Ohjailukyvyttömäksi Suomenlahdella 22.8.2010
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/purjevene_merihadassa-kopteri_poimi_loukkaantuneen/
Peräsinvaurio Kaskisten edustalla 31.7.2010
http://www.intermin.fi/rvl/bulletin.nsf/HeadlinesPublicFin/C7291B09F4194650C2257771005506D5
Varmaankaan kaikki vauriot eivät ylitä uutiskynnystä. Tuli vaan mieleen ARC:n perustajan, tunnetun purjehtijan Jimmy Cornellin esitelmä Hgin Venemessuilla toista vuotta sitten. Hän totesi peräsinvaurioiden olleen kaikkein tavallisin syy veneiden menettämiseen Atlantin ylityksissä. Maston menetys ei ollut yhtä vaarallinen kuin peräsimen menetys. Jimmy Cornell piti nykyisiä suojattomia lapioperäsimiä kaikkein vaurioherkimpinä. Olisikohan Jimmyn käsitys taaskin ainakin osasyy lehtiuutisissa kerrotuissa merihätätapauksissa? Hajoaako peräsin liian helposti, kun se ei ole kölin tai skegin suojassa?
Tietääkö kukaan mitä sunnuntain haverissa oli sattunut peräsimelle? Mikä oli tämä HTR:sta palaava vene?
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/purjevene_merihadassa-kopteri_poimi_loukkaantuneen/
Peräsinvaurio Kaskisten edustalla 31.7.2010
http://www.intermin.fi/rvl/bulletin.nsf/HeadlinesPublicFin/C7291B09F4194650C2257771005506D5
Varmaankaan kaikki vauriot eivät ylitä uutiskynnystä. Tuli vaan mieleen ARC:n perustajan, tunnetun purjehtijan Jimmy Cornellin esitelmä Hgin Venemessuilla toista vuotta sitten. Hän totesi peräsinvaurioiden olleen kaikkein tavallisin syy veneiden menettämiseen Atlantin ylityksissä. Maston menetys ei ollut yhtä vaarallinen kuin peräsimen menetys. Jimmy Cornell piti nykyisiä suojattomia lapioperäsimiä kaikkein vaurioherkimpinä. Olisikohan Jimmyn käsitys taaskin ainakin osasyy lehtiuutisissa kerrotuissa merihätätapauksissa? Hajoaako peräsin liian helposti, kun se ei ole kölin tai skegin suojassa?
Tietääkö kukaan mitä sunnuntain haverissa oli sattunut peräsimelle? Mikä oli tämä HTR:sta palaava vene?
Vastaukset 68
Vanhimmat
olla Finngulf 36.
Finngulfko taas? Siltä vahvasti näyttää. Eiköhän ole parasta, että unohdetaan koko tapahtuma.
Ensinnäkin, onko FG:lle sattunut peräsinvaurioita enemmän kuin muille venemerkeille?
Toiseksi, ei todellakaan kannata "unohtaa koko tapahtumaa"! Miten olet itse varautunut veneesi hätäohjaukseen?
Pelkkä peräsinakseliin kiinnitettävä varapinna ei auta, jos olet katkaissut tai menettänyt peräsimesi. Erilaiset spinnupuomiin kiinniteyt turkkilevyt tms järjestelmät tuskin toimivat, jos on tuulta ja aallokkoa kuten eilen Suomenlahdella oli. Paras ratkaisu hätäohjausjärjestelmäksi taitaa olla erillinen "SOS-peräsin" tai tuuliperäsin, jossa on ohjailulapa. Sellaisia varusteita tuskin hankkii kukaan muu kuin pitkille valtamerireissuille lähtijä.
Jokaisen varmaankin kannattaa talvitelakoinnin aikana tutkia paitsi peräsinakseli ja -helat ja, että peräsinlapa on ehjä ja ettei lavan sisällä ole vettä.
Suomenlahdella oli 22.8 Länsituuli joka vaihteli 12 - 16m/sek ja aallokko sen mukainen. ( merkitsevä aallonkorkeus 2,8m ( klo 14.00 )). Aallonkorkeutta lisäsi laivojen peräaallot jotka muun aallokon ohella aiheuttivat isoja jopa yli 5m yltäviä yksittäisiä aaltoja. Meripelastajien toiminta oli kiitettävää ja jälleen huomattiin kuinka ammattilaiset hoitavat työnsä. Lentoaluksen ( helikopteri ) päällikön taito ja pintapelastajan rohkeus sekä osaaminen on Suomessa mailman huippua. On erittäin vaarallista laskeutua aallokossa heiluvaan purjeveneeseen koska siellä on maston vaijerit ( vantit ) edessä. Peräsin vauriot ovat hyvin yleisiä purjeveneissä ja aiheuttavat usein vaaratilanteita. MUTTA purjeveneille sattuu vahinkoja vuosittain noin 350kpl koko maassa ja moottoriveneille noin 11200kpl. Joten siitä voi päätellä kumpi on turvallisempaa. Kuolemaan johtaneita tapaturmia purjeveneillä keskimäärin ( 2000 - 2009 ) 1 kpl usein syynä sairaskohtaus. Moottoriveneillä vastaava luku on 31kpl. Rekisteröityjä purjeveneitä on Suomessa n. 30 000 ja moottoriveneitä noin 120000 .
Suomessa on myös 250-300 000 rekisteröimätöntä moottorivenettä (ja ihan laillisesti rekisteröimättömiä). Ne pitää laskea mukaan tuohon vertailuun. Ja rekisteröityjä purjeveneitä ei ole "n. 30 000" vaan n. 10 000.
Mistä tempaisit tuon "31 kuolemaanjohtavaa tapaturmaa moottoriveneillä"? Vuodessako? Edelleen, mistä tempaisit väitteen, että moottoriveneille tapahtuisi vuodessa 11200 vahinkoa vuosittain? Esimerkiksi meripelastustilastot eivät tue tätä näkemystä, todellisuudessa hälytystapahtumien kokonaismäärä on tuhannen seutuvilla vuosittain.
Lukemasi ovat kautta linjan niin epäilyttävän näköisiä, että luotettavan lähteen esittäminen olisi vähimmäisvaatimus.
Ottamatta kantaa vastakkainasetteluun purkkarit/moottoriveneet, niin kyllä purkkareita ainakin löytyy tuo yli 30t kappaletta. Moottoriveneitä sitten varmaan suhteessa vielä enemmän esitettyihin lukuihin verrattuna. Turha siitä on provosoitua, jos fakta on se, että moottoriveneily on vaarallisempaa kuin purjehtiminen. Ilman mitään kiihkoa kaikki ymmärtävät sen, että 30-40s vauhdilla törmäys on aina vaarallisempi, kuin 5-7s vauhdilla.
