi"!? Kaupunkilaisista viis, kunhan liikelaitoksilla skulaa...
Kuka mistäkin vastaa?
Virkailijat esittelevät heille asetettujen ohjeiden mukaisesti suunnitelmiaan päättäjille. Ilmeisesti he myös perustelevat ehdotuksensa ja kertovat avoimesti ja rehellisesti ja mitään salaamatta mitä ehdotuksen hyväksyminen kulloinkin merkitsee?
Yleensä kunnallisten asioiden valmistelu on hyvin monimutkaista ja aikaa vievää kaikkine asianosaisten kuulemisineen, asian kaikkinaisten vaikutusten arviointeineen sekä virallisine ja tarpeellisine lausuntokierroksineen. Erilaisia kuulemisvelvoitteita saattaa esiintyä monissakin eri laeissa. Sellaisen huomiotta jättäminen saattaa aiheuttaa perusteen oikeutetulle valitukselle.
Kokouksessaan käydyn keskustelun jälkeen päättäjät hyväksyvät tai hylkäävät heille tehdyn esityksen. Joissain tapauksissa päättäjät voivat myös palauttaa asian uuteen valmisteluun. Tällöin palautukseen voidaan liittää ponsia siitä mihin suuntaan asiaa haluttaisiin - jos mahdollista - muutetttavaksi. Päätöksentekotilanteessa päättäjät eivät voi ruveta uudelleen suunnittelemaan ja muuttaman esitystä, koska heillä ei ole mahdollisuutta kokouksessa toteuttaa laintarkoittamaa asiallista valmistelua. Jos asia siis palautetaan uudelleen valmisteltavaksi, sen täytyy täyttää kaikilta muutetuilta osiltaan laissa ja määräyksissä vaadittu valmisteluprosessi.
Mikäli esittelijä ei esitä eriävää mielipidettä tehtyyn päätökseen, hän on myös vastuullinen päätöksen hyväksymisestä. Päättäjät saattavat joutua äänestämään esityksen hyväksymisen puolesta tai sitä vastaan. Äänestyksen tulos kuvastaa kunkin päättäjän mielipidettä asiasta. Suoritetun äänestyksen jälkeen on siis turha ruveta jättämään, propagandamielessä, eriäviä mielipiteitä, koska ne jo tulivat asiaa käsiteltäessä äänestyksessä esiin!
Tämän jälkeen asian hyväksyneet ovat vastuussa päätöksen sisällöstä, vaikkeivät olisi edes esityslistaa avanneet - niinkuin yllättävän monesti esim. valtuustossa on nähty käyneen. Kannattaa muistaa, kun ensi kerran äänestellään?
Kansalaisen täytyy voida luottaa, että viranomainen toimii lain mukaan, vaikkeim juristi olisikaan.
Näin ei valitettavasti näyttäisi kuitenkaan aina olevan. Onko Turun koulutoimisto täysin tietoinen esimerkiksi lapsen ja nuorten oikeuksia koskevista velvoittavista sopimuksista tai lainsäädännöstä? Käytäntö näyttäisi todistavan jotain aivan muuta!?