Moro moro! Elikkäs olen 20v miehen "alku". En tiedä mistä tässä aloittaisi. Ehkä aloitan veloistani. En pysy enää perässä veloistani. Olen veloissa valtiolle niin pirunmonta tonnia etten itsekään halua tietää kuinka paljon. En pääse millään yli erostani josta on "JO" yli vuosi. Rakastin muijaani niin vaan perkeleesti. Tyttö on kysellyt perääni muttei meidän elämä yhteen onnistu. En tiedä mitä teen.. Opiskelemaan en pääse (koska ammattikoulu jäi kesken VAIN muijani takia, otin opintolainat sun muut jotta voitais olla yhdessä mahdollisimman paljon). Nyt hain täydennyshaussa kouluun. Minut hyväksyttiin kyllä, mutten voi sinne kouluun vaikka kuin haluaisin, VÄLIMATKA ON NIIN PITKÄ! Tällä hetkellä haluaisin vain elämäni järjestykseen ja hommata jonkun ammattikoulutuksen muttei se ole mahdollista. Mikä ratkaisu päästä tästä pahasta?? Itsemurha ainoa "hyvä" ? Olisi hyvä olla ihminen, jolla olisi tulevaisuutta. EI JATKUVAA PASKAN KÄYMISTÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN! Ihmiset ajattelee ettei vanhemmat ole olleet tukena; Kyllä on, mutten ole voinut "maksaa" elämässä tekemistäni tyhmyyksistäni. Tässä se on... elämä.... En voi enää muuta ku ottaa aseen käteen ja pamauttaa aivot pihalle. Sen takia, etten pääse eroon elämäni rakkaudesta, veloistani, enkä pääse liikkeelle täältä. en löydä uusia kasvoja joihin ihastua. ELÄMÄ ON PASKAA, EI SIIHEN KANNATA IHASTUA!
Masennusko?
Toivoton90...
6329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, Hae apua ja terapiaa. Saat kivat pillerit ja elämä taas maistuu :). Väkerrät amatsun loppuun ja painut duuniin. Sitten vaik kiertää muailmua ;)
Vai että kivat pillerit.. lähes jokainen mas.lääkkeiden mussuttaja sanoo että ne on saatanasta. noh, jos se elämä maistuu niin kivalta robottina niin eikait siinä sitte mitään.
Kyllä se taitaa olla niin, että pitää vaihtaa kanavaa. Tekstisi perusteella suret yhä eroasi, mikä on ihan ok, mutta se ei tarkoita sitä että koko elämä menee päin mäntyä. Nyt olisi varmaan aika ruveta ajattelemaan itseään! Velkoja on monilla ja silti niistä selvitään, sinä et ole maailman ainoa ihminen sen ongelman kanssa. Aika paljon se valtio kuule antaa anteeksi. Jos velkasi ovat opintolainoja, niillä on todella pitkä takaisinmaksuaika ja alhainen korko. Muistaakseni, jos et saa rahoja maksettua tiettyjen vuosikymmenien aikana, ne nollataan ja valtio maksaa ne. Sitä valtion takaus tarkoittaa. Joten sinä selviät niistä veloista vielä, usko pois. Olet vasta parikymppinen ja sinulla on oikeasti vielä se 50 vuotta elinaikaa, että siihen kannattaa satsata. Ja lopettaa itsesäälissä vellominen ja pahimman mahdollisen tulevaisuudenkuvan luominen itselleen. Kukaan ihminen ei ole selvänäkijä, eivätkä elämässä asiat tule pyytämällä, vaan omalla työllä. Pahinta on, jos työnnät pääsi hiekkaan ja toivot, että asiat järjestyvät itsekseen: sitä ei tule tapahtumaan.
