Kerron siis lyhyesti ongelmastani: Olen todella ujo ja pidän itseäni suorastaan näkymättömänä. Olen sulkenut sydämeni, sillä en halua rakastua. Joka kerta, kun tunnen vetoa toiseen ihmiseen, muistan olevani peini ja näkymätön, jolla ei ole mahdollisuutta ottaa kontaktia muihin, saatikka sitten henkilöön, keneen olen ihastunut. Rakkaus sattuu, siksi en uskalla olla avoin tunteille.
Pätkä päiväkirjastani:
"Minun kouluvuoteni ai alkanut hyvin. Eräs tyttö hyväksikäytti minua julmasti. Eniten minua ärsyttää se, että hän teki saman tempun minulle yläasteella, jolloin vannoin itselleni, että aijon kääntää elämässäni uuden lehden syksyllä, kun lukio alkaa. Heikkouteni kuitenkin otti minusta vallan: Annoin anteeksi hänelle ja nyt seison taas hänen varjossaan. Asiat eivät ole muuttuneet hiukkastakaan vanhoista ajoista. Olen edelleen harmaa hiiri, joka ei uskalla tutustua uusiin ihmisiin.
Itse olen varasijalla tämän tytön kaverilistalla. Olen hänen ystävänsä silloin, kun hänelle sopii. Silloin, kun kenelläkään muulla ei ole hänelle aikaa.
Et voi uskoa, miten ärsyttävää ja hermoja raastavaa on seisoa porukan ulkopuolella ja katsoa, kun tavallinen tyttö ottaa haltuunsa koko koulun yhdessä silmänräpäyksessä. Jos edes yritän tehdä tuttavuutta muiden kanssa, niin hän tekee aikeeni tyhjiksi. Kumpa vain voisin edes kerran pitää kiinni oikeuksistani ja sanoa vastaan. Jos vain olisi pokkaa...
Olen aina halunnut olla erityinen. Minua ei kiinnosta olla suosittu tai rikas, vaan haluaisin tuntea itseni vahvaksi ja itsenäiseksi.
Jostain syystä en saa koskaan ääntäni kuulumaan. Jos yritän puhua toiselle ihmiselle, keskityn siihen miltä kuulostan ja sekoan oitis sanoissani. Änkytän, punastun, hymyilen typerän näköisenä ja alotan puhumaan aina silloin, kun ohitseni ajaa auto tai kun joku muu avaa suunsa. Miksi maailmaan pitääkin syntyä näin ujoja ihmisiä.
En käsitä miten muut ihmiset voivat halutessaan olla niin hohdokkaita ja kuulostaa vakuuttavilta. Minä en pystyisi siihen, koska olen liian ujo tervehtimään vastaantulijoita.
Jos joku muu sanoo vitsin, kaikki ympärillä olijat räjähtävät nauramaan, mutta jos minä aloitan kertomaan jotain hauskaa, ihmiset vain hajaantuvat omille teilleen ja jään seisomaan yksinäni. Onko joidenkin kohtalona jäädä ikuisesti yksin ilman kavereita ja ilman rakkautta?"
Pätkä päiväkirjastani:
"Minun kouluvuoteni ai alkanut hyvin. Eräs tyttö hyväksikäytti minua julmasti. Eniten minua ärsyttää se, että hän teki saman tempun minulle yläasteella, jolloin vannoin itselleni, että aijon kääntää elämässäni uuden lehden syksyllä, kun lukio alkaa. Heikkouteni kuitenkin otti minusta vallan: Annoin anteeksi hänelle ja nyt seison taas hänen varjossaan. Asiat eivät ole muuttuneet hiukkastakaan vanhoista ajoista. Olen edelleen harmaa hiiri, joka ei uskalla tutustua uusiin ihmisiin.
Itse olen varasijalla tämän tytön kaverilistalla. Olen hänen ystävänsä silloin, kun hänelle sopii. Silloin, kun kenelläkään muulla ei ole hänelle aikaa.
Et voi uskoa, miten ärsyttävää ja hermoja raastavaa on seisoa porukan ulkopuolella ja katsoa, kun tavallinen tyttö ottaa haltuunsa koko koulun yhdessä silmänräpäyksessä. Jos edes yritän tehdä tuttavuutta muiden kanssa, niin hän tekee aikeeni tyhjiksi. Kumpa vain voisin edes kerran pitää kiinni oikeuksistani ja sanoa vastaan. Jos vain olisi pokkaa...
