Rupesin seurustelemaan seikanluokan talvella todella ihanan pojan kanssa. Tiesin, että hän on "naistenmies" ja hänellä oli paljon vientiä ja että ei viihtynyt yhden kanssa kauan, koska ei halunnut sitoutua, halusi elää. Mutta rakastuin täysin ja niin hänkin. En koskaan pelännyt että hän olisi uskoton tai mitään ja meillä meni tosi hyvin, tajusin mitä rakkaus todellisuudessa oli, vaikka olin tosi nuori.
Pian rupesimme viettämään öitä toistemme luona joten periaatteessa asuimme yhdessä, välillä mun luona, välillä hänen. Riitojakin tuli, mikä kuuluu normaaliin parisuhteeseen mutta 2009 keväällä meille tuli todella iso riita, meni monta päivää pelkästään huutaessa ja riidellessä, kunnes tuli lauantai ilta ja tilanne ärtyi todella pahaksi, tavarat lensi ym. ja poikaystäväni lähti kavereidensa luokse, ryyppäsi koko yön. Hän laittoi seuraavana päivänä viestin " olen pahoilla, välitän silti paljon" ja menin illalla hänen luokseen, jossa yritimme sopia, turhaan. Sain vihjailevan viestin että missä tämä poika on ollut yötä ja hän myönsi itse että oli ollut todella kännissä ja mennyt sänkyyn toisen tytön kanssa, itse ei juuri mitään muista. No siitäkös uusi riita lähti, taas tavaroita viskellen, hän heitti lautasen seinään, minkä vieressä olin, sain haavoja, taisi poika itsekin pelästyä niin että taas lähti kävelemään. Suhteemme lopui siihen, olen aina sanonut että jos minua petetään en koskaan anna anteeksi. Olimme olleet yhdessä reilut 2 vuotta.
Näin poikaa koska meillä oli samoja kavereita ja kävin hoitamassa hänen pikkusiskoaan. Kun olimme erossa vietin yön toisen pojan kanssa mutta ei se tuntunut oikealta, rakastin exääni edelleen todella paljon. Tiesin myös häenlle olleen suhteita mutta kenenkään kanssa mikään ei toiminut, tunteet olivat hänelläkin viellä. neljän kuukauden kuluttua erosta, kun olin vahtimassa tämän pikkusiskoa, hän tuli kotiin ja istui mun kanssa katsomaan elokuvaa, kumpikaan ei voinut vastustaa kiusausta joten vietimme yön yhdessä. Seuraava päivänä palasin juttelemaan ja selvittämään asioita. Sovimme että yritetään ja katsotaan miten tässä käy, mutta vannoin etten todellakaa ikinä unohda mitä hän mulle teki ja anteeksi anto kestää todella kauan. Poikaystäväni oli todella pahoillaan ja jopa itki ettei halunnut satuttaa ja hänen luonteensa huomioon ottaen, tiesin että hän todella rakasti mua ja katui tekoaan.
Selvitimme kaiken ja kävimme yhdessä myös läpi mitä kumpikin oli touhunnut eron aikana, se helpotti sitä että pystyimme jatkamaan. Jätin kuitenkin kertomatta erään asia mikä selvisi vahingossa, oli suudellut poikaystäväni pikkuveljeä, josta syntyi taas uusi iso riita, mutta selvisimme.
Nyt kesänalussa poikaystävni pyysi kihloihin, mulle kihlautuminen merkitsee että se on lupaus avioliitosta eli jos menen kihloihin, päätän silloin että menen myös naimisiin ja sen ihmisen kanssa jaan lopun elämäni. Vastasin kaksi kertaa kieltävästi, pettäminen vaikutti edelleen, pelkäsin ja unohtaa en voi koskaan. Kolmannella kerralla suostuin, mutta tein hyvin selväksi että ennen alttarille menoa joudun viellä miettimään tuhat kertaa koska pettäminen vaikuttaa.
Nyt olemme olleet koko kesän kihloissa, olen todella onnellinen, niikuin hänkin ja elämme ihan normaalia elämää ja molemminpuolinen luottamus on kunnossa, eikä me enää sitä pettämistä vatvota.