Omistan sekä purkkarin, että moottoriveneen ja voin sanoa jo vakuutusmaksujen perusteella, että korvattavia vahinkoja sattuu moottoriveneille paljon enemmän suhteessa venemäärään. Syynä lieneee se, että moottoriveneellä pieni pohjakosketus hiljaisella vauhdilla rikkoo vähintään potkurin, mutta purkkarille ei käy mitään..
Pelkästään spl:n purjevenerekisteristä löytyy purjeveneitä yli 10t (siis ei yksityyppejä) .
Lisäksi on kaikki yksityyppiveneet (H. Hai, 6, 8, D, F jne). Sen lisäksi löytyy valtava kasa purjeveneitä, joita ei ole SPL:n rekisterissä. Lisäksi on valtavasti kevytveneitä, joita ei ole missään kirjoissa.
Maistraatin rekisterissä on noin 30 000 purjevenettä ja vähintään toinen mokoma löytyy sellaisia purkkareita, joita ei tarvitse rekisteröidä. (Moottoriveneitäkin on paljon rekisterivelvoitteen ulkopuolelta).
Mutta kyllä siis matkailuun tarkoitettuja purkkareita on Suomessa yli 30 000, mutta mitä pirun väliä sillä on?
Hauskaa loppukesää kaikille veneilijöille!
Peräsinvaurioille on monta syytä. Voisi ajatella, että vettymisestä johtuva pakkasvaurio on niistä yksi. Alla on hyvä linkki tästä aiheesta. Toinen syy on epäilemättä peräsimen mekaaninen vaurioituminen. Se voi sattua aika pienestäkin kolhusta, koska lapioperäsin on aika suojaton. Itselläni on ollut ns. matalakölinen versio, jossa syväys oli vain 1.6 m kun normaalisti ko eväköliveneessä se oli 2.0 m. Matalan kölin haitta oli se, että köli ei suojannut peräsintä; peräsin oli lähes yhtä syvällä kuin köli. Peräsin halkesi, kun rantautuessa kolautin kiville. Onneksi peräsin ei hajonnut kokonaan!
Vahvin peräsinratkaisu oli vanhassa folkkarissani. Sillä sattui erilaisia kolhuja, mutta ne aiheuttivat vain naarmuja myrkkyväriin.
http://www.fe83.org/wiki/index.php/Peräsimen_korjaus
Lehtitietojen mukaan maistraatin rekisterissä on hieman yli 10 000 purjevenettä. Jos olet erimieltä, kerropa, mistä olet "tietosi" saanut?
MKL teetti viime vuosikymmenen alkupuolella (valmistu 2005) ison selvityksen suomalaisesta veneilystä. Siinä arvioitiin, että purjeveneiden KOKONAISMÄÄRÄ olisi n. 30 000 ja siinä ovat silloin mukana kaikki optarit sun muut kevytveneet. "Matkailuun tarkoitettujen" kokoluokkaa ei taatusti maassa ole juuri kymmentätuhatta enempää.
SPL:n rekisteri ei todellisuudessa paljasta määristä juuri mitään, koska siellä pidetään "kuolleita sieluja", ts. numero pysyy varattuna sille veneelle, jolle se on joskus annettu, ellei sinne toimiteta varmaa tietoa, että vene on tuhoutunut tai myyty ulkomaille.
Ja kyllä, asialla on väliä silloin, kun esitetään vääriä numerotietoja ja väitetään niiden pohjalta sitten jotain. Totuus on, että faktat eivät tue väitettäsi moottoriveneilyn vaarallisuudesta.
Voisin kuvitella, että moottoriveneille sattuu kuolemaan johtaneita törmäysvaurioita monin verroin enemmän kuin purjeveneille, koska moottoriveneiden vauhti on suurempi. Tilastoja voi aina tulkita eri tavoilla. En ihan näe syytä siihen, että Suomenlahden ylityksessä sattunut peräsinvahinko vahinkojiipistä aiheutunut henkilövamma liittyisi moottori- ja purjeveneiden vertailuun. Eiköhän ilman tilastojakin ole selviö, että moottoriveneissä sattuu vähemmän vahinkojiippejä? Siinä suhteessa jopa soutuvenekin on turvallisempi kuin purkkari. Soutuveneiden määrä on moninkertainen purkkarien määrään verrattuna: siis isopurjeen puomin aiheuttamien kallovammojen esiintyminen on soutuveneissä harvinaista(=mahdotonta) ja soutuvene on siinä suhteessa ehdottomasti turvallisempi.
Miksi ei laiteta linkkiä, kun erilaisia tilastoja esitetään ja niillä yritetään todistella milloin mitäkin?
Peräsin akseleineenhan voi olla ihan kunnossa tuossa onnettomuusveneessä, johon viittaa se, että saadun tiedon mukaan hätäohjaus saatiin kuntoon ja vene omin voimin saatettuna satamaan.
Minulla katkesi 6 vuotta sitten ruoriohjauksen vaijeri, jolloin ohjaus ei tietenkään toimi. Veneen (FG 391) vakio varapinna on noin 30 senttinen tynkä, jolla ei aallokossa tietenkään venettä pysty mitenkään ohjaamaan. Samalla lomareissulla oli vielä autopilottikin hajonnut, joten ainoa keino oli pyytää hinausapua, joka saapuikin Ruotsin kuninkaallisen merivartioston muodossa nopeasti, olisiko puolisen tuntia kulunut avunpyynnöstä. Mielenkiintoista oli se, että merivartioston veneessä kukaan ei osannut englantia eikä siinä ollut myöskään hinausköyttä, vaikka kyseessä oli kohtuullisen iso alus ja miehistöäkin näkyi kannella heiluvan kymmenkunta. Hinaus suoritettiinkin sitten merivartioveneen yhteen sidotuin kiinnitysköysin.
Ohjausvaijeri oli katkennut ruoritolpan olevan taittoplokin kohdalta. Paikka on peräkajuutassa kattopanelin alla, eikä koskaan aikaisemmin tullut mieleen tarkistaa vaijereita sieltä. Tapahtuman jälkeen olen tarkistanut vaijerit koko matkaltaan joka kevät ja mukana on varavaijerit. Varapinna on nykyisin myös parempi kuin ennen.