Olen aina halunnut olla erityinen. Minua ei kiinnosta olla suosittu tai rikas, vaan haluaisin tuntea itseni vahvaksi ja itsenäiseksi.
Jostain syystä en saa koskaan ääntäni kuulumaan. Jos yritän puhua toiselle ihmiselle, keskityn siihen miltä kuulostan ja sekoan oitis sanoissani. Änkytän, punastun, hymyilen typerän näköisenä ja alotan puhumaan aina silloin, kun ohitseni ajaa auto tai kun joku muu avaa suunsa. Miksi maailmaan pitääkin syntyä näin ujoja ihmisiä.
En käsitä miten muut ihmiset voivat halutessaan olla niin hohdokkaita ja kuulostaa vakuuttavilta. Minä en pystyisi siihen, koska olen liian ujo tervehtimään vastaantulijoita.
Jos joku muu sanoo vitsin, kaikki ympärillä olijat räjähtävät nauramaan, mutta jos minä aloitan kertomaan jotain hauskaa, ihmiset vain hajaantuvat omille teilleen ja jään seisomaan yksinäni. Onko joidenkin kohtalona jäädä ikuisesti yksin ilman kavereita ja ilman rakkautta?"
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen poika ja tuo on minulle aivan tuttua. Yläasteella minulla oli huono itsetunto ja olin ihan saatanan ujo, johtui siitä että minua oli ala-asteen lopulla alettu kiusaamaan, eristämään porukoista ja minun isäni oli samassa yläasteessa opettajan... kukapa sitä haluaisi olla vankilassakaan vanginvartijan kakaran kaveri...
Lukiossa ajattelin että aloitan puhtaalta pöydältä, mutta ikävästi näyttää ettei niin tule käymään. En päässyt siihen lukioon johon hain, koska en oikein jaksanut opiskella huonon itsetuntoni takia, eikä mikään innostanut ja nyt olen toisella paikkakunnalla 30 kilometrin päässä ihan ventovieraiden joukossa. Kuulostaa unelmalta, mutta en ole vieläkään kahden viikon aikana puhunut kun kouralliselle ihmisiä ja välitunnit istun yksin käytävällä ja ruokatunnilla istun yksin ja syön alta viiden minuutin.
Joillekkin on vaan käynyt näin paska tuuri, että syystä tai toisesta on tullut ujoksi.
Olen kuitenkin alkanut harjoittelemaan siitä poispääsyä. Esim. yläasteella en viitannut kertaakaan, vaikka olisin tiennyt vastaukset, mutta nyt olen viitannut muutaman kerran. Bussikuskillekin aina sanon "Huomenta."
hei tuo nyt kuulostaa pahalta menkää lääkäriin puhumaan jos teitä painaa joku asia tai jokin asia vaivaa niin kyllä apu on lähellä jos sulla on joku ystävä sille voi kertoa tai isälle ja äitille ei kyllä mullakaan oo kaikki hyvin niin paljon vitutaa koko helvetti elämä kun aina oon väitämässä jotain omaa juttua mitä ketään ei kiinosta että on tyhmä jätkä ja mua on joskus kiusattu
sinä olet liian tyhmä neuvoaksesi, joonas, yksinkertainen ystäväni. joonas, ylipainoinen ystäväni.
Haluan nyt itsekkin tukea tämän ketjun kirjoittajia avautumalla yksinäisyydestä omalla kohdallani.
Aloittaja kertoi, että tuntee itsensä näkymättömäksi ja ei nää edes mahdollisuutta tutustumiseen. No siinä mielessä allekirjoittaneella on erinlainen tilanne. Itseäni vaivaa traumaattisuus ja tuo järkyttävä ujous, mikä sitten ehkä noidankehä-efektillä aiheutuu noista traumoista. No mitkä traumat ? Luottamuksen puute. Kaikki kaverit, tai siinä vaiheessa olivat vielä kavereita, niin ovat tavallaan kriittisellä hetkellä tehneet jotain sellaista, että tunnen itseni petetyksi. Minua jopa käytettiin pelinappulana erään tytön hurmaamiseen. Kuten tavallista, itse en edes tajunnut koko asiaa, sillä minulle kaveritkin ovat niin utopistinen ajatus, että niin fanaatikko en ole, että rupeaisin mistään seurustelusta edes haaveilamaan. Ja ikääkään ei ole kovin paljon vielä mittarissa, joten luotan vain asioiden menevän omalla painollaan. Vaikka ei todellakaan mene noin. Sama kuin onkisi kaloja ilman syöttiä.