Halusin kertoa tämän siksi, että tajusin mitä oikea rakkaus on, koska kaiken meidän kokeman jälkeen olemme edelleen yhdessä ja pystymme antamaan anteeksi, vaikka pitkällä tähtäimellä, mutta rakkaus voittaa kaiken, enkä tarkoita että hyväksyisin jos hän viellä pettäisi, kaikki olisi sen jälkeen ohi, lopullisesti, mutta nyt olen jakamassa hänen kanssaan koko elämäni. Hänen kaverinsa kylläkin vieläkin naljailee että porukan sitoutumiskaimmoisin ja "tulen pysymään ainakin 30 vuoteen asti sinkkuna" on nyt kihloissa, mutta sitä se rakkaus on kun oikea löytyy kohdalle. :)
Pian rupesimme viettämään öitä toistemme luona joten periaatteessa asuimme yhdessä, välillä mun luona, välillä hänen. Riitojakin tuli, mikä kuuluu normaaliin parisuhteeseen mutta 2009 keväällä meille tuli todella iso riita, meni monta päivää pelkästään huutaessa ja riidellessä, kunnes tuli lauantai ilta ja tilanne ärtyi todella pahaksi, tavarat lensi ym. ja poikaystäväni lähti kavereidensa luokse, ryyppäsi koko yön. Hän laittoi seuraavana päivänä viestin " olen pahoilla, välitän silti paljon" ja menin illalla hänen luokseen, jossa yritimme sopia, turhaan. Sain vihjailevan viestin että missä tämä poika on ollut yötä ja hän myönsi itse että oli ollut todella kännissä ja mennyt sänkyyn toisen tytön kanssa, itse ei juuri mitään muista. No siitäkös uusi riita lähti, taas tavaroita viskellen, hän heitti lautasen seinään, minkä vieressä olin, sain haavoja, taisi poika itsekin pelästyä niin että taas lähti kävelemään. Suhteemme lopui siihen, olen aina sanonut että jos minua petetään en koskaan anna anteeksi. Olimme olleet yhdessä reilut 2 vuotta.
Näin poikaa koska meillä oli samoja kavereita ja kävin hoitamassa hänen pikkusiskoaan. Kun olimme erossa vietin yön toisen pojan kanssa mutta ei se tuntunut oikealta, rakastin exääni edelleen todella paljon. Tiesin myös häenlle olleen suhteita mutta kenenkään kanssa mikään ei toiminut, tunteet olivat hänelläkin viellä. neljän kuukauden kuluttua erosta, kun olin vahtimassa tämän pikkusiskoa, hän tuli kotiin ja istui mun kanssa katsomaan elokuvaa, kumpikaan ei voinut vastustaa kiusausta joten vietimme yön yhdessä. Seuraava päivänä palasin juttelemaan ja selvittämään asioita. Sovimme että yritetään ja katsotaan miten tässä käy, mutta vannoin etten todellakaa ikinä unohda mitä hän mulle teki ja anteeksi anto kestää todella kauan. Poikaystäväni oli todella pahoillaan ja jopa itki ettei halunnut satuttaa ja hänen luonteensa huomioon ottaen, tiesin että hän todella rakasti mua ja katui tekoaan.
Selvitimme kaiken ja kävimme yhdessä myös läpi mitä kumpikin oli touhunnut eron aikana, se helpotti sitä että pystyimme jatkamaan. Jätin kuitenkin kertomatta erään asia mikä selvisi vahingossa, oli suudellut poikaystäväni pikkuveljeä, josta syntyi taas uusi iso riita, mutta selvisimme.
Nyt kesänalussa poikaystävni pyysi kihloihin, mulle kihlautuminen merkitsee että se on lupaus avioliitosta eli jos menen kihloihin, päätän silloin että menen myös naimisiin ja sen ihmisen kanssa jaan lopun elämäni. Vastasin kaksi kertaa kieltävästi, pettäminen vaikutti edelleen, pelkäsin ja unohtaa en voi koskaan. Kolmannella kerralla suostuin, mutta tein hyvin selväksi että ennen alttarille menoa joudun viellä miettimään tuhat kertaa koska pettäminen vaikuttaa.
Nyt olemme olleet koko kesän kihloissa, olen todella onnellinen, niikuin hänkin ja elämme ihan normaalia elämää ja molemminpuolinen luottamus on kunnossa, eikä me enää sitä pettämistä vatvota.
Halusin kertoa tämän siksi, että tajusin mitä oikea rakkaus on, koska kaiken meidän kokeman jälkeen olemme edelleen yhdessä ja pystymme antamaan anteeksi, vaikka pitkällä tähtäimellä, mutta rakkaus voittaa kaiken, enkä tarkoita että hyväksyisin jos hän viellä pettäisi, kaikki olisi sen jälkeen ohi, lopullisesti, mutta nyt olen jakamassa hänen kanssaan koko elämäni. Hänen kaverinsa kylläkin vieläkin naljailee että porukan sitoutumiskaimmoisin ja "tulen pysymään ainakin 30 vuoteen asti sinkkuna" on nyt kihloissa, mutta sitä se rakkaus on kun oikea löytyy kohdalle. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
cool story bro