Tuli asiaivirhe tekstissäni. Maistraatin rekisterissä ei ole 30t purkkaria. Jos luit tekstini kunnolla, ymmärsit varmaan, että yritin vain välttää tätä moottori- / purjevene vastakkain asettelua.
Tosin tuo mainitsemasi artikkeli (jos puhumme samasta artikkelista) maistraatin rekisteröidyistä purjeveneistä (hieman yli 10t purkkaria) kertoo myös, että vielä 2010 alussa on valtava määrä rekisteröintivelvoitteen alla olevia veneitä, joita ei ole rekisteröity, (siis moottori ja purjeveneitä).
Purjeveneiden määrää on todella vaikea arvioida, mutta kyllä SPL:n rekisteri aika hyvä. Vaikka sieltä puuttuu osa veneistä, eivät ne veneet minnekkään ole kadonneet. Väitän että vuoden 70 alusta (noin 200-250 rekisteröityä purkkaria) tähän päivään asti, niin suurin osa purkkareista on vielä olemassa, vaikka niitä ei näy rekisterissä. Toki jokunen on myyty ulkomaille ja joillekin on sattunut totaali haveri. Useasti tulee purkkari vastaan, jolla on SPL:n tunnukset, vaikka sitä ei löydy rekisteristä.
Jos lukuun otetaa mukaan kevytveneet, niin esim. pelkästään optimistijollia on suomessa rekisteröity yli 10t ja rekisteröimättömiäkin melkoinen määrä (itse tehtyjä mökkiveneitä). Näistä kaikista toki vanhimmat ovat hävinneet saunan lämmikkeinä. Myöskään pelkästään kilpakäytössä olevia veneitä ei tarvitse maistraattiin rekisteröidä.
Silti väitän edelleenkin, että vakuutusmaksujen perusteella moottoriveneille sattuu paljon enemmän korvattavia vahinkoja, kuin purjeveneille. Itselläni on purjeveneellä n.1,5 kertaa kalliimpi vakuutussmaksu, kuin moottoriveneellä, vaikka purkkarini vakuutusarvo on yli 5 x suurempi.
Mutta mitä sitä ihmettelemään. Vaikka en ole vakuutusyhtiötä vaivannut kummankaan veneen kanssa, niin ymmärrän kyllä, että moottoriveneellä saan suuremman vahingon aikaiseksi, kuin purkkarilla. Mutta mitä sitten? Miksi tästä pitää kiistellä. Veneillään kaikki sulassa sovussa ja autetaan toinen toisiamme jos tarvetta tulee. Kyllä merelle mahtuu kaikenlaisia veneitä, menköön kukin parhaaksi katsomallaan tyylillä.
sillä kuten jo huomasimme, et lukea osaa. Tilasto keskustelu on jossain muulla palstalla. Tässä ketjussa keskustellaan peräsimistä ja niiden kestävyydestä. Ei rekisteröinti tilastoista. Kun opit sisäistämään lukemasi tekstin, voit alkaa sitten pikku hiljaa harjoittelemaan vastaamista tekstiin. Mutta aina kun poikkeat aiheesta josta keskustellaan, niin pidä vuoden, pari tauko
Juuri tällaisilla kommenteilla saadaan aina asioita eteenpäin, mainiota, jatka toki valitsemallasi tiellä.
Keskusteluihin syntyy tavan takaa sivujuonteita. Ei siinä ole mitään periaattellista pahaa, eikä ainakaan kannata sen takia palkokasveihin seota.
Kehoittaisin sinua katsomaan itseäsi aivan rauhassa peiliin ja hokemaan: tilastokeskustelu on yhdyssana, rekisteröintilasto on yhdyssana; kuuluu kirjoittaa et osaa lukea, ei et lukea osaa. Näin sinunkin tekstisi voivat jonain päivänä olla ymmärrettäviä. Kärsivällisyyttä
Mielestäni SPL:n tilastoissa on virhe juuri toiseen suuntaan: Minunkaan veneeni ei ole ollut siellä listoilla kuin kerran viiteen vuoteen. SPL:n listoilla kun on vain katsastetut veneet...
Mottoriveneen vaarallisuudesta: Joitakin viikkoja siten kuoli mies ja koira Porkkalassa, kun vennen polttoaine loppui!!! Tällaista ei tapahdu purjeveneelle, koska niissä on vaihtoehtoinen käyttövoima.
HTR kilpailuun osallistui vajaat 200 purjevenettä, joista suuri osa palasi sunnuntaina. Jos yhtämonta moottorivenettä olisi tullut sunnuntaina saman legin niin uskon että SAR olisi ehnyt useamman keikan veneitä auttamaan.
JP
mitähän koitat selittää sinä, sillä selityksesi ei selviä Erkille, saati muille, mutta ehken sven sen ymmärtää, jos ymmärrät mitä sinulle koitit sinä selvittää, vai oliko se sinun selvitys sinulle vai tuolle joka sinulle selvitti eron rekisteröintitilastosta ja peräsin vauriosta. Ja kun kesklusteluun tulee kaltaisesi sivujuonne selittäjä, niin alkuperäinen asia katoaa sontaa.
Selvisikö vai selvisitkö ?
Jos selviäisit ensin itse ja mahdollisesti sen jälkeen palaisit näille sivustoille viestenesi - mieluummin kuitenkaan et
Onnistuit ahtamaan lyhyeen tekstiisi ainakin 13 selkeää kielioppivirhettä puhumattakaan sitten muusta kieliasun kehnoudesta. Näihin keskusteluihin pitäisi saada jotenkin sellainen filtteri, että vain ne voivat osallistua, joilla on vähintään magna cum laude äidinkielen arvosanana ylioppilastutkinnosta. Ilman yo-tutkintoa oleville tietysti täysi porttikielto, heillä ei ole riittävää sivistystä ja älyä mihinkään keskusteluun!
Varsinaisesta valituksesi aiheesta sen verran, että nettikeskustelujen kuten oikeastaan kaikkien keskustelujen luonteeseen kuuluu rönsyily. Jos se häiritsee, pysy poissa palstalta! Niin helppoa se on.
Oletko ollut koskaan hinauksessa? Jos et voi ohjata vene menee puolelta toiselle ja vaarana on hinaustouvin katkemainen jos on korkea aallokko. Esim troolarit kuljettaa apuvenettään yleensä kylkikiinnityksessä, jolloin ei tarvita myöskään kuskia apuveneeseen. Voidaan yös pitää kovempaa vauhtia yllä.