Pureudun noihin traumoihin vielä hieman. Olen todella monta kertaa koulukiusattu. On hyväksikäytetty, on kavallettu rahaa, on jätetty pulaan juuri pahimmalla hetkellä ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Tunne raastaa vielä tänäkin päivänä. Luottamus ihmisiin on kadonnut, sekä tyttöihin että poikiin. Mistään ei tule yhtään mitään. Vedän kylmästi omalla linjallani, ja siitä sitten ilmeisemmin kärsii. Ajatukseni ja muutkin arkipäivän toiminnat poikkeavat niin paljon massasta, että omanikäisteni seurassa minua pidetään täysin outona lintuna. Taasen jo hieman elämää nähneet ovat jopa yltyneet kehumaan. Mutta sekös on vaikea niellä. Varmaan lämpimikseen vaan puhuvat. Siis saatan olla sen ratkaisevan askeleen muita edellä henkisesti, että liian suuret vastakohdat eivät vaan sosiaalisessa tilanteessa synkkaa ollenkaan. Mene ja tiedä.
Ja todellakin haaveilin jonkun suuren ja mahtavan ajan koittavan, kun pääsen vaihtamaan koulua peruskoulun päätyttyä. Muutkin asiat elämässä tukivat puhtaalta pöydältä lähtöä .. Mutta kun ei niin ei. Jopa muutamat kohtalon oikuilta tuntuvat asiat ovat minua vastaan. Kaikilla on jo kouluillla ja harrastuksissa se oma porukka. On jo muodostuneet ne kuuluisat kuppikunnat, joihinka sisään päästäkseen pitää täyttää sen porukan ¨vaatimukset¨. Koska en nää mitään intressejä vaan kuunnella toisten juttuja, jotka pitemmän päälle ovat tyypillisiä teini-iän juttuja. Onhan tässä aikaa, mutta kun kunnon yrityskin uupuu. Ei vaan pyhällä hengellä enää pärjää. Sosiaalinen tarve on vaan ihan valtava ihmisellä. Sitä on ruvettu jo terveysvalistuksessakin pitämään kaikista tärkeimäpänä lohkona. Allekirjoittaneella on aina pullat hyvin uunissa, mutta joku kerta unohdan ne voidella tai joku toinen kerta torkahdan jolloine ne palavat karrelle.
Asioiden kääntöpuoli kuitenkin on se, että mietiskelen todella paljon asioita. Siitä johtukin nimimerkkini. (Ja jos joku ihmettelee tätä minun ¨sivistynyttä ja kirjakielellistä¨ kirjoitusta, niin olen aika paljon netissä kirjoitellut, jolloin on tullut omaksuttua se ¨netiketti¨, miten oikeasti vakavasti otettava kirjoittaja itseään ilmaisee.) Olen muitten silmissä se kaikista vähäpätöisin, joka tukee muita, kun heillä on ongelmia. Tulen itsekkin hyvälle tuulelle, kun saan autettua jotakuta asiassa X. Olen olemassa vain, kun jollain puolitutullani on ongelmia. Mutta joskus tulee se aika vastaan, että se ei riitä. Aika näyttäköön milloin se tapahtuu ..
Että nyt kun kaikki puolitututkin jäivät pois kuvioista, niin löysin tämän suomi24 Nuorten palstan. Ikäisillämme suurin keskustelua ja huomiota herättävä asia on tosiaan rakkaus ja kaikki sen johdannaiset. Vaikka kokemus on täysi nolla, niin kyllä mietiskelyllä ja kirjoittamisella päähän pälkähtää kaikenlaista. Ja kun saa muiden hauskanpitoa katsoa vierestä, niin olen (vain) hieman, mitä ei missään tapauksessa kannata tehdä ja päinvastoin. Ottakaa kirjoitukseni vakavasti tai ette, kirjoitan vain että pysyisin järjissäni.
Toivotan voimia kaikille yksinäisyyden kanssa painiskeleville. Yritetään löytää joku ¨korvaava¨ tapa tyydyttää sosiaalisia tarpeita, kun ihmisten ilmoilla se on ylitsepääsemätön este.
