Olen ihan tavallinen lainkuuliainen ihminen, enkä pidä itseäni kovinkaan syntisenä. Pyrin ajattelemaan tekemisissäni lähimmäisteni ja ympäristön parasta, vaikken tietty siinä aina onnistu ja jaksa. Tarkoitus on kuitenkin enimmäkseen hyvä.
Synti on mielestäni ihmisen vajavaisuutta (inhimillisyyttä) verrattuna täydelliseen Jumalaan. Aina ei jaksa, usein kiukuttaa, joskus tulee loukattua lähimmäistä, etenkin heitä, joita eniten rakastaa.
Jumala on kuitenkin luonut ihmisen tällaiseksi inhimilliseksi ja epätäydelliseksi, siis syntiseksi. Miksi minun tulisi tuntea suurta syyllisyyttä vajavaisuudestani, joka on Jumalan luomaa? Enkö voi luottaa Jumalan armoon, että vajavaisuudestani huolimatta, Hän ei minua hylkää? Pitääkö pelätä koko ajan ja suorittaa uskomassa olemista? Minun mielestäni tuolloin ihmiseltä puuttuu kokonaan luottamus Jumalan armoon.
Synti on mielestäni ihmisen vajavaisuutta (inhimillisyyttä) verrattuna täydelliseen Jumalaan. Aina ei jaksa, usein kiukuttaa, joskus tulee loukattua lähimmäistä, etenkin heitä, joita eniten rakastaa.
Jumala on kuitenkin luonut ihmisen tällaiseksi inhimilliseksi ja epätäydelliseksi, siis syntiseksi. Miksi minun tulisi tuntea suurta syyllisyyttä vajavaisuudestani, joka on Jumalan luomaa? Enkö voi luottaa Jumalan armoon, että vajavaisuudestani huolimatta, Hän ei minua hylkää? Pitääkö pelätä koko ajan ja suorittaa uskomassa olemista? Minun mielestäni tuolloin ihmiseltä puuttuu kokonaan luottamus Jumalan armoon.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Jumalaa ei oikeasti ole olemassakaan, joten mikään ei myöskään ole syntiä.
Onkin jo ollut veneenrakentajaa ikävä:) Katsoin uusinnan tv-haastattelusta vähän aikaa sitten. Olet ainakin rehellinen, se on ylipäätään hieno ominaisuus ihmisessä.
mittatikku. Kaikki se on syntiä, joka loitontaa meitä Jumalasta/Hänen yhteydestään.
Tuon kun tietää ei tarvitse muilta kysellä,ja vierittää muitten vastuulle.
Miten mittaat etäisyyttä Jumalasta? Itse Ajattelen, että Jumala on mielikuvitusta, joten etäisyytesi Jumalaan on 0, koska Jumala on omissa aivoissasi. Siksi voit tehdä mitä tahansa loitontumatta hänestä.
Synti on Vanhan Testamentti mukaan selvästi kerrottu Raamatussa, se on lain rikkominen.
Laki annettiin juutalaisille, ja siinä oli 12 käskyä, ja n 520 Mizvaa. Jokaisesta rikoksesta seurasi kuolemalla kuoleminen, ellei kyseistä syntiä erillisessä toimituksessa, jossa tapahtui katuminen, parannus ja viattoman veren vuodatus.
Jeesus muutti tilanteen, Hän toimii Uuden liiton aikana veriuhrina, viimeisenä karitsana.
Ihmisen osalta vaatimus on vain se, että ottaa HÄNET VASTAAN HERRANA JA MESSIAANA, kaikkivaltiaana sovittajana Isän edessä ja tilalla.
Jos näin on, on synnit sovitettu jo pari tuhatta vuotta sitten, ja KUKAAN NIILLE EI ENÄÄN VOI MITÄÄN.
Ellei Jeesus ole Herrasi, on se Isä, ja silloin olet lain alla, vailla sitä ristin sovitusta.
Mitä synti sitten Uuden liiton aikana on? Laissa se oli selkeästi määritelty, kuten lahkot nykyisinkin tekee. Se vie Heidät lain alle, pois Kristuksesta ja luullaan vieläkin, ETTÄ JUMALA ANTAA SYNTEJÄ ANTEEKSI.
Suurinta pakanuutta, mitä voidaan julistaa. Jeesus sanoo synnistä näin. 7 Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,
8 ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.
9 SYNTI ON SIINÄ, että ihmiset EIVÄT USKO MINUUN, ( Joh 16 luku )
Paremmin sen kertoo -38 käännös. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun;
Eli jos uskoo Jeesuksen Herraksi, on vanhurskas.
Pyrin ajattelemaan tekemisissäni lähimmäisteni ja ympäristön parasta, vaikken tietty siinä aina onnistu ja jaksa. Tarkoitus on kuitenkin enimmäkseen hyvä. ** Niin, - pyrit tekemään? Sitä ei Jeesus kovinkaan painottanut, vaan uskoa Häneen.
Mitä ristin ryöväri teki, ei mitään, kuoli vaan, mutta tunnusti Jeesukselle uskon siitä, että Hän on Messias, ja pääsi Taivaaseen.
Usko ja tee sinä sama, mutta elävänä. Tähän Jeesus itse vastaa miten; Matt 10 > 32 "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
33 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.
Sinun pitää vain tunnustaa julkisesti, että Jeesus on Herrasi, ihmisten edessä. Seuroissa se on todella vaikeaa, mutta anna palaa vain.
Synti on mielestäni ihmisen vajavaisuutta (inhimillisyyttä) verrattuna täydelliseen Jumalaan. Aina ei jaksa, usein kiukuttaa, joskus tulee loukattua lähimmäistä, etenkin heitä, joita eniten rakastaa. * Suurin vajavaisuus Sinulla on se, että sinulla ei ole OLLENKAAN JEESUSTA, Jumala vain, kuten muslimeilla, ja Jehovan Todistajilla, sekä lestadiolaisilla.
Missään ei sanota, että usko Jumalaan pelastaa, saatanakin uskoo Häneen, kanssasi, mutta ei usko, että Jeesus on Herra.
Et uskalla mainita kertaakaan Jeesuksen nimeä edes, pelastuksesi on kaukana!