Sen verran satun tietämään mainitusta onnettomuudesta, että peräsin ei rikkoutunut eikä vaijerit katkenneet....
yht'äkkiä vene ei totellut ohjausta - ja tietysti kova keli ja kivikko lähellä - pinna (22 - jalkainen pikkuvene) vaan heilui hervottomana. Perämoottori oli 'moottorikaivoon' asennettu, joten sen avulla voi ohjata vasta kun vapautettiin ja käsin käänneltiin moottoria...Syynä oli jonkun ruosteisen ruuvin katkeaminen pinnan ja peräsimen väliltä.....mutta siis että jotain vastaavaa tapahtuu 'paremmissa piireissä', ajatella! Meidän onni oli perämoottori, päästin sentään ennen pitkään liikkeelle. (selvittiin tosiaan uudella ruuvilla, luulin jossain vaiheessa että koko peräsin oli pudonnut).
Minullakin on kokemusta äkillisestä ruorimekanismin pettämisestä. Sekin tietysti sattui, kun olosuhteet olivat huonot: yöllä sateessa ja tuulessa satamaa lähestyessä. Piti ottaa purjeet alas ja jäädä keikkumaan aaltoihin. Varapinna ei auttanut, koska peräsin oli jumittunut. Lopulta syy selvisi. Oli löystyneitä pultteja ja kvadrantti hypännyt paikoiltaan. Muutama vuosi myöhemmin sattui niin, että ohjaukseen tuli "klappia". Vika oli vaijerin löystyminen.
Näistä harmeista oppi ainakin sen, että ruorimekanismiin voi tulla yllättäviä vikoja. Niiden estämiseski koko ohjauslaitteisto pitää tarkastaa ja huoltaa kerran vuodessa, pitkillä reissuilla useamminkin.
Pitäisi tsekata myös, ettei ole korroosiota. Olen kuullut veneestä, jonka paksu alumiininen peräsinakseli katkesi korroosion takia ja peräsin putosi.
Pinnaohjatuissa pääsee vähemmillä huolilla, mutta pitää niissäkin tarkastaa akselin kiinnitykset ja tietysti se, ettei peräsilapa ole vettynyt.
Miten usein tsekkaatte oman veneenne ohjauksen? Ei koskaan? Kerran kymmenessä vuodessa? Vuosittain?
Tarkistus rasvaus. Kerran kun epäilin klappia/oli ihme tuntuma katsoin keskellä kautta, tosin mitään varsinaista häikkä ei löytynyt... (luulosairautta?)
Edellisessä veneessäni oli tankovälitteinen ohjaus ja sen ostaessani ohjauksessa melkein neljännes ratin kierrosta klappia. Peräsimeen ei oltu asennettu veistämöllä rajoittimia, joten toppareina toimi ohjausvaihteen pronssinen hammaspyörä, joka oli kulunut akselinsa kiilaliitoksesta väljäksi. Leikkasin kiilauraan välysmitasta sopivan paksuiset shimmilevyt ja onnistuin saamaan välyksen pois. Mutta klappi ei poistunut läheskään kokonaan, koska jouduin toteamaan että itse peräsin liikkui akselinsa suhteen. Rakennuskonevuokraamon ultraäänitutkalla selvitin lattojen lukumäärän ja sijainnin ja avasin peräsimen vain lattojen liitoskohdista, koska peräsin muuten oli täysin kunnossa. Kaikki neljä lattaa olivat irti peräsinakselista ja peräsin pysyi kiinni vain murtuneiden hitsien rosojen avulla. Jos peräsimessä ei olisi ollut skegiä edessä, se olisi pudonnut pois itsestään jossain vaiheessa.
Vaikka peräsinlapa voi irrota akselistaan vaikka pinnaohjatussakin veneessä, pidän vaijerivälitteistä ohjausta erittäin luotettava verrattuna tankovälitteisseen ja joka tapauksessa mahdolliset viat on kenen tahansa helppo korjata merelläkin veneessä kaiken järjen mukaan mukana olevilla työkaluilla ja tarvikkeilla.
Nykyisessä veneessä olen tarkastanut ohjausvälityksen kolmen vuoden aikana kerran ja todennut että se on toteutettu niin ettei vaijeri voi hypätä paikaltaan missään kohdassa, taittopyörät ovat riittävän isot ja krittiset liitoskohdat ovat näkyvissä kaiken aikaa istuinlaatikossa ja ohajuspylvään pleksiluukkujen alla.
Vaijeriko parempi miksi?
purkkarissa mukana kannella. Spinnupuomiin saa kohtuuhelposti köytettyä/ruuvattua/teipattua esim. punkkien alla olevan punkan vanerikanne, turkkilevyn tms. Varaperäsin kiinnitetään takastaakiin, kaidetolppaan tms. köyttämällä. Jos ei veneestä muuta löydy puomiin voi kiinnittää vaikka ämpärin . Säkkipimeässä, myrskyssä tai muuten onnettomissa olosuhteissa hommassa on tietysti lisähaastetta, mutta niin on etenemisessä ilman peräsintäkin. Koneella eteneminen ilman mitään peränpitolaitetta johtaa useimmiten veneen kulkemiseen jonkinsäteistä ympyrää, potkuri kun kääntää veneen keulaa pyörimissuunnsta riippuen. Joissakin veneissä ohjailu ilman pesäsintä johonkin suuntaan saattaa onnistua välttävästi keula- ja isonpurjeen trimmaamisella. Hyviin veneilytaitoihin kuuluu erilaisiin ongelmatilanteisiin varautuminen vaikkei tällaisen tietysti toivoisikaan eteen tulevan. Tämän vuoksi ainakin omasta veneestäni löytyvät myös mm. pelastusliivit, hätäraketit, sammuttimet, puukartiot, voimapihdit (takilavauriossa mereen menneen maston vanttien katkaisua varten) jne.
http://www.sailnet.com/forums/gear-maintenance-articles/19809-emergency-steering.html
http://www.worldcruising.com/content/S633301403351990000/Managing_Emergencies_Rudder_Failure_wcm25.pdf
http://www.hydrovane.com/Introduction.html
http://www.selfsteer.com/products/sos/index.php
Kannattaa lukea, mutta kannattaa myös kokeilla käytännössä, miten oman veneen varaohjaus toimii. Usein taitaa olla niin, että teoria on eri asia kuin käytäntö. Moni lienee lukenut/kuullut miten ARC:ssa on käynyt peräsinvaurioisille veneille. Muutamissa oli yritetty kaikkia mahdollisia virityksiä spinnupuomilla ja ämpärien hinaamisilla ym, muttaa lopulta oli ollut pakko hylätä vene Atlantille, kun hätäohjaus ei sittenkään toiminut. Paras ratkaisu varmaankin on erillinen peräsin kuten tuuliperäsimen ohjauslapa on.
