Ensinnäkin, en koe olevani mielisairas (masentunut). Olen aina ahdistunut, jonkin verran itsetuhoinen ja erakko ym. Mutta uskon, että siihen on täysin rationaalinen syy.
Olen nimittäin huono aivan kaikessa.
En liioittele. Elämäni on ollut pelkkää epäonnistumisten sarjaa. Olen 19v, ei koulutusta, ei kavereita, asun vanhempien luona, ei harrastuksia, ei mitään saavutuksia, en ole koskaan seurustellut tai edes suudellut.
Olen objektiivisesti ruma. En mikään keskiverto tai tylsännäköinen - näytän sian ja ihmisen hybridiltä. Olen peilikuva naisihanteesta. Naama on kuin bulldogilla, iho surkea (finnit ym), kroppa leveä kuin miehellä, lyhyet jalat, ylipainoa (joka, ironista kyllä, ei häiritse koska olen laihanakin ruma), hiukset rasvoituvat vaikka pesen päivittäin jne.
Olen myös vähä-älyinen. En pärjää koulussa. Opiskelen alalla, jonne menevät vain ne, jotka eivät pääse muualle. Tykkään hommista, mutta en pärjää täälläkään. Mitään vahvoja aineita ei ole, enkä ole hyvä käytännönhommissakaan. Olen aivan blondi, henkisesti siis.
En ole hyvä missään. Harrastuksia on ollut, mutta ei siitä tule mitään. Ennen ajattelin, että minulla oli mielikuvitusta, ei ole. Käytännöntyöt ei suju, olen mämmikoura. Mikään urheilullinen juttu ei onnistu, olen pilannut jo terveyteni täysin nörtti-elämäntyylillä.
Minulla ei ole LAINKAAN itsekuria. Olen yksinkertaisesti syntynyt ilman sitä, niin kuin psykopaatti ei kykene tunteisiin. Minulla tunteita on, olen vaan hysteerinen ja SÄÄLITTÄVÄ. Ihmiset kokevat kuvotusta minun seurassani. Olen heikko enkä ole oikeasti oikeutettu elämään, koska en koskaan tule tuottamaan mitään yhteiskunnalle.
Istun kaiken vapaa-aikani tietokoneella. En edes tee mitään. Luen vaan keskustelupalstoja.
Sanokaapa vielä, että pitäisi ajatella positiivisesti. Miten? Olen kiitollinen siitä, että minulla on helppo ja hyvä elämä. Mutta ei siitä ole hyötyä, jos on itse kuin mätä hedelmä. Haluaisin elää normaalia elämää ja etten olisi aina muiden vaivana. Ei onnistu. Olisinpa edes rohkea, niin tappaisin itseni. Mutta olen selkärangaton nössö.
Miten voin siis ajatella positiivisesti ja ottaa itseäni niskasta kiinni? Tätä minulle jauhetaan. Ei ole mitään, mistä saisi otteen. Olen täydellisen, sataprosenttisen arvoton. Sitä en kykene muuttamaan, ei aasi muutu hevoseksi.
Olen nimittäin huono aivan kaikessa.
En liioittele. Elämäni on ollut pelkkää epäonnistumisten sarjaa. Olen 19v, ei koulutusta, ei kavereita, asun vanhempien luona, ei harrastuksia, ei mitään saavutuksia, en ole koskaan seurustellut tai edes suudellut.
Olen objektiivisesti ruma. En mikään keskiverto tai tylsännäköinen - näytän sian ja ihmisen hybridiltä. Olen peilikuva naisihanteesta. Naama on kuin bulldogilla, iho surkea (finnit ym), kroppa leveä kuin miehellä, lyhyet jalat, ylipainoa (joka, ironista kyllä, ei häiritse koska olen laihanakin ruma), hiukset rasvoituvat vaikka pesen päivittäin jne.
Olen myös vähä-älyinen. En pärjää koulussa. Opiskelen alalla, jonne menevät vain ne, jotka eivät pääse muualle. Tykkään hommista, mutta en pärjää täälläkään. Mitään vahvoja aineita ei ole, enkä ole hyvä käytännönhommissakaan. Olen aivan blondi, henkisesti siis.