Jumala on kuitenkin luonut ihmisen tällaiseksi inhimilliseksi ja epätäydelliseksi, siis syntiseksi. Miksi minun tulisi tuntea suurta syyllisyyttä vajavaisuudestani, joka on Jumalan luomaa? Enkö voi luottaa Jumalan armoon, että vajavaisuudestani huolimatta, Hän ei minua hylkää? Pitääkö pelätä koko ajan ja suorittaa uskomassa olemista? Minun mielestäni tuolloin ihmiseltä puuttuu kokonaan luottamus Jumalan armoon. ** Sinulla on todella aihetta pelkoon.
Kes.
on Isä, Poika ja Pyhä henki. Jeesuksen ristinkuolema/sovitustyö sisältyy sanaa Jumala.
Kun kristitty uskoo Jumalaan, hän uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan. Hän uskoo tuolloin Isään, Poikaan, Pyhään Henkeen ja varmasti myös enkeleihin.
Jumalaa tarvitse pelätä. Hänee armoonsa voi vajavainen ihminen luottaa. Näin Hän on luvannut.
on Isä, Poika ja Pyhä henki. Jeesuksen ristinkuolema/sovitustyö sisältyy sanaa Jumala. ** Ei sisälly.
Tuliko Jumala Marin synnyttämänä tänne, ei vaan Poika, Jeesus. Pyhä Henki oli vielä silloin ylhäällä.
Et siis tunnusta Jeesusta Herraksesi, ihmisten edessä, et edes palstalla.
Kun kristitty uskoo Jumalaan, hän uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan.** Kun Kristitty uskoo, HÄN USKOO JEESUKSEEN, saatanakin uskoo KANSSASI Jumalaan.
Hän uskoo tuolloin Isään, Poikaan, Pyhään Henkeen ja varmasti myös enkeleihin. ** Mitä miltä olet tästä Jeesuksen EHDOSTA > Joka kieltää Pojan, HÄNELLÄ EI OLE ISÄÄKÄÄN mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä ON MYÖS ISÄ..
Joh. 5:23
että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
1. Joh. 5:12
Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
Hän sen lupasi?? Seuroissako?
Meillä on yksi Jumala. Hänen armonsa ja rakkautensa on iankaikkinen. Olen samaa mieltä. Meillä ei ole syytä pelkoon. Voimme luottaa. Jeesus opetti "Isästä" eli Jumalasta, uskosta ja armosta - ja joutui uhriksi. Jumalan armo ei ole kuitenkaan riippuvainen mistään, ei siitäkään, että Jeesus säälimättömästi tapettiin ihmisen kuolevaisen käden kautta. Hän vain kirkasti asian (armo) meille, teki sen konkreettiseksi. Voimme kiittää Jeesusta ja Jeesuksesta ja rakastaa häntä Isän lähettämänä. Jos sanomme tuntevamme "Pojan" ja rukoilemme Jeesusta, rukoilemme oikeastaan Jumalaa, joka oli HÄNESSÄ OSANA, VAIKUTTI HÄNESSÄ ja jonka tunnemme hänessä.
Ei ole mieltä siinä, että Jumalan armo olisi ehdollinen ja toteutuisi vasta kun ihmiset tappavat Jeesuksen. Jumalan armo on SUUREMPAA. Se ei SYNTYNYT silloin kun ristinpuuhun naulat lyötiin.
Jeesus oli vertauskuvallisesti "Poika", poikahan tarkoittaa biologista jonkun soluista syntynyttä uutta ihmistä tai ainakin jonkun isän/äidin kasvattamaa lasta. Ei Jumalalla sanan VARSINAISESSA merkityksessä voi olla poikaa. Yhteys on hengellinen tässä "Isän" ja "Pojan" välillä.
USKO ON YKSINKERTAISEMPAA, kun me haluamme siitä tehdä teorioillamme.
Kaikki olemme "Isän" lapsia kylläkin siinä mielessä, että hän on meidät luonut, niin myös eläimet ja kasvit.
Jopa Sinusta tuli tieteellinen. Taisit ottaa yhtyettä saarnamieheen.
Meillä on yksi Jumala. Hänen armonsa ja rakkautensa on iankaikkinen. Olen samaa mieltä. Meillä ei ole syytä pelkoon. ** Meillä, älä puhu miestä, minullehan Jeesus on Herra, se tekee minusta vanhuskaan uskossa Häneen, mutta sinä et tunnusta tätä. Pelko on sinun.
Voimme luottaa. Jeesus opetti "Isästä" eli Jumalasta, uskosta ja armosta - ja joutui uhriksi. ** Ehkä parempi on ottaa esille evankeliumi, Hänellä on kaikki valta eikä Jumalalla.
Jumalan armo ei ole kuitenkaan riippuvainen mistään, ei siitäkään, että Jeesus säälimättömästi tapettiin ihmisen kuolevaisen käden kautta. ** On, siihen liittyi kirjoitusten toteutuminen, ja lain täyttyminen. Etkö muista mitä Jeesus viimeisenä sanoi – se on täytetty!
Pelleilet tärkeällä asialla.
Hän vain kirkasti asian (armo) meille, teki sen konkreettiseksi. ** Miten mielestäsi?
Voimme kiittää Jeesusta ja Jeesuksesta ja rakastaa häntä Isän lähettämänä. Jos sanomme tuntevamme "Pojan" ja rukoilemme Jeesusta, rukoilemme oikeastaan Jumalaa, joka oli HÄNESSÄ OSANA, VAIKUTTI HÄNESSÄ ja jonka tunnemme hänessä. ** Oikeastaan,,,, miksi et rukoile Häntä JOKA PÄÄTTÄÄ SINUN ELÄMÄSTÄSI IANKAIKKISUUDESSA, eli Jeesusta.
Ei ole mieltä siinä, että Jumalan armo olisi ehdollinen ja toteutuisi vasta kun ihmiset tappavat Jeesuksen. Jumalan armo on SUUREMPAA. Se ei SYNTYNYT silloin kun ristinpuuhun naulat lyötiin. ** On ehdollinen. Ei ole Raamatussa yhtään vanhurskasta, joka ei ole tätä ehtoa täyttänyt.
Jeesus oli vertauskuvallisesti "Poika", poikahan tarkoittaa biologista jonkun soluista syntynyttä uutta ihmistä tai ainakin jonkun isän/äidin kasvattamaa lasta. Ei Jumalalla sanan VARSINAISESSA merkityksessä voi olla poikaa. Yhteys on hengellinen tässä "Isän" ja "Pojan" välillä. ** Olet todella muslimi, pimeä Kristuksen suhteen.
