Yksi vai kaksi kotia?

Tehkää molemmista kodeista oikea koti oli sitten vuoroviikko tai viikonloppu systeemi. Meillä kummassakin päässä lapsilla omat huoneet, omat tavarat ja omat vaatteetkin niin ei tarvitse repussa kuljetella. Kummassakin päässä uusioperhe,mutta lapset ovat samanarvoisia niin minulle kuin lasten isän uudelle emännällekkin. Yhdessä pyöritetään arkea.Katkeruus ja viha on luovutettava pois ja puhallettava yhteen hiileen. näin lapset eivät kärsi tappeluista eivätkä joudu valitsemaan puoliaan. Lasten parhaaksi eletään, ei itsellemme. Meillä lapset ovat vain viikonloppuisin isällään, mutta hyväksi olen nähnyt monen kohdalla myös vuoroviikot. Meillä se ei onnistu ex-miehen työn takia. HUono homma, että joku on kokenut itsensä ulkopuoliseksi, kannattaisi puhua asiasta ammattiauttajalle. Näitäkin perheitä on, mutta jos nyt lastaan ajattelee niin tekee mahdollisemman kivuttomaksi erot ja uuden kumppanin tapaamisen ( vasta sitten kun suhde on oikeasti vakaalla pohjalla, eikä jokaista ukkoa roudaa kotiin). Kaikki erot eivät ole huonoja eroja!!!

se asuu se sinun ex-miehesikin eli siinä on lastesi toinen koti.
Vähävaraisellakin etä-vanhemmalla on yleensä jonkinlainen koti, tuskin veneen alla lapsiaan tapaa.
Mökki ja koti? Minä en tarvitse mökkiä koska kotini on maalla,
joten ei sitä mökkiäkään aina ymmärrä...oli rahaa tai ei.

Mökitön yhä kirjoitti:

se asuu se sinun ex-miehesikin eli siinä on lastesi toinen koti.
Vähävaraisellakin etä-vanhemmalla on yleensä jonkinlainen koti, tuskin veneen alla lapsiaan tapaa.
Mökki ja koti? Minä en tarvitse mökkiä koska kotini on maalla,
joten ei sitä mökkiäkään aina ymmärrä...oli rahaa tai ei.

Lue lisää

ei lasten. Siellä ei ole lapsille yhtään mitään , ei edes ruokaa jos sinne menisivät. Lapsillamme on yksi koti, niinkuin usealla suomalaisella lapsella. Harvat kahta asuvat. Mullakaan ei olekoskaan ollut kuin yksi koti kerrallaan. Tänne lapset tulevat koulusta, tänne tulee heidän posti, ja täällä he nukkuvat joka yö. En ole koskaan siivonnut kuin yhden kodin. Olemme ehkä köyhiä, kun emme omista monia asuntoja.

Yksikoti yksi perhe kirjoitti:

ei lasten. Siellä ei ole lapsille yhtään mitään , ei edes ruokaa jos sinne menisivät. Lapsillamme on yksi koti, niinkuin usealla suomalaisella lapsella. Harvat kahta asuvat. Mullakaan ei olekoskaan ollut kuin yksi koti kerrallaan. Tänne lapset tulevat koulusta, tänne tulee heidän posti, ja täällä he nukkuvat joka yö. En ole koskaan siivonnut kuin yhden kodin. Olemme ehkä köyhiä, kun emme omista monia asuntoja.

Lue lisää

olet tyypillinen itserakas äiti. Kyllä se ISÄNKIN KOTI on lastan koti.

Eura kirjoitti:

olet tyypillinen itserakas äiti. Kyllä se ISÄNKIN KOTI on lastan koti.

ole kuin yksi koti. Minä en siivoo kuin yhtä kotia, ja lapsenkin postit tulee tänne. Emme me asu kuin yhdessä kodissa.

saman m'äärää paskaa tuotat, olit sitten yhdessä tai useemmassa huushollissa

miten mökki ja varallisuus liittyy siihen,jos yhteis huoltajuus ja 2 kotia,kumpikin vanhenpi varmaankin siivoo omam kotinsa,minä ainakin omani????

meillä vain yksi kirjoitti:

ole kuin yksi koti. Minä en siivoo kuin yhtä kotia, ja lapsenkin postit tulee tänne. Emme me asu kuin yhdessä kodissa.

