Kun isäni taannoin surkutteli että oli omasta mielestään ollut huono isä, piti ruveta miettimään kaikkea hyvää mitä olen saanut henkisenä perimänä mun vanhemmilta. Oletteko te koskaan miettineet? Isän vahvoja puolia on huumorintaju ja tarven tehdä arjesta juhlaa silloin tällöin, mikä minusta ei ole mikään huono asia. Äidin suurin voimavara on empatiakyky ja myös kyvyn nähdä asioita yllättävältä kannalta.
Tuosta tuli luontevasti ajatus, että mitähän itse olen siirtämässä omille lapsille. Todella vaikeaa on nähdä itseään subjektiivisesti. Mitkä ovat ne tärkeimmät henkiset ominaisuudet millä ne pärjää läpi elämän? Kaikilla ei ole lapsia, mutta voi ehkä kuvitella millä eväillä olisi itse pärjännyt paremmin?
Henkinen perintö
Putkivalo
36
767
Vastaukset
- enkeliduo
vastaan : Puhumalla !
Just tänään kuulin kivan puhelun,ku miäs neuvos/käski poikaas puhumaan pojalles ja sanos sihe viäl :
"Puhu ja puhu.Älä tee samanlaisii virhei,mitä mää olen tehny."- ...
Ihan kaikki omat ongelmani ovat aina johtuneet nimenomaan puhumisesta. Puhun aivan liikaa. Olisi nyt joku joskus pentuna käskenyt pitämään turvan kiinni, tai olisin syntynyt mykkänä, olisin säästynyt lähes kaikilta ongelmiltani.
=DW= - Putkivalo
Tuo on varmaan juuri niitä perusjuttuja mitä elämässä tarvitsee! Jos ei puhu, ei toinen voi tietää missä mennään. Ja samalla se puhdistaa omaa sielua.
Minusta tuokin on hieno asia, että tiedostaa mitä on tehnyt väärin. Ei kaikista ole siihen. - Putkivalo
... kirjoitti:
Ihan kaikki omat ongelmani ovat aina johtuneet nimenomaan puhumisesta. Puhun aivan liikaa. Olisi nyt joku joskus pentuna käskenyt pitämään turvan kiinni, tai olisin syntynyt mykkänä, olisin säästynyt lähes kaikilta ongelmiltani.
=DW=että olet kyllä verbaalisesti lahjakas, aika hassua että sellainen ominaisuus jossa olet vahva, on myös satuttanut eniten.
Ehkä sitä pitää sitten laajentaa niin, että mieti ennen kuin puhut :))) Vai onko se niin että pitää osata kuunnella myös :) Kuitenkin, pahempi vaihtoehto olisi ollut että olisit nyrkeillä puhunut. - enkeliduo
Putkivalo kirjoitti:
Tuo on varmaan juuri niitä perusjuttuja mitä elämässä tarvitsee! Jos ei puhu, ei toinen voi tietää missä mennään. Ja samalla se puhdistaa omaa sielua.
Minusta tuokin on hieno asia, että tiedostaa mitä on tehnyt väärin. Ei kaikista ole siihen.Mies on yli 60vee ja tunsi itte tehneens väärin...Just sil ku ikinä puhunu mittää murkku-ikästen poikiens kans.Vastasit vissiin =DW=:lle,mut se oli just pointtina munki vastaukses.
Kaik isät ku ei ossaa puhuu lastens kans ja sit syntyy kaiken maailman konfliktei.
Mum miälest puhumal asiat selvii.
Tähän perään paha vitsi.
"Vaimo tuli lääkäriin mustan silmän kans melkest joka kk.
Lääkäri antoi neuvoi.Ota joka ilta suu täyteen haaliaa teetä ja purskuttele sitä koko illan.
Tul sit kk:n pääst taas käymää,Vaimo meni siniste silmies kans ilosena.
Ihmetteli vaa,ettei ol saanu mustaa silmää.
