Syyt yksinäisyyteeni

Syyt yksinäisyyteeni, the vicious sircle:
1. Pidin itseäni arvottomana ja huonompana kuin muut ->
2. Pelkäsin! (Kasvojeni menettämistä, typeryyksien laukomista, mitä muut ajattelevat minusta... jne.) ->
3. Kauhee yrittäminen päällä: "Mä EN SAA olla niin UJO", "Mun on PAKKO yrittää olla sosiaalinen" ->
4. Kauhee jännittäminen ja itsetarkkailu=stressi!
--->sössiskely kaikessa sosiaalisessa.

Emmä jaksa enää pingottaa, enkä yrittää olla muuta kuin olen. Eilen purin kiukkuni kaikkea ja itseäni kohtaan hajottamalla aika paljon omaisuuttani. Tänään päätin, että hei, mä en halua yhtään enempää kengänjälkiä naamalleni. Jos kerran voin valita, niin en enää makaa kenekään kynnysmattona. Huomenna aion opetella kunnioittamaan itseäni.

Ehkä elämä alkaa taas hengittää kun en purista sitä niin lujaa.
5390
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Sulla on kuitenkin hyvä tilanne se, että olet nainen. Kyllähän nainen saa olla ujo ja epävarma. Sulla varmaan on jo seurustelukumppani. Jos ei ole, pian on ja myös paljon uusia kavereita.

Mulla oli (ja on edelleen) tuota itsetarkkailua ihan häiriöksi asti. Sain kuitenkin aika mukavasti etäisyyttä tunteisiin nykyaikaisilla psyykenlääkkeillä. Esim. bentsoillahan itsetarkkailusta saa etäisyyttä mukavasti. Minulla on kuitenkin muita masennuslääkkeitä, jotka myös auttavat jonkin verran. Terapiassa olen ollut jo joitakin kuukausia, mutta liekö tuosta ollut vielä mitään apua.

"Onni on kuin perhonen - juuri kun olemme aikeissa tavoittaa sen, se livahtaa pois.
Mutta jos istumme hiljaa paikoillamme, se saattaa laskeutua päällemme"

-Nathaniel Hawthorne

Tuohon voit luottaa ainakin jos kaipaat seurustelukumppania. Tuo ei miesten kohdalla ole niin paikkansapitävä viisaus, mutta naiset voivat vain istahtaa ja odottaa että miehet alkavat lähestyä.

Äänestä
  • Ei sillä ole kyllä mitään merkitystä onko mies vai nainen, ihmisestä itsestään se on kiinni.

    Äänestä

  • Kyllä helpottaa kun myöntää itselleen, että kuinka hitosti sitä pelkääkään kaikkea! Ja sitten vaan pelkää ja tutisee ja kuvittelee mielessään mitä kaikkea hirvittävää voikaan tapahtua. Jossain vaiheessa omien ajatusten absurdiuteen havahtuu ja alkaa vaan naurattaa.

    Ei mulla ole ollut seurustelukumppania viiteen vuoteen... Heti kun kiinnostun jostain tyypistä, menen ihan lukkoon ja pakenen paikalta. Sellaisten kaveripoikien kanssa, jotka eivät minua poikaystävämielessä kiinnosta, pitävät minua kyllä ihan mukavana ja hauskana seurana. Mutta en todellakaan ole hauska taikka rento, jos pitäisi jutskailla jonkun "ihastuksen" kanssa... (toi sana ei jotenkin sovi mun ikäiseni sanavarastoon :) )

    Ei se ole ujolle naiselle sen helpompaa, uskoisin. Monet ihmiset ignooraavat minut täysin (mikä on välillä ihan okei) kun huomaavat ujouden ja epävarmuuden. Sitten on ne itsekin ujot tyypit, jotka eivät sitten uskalla kuitenkaan lähestyä :).

    Mihin mä voisin mennä istumaan hiljaa, niin että joku lähestyisi mua...? Ja ennen kaikkea, miten mun pitää istua niin että näytän EnOleSäälittäväMuttaLähestykääMinua- tyypiltä? ;)

    Äänestä

  • FairLady10 kirjoitti:

    Kyllä helpottaa kun myöntää itselleen, että kuinka hitosti sitä pelkääkään kaikkea! Ja sitten vaan pelkää ja tutisee ja kuvittelee mielessään mitä kaikkea hirvittävää voikaan tapahtua. Jossain vaiheessa omien ajatusten absurdiuteen havahtuu ja alkaa vaan naurattaa.