En ole hyvä missään. Harrastuksia on ollut, mutta ei siitä tule mitään. Ennen ajattelin, että minulla oli mielikuvitusta, ei ole. Käytännöntyöt ei suju, olen mämmikoura. Mikään urheilullinen juttu ei onnistu, olen pilannut jo terveyteni täysin nörtti-elämäntyylillä.
Minulla ei ole LAINKAAN itsekuria. Olen yksinkertaisesti syntynyt ilman sitä, niin kuin psykopaatti ei kykene tunteisiin. Minulla tunteita on, olen vaan hysteerinen ja SÄÄLITTÄVÄ. Ihmiset kokevat kuvotusta minun seurassani. Olen heikko enkä ole oikeasti oikeutettu elämään, koska en koskaan tule tuottamaan mitään yhteiskunnalle.
Istun kaiken vapaa-aikani tietokoneella. En edes tee mitään. Luen vaan keskustelupalstoja.
Sanokaapa vielä, että pitäisi ajatella positiivisesti. Miten? Olen kiitollinen siitä, että minulla on helppo ja hyvä elämä. Mutta ei siitä ole hyötyä, jos on itse kuin mätä hedelmä. Haluaisin elää normaalia elämää ja etten olisi aina muiden vaivana. Ei onnistu. Olisinpa edes rohkea, niin tappaisin itseni. Mutta olen selkärangaton nössö.
Miten voin siis ajatella positiivisesti ja ottaa itseäni niskasta kiinni? Tätä minulle jauhetaan. Ei ole mitään, mistä saisi otteen. Olen täydellisen, sataprosenttisen arvoton. Sitä en kykene muuttamaan, ei aasi muutu hevoseksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei Äijä, Kuulostat ihan minulta. Ongelmasi on kyllä voisi hyvinkin olla masennus tai joku muu psyykkinen sairaus. Itselläkin oli samanlainen elämä mutta vielä vähän erilaisempi.
-Vanhempani - alkoholisteja mutta rakastavia.
-Elämä 3 lastenkotia ja 5 vuotta perhekotia. 3 eri ala astetta. Syrjitty/hyljitty paitsi ensimmäisessä. Ylä-aste täyttä tuskaa. Syrjitty/hyljitty/hakattu. Ammattikoulu... Syrjitty/hyljitty ahdisteltu. töyttömyys. nainen lähti. työtön edelleen ja rahaton ja myös koditon... asustelen ystävän luona kun muutakaan ei ole. Se on vain kuule semmonen homma että jos sulla ei itsekuria ole sinun pitää se tehdä paperille. SE JOTA NOUDATAT. Tekemällä oppii. Lukemalla viisastuu. Urheilussa ei sysipaska voi olla ellei jalkasi ole tohjona.. Mars mars lenkille 5km kävely 2 kertaa päivässä. puntit heilumaan ylös alas ylös alas. ja tietokone kiinni ja toi kädenliike ei tarkota sitä että on se jalka kädessä mikä on niiden kahden keskellä :D Odotatko jotain ihmeparantumista ongelmistasi. Se ei tule vain se pitää sinun itse tehdä. jos haluat viisastua - seuraa uutisia, mene kirjastoon. jos haluat taitoa, ala kaivertamaan ja piirtämään ja vaikka valokuvaamaan. se on heleppoa! :D Jos kiinnostuksesta on kyse niin psykiatrille ja pilleriä popsimaan. Tiestitkö että ne ihmiset jotka ovat kuin pohattoja ja myyvät isoista yrityksistä isoihin yrityksiin ovat yleensä täysiä nollia eivät tiedä mistään mitään vaan opiskelevat sen työnsä ja tekevät sen millinsä.