Sinut hyväksyttiin kouluun, mutta et ole mennyt sinne koska välimatka on niin pitkä? Muuta uudelle paikkakunnalle! Opiskellessasi saat opintotukea, voit saada edellisistä opinnoistasi korvaavuuksia uudessa koulutuspaikassasi, mikä siis tarkoittaa ettei sinun tarvitse opiskella välttämättä uudestaan samoja kursseja. Kysy opiskelijakämppiä uudelta paikkakunnalta, muuta jonkun kanssa soluun (jos et tunne koulusta ketään, katso ilmoituksia ilmoitustaululta tai kysele koululta vaikka opinto-ohjaajalta paikkakunnan mahdollisuuksista), niin asumisesta tulee mahdollisimman halpaa. Aloita lainojesi maksaminen koroista: maksa pelkät korot joka kuukausi, niitä ei ole paljon. En välttämättä ehdottaisi sinulle töitä heti, koska on raskasta työskennellä ja opiskella samaan aikaan. Anna itsellesi aikaa surra edellistä suhdettasi ja anna itsese jättää se tyttö taaksesi. Elämässä tulee tehtyä valintoja, jotka eivät aina ole kaikkein järkevimpiä, mutta aina niistä voi oppia ja aina voi petrata virheiden jälkeen. Mahdollisuuksia on enemmän kuin yksi. Muista, että kuoleman jälkeen sinua ei enää ole olemassa. Ei hyviä päiviä siinä missä ei huonojakaan, ei mahdollisuuksia, ei tunteita, ei ajatuksia, ei muistoja. Kaikki mitä sinulla on, liittyy sinun elämääsi. Kuolleena sinä et ole enää mitään, etkä voi ajatella että katsokaa nyt, näin vaikeaa minulla oli, miten suu nyt pannaan. Sinä et naura viimeiseksi, koska sinä et ole olemassa, jotta voisit nauraa.
Voit hakeutua kunnalliseen mielenterveyshuoltoon, ei välttämättä terapiaan, mutta juttelemaan muutaman sanan siitä, miltä sinusta tuntuu. Usko pois, se helpottaa. Esimerkiksi psykologille voi saada lähetteen tavalliselta lääkäriltä (ja jos sanot, että sinusta alkaa tuntua siltä, että tapat kohta itsesi, niin mielenterveyteesi suhtaudutaan huomattavasti vakavammin). Ihan vain tiedoksesi, että moni suomalainen nuori mies tappaa itsensä juuri ihmissuhteen loputtua, koska tuntuu ettei koskaan tule ketään toista, että enää koskaan ei saa osakseen hellyyttä ja arvostusta, koska tuntuu, että ne ikävät tunteet jatkuvat ikuisuuksiin. No, ne eivät jatku. Ne voivat jatkua viikkoja, ehkä kuukausia, mutta ikuisuuteen ne eivät jatku. Ihmisen keho ei kykene pitämään yllä todellista surua 24/7. Se helpottaa. Ja totuus on kuitenkin se, että ihmiset rakastuvat uudestaan. Sekin kuuluu ihmisluontoon. Vaikka asiat tuntuvat miltä, elämässä on kuitenkin tiettyjä realiteetteja.
Ota siis yksi asia kerrallaan. Ota itsellesi pieniä muutos/parannuskohteita, esim. herää aamuisin vähän aikaisemmin, mene illalla ihmisten aikoihin nukkumaan (uni vaikuttaa mielialaan enemmän kuin ihmiset käsittävät), vähennä alkoholinkäyttöä (jos sitä käytät suruusi), käy kaupassa, tee itse ruokaa, tiskaa tiskit säännöllisesti... ja sitten kun joka päiväinen elämä tuntuu siedettävämmältä, ala miettiä sitä opiskeluasiaa, se on kuitenkin tulevaisuutesi ja sinun itsesi kannalta hurjan tärkeää. Voit myös tehdä töitä tämän vuoden, jos siltä tuntuu: mene paikanpäälle hakemaan töitä. Pienistä asioista. Arvosta itseäsi.