Älä soittele sille saarnaajalle enää.
USKO ON YKSINKERTAISEMPAA, kun me haluamme siitä tehdä teorioillamme.
Kaikki olemme "Isän" lapsia kylläkin siinä mielessä, että hän on meidät luonut, niin myös eläimet ja kasvit.** Ei olla, Johannes kertoo, että vain ottamalla Hänet vastaan. Joh 1;12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Ja siinäkin ON EHTO - vain ottamalla Hänet vastaan
Joten soittelemaan.
on. Toki voi uskoa myös vaikeamman kautta, mutta se ei ole tarpeellista.
Kesita, että Hänet on otettu vastaan.
Tässä olen syntinen vajavainen väsynyt laiska inhimillinen ihminen...sellainen, joksi minut loit. Armahda minua Jumala, älä hylkää...Sinun armosi varassa elän, Sinun käsissäsi on elämäni ja kuolemani... luotan sinuun niin kuin lapsi vanhempiinsa...muuta en voi.
Jumala ei luonut perisyntiä, joka sinussa on. Se tuli ihmiseen syntiinlankeemuksessa.
Olet siis ev lut kirkkomme vallanneen uuden opin kannattaja.
" Voimme luottaa. Jeesus opetti "Isästä" eli Jumalasta, uskosta ja armosta - ja joutui uhriksi. Jumalan armo ei ole kuitenkaan riippuvainen mistään, ei siitäkään, että Jeesus säälimättömästi tapettiin ihmisen kuolevaisen käden kautta. Hän vain kirkasti asian (armo) meille, teki sen konkreettiseksi. "
Syntien ateeksi saaminen ei siis mielestäsi ole tarpeen, ei minkään armonvälineen kautta.
Ei todallakaan ole ihme, että et ymmärrä lestadiolaisuutta ja väität, että lestadiolaiset papit ovat väärin uskomassa. Aika suuri osa kristikunnasta on mielestäsi väärin uskomassa, kun pitävät kristinuskon tunnuksena uskoa siihen, että vasta ristinkuolema sovitti syntimme. Väärin uskovia ovat vanhoillislestadiolaisten lisäksi kaikki heräytliikkeet ev lut kirkossamme, ortodoksit, katoliset, helluntailaiset, suurin osa muista vapaista suunnista. Kanssasi samoin uskovia lienee Ruotsin ev lut kirkossa.
Jospa alettaisiin alkeista. Ei ole merkitystä onko synti pientä tai suurta, jos ei usko että Kristus kuolemallaan sovitti synnit. Sitähän sinä et usko.
Lainaan vähän ev lut kirkkomme sivustoilta aamenesta öylättiin
synti:
Tekosynti ja perisynti
Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.
Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.
Kolmiyhteinen Jumala ei ole sillä lailla yksi Jumala kuin kuvaat.
"Jeesus opetti "Isästä" eli Jumalasta, uskosta ja armosta - ja joutui uhriksi. Jumalan armo ei ole kuitenkaan riippuvainen mistään, ei siitäkään, että Jeesus säälimättömästi tapettiin ihmisen kuolevaisen käden kautta. Hän vain kirkasti asian (armo) meille, teki sen konkreettiseksi. Voimme kiittää Jeesusta ja Jeesuksesta ja rakastaa häntä Isän lähettämänä. Jos sanomme tuntevamme "Pojan" ja rukoilemme Jeesusta, rukoilemme oikeastaan Jumalaa, joka oli HÄNESSÄ OSANA, VAIKUTTI HÄNESSÄ ja jonka tunnemme hänessä. "
Tämä oppisi ei ole Tunnustuskirjojen ja kolmen uskontunnustuksemme mukainen. Raamatusta nyt puhumattakaan. Mutta näin kaiketi tänäpäivä saatetaan opettaa.
Ei todallakaan ole ihme, että et ymmärrä lestadiolaisuutta ja väität, että lestadiolaiset papit ovat väärin uskomassa. Aika suuri osa kristikunnasta on mielestäsi väärin uskomassa, kun pitävät kristinuskon tunnuksena uskoa siihen, että vasta ristinkuolema sovitti syntimme. ** Ei ristinkuolemalla ollut tehtävä VAIN SOVITTAA SYNTIMME, mutta sen tehtävä oli TÄYTTÄÄ LAKI, ihmisen ja Jumalan välillä.
Synti oli vain yksi osa- elementti koko operaatiossa. Tätä ei lestadiolaiset tiedä, eikä, kuten sanot, osa muutakaan kristikuntaa.
Selkein osoitus tästä oli Ristin ryövärin toteamus – Sinä Olet Messias. Ei siinä synnin sovituksesta puhuttu mitään, mutta vähäinenkin Raamatun tutkia ( jota Hän oli, tietäen kirjoitukset ) tajuaa, että Messias on myös lain Herra.
Jospa alettaisiin alkeista. Ei ole merkitystä onko synti pientä tai suurta, jos ei usko että Kristus kuolemallaan sovitti synnit. Sitähän sinä et usko. ** Hienoa, mutta tämä ei pelasta, vaan usko Jeesus Heraksi ja Messiaaksi. Tämä Sinulta uupuu, ilmeisesti, koska et siitä puhu.
synti:
Tekosynti ja perisynti ** Väärin. Omista synneistä, ja aiheutetuista synneistä ollaan vain vastuussa. Kuten VL;n väärä opetus saa aikaan.
Kes.
Olet oikeassa Kes sen suhteen että Kristus täytti lain, sanoin sen asian huonosti.
Synnistä:
Uskova äiti on sanonut olevansa luterilaisen kansankirkkomme tavallinen uskovainen. Siksi lainasin ev lut kirkon sivuston synnin määrittelyä tähän. Kun uskova äiti ei usko edes niin kuin kirkon opetus on ollut viime päiviiin asti. Synti käsityksestä on tavallaan kyse siitä mistä uskova äiti haluaa puhua, että ihminen ei ole täydellinen niin kuin Jumala, koska ensimmäiset ihmiset lankesivat eikä ihminen ole nyt sellainen kuin miksi Jumala hänet loi.
Meidät kastetaan kristuksen hautaan.
