pisti vain silmiin kun netissä ei puhuta,keskustella positiivisesti erityislapsista ja kehitysvammoista johtuvista seikoista.itselläni on 3v downi poika joten tiedän mistä puhun,kun keskusteluissa vain oletellaan ja ihmetellään mitenhän se on ja miten jos ja miksi!!!?? surkeeta luettavaa kun kannustetaan antamaan downin syndrooma lapsi pois tai keskeyttämään raskaus jos tulee yllättäviä uutisia.niskapoimu ei kerro koko totuutta,ei minunkaan raskauden aikana niskapoimussa ollut mitään mutta toisin oli.tottahan se on että joidenkin ihmisen imago murtuu jos perheeseen syntyy vammainen lapsi.toki ei kaikkia ole luotu hoitamaan eritryislasta!!! mutta älkää pitäkö downia kummajaisena.he ovat aivan mahtavia muksuja! ajatelkaa positiivisesti ja avoimesti hyvät ihmiset.
ihmettelen
teetee85
1137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On sitä monesti miettinyt, että mitä jos lapsi olisikin vammainen tms. Itselläni on kroonisesti sairas lapsi mutta sairaus pysyy kurissa eikä sitä huomaa ulospäin.
Kai Down-lasten vanhemmille on sellaisia keskusteluforumeita, joissa saa ja vastaanottaa vertaistukea, kertoa kuulumisia ym? On toki aina vaikeampaa puhua asioista niiden kanssa, jotka eivät asiasta oikein tiedä kun eivät elä päivittäin sen kanssa. Kyllä luulisi että jokainen äiti rakastaa lastaan olipa tämä millainen hyvänsä. Ja hyviä ja huonoja päiviä mahtuu kaikilla elämään. Itse olen huomannut, että down-syndroomalapset lienevät ihmisistä onnellisimpia ja aina iloisia. Heillä ei murheet paina, he elävät kulloisessakin hetkessä ja he tulevat pienestä onnellisiksi. Down-lapset eivät ole edes vaikeimpia hoidettavia, koska he oppivat selviämään aika hyvin itse. Heidän ei vain koskaan tarvitse ajatella vaikeita asioita eikä kohdata tätä raadollisuutta. Sellainen on aika onnellinen osa, loppujen lopuksi.
Traagisinta varmaan on elää lapsen kanssa, joka pysyy vaikka 100 kiloisenakin kuukauden ikäisen lapsen tasolla täysin velttona, häntä pitää kantaa (ja vanhenevat vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa) eikä pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa. Tai sellainen joka isonakin saa kauheita raivareita ja saattaa hakata äitinsä tms... Aika raskaita tarinoita sitä vaan kuulee, ne ovat kuitenkin ihan todellisuutta, ja vanhempien kestokyky koetuksella.
Mutta mitä tulee tuohon raskaudenkeskeytykseen, niin sehän on jokaisen valitettavasti ratkaistava aivan itse sen mukaan, millaisia voimavaroja itse omaa. Ei kukaan toinen voi sitä päätöstä suuntaan eikä toiseen tehdä, puhuvatpa muut mitä tahansa. Tässä stakesin wikissä olevan tilaston pätkä (ei kaikki syyt mukana) vuodelta 2007.
Abortin indikaatio Tapauksia kpl.
Yli 40 v. 349
Jo 4 aikaisempaa lasta 212
Todettu sikiövaurio 223
Mahdollinen sikiövaurio 60
Lääketieteellinen syy 54
Ainut surullinen asia on mielestäi down-lapsen (tai muun vaikeasti vammaisen) kanssa olisi se, että ei tiedä miten lapsen käy kun itsestä aika jättää eikä ole itse huolehtimassa asioista. Myös vammaiselle kaikki elämämuutokset ovat paljon suurempia asioita kuin terveelle. Mukavaa syksyn alkua sinulle!