Lääkäri totes : Huamaaks rouva,kun pitää suus kiinni,niin hyvin menee miehen kans." - Putkivalo
enkeliduo kirjoitti:
Mies on yli 60vee ja tunsi itte tehneens väärin...Just sil ku ikinä puhunu mittää murkku-ikästen poikiens kans.Vastasit vissiin =DW=:lle,mut se oli just pointtina munki vastaukses.
Kaik isät ku ei ossaa puhuu lastens kans ja sit syntyy kaiken maailman konfliktei.
Mum miälest puhumal asiat selvii.
Tähän perään paha vitsi.
"Vaimo tuli lääkäriin mustan silmän kans melkest joka kk.
Lääkäri antoi neuvoi.Ota joka ilta suu täyteen haaliaa teetä ja purskuttele sitä koko illan.
Tul sit kk:n pääst taas käymää,Vaimo meni siniste silmies kans ilosena.
Ihmetteli vaa,ettei ol saanu mustaa silmää.
Lääkäri totes : Huamaaks rouva,kun pitää suus kiinni,niin hyvin menee miehen kans."DWlle erikseen. Nämä viivat mikä viesti menee minnekin on aika hailakat kyllä. Mutta saa mulle muutenkin aina vastailla, voin kertoa että olen kauhee lörppä, aina valmis rupattelemaan jos vaan huomaan ja ehdin :))
Hehheh, hauska vitsi pahasta aiheesta :D Mä jo kuvittelin että vaimo ruiskauttaa teet miehensä naamaan eikä näe mihin nyrkin pitää osua.
On se hyvä taito sekin, että näkee koska toisen mitta on täynnä :/ Vastaanpa tuohon kliseeseen että se on paha virhe. Pitää oppia kuuntelemaan. Ja silloinkin kuuntelemaan kun ei muka mitään kuulu.
Kun puhuu, ei kuuntele.
Ja monet, en sano että yksin naiset mutta pääosin, ovat niin tolkuttoman kärsimättömiä että jos sillä sekunnilla ei toiselta kälätystä ala kuulua niin alkavat itse sitä suoltaa. Se hiljainen aika pitää käyttää ajatteluun, ajatteluun siitä mitä toinen mahdollisesti äsken sanoi ja erityisesti siihen mitä itse aikoo sanoa vai aikooko mitään. Hiljaisuus kypsyttää ajatukset sellaisiksi että ne eivät heti aiheuta riitaa.
- huuhkain+
läpi elämän.
Että tietää, että on aina paikka mihin mennä ja missä kertoa huolensa.
Köyhyys ja kaikki sellainen on silloin sivuseikka.- Putkivalo
Perusturvallisuus, sitä ihminen tarvitsee kyllä. Ja jos sitä saa lapsena, se seuraa varmaan läpi elämän, se tunne että pärjää.
- k/k
Jos oot perinnyt huumorintajun ,kyvyn pitää hauskaa ,avoimen mielen ja empaattisen luonteen.
Mä sain isot nyrkit,totisen luonteen ja hulluuren työtä kohtaan.
kiitän luojaani ettei noi siirtyneet likoille
Mtähän ne sitten olis saaneet, ehkä kyvyn pitää ittensä puhtaana ja tavaransa järjestyksessä- Putkivalo
Joskus käy perinnön kanssa niinkin, että perijä hukkaa omaisuuden ;))
Vaikka on totinen luonne, se ei tarkoita sitä että olisi huumorintajuton. Työhulluudessa on kyllä kaksi puolta, on vähän ikävämpi juttu olla laiska, mutta saattaa liiallinen työinto olla haitaksikin jos näkyy stressinä ja ettei ehdi ihmissuhteita hoitaa.
On sinussa muutakin vahvaa, sellainen tietty nöyryys mikä minusta on niin kaunista ihmisessä, se paistaa läpi kirjoituksissa.
tässä kesken "lomakiireiden", ei muuten yhtään pöhkömpää, vaikka näin myöhään :)
Niin, tuo sun avaus sai mut melki herkistyyn; mullahan ei enää ole kumpaakaan vanhempaa,
en voi heidän kans näistä jutella.
Ekana vaan tuli mieleen se turvallisuus ja tuki, jonka aina sai heiltä.