Täällä asintuntijat antaa hyviä neuvoja, mitä titää tehdä kun tulee peräsinvaurio (spinnupuomi ja turkkilevyt
he he.) Minulta on on oikesti itseltä peräsin pudonnut (askeli poikki) ja voin sanoa, että mitään ei ole tehtävissä omi avuin.Silä hetkellä kun peräsin katoaa, vene pyörii kun hyrrä ympyrää, kunnes purjeet saadaan alas. Venettä ei myöskään pysty hinaamaan millään vehkeellä (kilpakumppani yritti ja merivartijat)
Ainoa konsti on kylkikiinnitys johonkin isoon alukseen, eikä se kovassa merenkäynnissä onnistu sekään.Iso ajoankkuri (jonka hommasin) on mahdollisesti (en ole oneksi joutunut käyttämään)
jonkinlainen apuväline, mutta aina kun lähdetään kovaan keliin(johon Minä ainakin nykyään ainoastaan joudun) on vain toivottava että peräsin pysyy mukana,ja varauduttava jättämään vene, jos näin ei ole.
Minun tapauksessani tuuli kyllä reippaasti, mutta ei oltu keskellä suomenlahtea, vaan saariston suojassa, eikä aallokkoa juuri ollut. Silti vene ei pitänyt suuntaansa sekuntiakaan vaika mitä sinne perään (myös spinnupuomia kun olin lukenut joskus aiemmin sen kaltaisia neuvoja) tarjosi.
PS. purjeiden säätämistä en ehtinyt kokeilla, kun ne meni paskaksi heti kolmen ensimmäisen rundin jälkeen
Pelkkää tuuria oli se ettei kukaan saanut puomia pähänsä ja lentänyt mereen.
Miten sait purjeesi paskaksi. Trolli.
Pitkäkölistä voisi hinata ilman peräsintä mutta siinä peräsin kestäisikin.
miksi peräsimen puuttuminen estäisi hinauksen?
Kannattaa pitää mielessä myös se, että suoraan peräsinakseliin (kvadranttiin) kiinnitetyllä autopilotilla pystyy vielä ohjailemaan, vaikka ohjainvaijerit menisivätkin poikki. Virtaa riittää, kun kone on käynnissä. Tämäkään asia ei ole kaikille veneenomistajille selvillä.
Ilman peräsintä hinattava vene singahtelee aivan holtittomasti laidasta toiseen. Vain kylkihinaus pitää hinattavan kontrollissa. Samalla tavalla käyttäytyvät hinauksessa yhtä hyvin isot kuin pienet veneet optarista alkaen. Soudettavissa jollissa on köliä koko veneen mitalla, niihin ei kannata vedota.
kyllä se vain estää. perä edellä voisi yrittää hinata hiljaisella vauhdilla, mutta aallokko estää tämänkin.
vieläkin, miten se estää? Mitä väliä sillä on, että heittelee?
hyvä että itsellä on tankovälitteinen Jefa eikä ole täten vaieririskiä, löytyy myös Simrad autopilotti joka ei käännä ruoria vaan itse tankovälitystä, nythän vaikutta että tästä saa yhdenlaiset kriteerit veneen ostoon. Toinen on se ettei osta yli 10v vanhoja veneitä ellei peräsintä ole uusittu.
Jokainen pystyy kuvittelemaan tilanten, kun vene slöraa 9 solmua. Purjeet on skuutattu löysälle, pinnasa enemmän tai vähemmän painetta.Miehistö istuu kuka missäkin ( joku voi seistäkin). Sitten mitään varoitusta antamatta vene pyörähtää lähes siltä paikalta salamannopeasti ympäri. Kukaan ei ehdi tekemään mitään. Ison puomi hakkaa valtavalla voimalla edestakaisin,purjeita ei saa alas,jollei joku mene repimään mastolta (mutta sinne ei pääse), Jos veneessä ei ole puominkannatinta, ja dirkki löysällä, kun aletaan otamaan purjetta alas tulee selvää jälkeä.Minulla se on aina mielessä, ja kaikenlaisia suojautumiskeinoja olen miettinyt, vaikka onkin epätodennäköistä, että tämä "lottovoitto" useamman kerran kohdalle sattuu, varsinkin kun en uskalla enää kovaan keliin lähteä.
Lienet kohtalaisen vähäisellä ymmärryksellä varustettu, anteeksi kommentti. Hinausta ei estä mikään, mutta perille vain ei koskaan päästä paikkojen hajottua ja köyden ennen sitä katkettua pariin kertaan.
Kerroit miettineesi "kaikenlaisia suojautumiskeinoja", kun puomi heiluu ja "hakkaa valtavalla voimalla" ja purje pitäis saada alas. Kerron sulle omani: vedä ison skuutti tiukalle (ja kiristä preventeri jos se on valmiina). Mene kannelle vasta sitten. Isopurje tulee kyllä alas, vaikka skuutti on tiukalla.
Se varmasti on totta, että ruorimekanismin pettäessä tulee aluksi yllättävän kurja tilanne. Sen olen minäkin itse kokenut! Eri tyyppisten veneiden käyttäytymisessä on tietysti eroja. Lienee selvä, että peräsimen menetys eväkölisessä ja skegittömässä veneessä johtaa pahaan suuntavakavuuden katoamiseen. Uskoisin, että täälläkin jo kerrottu spinnupuomi-turkkilevy-peräsin toimii jotenkuten jos veneen oma peräsin tai skegi on yhä auttamassa suuntavakavuuden ylläpitämisessä. Vaikea uskoa, että se toimisin kovinkaan hyvin tositilanteessa jos eväkölisen lapioperäsin on pudonnut kokonaan pois. Kotona tietsikaruudun edessä kuviteltu tilanne on aivan eri kuin merellä 9kn slööratessa sattuva äkkivahinko, niinkuin kerrot. Siitä olen täysin samaa mieltä.
Kyllähän sitä tietenkin pitäis skuuttia kiristää ym, jos joku olis tekemässä. Todennäköisesti miehistö kuitenkin roikkuu mantokeissa, makaa sisällä pöydän alla tai ui. Vene ilman peräsintä on todella kuin hyrrä, sen pyörimisvauhtia ei voi verrata veneeseen, jossa peräsin on tallella (olkoon missä asennossa tahansa) Uskokaa pois peräsimen menetäminen avomerellä kovassa tuulessa ja korkeassa aallokossa
on katastrofi.