Naamaan auttaa se että pidät huolta itsestäsi. kasvohoitoja, suihkua, saunomista kasvonaamioita jne. sitten kun pärstä on kuosis ja keho niin toosaa tulee. Jos ei niin suomi24 deitissä kyllä joku voi neitsyytesi viedä ihan scoren takia. Sitten voit myös tehdä mitä lystää. Mitä kouluun tulee et keskity tarpeeksi. kuuntele ja kirjoita! tylsäähän se on mutta siittä viisastut. Ellet ala opettelemaan koodausta ja sitten noin 40-50 vuotiaana miljonäärinä menetä neitsyyttäsi jollekkin maksulliselle.
käsittääkseni naispuolinen eikä mikään äijä!
"Naama on kuin bulldogilla, iho surkea (finnit ym), kroppa leveä kuin miehellä, lyhyet jalat, ylipainoa (joka, ironista kyllä, ei häiritse koska olen laihanakin ruma), hiukset rasvoituvat vaikka pesen päivittäin jne. "
voihan naispuolinenkin olla äijä, jos äijällä viitataan yksinomaan tietynlaiseen luonteeseen ja käyttäytymistapoihin, kuten nykyään usein tehdään.
kuule, tuo edellinen sanoi paljon hyvää kans, vaikka vaikeahan sitä on välttää sellaista "ota niskasta kiinni" -asenteen tuputtamista tässä asiassa. Sä oot niin nuori, kaikki ehtii vielä muuttumaan, kunhan vähän unohdat itseäsi sillä tavoin, että et koko aikaa ajattele "kun olen niin kehno". Kaikkea ei pysty muuttamaan, meitä on monenlaisilla naamavärkeillä varustettuja ihmisiä, mutta kunhan on siisti ja pitää itsestään huolta, ei sillä ole mitään väliä kun et malliksi ala haikailemaan.
Kokeile noita Silica-tuotteita luontaistuotekaupoista siihen ihoon (pari kertaa viikossa iltaisin 10 min naamio, pestään pois, mietoa kosteusvoidetta sen jälkeen ettei iho kuivuessaan ärry), ja varo ettet ylihoitamisella ja ylipesemisellä aiheuta lisää ongelmia; rasvainen iho ja päänahka puskee aina lisää rasvaa mitä enemmän sitä pesee, eli hellävaraisuus aiheessa on hyväksi, vähittäinen totuttaminen vähempään auttaa. Ja toki kauneushoitoloissa ihonpuhdistus, ne neuvovat myös eteenpäin.
Ja jos nörttiys on tosiaan vienyt tähän tilaan, niin laita se mylly kiinni ja tee muuta; kokeile jotain käsityötä, saat näppäryyttä ja persoonallisia vaatteita/tavaroita, ja aikaa riittää myös sille kuntoilulle, joka myös kömpelyyttä vähentää ja sulokkuutta liikkeisiin lisää. Lue sanomalehtiä niin saat perspektiiviä, jätä tyhmentävät muotilehdet ja juorulehdet hyllyyn, katso jos kirjastosta löytyisi jotain kiinnostavaa. Vaikka kaveri?
Ja anna ajan kulua. Pari vuotta, niin olet kouluttautunut ammattiin (toivottavasti hyvin arvosanoin, uuden motivaation myötä) ja pääset muuttamaan muualle, ei se aina tärkeää ole heti lähteä kotoa jollei varsinaisesti työnnetä tavaroineen ulos. Aina ollaan sanomassa että nuoruus on niin hienoa ja muuta, mutta ei se aina kaikilla ole heti auvoista, ja itse voit miettiä, onko kaikki massameininki muutenkaan haikailemisen arvoista. Sinun on elämäsi, tee sillä mitä haluat, vasta olet aloittelemassa!
Äläkä ajattele sitä päivien päättämistä, ole utelias tulevaisuuden suhteen. Onnea matkaan!
Yleensä mies on se luuseri .. ei nainen siinä meni vikaan.. syvimmät anteeksipyyntöni... Nainen ei ole koskaan ruma vaikka itse ajattelisit näin .. nyt vaan ylös ulos liikkumaan ja kavereitten kanssa bailaamaan ja dominoimaan miehiä... Itse olen siis mies ;)
nainen harvoin on ruma, mies varmaankin voipi olla, kuinkahan monet keskustelut netissä onkin päättynyt tavalla tai toisella siihen kun lähetän kuvan, oikeastaan ei jaksa aina kaikkien naisten kanssa edes keskustella, ni lähettää kuvansa, niin siihen se loppuu yleensä.
