Olen reilu 20v nainen, toimin hoitotyössä mutta vapaa-ajalla nautin luonnossa liikkumisesta(=metsässä, metsäpoluilla), en harrasta riiulla käymistä tms. mitä nykyihmiset tekevät jatkumoon melkeimpä.
Asustelen isossa rivarineliössä, isolla takapihalla varustettuna.
Kokemusta on pyreneittenkoirista, mutta haluaisin kokeilla jo jotain toista rotua, kun vanhemmillani ollut kautta aikoin pyreneittenkoiria.
Koiralta ''vaadin'':
-pitää liikkumisesta
-ei hirveän haukkuherkkä (tyyliin jos kolahtaa vaikka muki keittiössä, alkaa kamala haukkuminen).
-ei hirveän pitkä turkki (max. kerta harjaus päivässä ok - ei kuitenkaan monen tunninn jynssäys!)
-harrastuksena olen ajatellut tokoa(ainki peruskoulutuksen saada siellä!), ehkä jopa agilitya (vähän mietinnän alla).
-mielellään keskikokosesta aina isoon.
-ei liian varautunut vieraita kohtaa
-ei vahtikoirarotua(kaukkari, pyrre, pystiffi tms. isovahtikoira).
-tykkää touhuta omistajan/perheen parissa - ei ns. yksinäisyyteen vetäytyvä.
Asustelen isossa rivarineliössä, isolla takapihalla varustettuna.
Kokemusta on pyreneittenkoirista, mutta haluaisin kokeilla jo jotain toista rotua, kun vanhemmillani ollut kautta aikoin pyreneittenkoiria.
Koiralta ''vaadin'':
-pitää liikkumisesta
-ei hirveän haukkuherkkä (tyyliin jos kolahtaa vaikka muki keittiössä, alkaa kamala haukkuminen).
-ei hirveän pitkä turkki (max. kerta harjaus päivässä ok - ei kuitenkaan monen tunninn jynssäys!)
-harrastuksena olen ajatellut tokoa(ainki peruskoulutuksen saada siellä!), ehkä jopa agilitya (vähän mietinnän alla).
-mielellään keskikokosesta aina isoon.
-ei liian varautunut vieraita kohtaa
-ei vahtikoirarotua(kaukkari, pyrre, pystiffi tms. isovahtikoira).
-tykkää touhuta omistajan/perheen parissa - ei ns. yksinäisyyteen vetäytyvä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voisiko nahkacollie olla sopiva? Varmaan joku paimenkoira ainakin, ei tarvitse riistavietistä piitata luontoretkillä ;)
-saku
-riiseni
-valkkari
-kultsi
-flätti
-holsku
-collie, tosin tuo turkkihan täytyy harjata läpi silloin tällöin jossa voi kestää mutta sitä ei tarvitse useinkaan tehdä.. korvat, kainalot ja takapuoli karvat useammin mutta siinähän ei kauaa mene.
-tai sitten lk collie
-bokseri
-tanskandoggi
-irlis
-dobberi
-rotikka
Yms. onhan noita aika paljon jotka noihin "vaatimuksiin" täsmää :)
Ehdotuksissa on varautuneitakin rotuja mutta "sulaa" pienen tutustumisen jälkeen eli ei liian varautuneita ole. :) Mutta jos haluat vieraidenkin syliin hyppääviä niin noutajat ei luultavastikaan kovinkaan varautuneita ole joten siinä valloittava otus metsään mukaan :)
Ehkäpä irlanninsusikoira nyt ei olekaan ihan paras mahdollinen metsässä irtipidettävä..
Ehdottaisin vielä dalmista, jalostettu juoksemaan (hevosvanunujen vieressä mm.) :) Tai rhodesiankoira? Käytettiin leijonanmetsästyksessä ja jaksaa juosta kymmeniä kilometrejä. Riistaviettiä löytyy mutta kauas ei lähde, kuten esim. ajokit.
Mee teini nukkumaan jookotakookosta hei hei
Irlanninsusikoira pysyy aina ulkoiluttajansa jälkojen äärellä.
Enpä taida enää teini olla.. mistä sellasiat päättelit? Miksi nukkumaan pitäisi mennä? Ei väsytä. Tai no jos tulet iltasadun (tässä tapauksessa yösadun) lukemaan niin ehkäpä sitten.. ja vielä jos tarkistaisit onko sängyn alla ja komerossa mörköjä.
Doberman on hyvä just näissä. Lainaan:
"Koiralta ''vaadin'':
-pitää liikkumisesta
-ei hirveän haukkuherkkä (tyyliin jos kolahtaa vaikka muki keittiössä, alkaa kamala haukkuminen).