Käsityksesi poikkeaa omista kokemuksistani. En pidä vaijerivälitteistä mitenkään epävarmempana kuin tankosysteemiä, olen saanut kokemusta molemmista. Kumpikin ohjausjärjestelmä kannattaa huoltaa säännöllisesti (tsekata liitokset, helat ja voidella nivelet tai puslat).
Kun kymmenkunta vuotta sitten hankin n. 30 vuotta vanhan veneen pitkiä valtameriretkiä varten, varmuuden vuoksi sen peräsinlapa irroitettiin akselin ja lavan tarkastamiseksi. Mitään korjattavaa ei löytynyt eikä alkuperäinen lapa ollut vettynyt. Ohjaus on toiminut moitteettomasti edelleenkin ja vene on 40-vuotias. Kerropa, mihin tuo sinun 10 vuoden rajasi perustuu. Miksi peräsin pitäisi uusia jonkun tietyn aikarajan jälkeen? Tiedät ehkä, että aivan uusissakin nykyveneissä on raportoitu erilaisia peräsinongelmia kuten jumittumisia, ohjauksen klappia, jopa rajoittimien puuttumista tai virheellisiä laakereita.
Jos ohjauksen varmatoimisuus on valintakriteeri veneen ostossa, kannattaa katsella pinnaohjauksella varustettuja malleja: se mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon!
kansainvälisessä kirjallisuudessa ainoa toimiva improvisoitu varaohjausjärjestelmä on seuraavanlainen:
1) spinnupuomi sidotaan _poikittain_ veneen peräkaiteeseen kannentasolle kiinni
2) pitkän köyden perässä vedetään jotain improvisoitua roinaa kuten autonrengasta, purjepussia tms ajoankkurina
3) poikittain sidotun spinnupuomin päihin vedetyillä säätököysillä siirretään ajoankkurin vetopistettä veneen keskilnjaan nähden
näillä eväillä on meno onnistunut monilla pitkiäkin matkoja ilman peräsintä.
http://www.worldcruising.com/content/S633301403351990000/Managing_Emergencies_Rudder_Failure_wcm25.pdf
Onko itselläsi kokemusta peräsimen menetyksestä, vai annoitko ohjeita ihan vaan lukemasi perusteella?
no onko lukemalla opittu tieto jotenkin huonompitasoista kuin itse kokemalla hankittu tieto? Tämähän on vanha filosofinen kysymys taustoja voit hakea vaikkapa tästä linkistä http://en.wikipedia.org/wiki/Knowledge
Kalliiksi tulee veneilyssä kantapään kautta oppiminen.Tiedossa on, että jotkut kyllä selviävät hienostikin tilanteista joihin fiksummat eivät koskaan joudukkaan. Veneessäni on skegi ja luja peräsin, mutta jos jotain hässäkkää tulisi yrittäisin aivan varmasti kaikkia tietämiäni konsteja veneen ohjaamiseksi enkä jäisi merelle pyörimään ympyrää ja soittelemaan paikalle apuvoimia .
Esitit uudelleen omana kommenttinasi sellaista asiaa, josta oli juuri aikaisemmin pantu asiallinen linkki jokaisen luettavaksi. Siitä huomautin ja annoin uudelleen ko linkin. Lukemalla opittua asiaa siteeratessasi sinunkin olisi hyvä ilmoittaa lähde. Tämäkin on vanha käytäntö - jopa filosofisissa kirjoituksissa.
Toistettakoon vieläkin, että spinnupuomiviritykset tai erilaisten jarrujen hinaukset eivät ole toimineet kaikissa venetyypeissä peräsimen menetyksen jälkeen. Siksi olisi ollut arvokasta, että olisit heti paljastanut kommenttisi olleen pelkästään vanhan, luetun asian toistoa.
Oma kokemukseni hätäohjauksesta perustuu Hydrovane-tuuliperäsimen käyttöön. Siinä tuuliperäsinmallissa on peräsinlapa, jota voi ohjata paitsi tuulilavalla (tai pienellä pinnapilotilla) myös käsin kääntelemällä. Jouduin käyttämään tätä hätäohjausta tositilanteessa, kun ruorimekanismin kvadrantti yllättäen jumittui 18m/s tuulessa. Veneessä oli skegillinen peräsin ja se oli suuntavakaa. Muita hätäohjauksia en ole kokeillut ellei sellaiseksi katsota varapinnan koekäyttöä. Huomasin, ettei veneen alkuperäinen, peräsimen akseliin kiinnitettävä pinna mahtunutkaan kääntymään, koska se osui pedestaaliin ja sivupenkkiin. Varapinna jouduttiin modifioimaan tositilanteita varten. Kokeile sinäkin oman veneesi varapinna!
et oivaltanut että en ollut aikaisemmin lukenut lisäämääsi linkkiäsi, tässä ketjussa ei mainittu improvisoidun, spinaakkeripuomin avulla keskilinjalta poikkeutettavissa olevan ajoankkurin käyttöä ohjailuun. Kirjoitettua tietoa samasta aiheesta on kyllä muuallakin kuin lisäämässäsi linkissä, myös tuoreempaa ja laajemmalla otoksella hankittua kuin yhden journalistin kokeilun varassa olevaa, enkä näin koe että kommentti ollut vanhan toista. Kokeileppa vaikka Sailing Anarchyn foorumeita tai erilaisten eurooppalaisten venelehtien arkistoja.
Oma kokemuksesi on varmasti itsellesi arvokasta, mutta kuuluu kuitenkin "situated knowledge" kategoriaan (vrt Wikipedia linkki aikaisemmin), eikä se välttämättä ole sovellettavissa ja yleistettävissä muille, varsinkaan jos veneessä ei ole Hydrovane tuuliperäsintä. Vähän sama kuin sanoisi että autossani on airbag, ajoin kolarin mutta selvisin hengissä vaikka turvavyö ei ollut kiinnitetty - joten: oman kokemukseni mukaan turvavyötä ei tarvita. Jos joku väittää että turvavyö tarvitaan pelkän luetun tiedon perusteella, väittäjän väitteet voidaan ohittaa oman, empiirisen kokemuksen puutteessa.
"Kokeile sinäkin oman veneesi varapinna! "
Jeps, esim. FG391:n mukana tuleva varapinna on 25cm mittainen jossa momentti nyt ei oikein riitä mihinkään... Kunnon varapinnan (tai siis sen tarvittavan jatkopalan) tulisi olla ruoriohjatussa ehkä n. 1m pituinen ja sopivasti yläkulmaan taivutettu jotta pedestaali- tai penkkiosumaa ei tule.