    Ei mulla ole ollut seurustelukumppania viiteen vuoteen... Heti kun kiinnostun jostain tyypistä, menen ihan lukkoon ja pakenen paikalta. Sellaisten kaveripoikien kanssa, jotka eivät minua poikaystävämielessä kiinnosta, pitävät minua kyllä ihan mukavana ja hauskana seurana. Mutta en todellakaan ole hauska taikka rento, jos pitäisi jutskailla jonkun "ihastuksen" kanssa... (toi sana ei jotenkin sovi mun ikäiseni sanavarastoon :) )

    Ei se ole ujolle naiselle sen helpompaa, uskoisin. Monet ihmiset ignooraavat minut täysin (mikä on välillä ihan okei) kun huomaavat ujouden ja epävarmuuden. Sitten on ne itsekin ujot tyypit, jotka eivät sitten uskalla kuitenkaan lähestyä :).

    Mihin mä voisin mennä istumaan hiljaa, niin että joku lähestyisi mua...? Ja ennen kaikkea, miten mun pitää istua niin että näytän EnOleSäälittäväMuttaLähestykääMinua- tyypiltä? ;)

    "Mihin mä voisin mennä istumaan hiljaa, niin että joku lähestyisi mua...? Ja ennen kaikkea, miten mun pitää istua niin että näytän EnOleSäälittäväMuttaLähestykääMinua- tyypiltä? ;) "

    No kapakassahan moni nainen tulee huomatuksi! Tule tänne jonnekin puistoon istumaan ja laita joku selvä tunnistusta helpottava jutska, esim. ruusu tai nimilappu niin minä voin tulla sitten jututtamaan :D. Aina helpottaa se, että tietää toisen olevan sinkku ja hakevan seuraa. Liian usein on saanut pettyä kun on huomannut ihastuneensa sellaiseen naiseen, johon joku toinenkin on mieltynyt ja osannut toimia tavalla, jota mieheltä edellytetään.

    Äänestä

nyt ärsyttää niin paljon. Todellakin olet luuseri ja hyvin tyhmä kaikenlisäksi. Totuus on että osa ihmisistä on ujoja. Se on hyväksyttävä ja se ON normaalia. Tyhmiä on ne jotka ei sitä hyväksy/ymmärrä ja vaativat teeskentelyä. Se se tyhmää on ja tulokset on nähtävissä nykypäivänä kouluissa, jossa kaikki teeskentelee sosiaalista kovanaamaa. Kaikki on onnettomia ja loppujenlopuksi yksin koska eivät voi keskustella mistään henkilökohtaisesta saati ongelmista ja niiden ratkaisuista kenenkään kanssa!!!!!!!!
Arvostakaa ihmiset itseänne sellaisina kuin olette. Jos joku idiootti ei ymmärrä muita kuin itseään, se vasta tyhmä ja tiedostamaton on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


FairLady01 kirjoitti:

Syyt yksinäisyyteeni, the vicious sircle:
1. Pidin itseäni arvottomana ja huonompana kuin muut ->
2. Pelkäsin! (Kasvojeni menettämistä, typeryyksien laukomista, mitä muut ajattelevat minusta... jne.) ->
3. Kauhee yrittäminen päällä: "Mä EN SAA olla niin UJO", "Mun on PAKKO yrittää olla sosiaalinen" ->
4. Kauhee jännittäminen ja itsetarkkailu=stressi!
--->sössiskely kaikessa sosiaalisessa.

Emmä jaksa enää pingottaa, enkä yrittää olla muuta kuin olen. Eilen purin kiukkuni kaikkea ja itseäni kohtaan hajottamalla aika paljon omaisuuttani. Tänään päätin, että hei, mä en halua yhtään enempää kengänjälkiä naamalleni. Jos kerran voin valita, niin en enää makaa kenekään kynnysmattona. Huomenna aion opetella kunnioittamaan itseäni.

Ehkä elämä alkaa taas hengittää kun en purista sitä niin lujaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu