Hei , olen postannut tämän ja pariin muuhunkin osioon mutta laitan vielä tännekkin. Toivon että mahdollisimman moni lukisi tän ja kertoisi mielipiteensä.
Eli äitini on saanut työpaikan ulkomailta ja hänen pitää ensi viikkoon mennessä ilmoittaa ottaako hän paikan vastaan. Olen todella iloinen äitini puolesta että hän sai paikan josta hän on jo kauan puhunut ja jonka hän todella haluaa. Ongelma on vaan siinä että äitini ei ota paikkaa ellen minä lähde hänen mukaansa ulkomaille, sillä hän ei halua muuttaa ulkomaille yksin isoon vieraaseen kaupunkiin. Äitini on siis yksinhuoltaja. En tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä, tuntuu vaikealta että näin iso asia riippuu minusta. Periaatteessa haluaisin jäädä Suomeen, koska minun elämäni on täällä, kaikki ystäväni ovat täällä. Toisaalta olisi taas hieno tilaisuus muuttaa ulkomaille. En haluaisi tavallaan myöskään elää äitini tahdon mukaan sillä olen jo 18, haluaisin itsenäistyä ja alkaa elää omaa elämää. Kuitenkin minusta tuntuu itsekkäältä jos nyt sanon etten muuta, koska tiedän miten kovasti äiti paikkaa haluaisi. Toisaalta myös äitini toiminta on vähän itsekästä koska hänen mielestään on itsestäänselvyys että haluaisin muuttaa. Olen sanonut hänelle että koko elämäni on täällä, ystäväni on täällä, johon äiti aina suhtautuu välinpitämättömästi. Hän sanoo aina että perhe on tärkeempi, vaikka ystävistäni on ollut minulle paljon suurempi tuki monessa asiassa kuin hänestä. Kukaan ystävistäni ei halua että muuttaisin.
Tilanne on todella vaikea. Koko hakuprosessin ajan ajattelin että kyllä äiti nyt muuttaa ilman minuakin mikäli hän paikan saa, mutta nyt kun hän sen sitten sai hän ilmoitti että ei ota paikkaa jos en lähde hänen mukaansa. En tiedä mitä tehdä:( Enkä haluaisi että tämä iso asia on tavallaan minun päätettävissäni. Mielipiteitä?
Eli äitini on saanut työpaikan ulkomailta ja hänen pitää ensi viikkoon mennessä ilmoittaa ottaako hän paikan vastaan. Olen todella iloinen äitini puolesta että hän sai paikan josta hän on jo kauan puhunut ja jonka hän todella haluaa. Ongelma on vaan siinä että äitini ei ota paikkaa ellen minä lähde hänen mukaansa ulkomaille, sillä hän ei halua muuttaa ulkomaille yksin isoon vieraaseen kaupunkiin. Äitini on siis yksinhuoltaja. En tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä, tuntuu vaikealta että näin iso asia riippuu minusta. Periaatteessa haluaisin jäädä Suomeen, koska minun elämäni on täällä, kaikki ystäväni ovat täällä. Toisaalta olisi taas hieno tilaisuus muuttaa ulkomaille. En haluaisi tavallaan myöskään elää äitini tahdon mukaan sillä olen jo 18, haluaisin itsenäistyä ja alkaa elää omaa elämää. Kuitenkin minusta tuntuu itsekkäältä jos nyt sanon etten muuta, koska tiedän miten kovasti äiti paikkaa haluaisi. Toisaalta myös äitini toiminta on vähän itsekästä koska hänen mielestään on itsestäänselvyys että haluaisin muuttaa. Olen sanonut hänelle että koko elämäni on täällä, ystäväni on täällä, johon äiti aina suhtautuu välinpitämättömästi. Hän sanoo aina että perhe on tärkeempi, vaikka ystävistäni on ollut minulle paljon suurempi tuki monessa asiassa kuin hänestä. Kukaan ystävistäni ei halua että muuttaisin.
Tilanne on todella vaikea. Koko hakuprosessin ajan ajattelin että kyllä äiti nyt muuttaa ilman minuakin mikäli hän paikan saa, mutta nyt kun hän sen sitten sai hän ilmoitti että ei ota paikkaa jos en lähde hänen mukaansa. En tiedä mitä tehdä:( Enkä haluaisi että tämä iso asia on tavallaan minun päätettävissäni. Mielipiteitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olisin tilanteessas, sanoisin suoraan miten asiat on. Esim. Äitis muuttaa ulkomaille ja tekee työnsä siellä. Sä meet asumaan vaikka kaverille ja tekemään töitä kunnes pystyt vuokrata asunnon, ja sittenhän voit tavata äitiäsi ja hän sinua. Mutta jos haluat olla itsellesi todella ilkeä voit myös mennä ulkomaille ja nauttia siellä uudesta hyvästä / paskasta elämästä. Kuuntele sydämmes ääntä äläkä äitis sydämmen.