Konkaritanssinopettajat väittivät jiven perinteisesti olevan saman tanssin, kuin miten nykyisin tanssitaan fuskua tai neljällä askeleella neljään iskuun eli kävelemällä swingiä ja suomessa vastaavan kaltaista kävelyhumppaa.
Sen verran kiinnosti että yritin ottaa netistä selvää ja löytyihän sieltä jivetyylejä mikä oli konkareiden väitteiden mukainen.
Askel iskulle jive näyttäisi olevan maailmalla erittäin suosittu tanssi ja sitä tanssitaan myös erittäin laajaan musiikkiskaalaan eli käytännössä kaikkeen sopivatempoiseen kaksi tai neljä iskuiseen musiikkiin.
Miksi Suomessa ei näitä helppoja tansseja opeteta ja tanssita, vaikka muuten suomalaiseen tanssikulttuuriin, missä on tapana tanssia "kaikkien kanssa", tämän kaltaiset helpot tanssit luusi olevan enemmän kuin haluttuja. Nämä tanssit ovat niin helppoja, että niitä olisi helppo tanssin harrastajienkin opettaa toisilleen, ja tämä mielestäni olisi yksi tapa edistää suomalaista lavatanssikulttuuria. Perinteiseen suomalaiseen lavatanssikulttuuriin kuuluu se että tanssijat opettavat tansseja toisilleen, ja tässä olisi yksi hyvä mahdollisuus pitää yllä yhtä oleellista osaa suomalaisessa lavatanssikulttuurissa.
Sen verran kiinnosti että yritin ottaa netistä selvää ja löytyihän sieltä jivetyylejä mikä oli konkareiden väitteiden mukainen.
Askel iskulle jive näyttäisi olevan maailmalla erittäin suosittu tanssi ja sitä tanssitaan myös erittäin laajaan musiikkiskaalaan eli käytännössä kaikkeen sopivatempoiseen kaksi tai neljä iskuiseen musiikkiin.
Miksi Suomessa ei näitä helppoja tansseja opeteta ja tanssita, vaikka muuten suomalaiseen tanssikulttuuriin, missä on tapana tanssia "kaikkien kanssa", tämän kaltaiset helpot tanssit luusi olevan enemmän kuin haluttuja. Nämä tanssit ovat niin helppoja, että niitä olisi helppo tanssin harrastajienkin opettaa toisilleen, ja tämä mielestäni olisi yksi tapa edistää suomalaista lavatanssikulttuuria. Perinteiseen suomalaiseen lavatanssikulttuuriin kuuluu se että tanssijat opettavat tansseja toisilleen, ja tässä olisi yksi hyvä mahdollisuus pitää yllä yhtä oleellista osaa suomalaisessa lavatanssikulttuurissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Buggia tanssitaan nykyään jopa liiankin kanssa ja se on juuri samaa helppoa eli köyhän miehen jiveä.
Osoitat tietämättömyytesi tanssilajeista vertaamalla jiveä buggaan! Eipä noilla tansseilla ole juuri muuta yhteistä, kuin muutamat kuviot.
Yleensäkin on turhaa väittää esimerkiksi fuskua tai buggaa helpoiksi tansseiksi! Perusaskeleen oppii kyllä kuka tahansa, samoin kuin vaikka valssissa tai tangossa. Kuka viitsisi tanssia ilta illan jälkeen perusaskelilla? Nälkä kasvaa syödessä ja kyseisiä tansseja itseään kurssittamalla huomaa pian homman vaikeuden!
Toiset oppivat helpommin kuin toiset, mutta tosiasiassa vain harvat parit tanssivat tanssipaikoilla kauniisti ja harmonisesti näitä tansseja! Yleensä vain jalat tekevät töitä, muun kropan liikkuessa miten milloinkin.
Tanssikursseja on verraten paljon ja useilla paikkakunnilla. Eri asia on, miten moni haluaa alkaa päivittämään tanssiosaamistaan.
Buggaa on opetettu ainakin jo 80-luvulla ja kysymyksessä on eräs versio "easy-jive" tanssista. Myöhemmin tanssi on tunnettu mm. lavarokkina. Bugga nimen käyttö jäi lopullisesti pois kun bugg teki maihinnousun suomeen.
Joillakin määritteillä buggin voisi "helpoksi jiveksi" määritelläkin. Ainakin erään tanssiopettajakonkarin mukaan helppo jive on askel iskulle. Perinteinen bugg on myös askel iskulle, mutta tanssin periaatteet on tarkasti määrätty ja ensisijaisesti tanssi on liikkuva. 90-luvulla opetettiin myös tarkan formaatin mukaista paikallaan tanssittua buggia, mutta sen formaatin ylläpitäminen on käytännössä mahdotonta koska paikallaan tanssitaan askel iskulle tanssia vapain suunnin moniin musiikkilajeihin, eli paikallaan tanssittu bugg on vain pieniä osia vapain suunnin tanssitusta askel iskulle "helppo jivestä". Liikkuva bugg on säilyttänyt edelleen ainakin jossain määrin bugg luonteen, koska liikkuvana buggin lisäksi ei muita kädenalikuvoin tanssittavia tansseja ole muita kuin suomalainen kävelyhumppa, mutta 90-luvun buggia sekään ei enää ole. Oikeastaan bugg on jo aika lähellä suomalaista kädenalikuvioin tanssittua kävelyhumppaa.