-ei hirveän pitkä turkki (max. kerta harjaus päivässä ok - ei kuitenkaan monen tunninn jynssäys!)
-harrastuksena olen ajatellut tokoa(ainki peruskoulutuksen saada siellä!), ehkä jopa agilitya (vähän mietinnän alla).
-mielellään keskikokosesta aina isoon.
-ei liian varautunut vieraita kohtaa
-ei vahtikoirarotua(kaukkari, pyrre, pystiffi tms. isovahtikoira).
-tykkää touhuta omistajan/perheen parissa - ei ns. yksinäisyyteen vetäytyvä. "
Ota hvä ihminen dobberi.
Sopii kriteereihisi. Terve rotu kokoisekseen, joten on liikunnallinen, eikä agilityrata tuota ongelmia luustolle.
Ja niistä ainakin springerit on helppoja ja aktiivisia, sekä ihmisrakkaita. Riistavietti on, mutta spanielille on tyypillistä pysyä metsässäkin omistajansa lähellä. Sanoisin, että meillä noin 30 metriä on matka, mitä pitää. Eikä aja mitään elukoita. Kotipihassa ja hihnalenkillä ei edes välitä linnuista, joka tosin on koulutettu meillä. Mutta sitten kun saa luvan hakuun, niin se on menoa, ja työnteko on todella tehokasta. Osaa kulkea luonnossa tosi taitavasti, ja mielestäni on omimmillaan juuri umpimetsässä. On taitava liikkeissään, ja hyvin innokas kaikkeen toimintaan, joten toko ja agility olisivat takuulla sille kuin nenä päähän. On ollut erittäin helppo kouluttaa, paimenkoirien jälkeen kun vertaan. Meillä ei ole tuhonnut mitään, joka myöskin on ollut itselleni aika iso yllätys. Sisällä on rauhallinen, mutta aina valmis mihin tahansa puuhaan.
Etuna on tosi helppo puhtaanapito, koska koira kyllä likaantuukin, tai ainakin meidän koiramme. Sillä on merkitystä jos viettää ulkoilmaelämää säässä kuin säässä:)
Miinuksena on jonkin verran allergiataipumusta ja muita terveysongelmia. Jonkin verran hiivaa ym esiintyy. Koko vaihtoehtojakin on, welshi on pienempi ja enkku isompi. Ja kuten kaikissa roduissa on yksilöiden väliset luonne-erot suuria. Meillä on sellainen rauhallisempi ja tasaisempi tyyppi. On ihan reippaasti menossa mihin vaan, eli ei pätkääkään arka, ja ihmisiä se rakastaa yli kaiken. Kyllä kai tuokin höseltäisi, jos ei alusta asti olisi opetettu rauhoittumaan :I
Mutta myöskin aiemmin mainitut paimenet ovat hyvä ratkaisu, ja rotukirjoa riittää kyllä. Esimerkiksi pitkäkarvainen collie ei ole kovin vaativa turkiltaan, mutta kuraa se tuo, siitä en lähde valehtelemaan. Mutta itse turkin hoito on aikaslailla helppoa, jos karva on kunnossa. Takut auki sormilla, jos niitä tulee, ja harjaus tarvittaessa tai kerran kuussa. Pesu tarvittaessa tai muutaman kerran vuodessa kunnolla. paimenkoirat taitavatkin olla ylipäätään suht helppohoitoisia turkiltaan.
spanielit,noutajat,paimenkoirista collie(lyhyt,ja pitkäkarvainen),bordercollie. Et sanonut ollenkaan millaista kokemusta itselläsi on koirista?sekin on hyvin tärkeä osa sitä rodun valintaan.Minä suosittelen sinua ottamaan yhteyttä kasvattajiin,jotka kasvattavat rotua josta olet kiinnostunut.Keskustelemaan heidän kanssa sinun elämäntilanteestasi,aktiivisuudestasi,kiinnostuksestasi kouluttaa koiraa jne.rehellisesti :) Sinulle oikean rodun löydät etsimällä,ja olemalla täysin rehellinen itse itsellesi omasta elämäntilanteesta, kyvystäsi sitoutua koiraan 15vuodeksi,koulutukseen,ruokintaan,hoitoon,sosiaalistamiseen,ja liikuntaan :D Oikean tyyppisen koiran kanssa ei sitten tarvitse,niin takuta :) Ja elämä on kaikinpuolin helppoa koiranomistajan elämää,mutta se tosiaan vaatii sitä perehtymistä ja sitoutumista.
Kyllä minun cockerspanielini lähtee nejijalkaisten luonnon eläinten perään, jo ne haistaessaan. Linnuista se ei piittaa, koska tietää, että ne pääsevät lentämällä helposti karkuun: poikkeuksena kanalinnut.
