Olen väsynyt elämääni. Tunnen itseni turhaksi luuseriksi. Kukaan ei välitä minusta ja tyrin kaiken.
En jaksa tehdä mitään. Kaikki elämässäni tuntuu suorittamiselta. Vihaan itseäni ja elämääni. Nukun aika huonosti, ja minulla särkee päätä usein.
Äitini sanoo minua laiskaksi. Mutta en vain jaksa pitää esim. huonettani kunnossa.
minua ahdistaa. Minulle huudetaan. Ulkona en halua käydä ollenkaan enää. Pelkään että näen jonkun siellä. Ajattelen, mitä he ajattelevat minusta. "hah onpas läski lapsi" "hyi, miten ruma ihminen osaakaan olla!" jos joku edes katsoo minua minulle tulee nuo ajatukset päähän. Tutut ihmiset ovat kaikkein pahimpia.
Minua ei kiinnosta enää harrastukseni jota ennen pidin maailman kivoimpana asiana. koulu menee huonosti ja en voi keskityyä mihinkään kunnolla.
Minua itkettää usein. Itkettää todella pienistä asioista. Teen virheen tai alisuoriudun...rupean melkein itkemään ja haluan rangaista itseäni.
Olen viillellyt ja hakannut itseäni, mutta olen lopettanut sitä pikkuhiljaa.
Minulla on kauhea stressi elämästäni ja kaikesta ylipäänsäkin. Minä pelkään nolaavani itseni tai ym. kaikkialla.
En luota keneenkään. En juttele tunteistani kellekään, en pysty sanoa niistä edes vanhemmilleni koska meillä ei ole kovin hyvä suhde...(?) riitelyä, riitelyä...->lisää stressiä ja ärtyisyyttä.
Suutun aivan pienistäkin asioista. Ajattelen usein, että haluan vain nukkua pois. Itsemurha-ajatukset pyöriskelevät päässä usein. Tiedän kuitenkin etten uskalla niin tehdä. Pari kertaa olen jopa kuullut harhoja.esim. kerran kuulin yhden erään tuttuni puhuvan minulle, kutsuen nimeäni, mutta häntä ei näkynyt missään. Soitin hänelle ja hän oli jossain ihan toisessa paikassa kuin minä..
Olen niin yksin. Minulla on kyllä 2 kaveria ja päällin puolin kai kaikki hyvin. Tai ainakin niin näkyy ulospäin. Sisältä tunnen pahoin. Huudan eikä kukaan kuule, ja minua ahdistaa. En jaksa tätä enää. Pitää yrittää esittää iloista kaikille. Se on rankkaa.
Viimeaikoina olen alkanut miettiä, etten halua elää näin. En uskalla sanoa kellekään, ennkä voi päättää että "nyt otan itseäni niskasta kiinni ja..." äitini kerran sanoi minulle: "ei kannata ryvetä itsesäälissä, sellainen ei tee hyvää"
se vain masensi lisää. Itsesäälissä? luuleko että ryven itsesäälissä?
On vielä asioita joita en jaksa listata, tässä oli nyt jtn. :s
olen 13v tyttö seitsemännellä luokalla. Onko jotkut tuntemukseni masennukseen viittaavia? en ole edes varma, mutta sen tiedän ettei tämä ole vain "teini angstia"
vihaan kun joku sanoo tuon minulle, sillä tiedän, ettei se ole.
En jaksa tehdä mitään. Kaikki elämässäni tuntuu suorittamiselta. Vihaan itseäni ja elämääni. Nukun aika huonosti, ja minulla särkee päätä usein.
Äitini sanoo minua laiskaksi. Mutta en vain jaksa pitää esim. huonettani kunnossa.
minua ahdistaa. Minulle huudetaan. Ulkona en halua käydä ollenkaan enää. Pelkään että näen jonkun siellä. Ajattelen, mitä he ajattelevat minusta. "hah onpas läski lapsi" "hyi, miten ruma ihminen osaakaan olla!" jos joku edes katsoo minua minulle tulee nuo ajatukset päähän. Tutut ihmiset ovat kaikkein pahimpia.
Minua ei kiinnosta enää harrastukseni jota ennen pidin maailman kivoimpana asiana. koulu menee huonosti ja en voi keskityyä mihinkään kunnolla.
Minua itkettää usein. Itkettää todella pienistä asioista. Teen virheen tai alisuoriudun...rupean melkein itkemään ja haluan rangaista itseäni.
Olen viillellyt ja hakannut itseäni, mutta olen lopettanut sitä pikkuhiljaa.
Minulla on kauhea stressi elämästäni ja kaikesta ylipäänsäkin. Minä pelkään nolaavani itseni tai ym. kaikkialla.
En luota keneenkään. En juttele tunteistani kellekään, en pysty sanoa niistä edes vanhemmilleni koska meillä ei ole kovin hyvä suhde...(?) riitelyä, riitelyä...->lisää stressiä ja ärtyisyyttä.
Suutun aivan pienistäkin asioista. Ajattelen usein, että haluan vain nukkua pois. Itsemurha-ajatukset pyöriskelevät päässä usein. Tiedän kuitenkin etten uskalla niin tehdä. Pari kertaa olen jopa kuullut harhoja.esim. kerran kuulin yhden erään tuttuni puhuvan minulle, kutsuen nimeäni, mutta häntä ei näkynyt missään. Soitin hänelle ja hän oli jossain ihan toisessa paikassa kuin minä..
Olen niin yksin. Minulla on kyllä 2 kaveria ja päällin puolin kai kaikki hyvin. Tai ainakin niin näkyy ulospäin. Sisältä tunnen pahoin. Huudan eikä kukaan kuule, ja minua ahdistaa. En jaksa tätä enää. Pitää yrittää esittää iloista kaikille. Se on rankkaa.
Viimeaikoina olen alkanut miettiä, etten halua elää näin. En uskalla sanoa kellekään, ennkä voi päättää että "nyt otan itseäni niskasta kiinni ja..." äitini kerran sanoi minulle: "ei kannata ryvetä itsesäälissä, sellainen ei tee hyvää"
se vain masensi lisää. Itsesäälissä? luuleko että ryven itsesäälissä?
On vielä asioita joita en jaksa listata, tässä oli nyt jtn. :s
olen 13v tyttö seitsemännellä luokalla. Onko jotkut tuntemukseni masennukseen viittaavia? en ole edes varma, mutta sen tiedän ettei tämä ole vain "teini angstia"
vihaan kun joku sanoo tuon minulle, sillä tiedän, ettei se ole.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannatta mennä kouluterveydenhoitajalla ja kertoa nämä jutut.
Rohkeasti.