Peräsimen hajoaminen aina katastrofi, tapahtuu se sitten avomerellä tai rannan tuntumassa. Seuraukset voivat olla todella järkyttäviä , minkä osoittaa jo v. 2002 Gotland Runtin tragedia. Hirvein tilanne on varmaan heti peräsimen hajottua. Purjeveneen purjeissa on aina "vääntöä" johonkin suuntaan, joka "vääntö" oikaistaan peräsimellä. Peräsimen totaalisesti hajottua vastaanpaneva voima häviää ja vene kääntyy kunnes purjeiden voiman tasapainotila saavutetaan. Kyseinen liike on epälooginen ja yllättävä, liikkeen nopeus ja rajuus on verrannollinen purjeisiin vaikuttaviin voimiin. Ja tällöin voi puomi tulla päähän, miehistö pudota, riki hajota ja ties mitä. Vene päätyy kuitenkin lopulta purjeiden aiheuttamien voimien tasapainotilaan ja kääntyminen päättyy, ellei uudet voimat vaikuta purjeisiin- tyyliin vene kääntyy yli vastaisen ja vanhaan leehen skuutattu keulapurje alkaa pakata ja kääntää venettä edelleen pois tuulesta. En kuitenkaan usko, että vene miksikään hyräksi muodostuu. Mikäli alun tragedista on selvitty hengissä ja vene yhtenä kappaleena tärkeintä lienee saada purjeet alas. Itse pudottaisin ensin keulapurjeen ja sitten ison. Iso kun kääntää venettä vastaiseen ja näin jarruttaa kääntymisliikettä ja auttaa keulan pitämisessä vastatuulessa. . Ja siten ajoankkuri tai ämpäri pitkän köyden päässä veteen, tai jotain vastaavaa, jolla keulan saapidetyä vastatuulessa. Minkä jälken avomerellä lienee aikaa miettiä mitä tehdään seuraavaksi. Itse hälyttäisin apua ja tulisin kylkikiinnityksessä lähimpään rantaan.
Mikäli peräsin hajoaisi kovassa kelissä spinnuajossa, seuraukset voisivat olla todella trastiset. Vene kaatuisi jommalle kummalle kyljelle. Vaarallisin tilann kuitenkin syntynee , mikäli peräsin hajoaisi rannan tuntumassa. Tällöin ei välttämättä olisi aikaa tehdä yhtään mitään ennekuin vene osuisi johonkin. Tällöin ei voisi kuin toivoa, että kukaan ei loukkaannu ja vene osuisi johonkin halpaan. Mieluummin tyhjä aallonmurtaja kuin ison Swanin kylki.
Olen nähnyt lähietäisyydeltä kun peräsinakseli katkeaa 10-11 m/s spinnuajossa. Harvempi taitaa ajaa spinnulla kovemmassa kelissä, joten kaipa tuota voi pitää "kovana kelinä". Eipä tuo näyttänyt kovinkaan "trastiselta". Hieman ihmettelin, että broachasipa helposti ja rajusti ja sitten ihmettelin lisää kun purjeet otettiin ongelmitta alas. Peräsin siis hävisi kokonaan ja ko. venetyypissä on lapioperäsin ilman skegia.
Peräsimiä hajoaa useampia kesässä, mutta enpä muista kuulleeni mistään vakavammasta onnettomuudesta niihin liittyen.
Oot sen verran junnui, ettet ollut mukana vuoden 2002 Gotland Runtissa. Voin kertoa, että vakava oli onnettomuus, kun suomalainen purjehtija hukkui peräsimen hajoamisen seurauksena Gotska Sandön jälkeen. Ja miten niin peräsimiä hajoaa useampia kesän aikana? Minä en ole kuullut, että lapoja olisi tuhoutunut/pudonnut/irronnut. Kerro lähemmin tämän kesän tapaukset, kiinnostavaa. (Oletko ylipäätään koskaan ollut Runtissa, reissu taitaisi olla Tempolle kovin haastava)
Muistan kyllä tuon GR tapauksen, mutta oliko siinä peräsinvaurio syy vai seuraus?
Kyllä peräsimiä hajoaa. Seurakaverilta lähti peräsimestä kuoret kokonaan pois 2008 Suursaaressa (tuokin oli kovahkossa spinnuajossa), se uponnut Sirena 36 menetti peräsimen, yksi vene upposi Birsskärin rantaan peräsimen takia ja sitten se aiemmin kertomani. Nämä kaikki taisivat olla 2007-2009. Tältä vuodelta en ole kuullut vielä yhtään tapausta. Aiemmilta vuosilta varmasti olen kuullut enemmän kuin tapaus/vuosi ja varmassti niitä tapahtuu paljon enemmän.
on vakiona 4 kertaa FG:n varaohjauspinnaa pidempi, tukeva rosteriputkipinna. Sitä myös mahtuu kääntämään riittävästi.
GRn tragedian syynä oli peräsimen hajoaminen. Keli oli lounaasta 12m/s, turmavene oli tulossa spinnulla ja ohittanut juuri Gotska Sändön. Vene teki kiinalaisen peräsinlavan hajottua. Peräsimen koko tuulen puolen poski irtosi. Kiinalaisen myötä kajuutasta juuri noussut veneen kippari sai puomista, menetti tajuntansa ja putosi laidan yli. Kippari ja miehistö olivat kokeneita avomeripurjehtijoita, joten tilanne oli peräsimen hajoamiseen asti hallinnassa
Kisasin monta kertaa heitä vastaan 90-luvulla. Mun muistikuva on, ettei ainakaan ollut varmuutta oliko peräsimen hajoaminen syy vai seuraus. Kiinalainen syntyy tuollaisessa spinnuttelussa ehjälläkin peräsimellä aika helposti.
voi olla näinkin. olin vastaanottamassa heitä heidän saapuessaan aamutuimaan sandhamiin ja silloin heidän käsityksensa oli, että tilanne oli seurausta peräsimen hajoamisesta
vene oli Inferno 31 mutta peräsin ei ollut alkuperäinen. Se oli omatekele, joka oli asennettu sinne jälkeenpäin. Näin laiturihuhut Sandhamnissa kertoivat heti tapaturmann jälkeen.
Täällä Suomessa pakkanen rikkoo vettyneet peräsimet. Vauriot syntyvät salakavalasti sisältäpäin ja isovahinko tulee kuormitettaessa. Peräsinvaurioiden korjauksissa kannattaa vaatia myös peräsimen kunnollinen kuivaaminen vakuumilla, tms.