Eikös se nyt ole ihan sama opetetaanko fuskua vai tuollaista helppojiveä, jos ovat niin samanlaisia. Ja bugg vastaa alkeistasolla sitä kävelyjiveä. Minusta olisi hyvä panostaa näiden jo melko vakiintuneiden nykyajan perustanssien opettamiseen, koska niiden (alkeiden) osaajia on jo valtavat määrät. Edistyneemmät nyt haluavat oppia kaikenlaista, mutta useimmille lavakävijöille riittävät hyvin fuskun ja buggin perusteet muutaman perinteisen tanssilajin ohella. Tanssijat voivat aivan hyvin opetaa fuskun ja buggin alkeita toinen toisilleen ja näin tapahtuukin. Tällä tavalla opittuna fusku ja bugg varmasti muistuttavat vielä enemmän noita helppojivejä, kun niistä häviävät lavaoloihin vähemmän tarpeelliset joustot sun muut hienostelut pois.
Ei se ole aivan sama. Vanhaa jiveä hhnn askeleellä tanssittiin ainakin 40-luvulta alkaen musiikin mukaisesti. Jostain syystä neljällä askeleella neljään iskuun ei suomessa jostain syystä tanssittu - minulla on ensimmäiset havainnot tästä tanssitavasta vasta niinkin myöhään kuin 80-luvulta; lavarokki, bugga(ei bugg), ja myös humppamusiikkiin sitä tanssittiin jonkin verran, kuitenkin aika vähän nykyiseen verrattuna.
90-luvulla fusku kehittyi niin tiukasti tietyntyyppiseen foksimusiikkiin sidotuksi tanssiksi ja tämä tyyli yleistyi niin voimakkaasti, että kaikki muut hhnn-askelluksiset kädenalittelut unohdettiin. Varsinkin aikaisemmin yleinen hhnn swingi unohtui täysin. Tanssijat onneksi, osin vanhojen konkaritanssijoiden tuella, nostivat metelin siitä, kun tyyppifusku ei toimi edes kaikkiin fokseihin. Jo 90-luvun lopulla oli muutamia "tyyppifuskusta poisoppimiskursseja" missä opeteltiin vapaampi fusku ja myös swingmusiikkiin toimiva fusku.
Fusku on hyvä esimerkki tanssista mikä voidaan sitoa tietyllä tekniikalla tarkasti tietyntyyppiseen musiikkiin. Onneksi tästä tarkasta tekniikasta ainakin osa ohjaajista on luopumassa, mutta osan mielestä se nytkytysfusku on ainoaa oikeaa fuskua.
Itse kyllästyin nytkytysfuskuun heti kun olin sen oppinut, minusta se on huono tyyli joka sopii vain johonkin joutavaan iskelmäfoksiin.. Mutta ei hätää, sillä sen pohjalta on helppo oppia kunnon rokkiin ja jatsiin sopiva tyyli eli tullaan juuri sinne vanhan jiven paikkeille.
Onneksi osasin sen vanhan jiven ennen nytkytysfuskua, ja nytkytysfusku olikin minulle vain yksi uusi tapa tanssia. En kyllä muista lavalla koskaan tanssineeni varsinaista nytkytysfoksia siinä kanmalimmassa muodossaan. Ja oli siitä sekin hyöty että osasi viedä niitä nytkyttäjiä - se nytkytyshän oli aika voimakkaasti seuraamiseen vaikuttava tekijä ja esimerkiksi nytkyttäjien vienti hiukkaakaan smoothin tapaan saattoi sotkea heidät täysin. Nykytyylinen "vauhtifusku" oli nytkyttäjille lähes mahdotonta.
Miksi 90-luvun alussa vanhan hhnn jiven opettaminen loppui kuin seinään? East Coast Swing -tyylistä "kevyttä triplettijiveä" kuitenkin jonkin verran opetettiin!
Eloisaan jazziin tanssittu fusku onkin varsinainen makupala. Makupalasta pääsee nauttimaan silloin kun sattuu saamaan sellaisen daamin kuka hallitsee eloisan jazzimaisen fuskutyylin. Se jazzin siirtäminen myös tanssiin kun vaatii melkoisesti tarkkuutta viejältä musiikin kuuntelemisessä ja seuraajalta viennin seuraamisessa. Nykyisin näitä eloisia jazz-fuskuja pääsee lavoillakin tanssimaan, kun bändit ovat oivaltaneet niitä ohjelmistoonsa ottaa.