Room 6
Kaste ja uusi elämä
1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? [Room. 3:8]
2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? [1. Piet. 2:24]
3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. [2. Kor. 5:17; Ef. 2:6; Kol. 2:12]
5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. [Fil. 3:10,11]
6 Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. [Gal. 5:24, 6:14; Ef. 4:22; Kol. 3:5]
7 Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. [1. Piet. 4:1]
8 Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. [2. Tim. 2:11]
9 Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. [Ilm. 1:18]
10 Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. [Hepr. 9:28; 1. Piet. 3:18]
11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. [2. Kor. 5:15; Gal. 2:20]
12 Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.
13 Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! [Room. 12:1; Hepr. 9:14; Jaak. 4:1; 1. Piet. 4:2]
14 Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.
Minusta uskovalla äidillä on siis kastekin vähän hukassa. Miellä on kes eri käsitys kasteesta, toki koska et hyväksy vauvojen kastamista, mutta on meillä sentään jokin kastekäsitys. Jos kohtaa ihmisen jolla sellaista ei ollenkaan. Kastekäsitys ilman että sillä on yhteys Jeesuksen kuolemaan ristillä on mahdottomuus. Jos ajattelee että Jumalan armo olisi muutoinkin ilman Kristuksen kuolemaa, mikä sitten on kaste.
ole minkään "opin" kannattaja. Olen vain yksinkertaisessa uskossa.
uskoo, että vain oma uskonymmärrys salatusta Jumlasta on se ainut ja oikea ja kaikki muu ymmärrys väärin uskomista, tämä on se suuri väärinkäsitys joidenkin kristittyjen piirissä. Tätä esiintyy myös muiden kuin vanhoillislestadiolaisten parissa. Toki näinkin voi uskoa, vaikkakin Ilosanoman levittämisen kannalta se ei ole paras mahdollinen tapa.
Usko on lahja Jumalalta. Uskoon riittä kunkin ihmisen oma vajavainen ymmärrys.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Luuk. 10:27
on salatun Jumalan ymmärtämisen suhteen moni asia hukassa, niin kuin meillä kaikilla.
Siksihän aloitin tämän kysymällä: mitä synti oikein on, koska en ihan ymmärrä, vaikka uskossa olenkin. Sitähän tässä voisi nyt pohtia, eikä hyeenan lailla käydä haisevan raadon kimppuun. Kaikki me "haisemme". Miksi vertaamme toistemme hajuja?
miksi Aatamin ja Eevan syntiinlaankeemus jäi nykyihmisen taakaksi. Miksi Jumala on niin pitkävihainen.
Olet oikeassa Kes sen suhteen että Kristus täytti lain, sanoin sen asian huonosti. ** Olen joskus liiankin pikkutarkka. Ei se mitään.
Minusta uskovalla äidillä on siis kastekin vähän hukassa. Miellä on kes eri käsitys kasteesta, toki koska et hyväksy vauvojen kastamista, mutta on meillä sentään jokin kastekäsitys. ** Se mitä vauvalle asteessa teette, on siltä osin aiheellista, että vauva saa siunauksen. Siksi olen jopa sen ajan näissä tapahtumissa.
Jos kohtaa ihmisen jolla sellaista ei ollenkaan. Kastekäsitys ilman että sillä on yhteys Jeesuksen kuolemaan ristillä on mahdottomuus. Jos ajattelee että Jumalan armo olisi muutoinkin ilman Kristuksen kuolemaa, mikä sitten on kaste. ** Kaste on upottamista. Siinä upotetaan ihminen, joka on tunnustanut Jeesuksen Herrakseen ( siksi sitä ei esiinny Vanhassa Testamentissa ) jättää oman ruumiinsa sinne veden alle, ja nousee uudessa Kristus ruumiissa siletä ylös. Tämä ruumis on lähempänä Jumalaa, johon uskon säilyttäen, ei synti tartu. Hankaloittaa kylläkin.
Kaste ei kuitenkaan yksin pelasta, tehtiin se milloin hyvänsä.
Kes.
Autetaan sinua vähän sellaisella lähteellä, joka ehkä nauttii luottamustasi. Ev.lut kirkon omilta sivuilta Nettipapilla on tältä vuodelta melko pitkä vastaus.
http://www.nettipappi.fi/?showmodul=20&deptid=10553&newsid=13820&NEWS=1
On helpompi käydä keskutelua täällä jos käsitteet ovat tuttuja.
Ei ole tarkoitus nyppiä toisia vaan keskustella.
Enpä olisi varmaankaan muutoin kirjoittanut niin tylysti, mutta taisin turhaankin muistella aiempiä vättelyitä täällä. Vanhoillislestadiolaiseen sanaan voi tutustua täällä netissäkin "turvallisesti" omassa kodissa. Vaikkapä täältä
http://www.helsinginrauhanyhdistys.fi/seurojen_kuuntelu/
Sieltä minäkin ikäni tavallisena kirkkouskovaisena aloin siihen tutustumaan, keskustelu täälläkin on helpompaa, jos tietää omin korvin kuultuna mistä puhutaan. Viimeviikkoin sieltä on tullut puheita keskeisistä uskon peruskäsitteistä ja siitä miten ne vanhoillislestadiolaisuudessa käsitetään. Ovat oleet selkeitä kirkkovuoden tekstien selityksiä. Minulle itselleni nimittäin melkein vuosi kun koitin ymmrtää mistä on kyse. Nämä nyt kuulemani olisivat silloin aikoinaan nopeuttaneet sen asian eli vanhoillislestadiolaisen opin ymmärtämistä.
Tervetuloa keskutelemaan. Täällä tosin saa kaikenlaista niskaansa mielenkiinoisten keskustelujen lisäksi. Niin käyt tällä ennemmin tai myöhemmin kaikille. Oli se sitten sopivaa itseään kristityiksi kutsuville tai ei.
Ainakin avasit mielenkiintoisesta aiheesta.
Perisynnistä laitoin sinulle linkin toiseen kohtaan. Perisynti on käsitteenä vaikeampi ymmärtää kuin tekosynti eli se minkä me teemme joka päivä ajatuksin sanoin ja teoin. Kun Kristus on katsonut synniksi jo pelkän ajatuksenkin.
Matt. 5:28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.