-kyllähän se vähän tuntuu pahalta, mutta minkäs teet!
kirjoittamaan. Teksti on jäsenneltyä, selkeää ja kuvailevaa. Vaikutat myös hyvin analyyttiseltä.
Kait sulla edes äikkä on sujunut koulussa?
No luuserihan sä et oo - suomen kielessä ei muuten aiemmin ole ollut koko sen historian aikana käsitettä luuseri. Oli kyllä häviäjä mutta mietipä mitä eroa on "olla hyvä häviäjä" ja "olla hyvä luuseri".Kieli muokkaa ajatusmaailmaa. Suomalaisilla ei siis ole koskaan ollut tarvetta termille = suomen kansassa ei ole luusereita.
Käypä tutustumassa alueesi vammaisiin - kehitys- tai muihin vammaisiin. Huomaat että heilläkin on omat vahvuutensa. He eivät ole arvottomia. Sinulla ei ymmärtääkseni ole mitään vammaa - miksi sinä olisit arvoton.
Ainut vika minkä viestin perusteella sinusta löydän on kapea-alainen ajatusmaailma - se on helppo korjata.
Olen vieläpä suurinpiirtein samanikäi (kohta 19) ja naispuolinen. Itellä katos kaikki arvostus itteäni kohtaan joskus yläasteella. Mä tajusin olevani todella ruma ja nää läskitkään auta yhtään. Lisäks mä oon hiljanen ja ujo ni luopa siinä sitte ystävyyssuhteita ees toisiin rumiin ihmisiin, joita yläasteella ois pari ollu.
Siinäpä se sitte meni se elämäki. Jos joku sanoo mulle että hanki elämä ni mun on ikävä kyllä sanottava että just se mun pitäs tehäki. Mutta kun ei voi. Musta ei saa kaunista, mä en voi persoonallisuudelleni yhtään mitään ja sitten se suurin syy: kun ei vaan jaksa. Nyt vielä menettelee kun voi vaan kotona olla mutta kahen viikon kuluttua pitäs asua soluasunnossa ja alottaa biologian opinnot yliopistossa. Herranen aika siitäkää tuu sitte yhtään mitään. No, 9m^2 huone on sopivan kokoi neljän seinän sisässä kyhjöttämiseen...
Nii siis pointti tässä viestissä että et oo ainoa tässä tilanteessa oleva.
jos vain otat itseäsi niskasta kiinni "väkisin", sanoit tuossa jotta "ei vain jaksa", mutta vaikka väkisin pakotat itsesi jaksamaan.
jos olet lihava, kato mitä syöt ja lenkkeilet
jos olet mielestäsi ruma, mitä en usko, laitat itsesi niin hyvännäköiseksi kun voi, ja se sitten riittää.
jos ei ole ystäviä menet vain puhumaan ihmisille, ja jos ei tohi, niin hyvä niin.
eli,olet 19v ja sanoit jotta siinäpä se elämä meni, minusta se sinun elämä ei ole edes vielä alkanut, eli vielä ei ole mennyt mihinkään, kaikki kortit on vielä kädessäsi, ehkä eivät parhaat, mutta pelaat niillä niin hyvin kuin mahdollista.
---
sinänsä, itse olen jo 32v ja erilaisista pakkoneuroosi ja muuta ongelmista kärsivä, itsellä meni koulut, ym elämä 17-32v täysin metsään, kun olisin ymmärtänyt hakea apua ja puhua ongelmista jo heti kun niitä ilmaantui. Oikeastaan vasta nyt yli 30v olen ymmärtänyt hakea apua, ja vielä pitkämatka edessä, minulla on oikeasti tunne jotta elämä meni, no luultavasti parasaika elämästä menikin. Mutta katso ettei sinulle käy samoin, marina ja itsesäälissä kiehnääminen ei auta asiaa yhtään, vaan asioitten muuttaminen.