Tähän asti olen elämässäni hieman ihmetellyt, kuinka pms-oireiden vaikutuksia "liioitellaan". Itselläni kuukautiset ovat olleet kyllä kivuliaat, mutta särkylääkkeillä tilanne on pysynyt hallinnassa. Muita oireita en itselläni ole huomannut. Viimeisen vuoden aikana pms-oireeni ovat valitettavasti iskeneet päälle pahemman kerran. Heti ovulaation jälkeen iskee ensimmäiseksi järjetön ruokahalu, himo kaikkeen todella energiapitoiseen on käsittämätön ja saa todella tehdä töitä, ettei anna kaikille mieliteoille periksi. Viikkoa ennen vuodon alkamista iskee väsymys, alakuloisuus, vihaisuus, itku, itseinho, jopa -viha, ärtymys ja tekisi mieli sulkeutua pimeään huoneeseen peiton alle viikoksi (olen huomannut myös, että muutama päivä ennen vuotoa kaiken lisäksi pa*ettaa koko ajan, mikä kääntyy valitettavasti vi**tukseksi, koska tällä hetkellä en ole parisuhteessa). Ensimmäiset vuotopäivät olen todella kipeä.
Elämäntapani ovat kohtuullisen terveelliset ja säännölliset, mutta tuntuu, että kuukaudesta ainakin viikko on täydellistä lamaantumisen, itkun ja kiukun aikaa. Miksi oireet ovat iskeneet vasta nyt, 28-vuotiaana? Mitä tälle voi tehdä, vai voiko mitään? Muutos on ollut siinä mielessä pelottava, että pms-oireiden aikaan en enää tahdo tunnistaa itseäni, koska muutoin olen iloinen ja perushyväntuulinen ihminen. Hormoneja olen tähän asti halunnut välttää, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, että jos niistä jokin apu löytyisi, olisin valmis kokeilemaan. Pelkään vain sivuvaikutuksia, haluttomuutta ja että ne saavat mielialani heittelehtimään vain entistä enemmän.
Elämäntapani ovat kohtuullisen terveelliset ja säännölliset, mutta tuntuu, että kuukaudesta ainakin viikko on täydellistä lamaantumisen, itkun ja kiukun aikaa. Miksi oireet ovat iskeneet vasta nyt, 28-vuotiaana? Mitä tälle voi tehdä, vai voiko mitään? Muutos on ollut siinä mielessä pelottava, että pms-oireiden aikaan en enää tahdo tunnistaa itseäni, koska muutoin olen iloinen ja perushyväntuulinen ihminen. Hormoneja olen tähän asti halunnut välttää, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, että jos niistä jokin apu löytyisi, olisin valmis kokeilemaan. Pelkään vain sivuvaikutuksia, haluttomuutta ja että ne saavat mielialani heittelehtimään vain entistä enemmän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.