Kyllä kaikki minun kolme lastani sanovat, että heillä on kaksi kotia, toinen luonani ja toinen isänsä. Miksi minä siis väittäisin muuta.

eroäiti kirjoitti:

Kyllä kaikki minun kolme lastani sanovat, että heillä on kaksi kotia, toinen luonani ja toinen isänsä. Miksi minä siis väittäisin muuta.

Lapsella on juttelussa ja ilmaisuissa se minkä vanhemmat sanoo olevan. Heidän käsitys kodista vahvistuu kun heillä on oma perhe ja vastuu läheisistä. Nyt tarjolla on vanhempien asunnot omiin tarpeisiinsa ei lasten tarpeeseen. Lapset myötäilee ympäristöä kunnes heräävät.

meillä vain yksi kirjoitti:

ole kuin yksi koti. Minä en siivoo kuin yhtä kotia, ja lapsenkin postit tulee tänne. Emme me asu kuin yhdessä kodissa.

SINÄ SINÄ SINÄ.....sinä et sitä ja sinä et tätä? Se ei eilti muuta sirä tosiasiaa miksikään että ISÄN koti on myös LASTEN KOTI.

Eura kirjoitti:

olet tyypillinen itserakas äiti. Kyllä se ISÄNKIN KOTI on lastan koti.

Olkoo onnellisia että saatte viettää lastenne kanssa elämää, jotkut ihmiset joutuvat perättömien syytteiden takia olemaan erossa lapsistaan. Vuosi tolkulla,ettette pysty kuvittelemaan millaista se on olla erossa rakkaista lapsistaan vain sen takia, että on mies henkilö tässä yhteiskunnassa. Jos olisin nainen tässä yhteiskunnassa saisin elää rauhassa lapsieni kanssa ja kasvattaa heitä mutta kun olenkin mies, eron jälkeen ei minulla ole mitään kontaktia lapsiini vaikka alusta asti olen siihen asti ollut hyvä,rakastava ja lapsistani aina välittävä isä.
Sillä ei ole ollut mitään merkitystä,kun on erottu,olen lapsilleni liki välittömästi ollut vaarallinen ja epäsovelias isä ja sitä on jatkunut jo 1,5 vuotta. Ja en tiedä yhtään koska seuraavan kerra lapsiani näen. Sosiaaliviranomaiset ovat teilanneet täysin lyttyyn minut, vaikka itse ovat todella pahoja virheitä tehneet.Nyt koittavat peitellä omia virheitään sillä et yrittävät leimata sairaaksi ihmiseksi. Siis aivan sairasta touhua viranomaisilta.En ymmärrä Suomen lasten oikeutta,jos tämä on Suomessa toimenpide että isä erotetaan lapsistaan eron yhteydessä tällä tavalla ni huhu,jotain on todella PAHASTI PIELESSÄ. En ikinä kunnioita ketään ihmistä viranomaisista vastaisuudessa, kuka haluaa puhua Suomen lasten eduista. Lasten etu on että kumpaakaan vanhempaa ei sorreta,ei syyllistetä,eikä todellakaan tutkimattomien perättömien valheiden takia eroteta huoltajuudesta.Asiat pitää tutkia KUNNOLLA jos aletaan syyttelemään ja katsoa jos on syytä epäillä että toinen valehtelee.Ja sitten ihmetellään miksi Suomessa tapahtuu kaikkea pahaa jne. Vaikka ihminen olisi ollut rakastava isä lapsiaan kohden ja olisi yhä, se pystytään muuttamaan niin,että useiden ihmisten näkökulmasta tämä henkilö olisi jotenkin vaarallinen yhtä-äkkiä. Ja näin ollen hänelle ei suoda yhtäkään mahdollisuutta olla rakastava vanhempi lapsiaan kohden ja elää rauhassa ja kasvattaa heitä omassa kodissaan tasa-puolisesti. Kyllä kaksi kotia olisi hyvä mutta miten se on täällä suomessa mahdollista kun on aivan pimpo ja sairas ihminen äitinä joka valehdellut minkä sielu kerkiää, sekö on lasten etu että saa lasten kanssa olla itse omassa kodissaan ja ei ota lapsiaan huomioon että heillä on oikea isäkin olemassa. Kukaan ihminen ei ole parempi kuin biologinen isä joka kasvattanut lapsensa syntymästä asti.Lapsi tietää kokemuksesta kuka on turvallinen ihminen.Jos isä auttanut aina kun jokin pulma ollut tai jotain muuta,lapsi tietää kehen luottaa, hänen mielensä todellakin pirstaloituu täysin kun on joutunut yhtä-äkkiä uuteen "elämään" jossa joku muu isä hahmo tulee esiin ja todellisesta isästä lapsi ei tiedä muuta kuin mitä äiti manipoloimalla kertonut.Sekö on lapsen koti ? Ei.