Aineellisesti ei ollut paljoa, mutta lasten eteen annettiin, mikä mahdollista.
En usko, että liiaksi pumpulissa oon kasvanut, mutta kovempi lapsuus ois ehkä muokannu
jotenkin, en tiedä, vähemmän herkkikseks..?)- Putkivalo
Mulla palaa vimppa päivä tänään.
Voi sua! Oli se meilläkin herkkä hetki kun isän kanssa juteltiin tästä, kummallakin tippa linsissä.
Turva ja tuki ovatkin varmasti tärkeitä, ja niihin liittyy vahvasti se rakkaus.
Se ettei aineellisesti ollut paljon, on varmaan meidän sukupolvelle usein tehnyt sen, että yrittää korvata sitä omille muksuille. Ei välttämättä mikään hyvä juttu.
On se herkkyys varmasti rankkaa itselleen, mutta on se myös niin kaunis piirre :)
Kaikesta päätellen siirrät lapsillesi hyvän tunneperinnön. Tämä ei tarkoita sitä etten myös minä jota o kohdeltu hiukan kaltoin, "persesilmätön pejikka" lieneekö sanottu hyvässä tai pahassa, en siitä kummemmin nokkiini ottanut. vanhempani eivät koskaan surreet kasvatusmetodejansa johtuen sota-ajasta joka oli kyllä rankkaa, myös heidän puutteensa ymmärrän myt mitä en silloin kun olin teini.
Isäni oli kuitenkin sanansa mittainen mies ja muutamien keskustelujen jälkeen myönsi jopa olleensa väärässä, tästä itsetuntoni kasvoi. Jaksan myös kuunnella omia lapsiani, enkä ole täydellinen.- Putkivalo
koti-kiusatulle kirjoitin, en ole ihan varma osaanko hyödyntää sitä perintöä. Tarkoitus ei ollut kehuskella että olen näin hiivatin hyvä :))) enemmänkin mitä hyviä puolia mun vanhemmissa on.
Se menee nimenomaan niin kuin sanoit, vaikka perinnöksi saa jotain huonoa, sen voi itse kääntää voitoksi. Niinhän ne kriisit toimii, opit jotain korvaamattoman kallista kun saat sen taaksesi. Ei niin että se itse kriisi kaunistaa, vaan matka sen läpi, ne ratkaisut jotka tekee parantuakseen.
Kaikissa asioissa on se hyvä ja huono puoli, ihmisen luonteesta sitten riippuu mihin keskittyy katsomaan. Itse asiassa isäni oli pahoillaan siitä, että hän oli enimmäkseen kotona vaan silloin kun oli juhlaa, muksut niistetty, matot pesty :D Silti, silloin kun hän sai keskittyä siihen juhlaan, se oli kikatusta ja ilmapalloja. Mutta samalla opin sen, kuinka tärkeää sellaiset hetket ovat! Että kun johonkin ryhtyy, sitä pitää tehdä koko sielulla. Juhliakin, se on jotenkin terapeuttista.
On vaikeaa kuvitella mitä se on ollut kasvaa sota-aikana, saati kasvattaa lapsia. Huolet miten perheen käy, on ollut niin valtavat, että moni muksu on varmasti jäänyt ilman rakkautta. Onkohan se sitten johtanut siihen että on narsisteja.
- Sedna
Minut lähetettiin 3,5 vuotiaana ekan kerran yksin kauppaan noin puolekilometrin päähän, ja itsenäisyyttäni käytännön asioissa tuettiin muutenkin. Se on varmaankin ollut hyvä asia. Isäni arvosti ja kunnioitti minua ehdoitta, ja häneltä sain pohjan omanarvontunnolleni. Äitini yritti tyrkyttää omalta äidiltään omaksumaansa piikakultturia, ja hän pyrki nyhtämään omaarvontuntoani, jopa vielä aikuisiässäkin. Hän sanoi joskus ilkeämielisesti, että oletkin yhtä mahtava kuin isäsi, eikä sinusta saa mitään otetta. Äitini kanssa opinkin jo varhain lapsena, kuinka suojaudutaan muiden ihmisten alistamisyrityksiltä.