Hei, Lueppas sellainen kirja kuin "Havahtuminen" (awarness) by anthony de mello. Minäkin rakastuin ensimmäiseen ainoaan ja ensimmäiseen "tosirakkauteen" Luvattiin toisillemme ettei koskaan erota exedera exedera...
pari kk erosta ja vieläkin tulee tippa linssiin... Exälläkin jo uutta putkessa mutta tunteille vaan ei voi mitään...
Terapiaan menossa koska siittä saa ainakin hetken helpotusta...
Itselleni asetin selvät päämäärät. Nähdä maailmaa kymmenessä vuodessa. Tein myös lupauksen että jos tuon kymmenen vuoden aikana ei tunnemaailmassa mitään ihmeellistä tapahdu niin toivo on menetetty.
Nuoria kun ollaan niin pitää vaan nauttia kyydistä :)
Omalla kohdalla nyt koko elämä on ollut aika tasapaksuap*skaaa kunnes rakastuin...Ja nyt aloitetaan näemmä uudelleen rakentamaan taas maailmaa. Uusia harrastuksia uusia duuneja uusia mielenkiintoja uusia meisinkejä.
Live life like you die tomorrow. Everyday!
Love like youve never been hurt.
Dance like nobodys watching.
whatever you do, only one rule. theres no rules in life. (paitsi tietty ne mitä laki säätää)
En ota vastuuta jos/ja kun/ kuka tahansa lukija toteuttaa kirjoittamiani esimerkkejä.
Elämän eläminen voi olla vaarallista terveydelle jotenka lakisyistä sitä en voi kannustaa kenellekkään. Enkä kannustakkaan.
EI tässä sinänsä mitään muutosta ole tullut. Tällä hetkellä seurustelen, mutten jaksa nauttia yhteisistä hetkistä, enkä mistään muustakaan. Tuntuu vaan niin pahalta kaikki. Mistään ei tunnu tulevan yhtään mitään. Ja tuosta mitä sanoin et hyväksyttiin kouluun; niin et en mennyt, koska välimatka on liian pitkä, eikä kela maksa opintotukea/asumistukea KOSKA on opintolaina maksamatta. Ja tämä laina jäi niskaan tämän vuoksi kun kerran amiksen lopetin, enkä kestänyt nähdä nykyistä "ex" muijaani. Enkä välitä nähdä jatkossakaan. Tulee niin vaan hirveä olo kun edes kuulee henkilöstä jotain. Yhdessä vaiheessa sain testille näitä "lieviä" diapameja, ei juuri ollu vaikutusta, jonka jälkeen sain mirtazepaminejä, jotka autto lähinnä unen saamiseen, ei niinkään mielentilaan. Alkoholista ei niinkään ongelmaa ole kun ei ole varaa ostaa, mitä nyt tulee "lainattua" vanhemmilta pulloja kun on tarpeen, samoin tuttavilta rahaa, jotta saa edes hetkeksi pahan olon pois!
Mirtatsapiini on aika lievä lääke. Pyydä parempi. Itsellä menee SNRI-lääke venlafaksiini (kauppanimi Efexor), joka antaa virtaa ja indikaationa on myös ahdistuksen lievittyminen. Sillä on joillekin enemmän haittavaikutuksia kuin mirtatsapiinilla, minulle taas vähemmän. Mirtatsapiini nimittäin suorastaan romahdutti voinnin. Alkoholista sen verran, että se syventää masennusta ja lisää ahdistuneisuutta.
Jos jää Kelan tukia vaille, niin sossusta saa rahaa.
Tärkeintä on kuitenkin, että elämässäsi tapahtuu jonkinlainen muutos. Tee kunnon irtiotto kaikesta sellaisesta, joka tekee elämästäsi paskaa. Ota itsellesi tavoite ja jaa siihen pääseminen pieniin välietappeihin. Siitä vain sitten askel kerrallaan eteenpäin. Elämä ei ole useinkaan helppoa, mutta ponnistukset elämän parantamiseksi palkitaan kyllä.