Ero ei ole lapselle IHANNE tilanne.Katsella siina kun isä halailee vierasta naista ja äiti halailee vierasta miestä.Ja lapsi jää ulkopuolelle asuu hän isaäsä kanssa tai äitinsä kanssa.Monta muttaa tulee teille vielä vanhemmat eteen ennenkuin lapsi on aikuinen ja ymmärtää miten häntä on kohdeltu.Olen tämän itse kokenut ja tuntenut etten kuulu minnekään.En käy tällaisia vanhempiani edes katsomassa,kun omille jaloille pääsin ja itse en ole avioliittoani särkenyt ja järkyttänyt lasteni elämää.Ei ole heidän tarvinnut katsoa kun itimä tai äitimä suosii omia lapsiaan ja siinä sivussa sitten lapsen pitäisi ASUA.

vastuuta kirjoitti:

Ero ei ole lapselle IHANNE tilanne.Katsella siina kun isä halailee vierasta naista ja äiti halailee vierasta miestä.Ja lapsi jää ulkopuolelle asuu hän isaäsä kanssa tai äitinsä kanssa.Monta muttaa tulee teille vielä vanhemmat eteen ennenkuin lapsi on aikuinen ja ymmärtää miten häntä on kohdeltu.Olen tämän itse kokenut ja tuntenut etten kuulu minnekään.En käy tällaisia vanhempiani edes katsomassa,kun omille jaloille pääsin ja itse en ole avioliittoani särkenyt ja järkyttänyt lasteni elämää.Ei ole heidän tarvinnut katsoa kun itimä tai äitimä suosii omia lapsiaan ja siinä sivussa sitten lapsen pitäisi ASUA.

Lue lisää

Ei se kuule avio/avoliiton särkeminen ole aina oma syy kyllä siinä voi olla osallisena toinen puolisko? Ja kyllä myökin erotut ihmiset ollaan ihan yhtä hyviä ihmisiä kun sinäkin vaikka meidän liittomme on mennyt karille ja kyllä me rakastamme ja välitämme ihan yhtä paljon lapsistamme kun sinä täydellinen isä/äiti kunet ole eronnut tunnut olevan paljon parempi ihminen ja vanhempi kun eronneet vanhemmat. miettisit vähän ennenkun rupeat täällä keuhkoamaan jos omat vanhempasi ei ole sinua rakastaneet ja huomioineet se koske kaikkia eronneita vanhempia!!!!!!!!!

arpa2 kirjoitti:

Ei se kuule avio/avoliiton särkeminen ole aina oma syy kyllä siinä voi olla osallisena toinen puolisko? Ja kyllä myökin erotut ihmiset ollaan ihan yhtä hyviä ihmisiä kun sinäkin vaikka meidän liittomme on mennyt karille ja kyllä me rakastamme ja välitämme ihan yhtä paljon lapsistamme kun sinä täydellinen isä/äiti kunet ole eronnut tunnut olevan paljon parempi ihminen ja vanhempi kun eronneet vanhemmat. miettisit vähän ennenkun rupeat täällä keuhkoamaan jos omat vanhempasi ei ole sinua rakastaneet ja huomioineet se koske kaikkia eronneita vanhempia!!!!!!!!!