Kaikista surullisinta on, että vaikka muut hylkäävät niin oma mielikin pettää.... asia kun vaan sattuu olemaan niin.
Kahdestaan oman mielen kanssa oleminen on kuin leikkisi psykopaatin kanssa hiekkalaatikolla. Seura tuntuu mukavalta ja läheiseltä, mutta se alkaa helposti manipuloimaan sinua itseltäsi ja vääristelemään asioita.
Vaikka joudunki nyhjäämään nykyisin yksin ja tuijottelemaan vaapaa-ajat tietokoneen näyttöä, niin toivon, että jonakin kauniina päivänä löydän sen tytön joka kelpuuttaa minut tällaisena kun olen, joka ei tuomitse minua, joka kestää seuraani vaikken puhu kovinkaan paljoa(johtuu siitä että liika yksin olo on invadilisoinut minun sosiaaliset kykyni, eikä vanhempien kanssa ole ollut paljoa puhuttavaa), jonka kainaloon voin käpertyä(voi olla että vahvan miehen/pojan läsnäolo saisi tytön tuntemaan olonsa turvalliseksi, mutta jos minä saisin leveäharteisena kaverina käpertyä hennon tytön kainaloon ja haistaa hänen hiuksiansa, sekä tuntea hänen sydämensä sykkeen, niin elämäni olisi täydellistä) sohvalla viltin alle ja katsoa kylmänä, syksyisenä perjantai-iltana elokuvia ja nauttia toistemme lämmöstä.
Toivon että jonakin päivänä.... mutta nyt pitää keskittyä nykyhetkeen ja kärsiä elämästä yksin.
Moikka. Olen jo jonkun aikaa haeskellut hyvää juttuseuraa. Olisi tosi kiva saada sun kaltaiselta ihmiseltä sähköpostia. Jos siis joskus haluat, niin lähetä meiliä osoitteeseen [email protected] =)
Ihan itkettää lukea tuollaista vitun säälittävää ruikuttamista!!
TE OLETTE VITUN NÖSSYKÄT ITSE OMIIN TILANTEISIINNE SYYLLISIÄ, eli olkaa siihen tyytyväisiä!
Totta te olette niin toimineet että elämästänne tulisi parempaa, ETTE!
TE TULETTE TÄNNE ITKEMÄÄN KUINKA YKSINÄISIÄ OLETTE!
Te saatanan seinäruusu-tuhkimot huokailette ja itkette sitä, kun se luokan ikioma Justin Bieber-kopio ei ole kiinnostunut sinusta, tai ei huomaa sinua JA TE POJAT ITKETTE SITÄ KUN OLETTE TUOLLAISIA MAMMAN-POIKIA ETTEKÄ USKALLA MENNÄ PUHUMAAN TYTÖLLE!!
HÄVETKÄÄ SAATANA, AINA OLLAAN ETSIMÄSSÄ SYITÄ MUISTA, EIKÄ PYSTYTÄ MYÖNTÄMÄÄN OMAA AVUTTOMUUTTAAN!
"jos minä saisin leveäharteisena kaverina käpertyä hennon tytön kainaloon ja haistaa hänen hiuksiansa"
Tuollainen saatanan kermaperse-neiti ei taida edes ansaita tyttöä, SE EI OLE VITTU TYTÖN TEHTÄVÄ PITÄÄ SUA KAINALOSSA JA TUNTEA OLOAS TURVALLISEKSI, SAATANAN VELLIHOUSU!
Muista olla varovainen verenpaineen kanssa!
¨että liian suuret vastakohdat eivät vaan sosiaalisessa tilanteessa synkkaa ollenkaan.¨
Nämä kirjoitukset vailla yhteisvastuuta taikka lähimmäisenrakkautta voidaan jättää omaan arvoonsa.
Voisin tässä käydä ummet ja ammet taas läpi, mutta kun lukutaito on leikki-ikäisen tasolla, niin parempi välttää turhaa nahistelua. Että tervetuloa uudelleen, kun osaat ottaa vastuun kirjoituksestasi.
Persut johtoon! Halveksin herkkiä poikia. Halveksin opiskelijoita. Todellinen mies on kirvesmies. Kirvesmies näyttää muille miehille miten kirvestä käsitellään, VITTU.