Sinä päivänä alkoi talvi, se oli kylmempi kuin vuosiin, se jatkui pidempään kuin aikaisemmat.
Kaipasin.
Talvea seurasi kesä, se oli kuuma ja kaunis, kuumempi kuin aikaisemmat. Siihen oli piilotettu raivoa, arvaamatonta armottomuutta.
Ikävöin.
Muistan liikaa, tunnen liikaa. En saa päätäni enää hiljaiseksi.
Yritän rakentaa siltaa tikuista, hauraista pudonneista risuista.
Siltaa sinne, missä kosketus todella tuntuu.
Nainen, kaipaan sinua.
Pelottavan paljon.
Kaipasin.
Talvea seurasi kesä, se oli kuuma ja kaunis, kuumempi kuin aikaisemmat. Siihen oli piilotettu raivoa, arvaamatonta armottomuutta.
Ikävöin.
Muistan liikaa, tunnen liikaa. En saa päätäni enää hiljaiseksi.
Yritän rakentaa siltaa tikuista, hauraista pudonneista risuista.
Siltaa sinne, missä kosketus todella tuntuu.
Nainen, kaipaan sinua.
Pelottavan paljon.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Viime talvi ja mennyt kesä yhteenlaskettuna = suunnaton tuska ja ikävä miestä..
Koskettava tunteenpurkaus. Ennenpitkää se hauraskin silta kantaa sinne, missä kosketus todella tuntuu...
http://www.youtube.com/watch?v=LSaNvn4rhSc&feature=related
Huhhuh, mieletön, hyvin syvää tunnetta... upea viesti.
Toivottavasti kaikki kääntyisi parhain päin sinulle ja hänelle.
Silitin sinut sileäksi ,kovaksi kallioksi ja sinä sait voimasi minun kyyneleistäni.
Anna jo olla sillä olen juuri parntumassa aiheuttamistasi sieluntuskista Rakas.
kaksi vaihtoehtoo, pyrkiä lähelle eli vaikeestakin tilanteesta huolimatta tekee jotain tai sitten luopuu ja unohtaa. ei se ole odottamista että haaveilee ja jatkaa elämää jonkun muun kanssa. jos niin tekee on jo katkaissut kaikki . täällä kirjottelu ei ole sillan rakentamista vaan itselleen haluaa sanat kahmia ja säälittelee.
Voin näyttää vahvalta, mutta itkettää. Ei sen näin pitänyt mennä. . .
Elämä opettaa kovalla kädellä ja vie kontalleen. Voimia sinullekin.
Et varmaankaan osoittanut vastaustasi juuri tuolle kirjoittajalle, jolle vastasit, vai kuinka? Koska eihän hän kertonut siitä, että olisi aloittanut mitään uuden ihmisen kanssa. Hän voi olla edelleenkin yksin ja haluta silti toipua, yksin. Sulla oli joku tietty mielessä, jonka tarinaan jotkut näistä kirjoituksista myös sopisi ja kenties itseesi, niinkö?
Ettei mene ihan söpöilyksi.
Lisään vielä henk.koht teemamusiikin aiheeseen.
http://www.youtube.com/watch?v=5kl5OMZR-3k
Niin kovin herkkää ja kaunista. Hieman erilaista sielunmaisemaa.
Kuten kaikesta, myös tästä löytyy helppo ja halpa kopio
Alkuperäinen saattaa tuntua liian raskaalta, vähän sama asia...kuin ihmisissäkin.
http://www.youtube.com/watch?v=Y4_FAh-1nNY
Vaihdoitko todellisen rakkautesi halpaan kopioon? Johonkuhun, joka oli helpompi. Joku, jota et pelännyt niin paljon, sillä loppujen lopuksi pelkäsit vain itseäsi - kohdata itsesi, löytää itsesi. Pelkäsit rakastaa.
CMX rulettaa :) Hyvä Yrjänä!!! http://www.youtube.com/watch?v=opVoRYWdtyU
Tässä oikeastaan samaa aihetta ...................
terveiset eräälle miehelle (mielessäni olet aina)
näiden, tänne naputettujen joukosta, ....syvä tunne joka koskettaa jokaista jolla on ikävä
minunkin on miestä jota rakastan
Aidon makuinen viesti.
Tuntuu tutultakin ja pystyn eläytymään tähän. Ehkä tästä toisestakin tuntuu samalta?
Toivottavasti kaikki päättyy hyvin.
