Sorsajahti.

Suhahti jostain kuin enkelin siipi,
silloin metsämies aseineen tanassa hiipi.
Löi sydän kuin melkein haljeta ois,
vielä hetki, tähtäys ja varmistus pois.

Soi haapanan korvissa vaimea tuuli,
kun äkisti karmean pamauksen kuuli.
Vielä viimeinen ajatus, pakoon, mieleen ensi,
silloin jo henki sieluna taivaaseen lensi.

Päässyt ei haapana emonsa huomaan,
janoonsa lammesta vettä juomaan.
Liiteli taivaalla kauniisti enkelin lailla,
nyt on kylmänä, henkeä vailla.

Lähti nuorena kauniina täältä pois,
vielä lennellä parvessa tahtonut ois.
Liitelee parvi nytkin samoilla mailla,
vaan on yhtä kaunista vailla.