Isäni oli lapsena minun idolini, ja olen monessa asiassa isäni kaltainen. Isäni sanoi usein, että hän osaa tehdä melkein mitä vaan, ja mitä hän ei osaa tehdä, sitä ihminen ei välttämättä tarvitse. Itse olen pyrkinyt samaan. Minäkin osaan tehdä hyvin monia asioita, mutta minulla on ilmeisesti enemmän tarpeita ja vähemmän taitoja, kun en voi puhua omista osaamisistani niin rehvakkaasti kuin isäni. Isäni tekemiä huonekaluja tässä entisöin ja isäni rakentamaa taloa kunnostan. Isäni arvosti nukkumista ja lepoa, niin minäkin. Ensimmäisen koulutukseni hankin isälleni, vaikkei se ollut minun oma juttuni. En ole siitä katkera, koska se oli ikäänkuin lahja hänelle. Isä teki minulle nukensängyt, nukenvaunut, leikkimökin ja nukketalon, minä hankin saman koulutuksen, kuin hänen työpaikkansa teknillisellä johtajalla.
Sekä äidiltä, että isältä olen saanut geeniperimäni, esim. erinomaiset kädentaitoni, ja niiden hyödyntämisessä molemmat vanhempani ovat olleet hyviä esikuvia. Toisenlaisessa kasvuympäristössä olisin voinut saada paremmat tai huonommat eväät. Niillä eväillä, mitä on saatu otetaan vastaan muun maailman anti, millä on myös suuri merkitys.- Putkivalo
aika nuorena sinut on päästetty valloilleen :)) Sun vanhemmat ovat myös luottaneet ympäristöön aika lailla. Jossain se on mahdollista, meidän kylässä ei olisi tullut mieleenkään.
Onneksi sulla on ollut isä tasapainottamassa sun elämää. Minusta tosi kaunis ajatus tuo, että eka koulutus oli lahja isälle! Ja on se varmaan myös toiminut niin, isäsi on nähnyt että pärjäät, koska sun turvaa hän siinä kuitenkin vaan on ajatellut. Tavallaan sillä näytit että pärjäät niillä eväillä jotka hän on sulle antanut. Vanhemmille lapsen koulutus on kuitenkin jonkunlainen vakuutus, varsinkin heille jotka eivät itse ole saaneet opiskella.
- Ich bin...
paljonkin... Hyviä puolia ja vähemmän hyviä...
Isältä olen perinyt temperamenttini ja äidiltä rauhallisuuden. Varsinainen cocktail! Onneksi kuitenkin äidiltä perityllä tyyneydellä pystyn hallitsemaan ja aika hyvin pitämään kurissa tulisuuttani. Kipinät sinkoilevat enemmän sisälläni, kunnes...
Isältäni olen perinyt myös omalaatuisen huumorintajun, positiivisen hulluuden sekä empaattisuuden, jota olen saanut myös äidiltäni. Tupla-annos siis. Yliempaattisuus ei ole hyväksi. Myötäelää toisten suruja kuin omiaan on raskasta. Poisoppiminen ei käy sormia napsauttamalla, mutta harjoittelen...
Äidiltä olen perinyt herkkyyden ja ujouden. Kylmä, kova ja suorituskeskeisyyttä arvostava maailma on julma paikka meille herkkiksille. Siltikin pidän herkkyyttä enemmän voimavarana kuin heikkouden merkkinä. Herkkä mieli, luja luonto. Siinä tavoitetta.
En harmikseni ole perinyt isäni sosiaalisuutta. Noh, epäsosiaalinen on ehkä silti väärä sana kuvaamaan itseäni. Kuuntelen mielummin kuin puhun. Aktiivinen kuuntelutaito on tärkeä taito. Tilan antaminen toisen kokemuksille. Tässä olisi monella petraamisen paikka.