Lue lisää

ei tässä ole kysymys paremmista vanhemmista vaan lapsen psyykkeestä.Vain itsekkäät vanhemmat ajattelevat näin.Miksi lapsi aina unohdetaan muulloin kuin tehdessä.

vastuuta kirjoitti:

Ero ei ole lapselle IHANNE tilanne.Katsella siina kun isä halailee vierasta naista ja äiti halailee vierasta miestä.Ja lapsi jää ulkopuolelle asuu hän isaäsä kanssa tai äitinsä kanssa.Monta muttaa tulee teille vielä vanhemmat eteen ennenkuin lapsi on aikuinen ja ymmärtää miten häntä on kohdeltu.Olen tämän itse kokenut ja tuntenut etten kuulu minnekään.En käy tällaisia vanhempiani edes katsomassa,kun omille jaloille pääsin ja itse en ole avioliittoani särkenyt ja järkyttänyt lasteni elämää.Ei ole heidän tarvinnut katsoa kun itimä tai äitimä suosii omia lapsiaan ja siinä sivussa sitten lapsen pitäisi ASUA.

Lue lisää

Se on kurjaa jos sinulla on kotiin mentäessä ollut vastassa vieras ihminen äitiä tai isää halailemassa. Kaikki eivät kuitenkaan tee niin. Esimerkiksi minä. Tuli ero lapsen isän kanssa. Asuin kolme vuotta tyttäreni kanssa kaksin. Sitten tapasin miehen jonka kanssa rakastuimme. Alotimme tutustumisen ihan pienistä kohtamiisista. Yökylät tapahtuivat sillon kun tyttö oli poissa. Viikkosysteemiä ei olla testattu koska iskällä olikin uusi perhe jo odottamassa mutta hyvin viihtyy joka toinen viikonloppu ja joskus on viikkollakin yötä. Tässä yksi päivä tyttö mietti että on se sitten onnekas. Kysyin että miten niin,onko koulussa ollut jotain todella kivaa. Vastasi että ei vaan kun sillä on maailman paras isi kotona ja sitten sielä toisessa kodissa on kans kiva isi ja äiti on kans maailman paras. Meillä täälä minun kodissa ketään ei jätetä ulkopuolelle ja mielestäni olen hyvä äiti vaikkakin eronnut ja nyttemmin asun miehen kanssa.
Luulin kyllä että olisin ollut lapsen isän kanssa loppu elämäni mutta aina se ei mene niin kuin elokuvissa mutta asiat voi hoitaa asiallisesti.

Idea on sinänsä hyvä, mutta kellä on varaa kolmeen asuntoon? Ensinnäkin ykkönen on se lasten koti ja sen ylläpito, sitten kummallekin puolisolle omansa, koska ei se ole mielestäni hyvä ratkaisu, että eletään exän kanssa vuoroviikoin jossain väliaikaiskodissa....

Ajatus siitä, että vanhemmat ovat lapsen/lasten luona soveltuvin vuorovälein ei ole suinkaan hassumpi. Saattaisi käytännössäkin toimia mainiosti. Lapsi luo kiintymyssuhteita niin lähi-ihmisiinsä kuin myös lähiympäristöönsä ja kotiinsa. Vaikuttaa siltä, että lapsen joutuessa vaihtamaan asuinympäristöään tuon tuostakin, hänen elämä on jo alunpitäen kuin " kaupparatsuna " olemista. Käsitykseni on, että kiintymyssuhteiden katkeileminen synnyttää lapselle turvattomuutta, ahdistusta, epävarmuutta omasta elämästä, sekä pelkoa ja arkuutta kiintymyssuhteiden muodostumiselle elämässään myöhemminkin. Koska en ole alan asiantuntija on minulle aiheen ymmärtämisessä ollut suunnattomasti apua Jari Sinkkosen, Liisa Keltikangas-Järvisen ja Raisa Cacciatore/ Samuli Koiso-Kanttilan kirjoista. Suosittelen noita kirjoja kaikille.