Jospa kaipaus ja ikävöinti vaihtuu yhteiseksi onneksi ja rakkaudeksi teille molemmille.
ja koskettavaa
'Millä kirjaimella tämän naisen nimi alkaa?
Yksi lemppareistani ja koskettavimmista Kotiteollisuuden biiseistä on Tuonelan koivut ja se on menty "raiskaamaan" . Hirvittävä halpakopio. Anteeksi, oli vain pakko kommentoida, en voinut olla hiljaa. Jatkakaa, olipahan muuten upea kirjoitus ap:ltä. Toivottavasti oikeat ihmiset vielä kohtaavat.
Todella hieno kirjoitus ja niin koruttoman kaunis, että sitä lukiessa menin sanattomaksi, ja nyt mietin mitä kirjoittaisin. En tiedä kenelle naiselle tämä viestisi menee, mutta jos olisit Hän sanoisin näin: kaipaus ja ikävä on olleet uskollisia seuralaisiani talvesta saakka. Keskikesän myrskyjen raivotessakaan ne ei jättäneet minua, ne vaan muutti toiseen paikkaan sydämessä: pieneen soppeen, ikäänkuin turvaan... Surullinen toki olen ajatuksesta, että olisin ollut armoton, vaikka tiedän että sisälläni on välillä raivonnut, jos ei hirmumyrsky niin ainakin trombi, ja niinkuin kaikilla myrskyillä, oli ne sisäisiä tai ulkoisia, ne purkautuu tavalla tai toisella ja ennalta arvaamattomin seurauksin. Joskus mietin miten kaikki meni näin monimutkaiseksi, mutta olen lakannut sitä pohtimasta: kaikella on joku tarkoitus, joka ei välttämättä avaudu heti, vaan vasta myöhemmin. Tie tähän saakka on ollut niin kivinen ja vaikeakulkuinen, jospa tästä eteenpäin se olisi tasaisempi...niin siitä rakentamastasi "tikkusillasta" eteenpäin...kosketuksella on ihmeitä tekevä vaikutus:)
Olen nainen ja sitä mieltä, että tuota kirjoitusta en lähtisi omimaan, vaikka kuinka tuntuisi sopivalta. Se vain jotenkin tuntuu sellaiselta, että en usko hänen kaipaamansa naisen käyvän täällä palstoilla.
jos sinusta tuntui, että omin aloituksen, sillä se ei ollut tarkoitukseni. Minä kirjoitin viestini tietenkin omien kokemuksien/tuntemuksien kautta, siis mitä ajatuksia aloitusviesti minussa herätti. Enhän toki tiedä kuka aloittaja on, mutta hänen viestinsä herätti minussa ajatuksia, joten vastasin hänen viestiin. Ihmettelen kylläkin sinun kommenttia, siitä että aloittajan kaipaama nainen ei käy näillä palstoilla; sitähän me emme tiedä kukaan, liekö edes aloittaja :)
kuin luonnonvoimat itse..
kuin luontoäiti,
lempeydessään,
anteliaisuudessaan,
hellyydessään,
sekä kiukussaan.
Mitä tapahtui sinä päivänä, kun alkoi talvi?
kertoisitko edes jotain tunnistetta siitä naisesta, jolle menee? Ja mitä sinä päivänä tosiaan tapahtui, kun alkoi talvi?
arvaamatonta armottomuutta." eipä ollut ainakaan mulle .
teksti. Vuodenajat kolahtivat, koska niiden kautta muistaa menneet tapahtumat; miltä tuntuikaan kävellä käsi kädessä viimassa tai halata maaliskuun kirpeässä tuulessa. Talvella kaikki alkoi ja sitä seurasi dramaattisempi kesä, jolloin tuli kaikki kahinat. Voi hyvänen aika kuinka oltiin rakastuneita. Vieläkin kaipaan, mutta en halua mitään muuta kuin rauhaa ja elää ilman riitoja. Rauha ja kunnioitus on ihmisten välillä kaikista parasta ja tietenkin rakkaus.:)
En halua kirjoittaa kirjaimia.
Tuo oli asia, joka pyöri päässäni, tein siitä sanoja.
Sanat puhuvat minun tuntemuksistani.
En tiedä tavoittaako tuo koskaan naista, jolle sen kirjoitin.
Jos tavoittaa hän uskoakseni tunnistaa kirjoittajan.
Kirjoituksen omiminen ja omakohtainen tulkinta on mielestäni hienoa.
Kiitos.
Täällä taitaa olla monia, joilla alkoi talvi jollain tietyllä hetkellä.
