Kyselisin neuvoja. Olen itse kovissa liemissä keitetty ja kunnolla kölin alta viety ihminen, jonka lähimmäiset ahdistavat minua.
Paras kaveri on ollut masentunut vuosia ja soitellut minulle kallionkielekkeeltä. Nämä itsemurhapuhelut ja masennukset ryöpyt ovat ulottuneet ihan rakastamaani lähimmäiseen asti, joka yritti jo päättää päivänsä.
Olisin saamassa jopa toisen kaverin mutta en ole uskaltanut häntä juuri lähestyä, sillä uskon hänelläkin olevan vakava masennustausta.
Omakohtaisesti tiedän miltä tuntuu näistä ihmisistä, koska olen ollut itse vastaavassa tilanteessa. Neuvoni heille on vielä riittänyt mutta se vie minulta itseltäni niin paljon energiaa. Toisinsanoen ahdistus näiden tilanteiden kohtalla on omien kokemuksien vuoksi poikkeuksellisen voimakasta ja paluu normaaliin ei traumaattiseen vaiheeseen kestä pitkään. Tämän jälkeen vaistomaisesti välttelen heidän kanssa puhumista, joka vähänkin lähtisi syösymään kohti näitä synkkiä ajatuksia.
En tiedä miksi nämä ihmisen purkavat kaikkein syvimmät tuskansa minulle, ehkä siksi, että he tietävät minun olleen samassa tilanteessa ja selvinneen. Jokatapauksessa en vieläkään tiedä, tulisiko olla tukena vai sitten olla kokonaan sivussa, hankalaa. Tiedän kyllä, että pohjimmiltaan heidän on itse koottava itsensä.
Paras kaveri on ollut masentunut vuosia ja soitellut minulle kallionkielekkeeltä. Nämä itsemurhapuhelut ja masennukset ryöpyt ovat ulottuneet ihan rakastamaani lähimmäiseen asti, joka yritti jo päättää päivänsä.
Olisin saamassa jopa toisen kaverin mutta en ole uskaltanut häntä juuri lähestyä, sillä uskon hänelläkin olevan vakava masennustausta.
Omakohtaisesti tiedän miltä tuntuu näistä ihmisistä, koska olen ollut itse vastaavassa tilanteessa. Neuvoni heille on vielä riittänyt mutta se vie minulta itseltäni niin paljon energiaa. Toisinsanoen ahdistus näiden tilanteiden kohtalla on omien kokemuksien vuoksi poikkeuksellisen voimakasta ja paluu normaaliin ei traumaattiseen vaiheeseen kestä pitkään. Tämän jälkeen vaistomaisesti välttelen heidän kanssa puhumista, joka vähänkin lähtisi syösymään kohti näitä synkkiä ajatuksia.
En tiedä miksi nämä ihmisen purkavat kaikkein syvimmät tuskansa minulle, ehkä siksi, että he tietävät minun olleen samassa tilanteessa ja selvinneen. Jokatapauksessa en vieläkään tiedä, tulisiko olla tukena vai sitten olla kokonaan sivussa, hankalaa. Tiedän kyllä, että pohjimmiltaan heidän on itse koottava itsensä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.