Tälle palstalle kirjoittaminen on kuin huutaisi kaipaamansa ihmisen nimeä tuuleen. Minä voin huutaa Annea 1980-luvulta, Virpiä 1990-luvulta tai Anna-Liisaa ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Kaipuu on kova, mutta huuto ei tuota tulosta, koska tuulen pauhu peittää ihmisen äänen alleen. Niin tekee myös mediamyrsky. Tällä palstalla ei kukaan ole koskaan kohdannut entistä ihastuksensa kohdetta, ystäväänsä tai tyttöystäväänsä.
Tuuleen huutamisesta.
Mz
9388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suu tukkoon ;)
Mitä sinä Tomi halusit sanoa?
Ei nimimerkki ;)
Niin totta kuin se onkin .
F. Alberoni on kirjoittanut kirjan, jonka nimi on "Ystävyys". Siinä hän esittää teorian, jonka mukaan ystävyys ei aina ole elämän mittaista. On myös lyhytaikaisia ystävyyksiä, aitoja ja syviä, mutta lyhyitä. Minulle on käynyt juuri niin. Aina.
Ei ehkä entisiä, mut nykysiä on.
Minä kaipasin yhtä paavoo, vuosi lukua en muista, mutta oisko ollu 79 vuosi. Sitten vuonna 85 kaipasin yhtä veikkoo..
Sitten meni pitkä rupeama ennen kuin aloin taas kaipaamaan. Nykyisin yks oskari vaan olis mielessä ja hänkin häipyy ajan kanssa varsinkin kun täällä vain huutelen
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a118456/tassa ovat hollywoodin kuumat puumat katso kooste saalistajanaisista/
Ei mikään typykkä. Narttu. Ja kiivas.
Minä ainakin kaipaan nykyistä ihastukseni kohdetta. Ihastumisesta on aikaa kyllä niin kauan, että ihastus on vanhaa kamaa jo, mutt tunne on tämänhetkistä ja voisko sanoa, että kaipuu on varmasti tuhatkertaista siihen verrattuna mitä se oli niinä hetkinä kun tunne jyrähti tajuntaan missä se kyti ja lehahteli oman mielensä mukaan oikealle ja vasemmalle sydämen sopukoissa, mutta koskaan en laskenut sitä eteiseen, ettei se missään tapauksessa saisi tilannetta lähteä pakosalle ja laskea sisälle sydämeen mitään korvaavaa tunnetta tilanteessa joka on täysin riippumaton tunteen kohteesta. Olisihan väärin antaa kauniin tunteen kadota ilman, että sille olisi suonut mahdollisuutta puhjeta oikeaan kukkaansa odottamatta oikeaa aikaa.