Minulla on PK Collie metsäkaverina ja ei tarvitse pelätä että koira lähtisi ajamaan jotain tai karkaisi pelästyksissään . Karva ei tosiaan ole työläs ...risut ja muut joutuu katsomaan turkista metsäreissun jälkeen mutta siihen ei montaa minuuttia mene ... :) Ollaan suunniteltu nyt karvakorvan kanssa vaellusta mutta taitaapi olla tämän tytön kunto siihen hommaan vielä liian heikko :D
PK collieta valittaessa vaan täytyy nähdä vaivaa ja tutkia niitä koirien sukuja ja terveystilastoja ! :) Itselläni on niukkakarvaisesta linjasta joten karvaa ei ole ihan järkyttävän paljon .
Eikös spanieleilla ole korvat aika arat tulehtumaan?
Ellei niitä pidetä puhtaina ja päästetä ilmaa kiertämään. Korvatulehdukset ovat spanieleilla siksi niin yleisiä, että niin monet ihmiset antavat koiriensa korvakäytävien tukkiutua liian tiiviillä karvoituksella, eivätkä putsaa koiransa korvia. On huolehdittava siitä, että turha karvoitus ei estä ilman kulkeutumista korvakäytäviin ja että korvakäytävät ptstvät puhtaina. Lisäksi monille koirille korvaoireita aiheuttaa vehnä-allergia (kuten minun koiralleni).
Allergiataipumusta on. Mutta niin on noutajilla ja collieillakin? Spanieleilla ehkä yleisempää. Springerit eivät ainakaan ole erityisen sairaita, jos vertaa moniin muihin yleisiin rotuihin. Tutustuppas sinne kennelliiton tietopankkiin. Eihän siellä tuollaisia tietoja ole, mutta esim. kuolemansyitäkin siellä on listattu. Niissä vaan pitää muistaa, että likikään kaikkia ei sinne ole ilmoitettu. Meillä ei ole kovin perehdyttykään muihin spanieleihin kuin springereihin, koska ne olivat ainoita, jotka mahtuivat meidän kriteereihimme (eli helpoimmat, mutta toimeliaat, sekä terveystilanne). Emme ole hankintaa katuneet, mutta nimenomaan koiran "helppous" on ollut iso yllätys. Vaikka meillä ei ole varsinaisesti mitään haastavampia rotuja ollut aiemminkaan. Mutta se koira vaan meille tuli pentuna, ja sitten asettui taloksi. Sisäsiisteys parissa viikossa, ei jyrsittyjä huonekaluja, uhmaa hiukan, mutta esimerkiksi hihnassa kulkeminen on sujunut alusta asti, asiaa, mitä collien kanssa on tahkottu viikon, niin tämän kanssa menee päivä.
Mutta tuo riistavietti, sitä on, ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota ihan pennusta asti. Eli, jos et halua koiran kiinnostuvan siitä, niin alat vaan opettamaan pois. Meillä on tehty niin, että on vaan opetettu, että omistaja antaa luvan tai ei anna. Mutta koira on kyllä elementissään uidessa, jäljestäessä, ja kyllä se jo pentuna tiesi, mihin se on luotu. Suurin osa noista kai on kuitenkin käsittääkseni ihan lemmikkeinä. Meillä harrastetaan vain koiran takia, eli ei olla intohimoisia metsästäjiä. Ja olemme liian laiskoja ja kiireisiä agilityilemään ja tokoilemaan, joten riistan kautta koira saa mielekästä toimintaa. Ja se on myöskin paras tapa palkita :)
http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira
Suosittelisin !
Onko berninpaimenkoira mulle mitenkään sopiva?
Ite ainki ihastuin viikonloppuna ko. rotuun kun sukulaisella on 1v narttu - semmonen ihana seurakoira, sylivauva! :)
Berni tuli heti mieleeni. Itselläni on sellainen. Sopisi "vaatimuksiin". Ihana mussukka.