Lapset ovat vauvasta lähtien ihmiskunnan eliittiä, todellakin. Heidän olemassaoloon ja elämän rakentumiseen jokaisen yhteiskunnan tulisi paneutua entistäkin paremmin, sillä heissä on, toden totta,
ihmiskunnan tulevaisuus. Syntymästään saakka lapset ovat todella rehtejä, aitoja, ketkuttomia ja metkuttomia. En liioittele yhtään sanoessani, että he ovat elämän aurinkoja. Varauksetta voin sanoa: ihminen, joka haluaa olla elämässään onnellinen arvostaa, rakastaa ja kunnioittaa lapsia aina ja kaikkialla missä onkin. Tässä vielä terveiset valtion ylimmälle johdolle ja poliittisille päättäjille: Luokaa tässä maassa ja tässä yhteiskunnassa turvalliset ja toimivat elämän ja kasvun edellytykset kaikille lapsille. Siten heistä kasvaa vankkoja aikuisia, jotka lapsuutensa onnea ja turvallisuutta siirtävät omille lapsilleen. Uskon, että yhteiskunnan kodeille osoittama tuki auttaa lapsiin kohdistuvien ongelmien vähentymisessä.

meilla on tehty näin ja käytännössä toimii hyvin. Kusannusten jaosta on tehty paperi jonka mukuaan kulut tasataan. Omistus puoliksi. Molemmat siivoo jakson lopussa kodin. Lapsella on vanhat kaverinsa ja tutut paikat. Joten jos halua on ja haluaa ajatella ensisijaisesti lastaan, voi kokeilla . Erikseen on sitten ne mielenterveydeltään järkkyneet henkilöt jotka vainohulluinan syyttää toista vaikka mistä.
Suosittelen lämpimästi.

Kaino Aino ++ kirjoitti:

meilla on tehty näin ja käytännössä toimii hyvin. Kusannusten jaosta on tehty paperi jonka mukuaan kulut tasataan. Omistus puoliksi. Molemmat siivoo jakson lopussa kodin. Lapsella on vanhat kaverinsa ja tutut paikat. Joten jos halua on ja haluaa ajatella ensisijaisesti lastaan, voi kokeilla . Erikseen on sitten ne mielenterveydeltään järkkyneet henkilöt jotka vainohulluinan syyttää toista vaikka mistä.
Suosittelen lämpimästi.

Lue lisää

Lissu muuttui Kaino Ainoksi, kun piti peesata omaa mielipidettään....säälittävää!
Keksi parempia tarionoita, tätä ei usko kukaan.

Olen/mme tätä vaihtoehtoa miettineet ihan vakavissaan. Riitelevät aikuiset eivt ole hyväksi sen paremmin toisilleen kuin lapsillekaan ja toisaalta ei haluaisi erotakaan. Kakkosasunnoksi joku yksiö, jossa kummatkin vanhemmat voivat käydä vuorollaan elämässä omaa elämäänsä. Eikä siellä tarvitsisi olla aina, ehkä osittainenkin erossa oleminen riittäisi pelastamaan suhteen?

Erosimme mieheni kanssa kolme vuotta sitten. Aluksi kokeilimme vuoroviikkosysteemiä, mutta lapsemme ilmoittivat, että eivät kestä jatkuvaa reppuelämää. Sen jälkeen kokeilimme sitä, että lapset pysyivät kotona (siinä, mistä mies lähti) ja me aikuiset vaihdoimme asuntoja keskenämme. Kokeilimme siis itse sitä, mitä yleisesti pidetään niin hyvänä lapsille. Kokemus oli meille kummallekin, sekä minulle että ex-miehelleni, epämiellyttävä. Lopulta ex-puolisoni ilmoitti, että hän ei kestä tällaista elämää.... Annoimme lastemme valita, miten he haluavat asua, ja he valitsivat "perinteisen" joka toinen viikonloppu isällä-mallin.

