Useassa tapauksessa pk-seudulla asuvalla nuorella parilla ei tällä hetkellä ole kuin kaksi realistista vaihtoehtoa asumismuotoa pohdittaessa. Tämä siis siinä normaalissa tapauksessa, jolloin pappa betalar- ja 15 % hinnasta säästössä kun opiskelut päättyvät eivät ole todellisia vaihtoehtoja.
Opiskeluthan päättyvät monella siinä 25 ikävuoden kieppeillä ja muutama vuosi menee usein ennen vakituista työpaikkaa. Opintolainaakin on monella eli se niistä suurista säästöistä. Omistusasunnon voi siis ostaa, jos perheessä ei ole lapsia eli 100 kiloeuron lainalla saa riittävän kokoisen asunnon. Ja kun lainaa on kerran otettu niin lasten hankkiminen ei välttämättä istu hyvin lainanhoitosuunnitelmiin ja sitä lykätään ja lykätään. Monella taas on jo lapsia, useampiakin, ennen 30 ikävuotta, jolloin kaksion osto ei tule kysymykseen ja isompaan taas ei ole varaa. Tällöin ainoaksi käytännön vaihtoehdoksi jää asuminen vuokra- tms. asunnossa ja säästöjen kartuttaminen omaa asuntoa varten on todella nihkeää.
Mikä sitten on oikea järjestys, jos näitä kahta em. vaihtoehtoa vertailee? Aina ei tietenkään ole vaihtoehdot yhtä vähissä, mutta pohjimmainen ideani tässä viestissä ole, ettei näillä asuntohinnoilla hyvä ammattikaan takaa yhtään mitään asuntoasioiden suhteen. Monesta ikätoveristani vaan tiedän, että he haluaisivat kovasti lapsenlapsia, joihin omilla lapsillaan ei ole "varaa".
Opiskeluthan päättyvät monella siinä 25 ikävuoden kieppeillä ja muutama vuosi menee usein ennen vakituista työpaikkaa. Opintolainaakin on monella eli se niistä suurista säästöistä. Omistusasunnon voi siis ostaa, jos perheessä ei ole lapsia eli 100 kiloeuron lainalla saa riittävän kokoisen asunnon. Ja kun lainaa on kerran otettu niin lasten hankkiminen ei välttämättä istu hyvin lainanhoitosuunnitelmiin ja sitä lykätään ja lykätään. Monella taas on jo lapsia, useampiakin, ennen 30 ikävuotta, jolloin kaksion osto ei tule kysymykseen ja isompaan taas ei ole varaa. Tällöin ainoaksi käytännön vaihtoehdoksi jää asuminen vuokra- tms. asunnossa ja säästöjen kartuttaminen omaa asuntoa varten on todella nihkeää.
Mikä sitten on oikea järjestys, jos näitä kahta em. vaihtoehtoa vertailee? Aina ei tietenkään ole vaihtoehdot yhtä vähissä, mutta pohjimmainen ideani tässä viestissä ole, ettei näillä asuntohinnoilla hyvä ammattikaan takaa yhtään mitään asuntoasioiden suhteen. Monesta ikätoveristani vaan tiedän, että he haluaisivat kovasti lapsenlapsia, joihin omilla lapsillaan ei ole "varaa".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei hyvä ammatti takaakaan mitään. Lotossa pitäisi voittaa tai sitten periä.
Naurattaa, kun näilläkin forumeilla on viikon suosituimpana aiheena "kerro kk-palkkasi". Siellä on aivan uskomattomia lukuja ja keskivertokuukausiansiot varmaan lähelle 4000 Euroa kuussa. Silti tälle forumille riittää kaiken maailman koroista kitisijöitä. Luulisi, että tuollaisilla tulotasoilla ei jaksa edes korkoja pankista kysyä, mutta todellisuus näyttää olevan hiukan toinen.
Useilla forumeilla myös on tapana leuhkia koulutuksella. No, ehkä se sivistyksen kannalta hyvä homma onkin, mutta esim. kalliin talon ja auton ostaminen riippuu loppupeleissä hyvin vähän koulutuksesta. Jos sulla on kolmikymppisenä juuri valmistuneena opintolainaa jäljellä 20 000 Euroa ja vanhemmilla ei ole mitään säästössä, niin saat aika kauan maksaa vähän korkeammallakin palkalla, että sulla on velaton kämppä ja auto siinä pihassa.
Puolison kanssa tehtiin valinta: ostettiin asunto ja auto, lapsiin ei ole enää varaa.
Olisihan se paljon helpompaa jos asumisasioiden kanssa voisi toimia kuten osakekauppojen ja ostaa vasta kun hinta on omasta mielestä kohdallaan. Jossakin on kuitenkin asuttava sitä oikeaa hetkeä odotellessakin ja silloin ei paljon jää säästöjä. Minä en myöskään halunnut pelata perheasioiden kanssa lykkäämällä lasten hankkimista neljänkympin korville. Tästä kaikesta on seurauksena ollut se, että asumisen kustannukset ovat kasvaneet viime vuosina sekä perhekoon muuttumisen että yleisen hintatason kohoamisen myöta siten, että nyt maksamme 2,5-kertaista vuokraa siihen nähden mitä vielä 6 vuotta sitten. Palkkakehitys ei ole ollut ihan samaa luokkaa.
Omaa tilannetta ajatellen ainut realistinen vaihtoehto saada kelvollinen omistusasunto viisihenkiselle perheelle on muuttaa 100 km päähän Helsingistä. Mutta koska mielenkiintoista ja koulutusta vastaavaa työtä ei silloin ole tarjolla, enkä koe yli 10 km työmatkaa järkevänä niin taidanpa pysyä täällä ja jatkaa vuokralaisena odotellen lottovoittoa tai perintöä.
Tästä löytyy varmaan runsaasti poikkeavia mielipiteitä ja toisenlaisia esimerkkejä mutta elämä on loppujen lopuksi sarja erilaisia valintoja. Joku tykkää ajaa roska-autoa koska siitä saa hyvää liksaa, joku toinen taas on mielummin akateemista valkokaulusköyhälistöä.
milloinkaan. Valitsimme itsekin lapset, koska niitä ei välttämättä saa rahallakaan myöhempinä ikävuosina. Säästämistä on harrastettu varsin tiukalla kuluseurannalla vuokranmaksun ohella ja omasta mielestä saatu sentään jotain kasaan.
Mutta tuntuu silti, että hinnat karkaa pk-seudulla mahdottomiin. Jos toisella on melko varma ja toisella määräaikainen työ ja lainaa otettaessa täytyisi ainakin lähitulevaisuus olla varmaa ja lyhennykset mahdollisimman suuria niin ei vaan uskalla.