Mulla on kaks "Ystävää" koulussa joiden kanssa oon. Koska meillä on kolmen porukka ni on hankalaa sit jos pitää tehdä joku parityö, mut yleensä saadaa olla kolmisteen koska meidän luokassa on pariton määrä. Mutta jos esim. liikassa on tälläinen parijuttu, niin tottakai ne mun kaks "ystävää" on heti keskenään pareja. Sitten kun oon tämmönen, - en todellakaan puhelias ja aika hiljainen/ystävällinen/alistuva, niin joudun yleensä yksin,.. ja joudun ottaa jonku tuntemattomamman pariks. Ekan kerran se on okei, mutta jos toisen kerran täytyy tehdä joku parijuttu, niin ne on TAAS HETI pareja, eikä ees kysy mua. Sittenkun sanon että "voinks olla jommankumman pari, ku olitte äske enkä haluis olla taas yksin?", ni se toine (vähän sellanen meidän porukan "johtaja") sanoo heti: "Kuule kysyin eka, ni oon sen *toisen kamuni* pari). Mua surettaa/suututtaa ihan hirveesti siinä, ja sanon "ei oo välii kumpi pyytää ekaks, eiks oo reilumpaa et joku muukin joutuu välil olemaa yksin kun mie?" ni se vaa "No ei voi mitää." Sit se mun toinen kamu yleensä myöntäilee sitä "johtajaa" vaik luulis senki tajuavan miten epäreilua se on. Yleensä joudun tyytymään tuohon tilanteeseen, joskus sitten jompikumpi tulee lopulta parikseni. Muuten ollaan "ystäviä" ja joskus tuntuu et ne ois oikeesti ystäviä, ku nauretaan ruokalassa ja tehään välkäl kaikkee kivaa ja ne on joskus mukavia miulle. Mut sit tajuun et oon vaa turha ihmine niiden kanssa, ne ois ilosempii jos sais olla kahestaa. Molemmat on semmosii aika kauniita ja käyttää meikkiä (minä en..) ja oon tämmöne pätkä ja laiha muutenki.. Niil on hirvee samanlaiset vaatteet (matkii toisiaan), samat kengät, sama paita (erivärii vaa), samanlaine laukkuki oli, samanlaiset housut jne. Sitteku ite pukeudun erilaisesti (en halua olla massaa, huoh).. En tiiä mitä mun pitäis tehä. Joskus tuntuu et voisin purskahtaa itkuun varsinki nois pari-tilanteissa (oon liian herkkä itkupilli, tiiän >:). Mut mulla menee paremmin koulu ku niillä , tuplasti parempi keskiarvo ja oon muutenki parempi noilla koulutunneilla (anteeksi itsekehu.) Yritän joskus lohduttaa itteeni sillä että "mulla on hyvä todistus, tänä vuonna nostan ysin keskiarvoon, pääsen lukioon ja saan siellä uusia, kivoja ystäviä" mut joskus oon ihan masentunu ja tuntuu että oon surkee idiootti. Sit on sentää yks aito ystävä, mut se on toisella luokalla ja nähdää paljo harvemmi. :( Oon aika usei sen toisen kamun kanssa (ei sen "johtajan", joka ei ikinä pyydä mua mihinkää), ja sillon meil on hauskaa ja mua kaduttaa et aattelin siitä nii "ilkeesti".. Mut esim. pari päivää sitte oltii menos syömää koulu jälkee yhtee paikkaa ja huomasin et mun avaimet oli pudonnu. Olin iha paniikissa , oltii jo perillä ja laitettii pyörii, sit sanoin "apua, mun avaimet on kadonnu. Ootteks kilttei ja tulisitte jompikumpi, taimolemmat kattoo nopeesti koulun pihalta oisko ne siellä? En haluis mennä yksin, ja haluisin mennä yhtaikaa teiän kaa syömää".. Ni se "johtaja" sano "Onks nii kauheet mennä yksin muka?" ja lähti kävelee pois. Sit se mun toine kamu vaa "Ai, harmi.. no moikka" ja jätti mut sinne. Olin iha itku kurkussa ja mietin mite mun "ystävät" voi tehdä noin. Lähin pyöräilee kouluu, löysin onneks avaimet mut en menny sinne. Sanoin et tuli "kiireitä" ja sitku toine kamu soitti sanoin et "sori, piti mennä kotii.. mut oli teil varmaa kahestaa hauskempaa" jne. Oon iha masentunu.. Mitä ihmettä teen . :( En oo tehny mitään ilkeetä niille. Oon aina ollu nii ystävälline ku vaa voin.. Kiitos vastauksista..
"Ystäväni"
Sateenvarjon alla
4201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kannata tyytyä kyselemään mitään mistään suomi24 sivuilta vaan kannattaa etsiä käsiin vaikka koulukuraattori ja katsoa jos sitä kautta löytyis helpotusta, tai sitten voit ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan ja sieltä kautta saatat päästä jutskaamaan sosiaalityöntekijän tai psykologin kanssa. On hyvä löytää ihmisiä jotka aidosti kuuntelee ja ammattiauttajat ainakin on semmoisia. Jos masennus äityy pahaksi tarvitaan lääkkeet, mutta lievään masennukseen auttaa terapia ja perheen tuki. Onko perheen kanssa kaikki hyvin? Voitko jutella vanhempien kanssa tästä. Ja niille ystäville kannattaa selittää, että tuntuu pahalta, mutta jos se taas tuntuu pahalta kannattaa unohtaa koko tyypit. mulla oli vähän saman kaltainen juttu joakua 10 vuotiaana, ja tiedän suunnilleen miltä tuntuu... ikäväähän se on mutta jos ne ystävät on noin lapsellisia niin kannattaa vain näyttää ettet suostu olemaan pompoteltavana. Onnea matkaan.
ystävillä yhtään mitään. Ne vaan masentaa sinua.
Opettele olemaan yksin,tutustu itseesi ja ajatuksiisi. Sitten etsi jostain todellisia ystäviä, samanlaisia kuin sinä olet ja sellaisia jotka kuuntelevat ja auttavat sinua aina tarvittaessa.
-
http://masennus.nettisivu.org
en osaa sanoa mitään ratkaisua,
olet nuori, ja sinunikäisillesi ystävät ovat erikoisen tärkeitä, ymmärrän sen, voit lohduttautua sillä jotta kun pääset sinne lukioon, niin ehkäpä sieltä saat uusia ystäviä, ja mikseipä ennemmin, jos koulussa on jotain joihinka voisi tutustua.
Kiitos vastaajille :)