Meillä toiminut hyvin tällainen systeemi nyt kuutisen vuotta. Ongelmiakin on ollut: mm. yhteenottoja isäpuolen kanssa (joka muuttanut tänne aina vuoroviikoin äiten mukana) ja rahan vähäisyys. Vanhempien välit olleet kylmät melkein koko eron ajan, mutta pakolliset keskustelut ja neuvottelut voi tehdä myös yhteisen kodin päiväkirjaan, jonka molemmat sitten aina oman viikkonsa alussa lukevat. Näin vältytty turhilta riidoilta. Kela maksanut ihan mukiinmenevää opintotukea, kannattaa siis mainita asumismalli hakemusta tehdessä (voi vaikuttaa hyvinkin paljon). Nyt ollaan asumismallia purkamassa ja siirtymässä jonkinlaiseen muuhun malliin, jossa minäkin asun kunnes muutan omilleni. Tästä vielä hetken aikaa käytössä olevasta asumismallista olen kuitenkin tykännyt todella paljon, isällä sen verran pieni koti ettei voisi siellä meitä majoittaa, joten näin olen nähnyt häntä yhtä paljon ja välit ovat pysyneet läheisinä. Jos vain mahdollista, suosittelen omalla kokemuksella lapsena tällaista systeemiä lämpimästi.

Suomessa sossut ovat vieläkin siinä uskossa että äiti on se oikea lapsille.
Ne uskoo kaiken mitä se äiti sinne sanoo. . Sinne pitäisi saada oikeita ihmisiä töihin.

Eura kirjoitti:

Suomessa sossut ovat vieläkin siinä uskossa että äiti on se oikea lapsille.
Ne uskoo kaiken mitä se äiti sinne sanoo. . Sinne pitäisi saada oikeita ihmisiä töihin.

Miehiä sossuiksi, jotka toisvat sitä mies näköpuolta asioihin. Nainen ku näytteelee sossuille ja välillä pilliittää niin nais sossuilla tulee se "äidin tunne" asiaan jota ei sais tulla. Nainen ottaa toisen naisen kertomukset kauheasta miehestä todesta.

Eura kirjoitti:

Suomessa sossut ovat vieläkin siinä uskossa että äiti on se oikea lapsille.
Ne uskoo kaiken mitä se äiti sinne sanoo. . Sinne pitäisi saada oikeita ihmisiä töihin.

Kyllä se usinmiten on se ÄITI joka on se tärkein lapselle ja lapsi äidille. Isät ei voi koskaan saada samoja tunteita lasta kohtaan kun äiti, joka vatsassaan sen kasvattaa ja kivulla synnyttää ja ruokkii ensi kuukaudet rinnoistaan. Siksi äiti on lapselle se ykkönen ja lapsi äidille. Sitä paikkaa ei isä voi koskaan viedä, niin se vaan on.

näin on kirjoitti:

Kyllä se usinmiten on se ÄITI joka on se tärkein lapselle ja lapsi äidille. Isät ei voi koskaan saada samoja tunteita lasta kohtaan kun äiti, joka vatsassaan sen kasvattaa ja kivulla synnyttää ja ruokkii ensi kuukaudet rinnoistaan. Siksi äiti on lapselle se ykkönen ja lapsi äidille. Sitä paikkaa ei isä voi koskaan viedä, niin se vaan on.

Lue lisää

Höpö höpö, kannattaisi ehkä lukea jotain varhaisesta kiintymyssuhteesta, siinä ei puhuta mitään lapselle tärkeimmän ihmisen sukupuolesta.

lasten elättäminen ja kasvattaminen kustantaa ? Ei ihan tuo sun 2400 euroa plus lapsilisätkään päälle kuule riitä ylläpitämään tenavaa.
Jep. Ääliö.