Samastuttava runo.
Toivottavasti se oikea tunnistaa sinut.
Me kaikki 500 lukijanaista ihailemme tunteittesi paloa ja omistautumista yhden naisen muiston vaalimiseen.
Ei muuta kun herran siunaus ja aamen sinullekin.
ja upposin..
:(
nyt lieneekin, valitettavasti ei voi aavistaa.
Ala nyt jo uskoa ja sulaa. Ei freezetystä ole se. Eikä lainkaan
armottomuutta tai raivoa, vaan syvää sanatonta loukkaantumista.
Itselleni elämä on aina kantapäiden itkua.
oli minulle, se oli raaka.
Niin hautajaiset on, joten suksi kuuseen.
Palastu kokonaan.
olet vielä jäässä? :-)
http://www.youtube.com/watch?v=3GOopbtc06M
Valokuvako tarvis laittaa?
En ole nähnyt ko. ihmistä toukokuun jälkeen.
Kesä oli minun kesäni.
En yhäkään kirjoita kirjaimia, 13.
Nainen lähti pois elämästäsi keväällä. Silloin alkoi ''talvi', joka turrutti palan sinusta. Muita naisia kohtaan ei voisi tuntea mitään. Myös hänestä ajattelet synkästi. Ikävää ja suuttumusta yhtä aikaa. Ja vaikka kesäsi oli hieno ja täynnä muuta elämää, olet yhtä turta. Olet umpikujassa, etkä tiedä mitä tehdä - toivot, että nainen lähestyy sinua. Se herättäisi eloon sen osan sinusta, joka nyt on kuollut.
Parhaat tekstit ovat sellaisia, jotka saavat lukijan miettimään ja tulkitsemaan. Luultavasti se tapahtuu lukijan omakohtaisten kokemusten kautta.
Mies, joka pystyy kirjoittamaan noin hienosti, on ansainnut onnensa. Toivon sydämestäni, että tienne vielä kohtaavat.
Minusta se oli kammottavaa, moista kohtaloa ei toivo erkinverttipartillekään.
Kaikki ihmiset eivät näemmä pääse sille tasolle, että tajuaisivat tällaisia tekstejä. Harmi sinänsä. Elämästä jää silloin pois monia ulottuvuuksia.
...vastaus :D
*naurua*
Olet päässyt happamalle tasolle ;)
http://www.youtube.com/watch?v=_bvKEVPW_UI
että kerrot jotain vanhaa tarinaa, tyyliltään kuin valkoisten susien maa
Upea aloitus...ja niin osuva
Kenelleköhän tämäkin oikeasti on? omijoita riittää
Kannattako edes arvailla? Vuoden vanha aloitus. Komea runo ja oli vaan pakko mainita kun oli niin osuava. Sehän on taiteen tarkoitus, herättää ja liikuttaa
löysit tämän vuoden vanhan aloituksen ja miksi nostit sen ylös?
Pahoittelen, ei mitään suurempaa tarkoitusta. Painoin pari nappia kauemmaksi historiaa ja otsikko osui silmääni. Teksti osuu omaan suru-kuviooni ja on tunnelmaltaan suht samaa väriä kuin omani. En osaa itse kirjoittaa noin...ainkaan nyt. Hän varmaan osaisi...
En todellakaan kuvittele tuntevani kirjoittajaa.
En ole varma tosta sillan rakennuksesta. Käytän suruenergiani nyt toisiin juttuihin. On niin paljon muutakin korjattavaa
Tuttuja sanoja, sana muotoja sekä lauseen rakenteita sanoineen...
Minäkin muistan liikaa, se tuo suurta tuskaa, se tuo kauniin kaipuun ja suuren surun...sillat on takanain on poltettu kaikki vain, edessäin vain hauraat laudat, ne kestä ei askeltain..
Pitäisi korjata tuota siltaa askel askeleelta eteenpäin, siellä jossain kaukana ehkä valon sekä lämmön jälleen näin, mutta tuolle sillalle jos lähden kulkemaan, varoa saan jokaista askelmaa, ne täytyy ensin varmistaa ettei kuiluun odottavaan putoakaan...niin hauraaksi muuttuu elämäntie jos kuljen tuota siltaa pitkin, tulevaisuuteen käyn hiljaa kulkien edelleen itkien, entä jos sielläkin on harhaa vain, eikä tulevaisuutta sittenkään lain..
Erittäin hyvä kysymys: mikä on meltingpoint? ;)