Lapseni ovat perineet näitä kaikkia sopivassa suhteessa - onneksi ja toivottavasti. He ovat onnellisia ja täydellisen epätäydellisiä nuoria. "Kukaan ei ole täydellinen ja minä olen täydellinen esimerkki siitä."
Kuis sää tänne vanhusten joukkoon olet eksynyt?- vanhako?
Olipa kauniisti sanottu.
- Ich bin...
vanhako? kirjoitti:
Olipa kauniisti sanottu.
vitsi... Juurihan tuossa kerroin omaavani omalaatuisen huumorintajun!
Anteeksi, jos loukkasin! - Putkivalo
Purkautuva jäävuori :)))
Niin, herkällä ihmisellä ei varmaan aina helppoa ole. Liittyy kai usein siihen empatiaan, pystyy kuvittelemaan mitä toinen käy läpi. Mutta ei se yliempaattisuuskaan pahasta ole, pitää vaan löytää joku kanava millä sen pääsee itse purkamaan. Tai ajatella että ne negatiiviset fiilikset mitkä tulee, ei ole pahasta nekään, ihminen tarvii koko skaalan ollakseen tasapainoinen. Joskus on ok olla surullinen, tai tuntea vihaa, kunhan ei uppoo siihen kaivoon.
En ole susta kyllä epäsosiaalista kuvaa saanut :))) Eikä se että mielellään kuuntelee, tarkoita että olisi sitä. Voisko peräti olla päinvastoin, sellainen joka osaa kuunnella on kiinnostunut ihmisistä :)
Mulla ei ole pitkä matka enää tänne palstalle, reilut pari vuotta enkä kuulu enää naapuripalstalle :) Yleensä olen aloitukset tehnyt tuonne naapuriin, mutta ajattelin että tämä sopii paremmin tänne. Suurimmalla osalla on jo aikuiset lapset, ja näkevät ehkä eri lailla kasvatuksen tulos. - Putkivalo
Ich bin... kirjoitti:
vitsi... Juurihan tuossa kerroin omaavani omalaatuisen huumorintajun!
Anteeksi, jos loukkasin!nurkkaan siitä ;D
- Yxitypy
osa vanhemmista jossain vaiheessa miettiä kuinka paljon virheitä on mahdollisesti tehnyt lasten kasvatuksessa.
Melko usein olen sitä itsekin miettinyt. Jos me viiskymppiset ja sitä vanhemmat saatais tällä elämän kokemuksella kasvattaa lapsia, niin ehkä sitä osais tehdä varmaan monta asiaa toisin.
Nyt kun on lapsenlapsia, niille on aikaa enemmän, ja niiden kehitystä ehtii seuraamaan paljon paremmin kuin aikoinaan omiensa. Heitä sitten pitää sylissä, kuuntelee, halailee ja suukottelee mielin määrin. Ovat he niin ihania :=))
Ei kait lapsi tarvitse ruoan ja vaatteiden lisäksi kuin rakkautta ja tiettyjä rajoja.
Itselläni ei ole ollut mikään kaseva lapsuus, josta olen usein mielessäni ollut vanhemmilleni katkera. Omat lapsuudenkokemukset ovatkin varmaan osaltaan ollut vaikuttamassa negatiivisesti omia lapsia kasvattaessa.
Luin aikoinaan kirjan läheisriippuvuudesta. Tommy Helsstenin Virtahepo olohuoneessa. Siinä Helssten sanoi, että omia vanhempia ei kuitenkaan kannata syyllistää, koska heilläkin on ilmeisesti ollut lapsuus, jossa heitä on kaltoin kohdeltu.
Mietin vain että jatkuukohan sama kierre aina sukupolvelta sukupolvelle.- Putkivalo
Kai lapsi pärjää sillä, tai ainakin on aika lailla hukassa jos ei saa. On monta ominaisuutta jotka kuitenkin helpottavat elämässä, niitä joko saat kotoa tai sitten et. Kuten huumorintaju, kätten taito, empatia, avoimuutta.. onhan näitä täällä tullut. Lisäbonuksia :)
Tosin, jos ei ole saanut edes noita perusjuttuja, on varmasti vaikeaa ymmärtää että jotain muutakin olisi voinut saada. Aika huono lisäbonus on, että oppi väistelemään remmiä.
Varmasti edellisten sukupolvien huonot olot vaikuttaa heidän kykyyn kasvattaa. Kuuntelin aikoinaan paljon millaiset olot mun isoäidillä oli lapsena, ja oli ihmisarvo aika pohjalla silloin ennen kuin olit niin vanha että susta oli jotain hyötyä. Selkään sieti saada joka päivä, jos ei muuten niin varmuuden vuoksi.
Kai se kierre jatkuu silloin jos lapsen elämässä ei ole yhtään ystävällistä ihmistä ollut.
- ennen.ninni
mutta tosi hyvä. Ensalkuun en osannut laittaa kun yläpeukkua :)
Toki on tullut mietittyä, vuosien terapiat ja kaikki.
Jos aloitan noista tärkeimmistä ominaisuuksista, joilla mielestäni selviää elämässä.
- uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa, ei anna periksi
- osaa käsitellä pettymyksiä ja menetyksiä
- tulee toimeen ihmisten kanssa
- luottaa että elämä kantaa
Ja että sainko näitä.....en tiedä. Koetin ainakin hankkia itse, joskus käyty kovan kautta.
Sodan käynyt isä, ei silloin hoidettu henkistä puolta. Turvaton oli olo usein. Toki hänessä paljon hyviäkin puolia oli.
Äiti kai kovettui matkan varrella, jotta homma pysyi kasassa. Koen olevani hyvin erilainen kuin hän.
Tärkein henkinen perintö lienee suhtautuminen lapsiin. Heitä ei lannistettu ( ei siis meitäkään, vaikkei jaksettu liioin tukeakaan), hoitivat lastenlapsia, iloitsivat heistä. Koskaan ei pahaa sanaa heistä.
Tämä selviö minullekin, vien asiaa eteenpäin huolehtimalla suvun nuorimmista voimieni mukaan.
Olen tyytyväinen elämääni. Vaikeuksia on ollut ja on varmaan jatkossakin. Koskaan en ole vaipunut epätoivoon.- Putkivalo
Todella hyvä lista. Koska sulla on ollut selvä päämäärä mihin pyrit, on vaikeaa kuvitella että nuo olisit jäänyt saavuttamatta, edes jollain tasolla. Ja koska me nyt valmiita oltais :)
Ei varmaan ole ollut helppoakaan nähdä isää turvattomana.
Yhtä hyvin voisi aloittaa keskustelun siitä, mitä puolia vanhemmilta koettaa välttää :) Aika kipeä aihe tosin, kuinka moni pystyy puhumaan siitä.
Äkkiä päätellen se henkinen ominaisuus minkä olen saanut perintönä niin isältä kuin äidiltäkin on itseluottamus ja rohkeus.
- Putkivalo
Kulkevat varmaan jonkun verran käsi kädessä. Miljoona on sitten sulle juuri sopiva nikki :))
Äidiltä henkisiä vahvuuksia, musiikki - isältä ehdottomuutta omiin käytännön suorituksiin ja elämän realiteetteja, kirjallisuus. Eläin/luontorakkaus molemmilta.
Poikani on ainakin valtavan lapsi/eläinrakas, ymmärtäväinen, rauhallinen ja allerginen...:( Äidin allergia on kuulemma lapselle herkemmin periytyvä kuin isän (lapseni isä ei ole allerginen kai millekään - minulla niitä kyllä piisaa).
Näyttää lapsenlapsillanikin olevan allergiaongelmia...
Nuo nyt eivät ole henkistä perintöä, mutta kyllä astmakin on henkeen käypä juttu...PAH!- Putkivalo
Nuo sairaudet on kyllä aika pahat :/ Ja huono yhtälö tuo eläinrakkaus ja allergisuus. Ei sais varmaan nauraa tuolle astamalle, mutta oli tuo aika vitsikästä kuitenkin :))
Pitkäaikaiset sairaudet varmaan kouluttaa paitsi sairastajaa, myös koko muuta perhettä.
