Usein unohdetaan, että käräjäoikeudet ovat ns. henkilöoikeuksia. Käräjäoikeuden tuomarit kuuntelevat todistaja ja sen pohjalta tekevät päätöksensä. Kyse on siis tuomarin mielipiteestä - ei niinkään laintulkinnasta. Varsinaiset todisteet ja laki tutkitaan tarvittaessa vasta hovissa ta kko:ssa.
Usien sanotaankin, että se joka parhaiten valehtelee voittaa käräjillä. Hovissa katsotaan sitten lakia.
Henkilökohtaisesti olen aika monta kertaa kuullut "mitä sillä on merkitystä" käräjäoikeuden tuomarilta pääkäsittelyssä kun viittaan lakiin asian käsittelyssä. Sinänsä outo kommentti "laintulkitsijalta" eli tuomarilta. Tällöin on parasta vaan odottaa päätöstä ja valittaa hoviin. Turhauttavinta on tulla pääkäsittelyyn, jossa tuomarilla on ollut ns. huono päivä. Tällöin pärstäkertoimella on suuri merkitys - hyvä, siisti asianomainen voittaa jutun paljon helpommin.
Usien sanotaankin, että se joka parhaiten valehtelee voittaa käräjillä. Hovissa katsotaan sitten lakia.
Henkilökohtaisesti olen aika monta kertaa kuullut "mitä sillä on merkitystä" käräjäoikeuden tuomarilta pääkäsittelyssä kun viittaan lakiin asian käsittelyssä. Sinänsä outo kommentti "laintulkitsijalta" eli tuomarilta. Tällöin on parasta vaan odottaa päätöstä ja valittaa hoviin. Turhauttavinta on tulla pääkäsittelyyn, jossa tuomarilla on ollut ns. huono päivä. Tällöin pärstäkertoimella on suuri merkitys - hyvä, siisti asianomainen voittaa jutun paljon helpommin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monesti päätökset tehdään syyttäjien esitysten pohjalta. Syyttäjähän on ns. paljonvartija ja on joutunut tutustumaan juttuun alusta lähtien. Hänellä on selkeä kuva ja hän on kuitenkin puolueeton henkilö.
Käräjäoikeudet jakavat sakkorangaistuksia pääsääntöisesti. Kannattaako niistä läheteä valittamaan: sakko putoaa vaikka puoleen, mutta oikeudenkäyntikulut ovat moninkertaiset.
Kun sakon maksaa pois on sovittanut velkansa yhteiskunnalle.
Näyttöhän se on mikä päätöksiin eniten vaikuttaa. Suullinen todistelu ei niinkään vakuuta jos ei ole mitään näyttöä. Yleensähän oikeuteen ei missään asiassa lähdettäisi jos osapuolet olisivat rehellisiä.
Risti-riitaisissa tilanteissa asian ratkaisuun vaikuttaa sitten se kuinka kukakin havaitaan pysyvän totuudessa. Jos joku havaitaan muuttavan tosiasioita omaa etua tavoitellakseen, menee häneltä uskottavuus ja onhan sillä vaikutusta. Rikosoikeudenkäynneissä on alettu menemään naurettavaan amerikkalaiseen tyyliin rikollisten puolelta, kaikkea saa tehdä kun ei jätä näyttöä. Vaikka itse tiedettäisiinkin syyllistyneen ryöstöön, murtoon tms niin se kiistetään ja valehdellaan minkä keretään.
Siviilioikeudenkäynneissä esim riita-asiat. Niissä toimitetaan usein lausuntoja ja tutkiimustuloksia ym asiasta riippuen ja ne painavat eniten. Suullinen kuuleminen sitten antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden selittää omaa näkökantaansa asioihin. Oikeudessa pelataan lakien mukaisesti, eikä siellä vaikuta jos tuntuu epäreilulta tms. Varmasti myös toisesta osapuolesta tuntuu epäreilulta ja siksi oikeuteen mennään.
Sellaiset jotka eivät ole rehellisiä edes itselleen lähtevät sitten katsomaan asiat läpi eri oikeusasteiden kautta ja niidenkin jälkeenkin vielä kokee että oma kantansa on väärin tuomittu. Siksi laki on olemassa, se takaa kaikille samat lähtökohdat. Se että ei ole tarkoituksella jotain tehnyt ei saa tehtyä tekemättömäksi. Se että tietää toimineensa epärehellisesti pitää vain ottaa vastaan ja kantaa vastuu.