Mutta berneillä on aika paljon erilaisia terveysongelmia myöskin. KoiraNetistä ei löytänyt rotua, mutta esimerkiksi luusto/nivelrikko-ongelmia on aika laajalti. Toki niiden syntyy voin vaikuttaa myöskin omalla toiminnallaan, eli ensimmäinen elinvuosi on tärkeä. Wikipedia antoi koiran keski-iäksi vain 7,5 vuotta, voiko se olla todella noin alhainen, sitä en tiedä. Jos näin on, niin rodun terveysongelmat eivät voi olla kovin pieniä. Pari yksilöä asuu tässä lähistöllmme, en tiedä onko rodunominaispiirre vai kasvatuksen tulosta, mutta noilla molemmilla on rähjäysongelmaa. Suomeksi siis, eivät tykkää toisista koirista, ja siksi omistajat joutuvat todella vahtimaan niitä, ettei kahakoita pääse syntymään.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=45 tuollaisessa tilastossa on kuolinsyitä, toki en tiedä, miten uskottava on, että paljonko noita syitä ilmoitellaan sinne jalostustietokantaan, mutta jotain osviittaa. Ja kaikkien kuolemansyiden yhteenlasku tuo keski-iäksi reilun kuusi vuotta ja 10 kuukautta. Eli, ei vaikuta kovin pitkäikäiseltä rodulta :)
Berninpaimenkoiralla on paljon terveysongelmia ja sen turkki on vaativahoitoinen. Itse omistin joskus 2 berniä ja tutuillanikin niitä on ollut, eikä mikään niistä ole elänyt kuin korkeintaan 9-vuotiaaksi. Melkein jokaisella oli lisäksi lonkkavikaa, joka näkyi niiden liikkeissä. Parilla oli epilepsiaa ja suurimmalla osalla sydänoireita.
Itsekin berniä ottaessani mietin noita terveysongelmia. Päätin silti ottaa bernin ja kasvattaa sen niin hyvin kuin mahdollista, etten ainakaan omilla toimillani aiheuttaisi sille terveysongelmia, esim. ylipainoa. Toistaiseksi koirani on ollut kaikinpuolin terve, aktiivinen ja kiltti.
Elikö..köö.. Bertsu ei kannattas ottaa?
Sakua en ota, koska perse menee liian matalalla jo - harva kennel kasvattaa enää suoraselkäistä! Yksityiseltä hieman riskimpi ottaa,ainki ite koen asian niin.
Valkkarista en kiinnostu ihan turki värin takia, en halua täysin valkoista koiraa!
Collie ei iske ulkonäölliseen yhtään.
Dobberi vois olla, miksei rotikka - kennelistä tosin pitäisi!
Appez taitaa olla aika harvinainen rotu vielä!
Laitoinki jo ekaan viestiin, että kokemusta pyreneittenkoirista kun joku sitä täällä kyseli!
http://www.kodintarpeisiin.fi/index.php?route=product/product&path=41&product_id=57
Muistathan, että itse teet päätöksen :) Varoittelin vaan terveystilanteesta, mutta en sano, ettei kannata ottaa. Varovainen kuitenkin kannattaa olla. Plussia ja miinuksia vaakakuppiin, mutta tuo keski-ikä bernillä on huolestuttavan matala kyllä.
En enää edes muista, mitä kaikkia rotuja aikaisemmin pohdiskelit, mutta ihan varmasti sinullekin se oikea rotu löytyy, usko pois. Kannattaa oikeasti lähteä listaamaan toiveita ja ehdottomia ei asioita. Jo pelkästään paimenkoirista löytyy vaikka millaisia rotuja, siihen päälle erilaisia terrierejä ja palveluskoiria, niin kyllä se sopiva löytyy.
Jos tuo rotu, mitä harvinaiseksi arvelit (en siis tiedä) tuntuu itsellesi oikealta, niin kannattaa ottaa tuontimahdollisuuskin huomioon. Ota yhteyttä suomalaiseen kasvattajaan, etenkin harvinaisempien rotujen kohdalla heiltä voit saada apua ihan mielellään prosessiin, koska tuoretta verta rotuun tarvitaan aina. Ei se siis ota, jos ei annakaan, mutta yleensä löytyy kasvattaja, jolla on jo suhteet ja verkostot sinne ulkomaillekin kunnossa :)
Tsemppiä etsintään.
kettuterrierit sopii riistavietti hallittavissa..itsellä ollut vapaana luontoretkillä ilman ongelmia ja ne havaitsevat hyvin jos joku mielenkiintoinen jälkikin..ainakin ite oon usein perspystyssä kahtomassa pää puskassa mitä se ressu ny löysi. ;)
jaksaa liikkua yhtä paljon kuin omistaja ja on aktiivinen touhuaja joka kiinnostuu kaikesta ja helppo kouluttaa hyvällä motivoinnilla..oikea duracellpupu.
muita hyviä koiria on paljon pienemmät yleensä vilkkaampia kuten vaikka mudi, isompia esim malinois etc..paimenkoirat pysyy vielä tiukemmin ja odottavat omistajansa käskytyksiä helpommin terrierit keksii myös omia ja on hauskoja seuralaisia..riippuu mistä tykkää kaikessa on puolensa..myös kerryt ja vehnikset voisi olla hyviä terreistä ja spanielit tietenkin kanakoirat etc.
Minulle tuli heti mieleen dalmis. Rakastaa juoksemista ja haluaa (yleensä) olla perheensä kanssa koko ajan