Vielä pitää sanoa sinulle ja muillekin, että se mikä itsestä tuntuu suoraan kohti suunnatuksi keihäänkärjeksi pitää kääntää sivuun. Se ei kohdistu sillä lailla. Kun ihminen, joka tuntee itse olevansa uskovainen, saa vastaansa sen, että häntä nimitetään epäuskoiseksi, se on kuin joku uhkaisi sekä sekä itseä että sellaista minkä itse kokee pyhäksi.
Jos keihäänkärkeä ei pysty suuntaamaan omassa mielessä sivuun, ei pysty kuuntelemaan puheesta sitä osaa, missä puhutaan kristinuskosta mutta ei puhuta juuri sinusta epäuskoisena. Moni puhe sitten päättyy siihen että "sinäkin epäuskoinen voit sitten uskoa syntysi anteeksi". Se on paradoksi. Jos puhujat ihan vilpittömästi omassa mielessään meittisivät, mitä siinä sanotaan: " ethän sinä mihinkään usko mutta sanonpahan nyt kuitenkin" ja sitte odotetaan, että kuulija ottaisi sen uskolla vastaan. Itse olen mieluummin ottanut sen synnipäästön vastaa silloin, kun on puhuttu herkällä tunnolla olevasta tai vastaavasta. Nimittäin se, jota Jumala kutsuu, voi ottaa vastaan, se jota sanotaan epäuskoiseksi on ainakin normaalikielessä se joka kieltää.
Se epäuskon keihäänkärki jonka aluksi panet sivuun, tulee myöhemmin vastaan, mutta sisällöltään toisenlaisena. Se voi muuttua terävästä kärjestä rajaksi tai se voi olla jotain muutakin.
Kannattaa lukea.
"olkaa täydelliset niin kuin Taivaalllinen Isä on täydellinen". Siinä hyvä ja paha ovat yhtä, kuten kaikki vastakohdat. Jumala on siis ykseys. Jeesuskin sanoi erääässä raamatunkohdaassa Pietarille ensin "autuas sinä.." ja kohta "mene pois, saatana".
Maailmassa Jumaluus voi toteutua siten, että vastakohdat vuorotellessaan tasapainottavat toisensa. Tämä selittää monen Raamatun näennäisen ristiriidan. Kristuksessa kaikki ovat yhtä. He, jotka tämän saavuttavat(kerran kaikki)eivät enää mene enää naimisiin(Esim. Luuk. 20:34..). Lapsenkaltaisuus tai "kuin enkelit Taivaassa" tarkoittaa miehisyyden ja naiseuden ykseyttä. Tähän tähtää seksuaalisuus.
Se on syntiä kun aivopesee lapsiaan ja muitakin, pakottaa seuroihin ja tuputtaa uskoaan sukulaisille ym.
Nimim. "uskova äiti" piikkiin taisi mennä hiukan minunkin kirjoituksiani. Epäiltiin "uskovan äidin" ottaneen yhteyttä johonkin saarnaajaan. Vaan eipä ottanut - vaan toinen uskova äiti kirjoitteli...
Jeesus toi meille armon avaimet pelastukseksemme. Näytti Jumalan rakkauden meitä kohtaan. Vaikka me pahuudessamme hänet ristille ripustaisimme, Isä on väkevämpi.
"Sinun käsiisi minä jätän henkeni" huusi. Jätti sitten myös. Siellä on meidänkin syvin toiveemme ja täyttymyksemme.
Voimme elää armovirrassa. Ei pelossa, joka vie voimamme. Vaan rohkeudessa, jota Isä meille antaa ja joka pitää lamppuajmme palavina. Ei niin, että tuomitsisimme toisiamme tai toimisimme Jumalan sanaa vastaan. Alati nöyrästi kysyvinä ja siinä mielessä "parannusta tekevinä". Tottakai tämä edellyttää sitä, että otamme hänet vastaan. Se on tehtävä yksinkertaisella sydämellä. Luottamuksella ja nöyryydellä Isän Pyhyyden edessä.
Kaste on minun mielestä hieno asia ja liitto. Uskon kuitenkin, että vauva on Jumalan lapsi myös ennen kastetta. Ja aikuinenkin voi saada isän armon ja rakkauden, vaikka sattuisi kuolemaan kastamattomana.
Mikä sitten on ehtoollinen?
Miten Kristus on siinä läsnä vai eikö ollenkaan. Luterilaiselle siinä on Kristuksen ruumis ja veri läsnä
Kristuksen sovittaneen syntisi vai et? Siis oliko tuo puheesi kristinuskon kannalta katsottuna pelkkää liirumlaarumia?
Nämä kadottavat synnit tekevät naisihmisen taivaskelvottomaksi.
Syntejäni ei voi sovittaa mikään muu kuin Jumalan armo.
Se, että IHMISET ristiinnaulitsivat Jeesuksen IHMISKEHON ei sovita syntejäni. Ihmisethän olisivat silloin tehneet HYVÄN TEON... JA SOVITTANEET TAVALLAAN SYNTINI. EI. Se kertoo ihmisen pahuudesta, meidän synneistämme, myös minun synneistäni.
Mutta Jeesus voitti synnin ja kuoleman ja ylösnousi. MIksi - Koska Jumala on SUUREMPI kuin ihmisten synnit tai kuolema. Kiitos, että näytit sen meille "Pojassasi" "Isä". Armosi on suurempi kuin meidän syntimme ja sentähden mekin saamme jättää henkemme sinun käsiisi ja johdat meidät kerran luoksesi.
"Se on täytetty" Jeesuksen tehtävä maanpäällä oli täytetty. Tie aukeni "Isän" kotiin. Vielä hän jaksoi ristillä rukoilla ihmisen syntisyyden tähden, "Isä, ANNA heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät" Jeesus siis opetti, että Jumalan armo on niin suuri, että sekin on mahdollista.
Ehtoollisella koen yhteenkuuluvuutta kärsivään Kristukseen, hänen kärsimykseensä; jonka ihmisen pahuus ja meidänkin syyllisyyteemme, aiheutti ja aiheuttaa. Vereen ja lihaan ja uskon taisteluun. Kaikkien uskovien ihmisten kilvoitteluun. Ja siihen, että Jumalamme on väkevämpi kuin synti ja kuolema ja Jeesus on ylösnoussut hänen luokseen. Siihen, että Jumala lupasi meille saman armon.