Usein kun jostain asiasta on oikeuteen joutumassa, muodostaa toisen todellisuuden jota kertoo lähipiirilleen. Siihen on sitten pakko uskoa itsekkin ja pitää siitä kiinni vaikka kuinka häviäisi kaikki oikeusasteet. Sen jälkeen sitten syytetään joko syyttäjää rikosasiassa tai vastapuolta siviiliasiassa, jotta lähipiiri ei vain hoksaisi että no niin tuohan se sitten kuitenkin oli syyllinen....
Jos joutuu maksamaan 2000 vastapuolen oikeudenkäynnistä 200 euron sakon lisäksi kannattaa valittaa. Sama se on sitte se 4000, jos mahdollisuus kuitenkin voittaa.
Sitähän se on peliongelmaisinakin. Tonnitolkulla työnnetty rahaa pelikoneisiin ja aina vaan uskotaan että jonain päivänä saa kaikki häviämänsä pois. Valituksessa pitää menestyä jutun pääasian osalla. Eli jos saat hovioikeudessa sakkosi kumotuksi niin on mahdollisuus jo johonkin.
Pelkkien asianajokulujen poistamisen vuoksi tuhlaat vain lisää rahaa.
oot hän?
Riitaasioissa usein tulee yllätyksiä pääkäsittelyssä. Paikalle kutsuttu todistaja ilmoittaa henkilön olleen ulkomailla j näin ollen ei ole voinut olla allekirjoittamassa papereita ja allekirjoitus on väärä. Valetta kaikki. Tässä vaiheessa uutena todisteena voisi tuoda henkilön turvakamera nauhotteen mäkkäristä kun hän oli todistajan mukaan "ulkomailla". Mutta kun se olisi sitten uusi todiste ja ei voi käyttää!
Asianajajasi on onnistunut hämäämään sinua.
Käräjäoikeuden käsittely on jutun tärkein vaihe. Siellä tehtyjä virheitä on valitusasteissa usein mahdotonta enää korjata, jos asia on jo päästetty väärille urille. Siksi on erittäin tärkeää, että nimenomaan käräjäoikeusvaiheeseen panostetaan, eikä jätetä asiaa sen varaan, että kyllä se hovissa muuttuu.
Käräjätuomarit puhelevat useinkin mitä sattuu. Mutta se johtuu siitä, että valtio on vuosikymmenet säästänyt väärässä kohtaa, eli tuomioistuinjuristien palkkauksessa. Niinpä sinne on hakeutunut enimmäiseen se aines, joka ei parempiin hommiin pääse. Poikkeuksiakin onneksi on. Mutta todellinen ongelma on se, että fiksu käräjätuomari on poikkeusilmiö.
Puheet oikeusvaltiosta ovat myös siksi usein lähinnä surkuhupaisia. Kun valtio käyttää oikeusministeriön hallinnonalan menoihin alle puolitoista prosenttia koko budjetista, ei voi paljon edellyttää.
Oli se juttu mikä tahansa niin virhe on siinä että asianajaja ottaa jutun vain juttuna, selvittämättä asian kaikkia kantoja sen tarkemmin. Asianajan palkannut henkilö luottaa asianajajan silti hoitavan jutun oikein ja tosiasisoihin perustuen, näin se menee sen rehellisen osapuolen osalta. Se joka asian käräjäoikeuteen asti saattaa, usein tietäen syyllisyytensä, valehtelee uskottavasti asianajajalleen ja käsittely käräjäoikeudessa menee mahdottomaksi.
Sitten kun käräjäoikeuden istunto on alkanut ja havaitaan että enää ei todisteita voi nimetä, valheellisen osapuolen edelleen valehdellessa, on peli sen käsittelyn osalta menetetty. Hoviin valehteleva osapuoli voi mennä edelleen valehdellen, toivoen että juttu kantaa. Samalla tietäen että vastapuoli voi tehdä oman maalin, hakien vastavalituksessaan jotain muutosta käräjäoikeuden tuomioon, johon perusteita olisikin.
Hovissa on taas menestyttävä puolet, voittaakseen, joten valehteleva osapuoli on ennustettavissa voittajaksi. Jos vastavaituksessa ei puututa todellisiin käräjäoikeuden epäkohtiin, menee mahdollisuus niiden korjaamiseen ja riskinä on että epätärleät seikat, joihin valittaja on vedonnut menestyvät.
Kuinka siis teet. Vastavalitus aiheesta ja riskinä sen tuoman korotuksen vuoksi häviäminen asianajokulujen osalta vai tyytyminen käräjäoikeuden tuomioon ja suostumus siihen että asia otetaan hoviin vain valituksen osalta. Muuhun ei enää voi sitten kommentoida.
Syvältä koko systeemi, valheellinen osapuoli voittaa aina, joko enemmän tai vähemmän mutta voittaa.