Ongelmia on korjaamojen ja vakuutusyhtiön suhtautumisessa asiaan. Tunnen tapauksen jossa Kokkolalainen merkkikorjaamo korjasi peräsimen karilleajovauriot, mutta jätti kuivaamatta. Lopputulos oli että peräsin halkesi korjausta seuraavana talvena. Asiaa kysyttäessä kertoivat kaikkien peräsimien olevan vettyneitä. Ohjeistivat poraamaan omatoimisesti reikiä peräsimeen ja lupasivat halutessa spaklata halkeamat???
Muistaakseni jokin aika sitten oli Vene-Lehdessä kirjoitus purjeveneen peräsimen korjauksesta. Siinä kerrottiin aika seikkaparäisesti miten vauriot syntyvät peräsimeen ja miten se korjataan. Oliskohan juttu ollut vuosi pari sitten.
48 vuoden purjehduskokemus pinnaohjatusta (7kpl) ja ratti vaijeri kvadratti-ohjatusta (3kpl) veneestä on tuottanut tappiotilastoksi: peräsinlapojen tai peräsinakselin ongelmia 0 kpl, Märkiä peräsimiä=0. Baltic 33 pinna hajosi liimauksestaan 40kts tuulessa tuuliperäsimen tempoessa enemmän kuin ihminen jaksaisi. Oli väärin rakennettu ja olisi ollut vältettävissä. Matka jatkui Puola - Hanko käsiohjauksella pinna teipattuna ja naruilla vahvistettuna. Kaikki vaijeriohjaukset ovat pettäneen ja aina samasta syystä jopa 3 v veneen valmistamisen jälkeen (Dufour 385). Ohjausvaijerit ovat päistään käännetyt mutkalle ja lukittu puristamalla ruuvikiristetyllä lelulla ilman kunnollista vaijeripäätettä. Tällainen kiinnitys ohjauspylvään ketjuun tai kvadranttiin ei ole luotettava ja pitäisi kieltää. Äkillinenn löystyminen on vienyt vaijerin sijoiltaan. Kun on tarvetta kiristellä klappia pois ohjauksesta niin on syytä epäillä vaijerin päätteiden luistavan. Eihän ole todennäköistä, että 7-8mm vaijeri venyisi. Eli vuosittaisen tarkistuksen, rasvauksen ja kiristelyn yhteydessä kannattaa tarkistaa olisiko syytä vaihtaa päätteeksi Norseman tai Blue wave. Ja hajoavat peräsinlavat tai katkeavat akselit ovat merkkejä sunnittelu- tai hoitovirheistä eikä mikään luonnonlaki.
Hyvä kommentti. Tuli mieleen, että on sellainenkin ratkaisu jossa norseman on ohjausvaijerin päässä varmistamassa niiden mutterikiristeisten tehtävää, etteivät luistele.
Vai märkiä peräsimiä 0. Kevään koittaessa voit käydä mittailemassa telakoilla kosteusmittarilla purjeveneiden peräsimiä ja huomaat että on tosi vaikeaa löytää kuivaa peräsintä. Noin 90 % peräsimistä on sisällä enemmän tai vähemmän vettä. Sisälle vesi pääsee useinmiten akselin juuresta. Suunnitteluvirhe ja on lähes kaikissa veneissä. Se miten kauan kestää ennenkuin peräsin hajoaa onkin eri juttu. Voi kestää kymmeniä vuosia varsinkin jos veneellä purjehditaan vain kotivesilla mukavisssa purjehdustuulissa. Koville peräsin joutuu kovalla myötäisellä isossa aallokossa. Esim Arc:ssä aina lukuisia peräsinvaurioita.
Miten luotettava on kosteusmittaus pinnasta vai oletko käyttänyt muuta menetelmää? Kylppärini kaakeloinnin kosteusmittaajat eivät olleet kovin yksimielisiä luotettavuudesta. Jos 90%:ssa peräsimissä on "sisällä vettä" ( ei siis sitä kosteutta, jonka imeytymistä muoviin ei voi välttää) niin eikö jäätyminen hoida asian, ettei tarvitse vuosikymmeniä odotella? Vanhempi veneeni on vuodelta -89 ja taidan keväällä porata oireettomaan peräsimeen uteliaisuuttani reiän ja tarkistaa asian.
Tramex ainakin on luotettava mittari. Niitä on ainakin joillain katsastusmiehillä ja varmasti kaikilla tarkastajilla. Toisaalta 89 valmistetussa veneessä on varmasti vettynyt peräsin, jonka talvihalkeamista en jäisi itse odottelemaan. Itsellä kokemusta asiasta vuodelta 2006, silloin 87 valmistetun veneen peräsimen kuivaamisesta. Tuon ajan veneissä on peräsimen täytteenä vaahtomuovia, joka imee vedet sisäänsä kuin sieni. Netistä löytyy ainakin FE83 -porukoiden sivuilta korjaustarina, muistaakseni. Ei ole kovin hankala juttu.
riittävän luotettava märkyyden havaitsemiseen. Mitattaessa täytyy vain huomioida peräsimen teräsrakenteet peräsimen sisässä. Niiden kohdalla mittari ei anna oikeaa tulosta vaan näyttää märkää.
Mittarin lukemia kannattaa verrata esim. venen rungon antamiin lukemiin.
Märkyys sinällään ei heikennä peräsintä vaan jäätymisen aiheuttama laajeneminen. Uretaanitäytteen takia vielä melko märätkin peräsimet kestävät halkeamatta, täyte joustaa ja näin ehkäisee halkeamisen.
Reikä syksyllä peräsimen pohjaan estää tehokkaasti halkeilun, kun liiat vedet pääsevät pois.
Oltiin tuolla Norlandialla juuri palaamassa Tallinnasta tuolloin ja ruokasalista nähtiin tapaus. Vene tosiaan oli täysin tuuliajolla ja laiva yritti suojata pinta-pelastajia liiankin innokkaasti, sillä vene meinasi jopa törmätä laivan vasempaan kylkeen. Liekö jopa törmännytkin, en nähnyt; Niin lähelle se purkkari lopulta tuli. Muuten pelastus sujui varsin mallikkaasti ja Meripelastuseuran Jenny Wihuri hinaili haveristin lopulta takaisin Suomeen.
ketju paasaa peräsinvauriosta. Oliko se peräsinvaurio? Purkkari on tuuliajolla, jos purjeet rikki ja moottori ei toimi.