- tanj a
Ah ja voi, jos mun mutsini tuntisit. Olemme n. 1001 kertaa läpikäyneet hänen henkistä perimäänsä ja kasvatusmetodejaan, joten olenko mä ainoa, jonka kotona on Karjalan käki kovasti kukkunut? Äitini jopa kirjoitti kirjankin henkisestä perimästään ja tekee kaiken aikaa muitakin koottuja teoksia, ettei ne juuret ja perimä vaan unohtuisi. Ja koska olen se outo lapsi, niin senkin takia on asiat puitu ja viipaloitu niin tarkkaan, että voisin aivan ryhtyä kasvatusneuvojaksi ihan tuon mutsikullan ansiosta.
Enkä pahalla kirjoita, sillä vireä, energinen ja älykäs mutsi on oikeesti hyvä etu lapsuudessa.
Isä se on sitten se hiljaisempi, mutta pikkulikasta lähtien se aina sanoi, että jos jostakin valitat, niin keksi parempaa tilalle ja perustele silloinkin huolella näkemyksesi. Ja sitä oikeudenmukaisuutta opeteltiin tukkapöllyjenkin voimalla. Onkohan kenenkään kodissa pystytetty käräjiä, jos on kotiinsa koettanut pihatappeluista kannella? Sitten vasta tuomittiin kun isä oli kaikki pihan kersat kuulustellut :D Nyt ajattelen, että ihan oikein se oli.- Putkivalo
on ihan mukavaa käydä läpi asioita, miettiä syitä ja yhteyksiä, mutta loputon ruotiminen ei kyllä auta ketään. Oliko sun äitisi sellainen? Toisaalta aika perusteelliselta sun isäkin vaikuttaa :)
Lasten kränät ovat kyllä vaikeat selvittää, niissä nopeasti aina joku osapuoli kokee jäävänsä alikynteen. Niin muksut kuin aikuiset :)) Koti-käräjät ei kuulosta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta!
- ohittava laiva
petollinen ihminen ystävänä/-tär on pahempi kuin yksikään vihamies ja sabotoi kaiken elämässäsi. "Parempi aito vihollinen kuin epäaito ystävä/-tär."
- Putkivalo
ole mukavat, mutta ei toisten puolesta voi tehdä valintoja. Jos joku päättää olla petollinen, olkoon sitten vaan, kun itsee elelee ryhdikkäästi, voiko muuta tehdä? Mutta aika usein olen huomannut että oma mieli tuossa tekee isoimmat kepposet, luulee että se toinen ajattelee pahemmin kuin mitä tekee. Parempi kun ei liikaa mieti mitä toinen mahtaa puuhata.
- Adria
Ikäluokkani vanhemmilla oli yleensä kovat ajat tulla toimeen siihen aikaan. Vanhempani ryhtyivät olemattomilla varoilla sinnikkäästi rakentamaan omakotitaloa Helsinkiin. Lapset jäivät, ainakin meillä, pienemmälle huomiolle ja silittelyille. Pitkä velka piti vanhempani ahkerina ja työteliäinä.
Tiukkaa pärjäämisen asennetta heissä eniten kunnioitin ja kunnioitan. Luulisin, että ovat saaneet osan asenteestaan siirrettyä minuun.- Putkivalo
että olin vastannut tähän, ei näköjään...
Jep, tutulta tuntuu tuo vanhempien puurtaminen. Silloin oli vaikeampaa saada lainaa, vaati usein tuplatyötä jotta sai maksettua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 854578
Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺864416Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭433759Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli173572Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle402977Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm102784En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä212711IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm392113Nainen, tunnusta että olet varattu ja tyytymätön suhteeseesi
Ja siksi pyörit täällä ikävä palstalla etsien sitä jotain jota elämääsi kaipaat. ehkäpä olet hieman surullinen, koska ta1581758Savon murteella viäntäminen asiakaspalvelussa?
Olin äsken tekemisissä puhelimitse rahoitusalan firman asiakasneuvonnassa. Tyyppi väänsi leveää savoa oikein perusteelli1101316