Saamme häneltä rauhan, ilon, voiman ja vapauden elämäämme, vaikka vielä elämmekin keskellä kärsimystä, kuolemaa ja syntiä. Luottamuksen, että Jumala pitää meistä huolen niinkuin pitää huolen taivaan linnuista, vaikka ne eivät kylvä, eivätkä niitä. Meidän ei tarvitse muuta kuin luottaa siihen ja saamme elämäämme rauhan ja ilon, tapahtui sitten mitä hyvänsä. Hänen rakkauttansa virtaa meihin ja näkyy myös uskon hedelminä kauttamme toimissamme täällä maan päällä.
Jumalan pyhyys - ei sodi.
"uskonnot ovat aina olleet keskeisillä sijoilla eri taistelukentillä, oli taistelu sitten fyysisen veristä tai vain psyykkistä sotaa. Uskonnon olemus on syvällä ihmisen itsekkyydessä ja tyhmyydessä" -kirjoitti miäs26v.
Tämä on valitettavasti täysin totta. MIKSI? Sitä todellakin on syytä miettiä!!!
Kun lukee tätä keskustelufoorumia, siinä se raadollisuus on eteemme levittäytyneenä kaikessa loistossaan.
Miksi? Mielestäni siksi, että pidämme liikaa kiinni vanhoista kirjoituksista, niiden sanamuodoista, jokaisesta lauseesta. Kukin pommittaa itselleen mieluisilla kohdilla tai teksteillä. Miksi se on niin tärkeää, miksi haluamme olla niin varmoja että juuri meidän kohtamme on täysin oikea. Emme uskalla edes tarkastella mitään kriittisesti. Ja tämä koskee muitakin kuin vl:iä ja muita uskontoja kuin kristinuskoa myös. On jotenkin yleismaailmallista...
Kuitenkin nämä kirjoitukset ovat kulkeneet niin monen suun ja käden kautta, että ne ovat muuttuneet moneen kertaan. Ja alunperinkin olleet vain aikansa ihmisten kirjoituksia. Jumalan pyhyys on kaikkien kirjoitusten yläpuolella.
Kuitenkin uskossa on kysymys YKSINKERTAISESTA sydämen uskosta (muuhun emme pystyisikään, edes Jumalan lahjoittaman suuren armon avulla) ja Jumalan pyhyydestä, jota meidän tulee kunnioittaa.
Siksi meidän pitää tutkiskella "sydäntämme", pitää lamppujamme palavina, kysellä, nöyrtyä, pyytää Jumalata apua, armoa ja rakkautta ymmärtää ja toimia oikein. Ja luottaa siihen, että Jumala omassatunnossamme myös meitä ohjaa. Jakaa muiden kanssa asioita yhdessä myös, olemmehan samassa veneessä, Jumalan luomia ja Jumalallemme yhtä tärkeitä ja rakkaita kaikki. Myös rakkaudella ohjata ja saarnatakin voimme.
Meille ei kuitenkaan kuulu kadotukseen tuomitseminen, koska se on ihmiselle mahdoton tehtävä. Ei edes niin, että väitämme tekevämme sen Jumalan ilmoituksen tai jopa valtuutuksen perusteella. Se saa ihmisessä aikaan turmeluksen. Kaikki valtaväittelyt etäännyttävät Jumalasta ja ovat pelkkää ajanhukkaa ja harhaa.
Rikokset, kuten väkivallan ja ihmisoikeusrikkomukset, talousrikokset ja valheet voimme ja meidän pitääkin tuomita.
"Uutta oppia, jota kirkkomme nykyään saarnaa"????
kirkkomme saarnaa sitä uutta oppia, niin muistaa sen saarnan ohessa, minkä perustalla, minkä tukijalan, minkä kulmakiven varassa kirkkomme seisoo. Opitkin, uudet opitkin häviää, mutta Kristus ja Jumalan sana eivät koskaan katoa!
Se uusi oppi mitä olen vierastanut ja johon mielipteeseeni viitataan on todellakin sovituksen kannalta sanoisinko erikoinen.
Täällä on esitetty, että
"Se, että IHMISET ristiinnaulitsivat Jeesuksen IHMISKEHON ei sovita syntejäni. Ihmisethän olisivat silloin tehneet HYVÄN TEON... JA SOVITTANEET TAVALLAAN SYNTINI. EI. Se kertoo ihmisen pahuudesta, meidän synneistämme, myös minun synneistäni.
Mutta Jeesus voitti synnin ja kuoleman ja ylösnousi. MIksi - Koska Jumala on SUUREMPI kuin ihmisten synnit tai kuolema. Kiitos, että näytit sen meille "Pojassasi" "Isä"."
Silloin jää uhri ja ennalta kirjoitetun toteutuminen uupumaan. Samoin jää vanhurkauden saavuttaminen. Koska meillä on vain Kristuksen lainavanhurskaus.
Ev lut kirkkomme selittää sovitusta näin:
Sovitus
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Sovitus merkitsee Kristuksen sovitustyötä Jumalan ja ihmisen välillä. Ihmiset eivät kyenneet palaamaan itse yhteyteen Jumalan kanssa, koska he olivat langenneet syntiin. Oikeudenmukaisen olemuksensa vuoksi Jumala ei voi jättää tuomitsematta pahoja tekoja, mutta armossaan hän tahtoo kuitenkin pelastaa ihmiset. Ihmiskunnan synnin turmeleman tilan sovittamiseksi tarvittiin sijaisuhri.
Jumala antoi uhriksi poikansa Jeesuksen Kristuksen, joka alensi itsensä, eli synnittömän elämän ja antoi oman henkensä ja verensä ihmiskunnan edestä suostuen ihmisten sijasta Jumalan vihan alaiseksi (Fil.2:6-8; Kol.1:19-20, 2.Tim.1:9). Ottamalla syyttömänä kantaakseen ihmiskunnan rangaistuksen hän täytti Jumalan lain vaatimukset ja lunasti ihmiset vapaiksi synnin alaisuudesta. Jumala hyväksyi Poikansa elämän ja kuoleman sovituksena ihmiskunnan edestä ja herätti hänen kuolleista.
Pelastus ja pääsy Jumalan luokse ovat mahdollisia Kristuksen sovitustyön perusteella, koska sovituksessa Kristus antaa itsensä meille, ja me tulemme osallisiksi hänen viattomuudestaan, pyhyydestään ja rakkaudestaan (Room.5:2). Kristuksen sovitustyön tähden Jumala antaa kaikki synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää (1.Joh.1:9).
Ja uhria näin
Uhri
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Uhri on Raamatun keskeisimpiä käsitteitä. Mooseksen laissa mainitaan erilaisia uhreja, esimerkiksi teurasuhri, polttouhri, ruoka-, juoma- ja suitsutusuhri. Jerusalemin temppelin edustalla oli suuri polttouhrialttari, ja uhraaminen kuului papin tärkeimpiin tehtäviin.
Uhraamisen tarkoituksena oli kiittää Jumalaa, luvata hänelle jotakin tai pyytää häneltä jotakin. Erityisesti uhrattiin syyllisyyden sovittamiseksi (ks. esimerkiksi suuren sovituspäivän uhrit, 3. Moos. 16). Jerusalemin temppelissä uhraamiskäytäntö jatkui aina temppelin tuhoamiseen asti vuonna 70 jKr.
Uuden testamentin mukaan Jeesus on uhrikaritsa, pääsiäislammas, jonka veri on sovittanut maailman synnit (Joh. 1:29, 1. Kor. 5:7, 1. Piet. 1:18–19). Tämä uhri on kertakaikkinen sovitusuhri, täydellinen ja riittävä. Ennen kuolemaansa Jeesus asetti pyhän ehtoollisen, jonka yhteydessä hänen uhrikuolemaansa muistetaan ja sen hedelmät jaetaan.
Uuden testamentin opetuksen mukaan kristittyjen tulee toimittaa ”hengellisiä uhreja” (1. Piet. 2:5), millä tarkoitetaan oman elämän antamista Jumalan käyttöön (Room. 12:1) sekä Jumalan kiittämistä ja ylistämistä (ns. kiitosuhri, ks. Hepr. 13:15).
Enpä ole tiennytkään, kun en kuuntele sen saarnoja (enkä ylipäänsä saarnoja). Monien pappien olen kyllä nähnyt kirjoittavan täällä netissäkin päinvastaista, eli ihan oikeaa kristinuskoa. Tuntevatko papit kristinuskon, mutta saarnaavat kansalle "vesitettyä versiota"??
Sittenhän kirkko on samoilla linjoilla SRK:n kanssa. Molemmille riittää Jumala ja ihminen itse. Käytännössä se menee vielä niinpäin, että ihminen on se tärkein ja Jumala hänen juoksupoikansa.
Ihmisen on kai n i i n v a i k e a a myöntää oma täydellinen kelvottomuutensa. Kaipa se pelottaakin. Siinä joutuisi epätoivoon, josta ei olisi muuta tietä ulos kuin ahdas portti. Mukavampi on uskoa, että on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä, vaikka heikko ja vajavainen onkin. Senhän taas saa uskoa armosta anteeksi. Omavanhurskauteen on kyllä kiva jäädä lillimään, mutta ei pääse juomaan sitä elävää vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.
Opettakoot miten opettavat. Kaipa silläkin on tarkoituksensa. Aina on silti niitä, jotka kantavat Kristuksen tulta. Heitä on niin kauan kuin maailma seisoo.
Tässä kommenttejani kun kirjoituksiini on vastailtu:
"Uhri on Raamatun keskeisimpiä käsitteitä
Uhraamisen tarkoituksena oli kiittää Jumalaa, luvata hänelle jotakin tai pyytää häneltä jotakin. Erityisesti uhrattiin syyllisyyden sovittamiseksi " kirjoitti eräs tässä.
Ehkä juuri siksi Jeesuksen ristiinnaulitseminen nähtiin niin uhri-tulkintana, että siihen aikaan oli uhraamisen tapa totta. Nykyään se liittyy korkeintaan johonkin satanismiin....
"Molemmille riittää Jumala ja ihminen itse." kirjoitti toinen. Mitään tämänkailtaista en kirjoituksissani tuonut esiin.
"Opitkin, uudet opitkin häviää, mutta Kristus ja Jumalan sana eivät koskaan katoa!" kirjoitti tytti87. Olen samaa mieltä. Syntejäni ei voi sovittaa mikään muu kuin Jumalan armo.
että sinun pitäisi ruveta poliitikoksi tai psykoterapeutiksi. Osaat esittää asiat niin, että pihvin puuttumista välistä ei helposti huomaa.
kirjoitukseeni kiiruulla pääsi pikku virhe,
( "Molemmille riittää Jumala ja ihminen itse." kirjoitti toinen. Mitään tämänkailtaista en kirjoituksissani tuonut esiin.) ... en oikein lukenut lainaustani.
Niin, mitä muita niitä onkaan, ihminen, Jumaluus (Jumala, "Isä", "Jumalan Henki" "pojassa" ja Pyhässä Hengessä) , eläimet. Jeesushan oli myös fyysisesti ihminen ja huolehti myös omasta pääsystään "Isän" luo. Että myös jumalan hengen täyttämä, ei kokonaan Jumala, vaan Jumalan hengen täytttämä, Jumalan työssä. Jotenkin näin sen näen.
"Käytännössä se menee vielä niinpäin, että ihminen on se tärkein ja Jumala hänen juoksupoikansa." kirjoittaja jatkoi.
Tähän voisin sanoa, että tämänkaltaista en kirjoittanut tai tarkoittanut todellakaan. Tulkintasi on omituinen... Puhuin Jumalan pyhyydestä ja meidän nöyryydestämme. Ei Jumalasta meidän juoksupojaksi ole... Me emme kuitenkaan ole vain meren heinää, vaan meillä on sielu, ja sen on kohotettava "kätensä" Jumalan rakkautta kohti.
Saa naljailla ja kiitti vaan;) mutta tuota pihvin puuttumista en kyllä ihan allekirjoita. Minun mielestä se pihvi puuttuu kylläkin joistain uskonnollisista käsittämättömistä fraaseista joita hoetaan kuin mantraa... Vaikka ajatusta ei ehkä ymmärrä kukaan. Kyllä minusta on syytä mennä kipeisiinkin kohtiin, joita on vaikea ymmärtää.
Ja tuosta Jeesuksen ristinkuolemasta, en vain ymmärrä UHRIN tarpeellisuutta, koska mielestäni uhraaminen on epäkristillistä. Kyllä se Jumalan armo silti voi olla yhtälailla todellista ilman että uhri sen todeksi tekee..?! Jeesushan voitti Jumalan avulla kuoleman ja pahuuden hyökkäyksen. Vaikka ruumiin tappoivat, eivät henkeä. Ja pitäisikö meidän sitten kiittää ristiinnaulitsijoita armotyön täyttämisestä? En halua heitä kiittää.
kaikkea tuollaista ajattelet ja noin ilmeisesti uskot, mutta tässä oli puhe siitä, että tuo ei ole kristinuskoa.
epäkristillistä siksi, että uhreja ei enää tarvita, koska Jeesus oli viimeinen uhri ja sovitti sillä kaiken.
Jumalan armo ei ole todellista ilman Jeesuksen sovitustyötä, koska Jumala on itse sen armonsa ehdoksi pannut. Hän lupasi jo alussa, että on tuleva hän, joka polkee rikki käärmeen pään.
En viitsi selittää sinulle kristinuskon perusasioita, koska tunnet ne varmasti hyvin. Niitä vastaan puhut.
jihtia Uudesta Testamentista, missä ko. synnikis kerrotaan.
Niin, mitä muita niitä onkaan, ihminen, Jumaluus (Jumala, "Isä", "Jumalan Henki" "pojassa" ja Pyhässä Hengessä) , eläimet. Jeesushan oli myös fyysisesti ihminen ja huolehti myös omasta pääsystään "Isän" luo. Että myös jumalan hengen täyttämä, ei kokonaan Jumala, vaan Jumalan hengen täytttämä, Jumalan työssä. Jotenkin näin sen näen.
Tässä tiemme eroavat. Jeesus oli fyysisesti ihminen, joka huolehti omasta pääsystään "Isän" luo. Jeesus ei silloin ole neitsyestä syntynyt ja Pyhästä Hengestä siinnyt inkarnaatio vaan profeetta, jolla oli Pyhä Henki. Uskotko kuten muslimit sanovat profeetta Jeesukseen. Uskot Jumalaan, joka on taivaassa ja Pyhään Henkeen mutta et Komiyhteiseen Jumalaan.
jihtia Uudesta Testamentista, missä ko. synnikis kerrotaan. EI OLE KIRJOITUSVIRHEET LOPPUNEET VAIKKA VAIHDOIT NIMIMERKKISI KEMPELAISESTA KESITAKSEKSI. EIKÄ SE TULE SINUA PELASTAMAAN VAIKKA OSAISIT RAAMATUN ETU- JA TAKAPERIN ULKOA. JATKAHAN VAAN PILKKAAMISTA, SE KERTOO AIKA PALJON SIITÄ ETTEI SINULLA OLE TODELLISTA RAUHAA SIELUSSASI. EIKÖ SATTUNUTKIN AIKA OIKEAAN. EIHÄN SITÄ VOI MYÖNTÄÄ SAATTAVAT VIELÄ LUULLA SINUN HÖYRÄHTÄNEEN LESTADIOLAISUUTEEN.
JUSSI
SLALOM
RAUHAA
Kysyn sinulta: " Onko tuo sinun tekstisi nyt mielestäsi Jumalan lapsen mukaista kirjoittelua? "
Etkö olisi mieluummin kääntänyt toisen posken ja vastannut hyvällä, Kristuksen rakkaudella, niinkuin Jumalan lapsen kuuluisi tehdä, jos olet vl.
niitä VL pellejä, jotka eivät pysty muuta kun persoonakohtaiseen nokitteluun ja nikki nimittelyyn.
Näitä tulee kun saarnaaja vieraili teilläkin, yön.
Puhut Kesitaksen virheistä, yksikö väärä lyönti ja satoja vastuksia.
Olet ala- arvoinen, kommentoi asiaa, älä toista ihmistä.
hermostu onko sinun paha olla. On muuten otettu ihan dna testit, ei ole saarnaaja päässyt asialle. Etkömuuhun kykene kuin saarnaajien syyttelyyn. No eipä sinulta voisi muuta odottaakaan. Miten sinä olet saanut alkusi? menehän vapaakirkkoon ja sieltä helluntaiseurakuntaan pistämään uusia jusseja alulle. sillä maailma pelastuu kun niin loistoyksilöitä saadaan.
vastataan hänen tyylillään. Muut saavat asiallisia vastauksiamutta ei Jussi.
Lauloin eilen kuorossa Bachia - Du musst sterben, Du musst sterben. Kaunista. En ole ennen tuota ongelmaa ajatellutkaan - siis tuota uhrirituaalin vastenmielisyyttä, ennen kuin tänne aloin kirjoitteleen ja sitä pohtimaan myös. Hetken tavallaan ymmärsin uhrausajatuksen, kun tunteikas musiikki toi kauniin kuvan kärsivästä Jeesuksesta ja onhan Jeesus meille niin iskostunut "kuva", ja jotain konkreettisempaa kuin Jumala, että välillä rukouksissa on helpompi tavallaan häntä lähestyä.
Mutta silti. Jeesus oli uhri. Väkivallan uhri. Mutta että kyseessä oli jonkinlainen uhrimeno... Ja kuka uhrasi, yleensä uhraajat tappavat ja yrittävät siten "hyvittää" tai lahjoa jumalia. Nämä uhraajat eivät siksi tappaneet. Vaan vihasta. Kuka siis uhrasi ja kenelle? Tilanne oli hieman erilainen. Jumala uhrasi itse itselleen...häh? No joo... Miksei tavallaan.
Tarvitsiko meidän Jumalamme todella tällaista uhrausta antaakseen armonsa? Vai mekö sitä tarvitsimme, uskoaksemme hänen armonsa? Joka tapauksessa kuva kärsivästä Jeesuksesta puhuttelee... Puhuttelee meitä synneistämme.
Jeesus puhui myös omasta hengestään, kun sanoi "sinun käsiisi minä jätän henkeni". Tuskin pelkkää Jumalallista henkeä tarkoitti? Ja syntiinkin tavallaan joutui: "Isä miksi hylkäsit minut" Eli luottamus Isään ei ollut itsestäänselvää siinä tilanteessa.
Henkensä antoi, kaikki ken loi.
Verensä ristillä voittomme toi...
Kuten SRK:n hoitomies asian osuvasti lmaisi: "Mihin tässä Raamatuita tarvitaan?"