Oltuani itse totaaliyksinhuoltajana lapsen syntymästä asti, voin sanoa, että elatustuen menetys ei ainakaan minulle olisi ollut menetys, jos lapsi olisi saanut tutustua isäänsä. Elatustuki kuuluu luontaisesti sille vanhemmista, joka yksin lapsen huoltamisesta vastaa - oli sitten isä tai äiti kyseessä. Täydellisessä tilanteessa ei tarvitsisi niitä senttejä siirrellä tililtä toiselle, vaan molemmat vanhemmat tarpeen mukaan hoitaisivat lapsen ylläpitoa.

Vuoroviikkoasuminen voi olla hyväkin ratkaisu, kun molemmat vanhemmat haluavat olla osallisina lapsensa elämässä. Enemmän minua surettavat ne lapset, joihin jompikumpi vanhemmista ei pidä mitään yhteyttä. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla lain velvoite vanhemmuuden hoitamiseen. Tällä hetkellä siitä pystyy luistamaan helposti, jos vain haluaa jättää asiat hoitamatta. Miksi siis ei lapsen etua valvota kaikilta osin, vaan keskitytään niihin tapauksiin, joissa väännetään ainoastaan rahasta? Raha ei maailmasta lopu, sillä sitä painetaan aina lisää...

jepjepjuhlitaanme kirjoitti:

lasten elättäminen ja kasvattaminen kustantaa ? Ei ihan tuo sun 2400 euroa plus lapsilisätkään päälle kuule riitä ylläpitämään tenavaa.
Jep. Ääliö.

eihän se raha olekaan ku puolet.Lähi vanhempi(olkoon kumpi vain) maksaa toisen puolen...

et sillee kirjoitti:

eihän se raha olekaan ku puolet.Lähi vanhempi(olkoon kumpi vain) maksaa toisen puolen...

Elatustuen määrä on vain reilut 130e kuussa per lapsi, jos se maksetaan kaupungin puolesta. Sitä suuremmille luvuille pitää elatusvelvollisella olla jo hiukan paremmat tulot joiden mukaan elatustuen määrä lasketaan. Asiaan vaikuttaa myös lasten lukumäärä, eli jos urputtajalla on tuo yksi tenava ja elatusmaksu tuon verran, niin onko ihan kauheata laittaa oman lapsen tulevaisuuden eteen 200euroa kk ? Onhan se tulotasostasi katsottu ja kun elätettäviä ei ole kuin se yksi niin ei tuo kovin kauheaa ole. Jos olisit Köyhä, niin ei sinulta tuollaisia summia pyydettäisi eikä saataisi. Elatusvelvollisuuden huonosta taloudellisesta tilanteesta johtuen summa voi olla jopa 0e ja siinä tapauksessa lähihuoltaja saa sen 130e kuussa. Eli useimmiten se yh joutuu tyytymään 130euroon kuussa - ei sillä kyllä ihan oikeasti hirveän paljon juhlita...

matematiikka on in kirjoitti:

Elatustuen määrä on vain reilut 130e kuussa per lapsi, jos se maksetaan kaupungin puolesta. Sitä suuremmille luvuille pitää elatusvelvollisella olla jo hiukan paremmat tulot joiden mukaan elatustuen määrä lasketaan. Asiaan vaikuttaa myös lasten lukumäärä, eli jos urputtajalla on tuo yksi tenava ja elatusmaksu tuon verran, niin onko ihan kauheata laittaa oman lapsen tulevaisuuden eteen 200euroa kk ? Onhan se tulotasostasi katsottu ja kun elätettäviä ei ole kuin se yksi niin ei tuo kovin kauheaa ole. Jos olisit Köyhä, niin ei sinulta tuollaisia summia pyydettäisi eikä saataisi. Elatusvelvollisuuden huonosta taloudellisesta tilanteesta johtuen summa voi olla jopa 0e ja siinä tapauksessa lähihuoltaja saa sen 130e kuussa. Eli useimmiten se yh joutuu tyytymään 130euroon kuussa - ei sillä kyllä ihan oikeasti hirveän paljon juhlita...

Lue lisää

Paskapuhetta. Olen yh-isä ja lapseni tapaa äitiään joka toinen viikonloppu. Äiti pienituloinen, minä en. saan muutaman kympin kuukaudessa...

dghdghm kirjoitti:

Paskapuhetta. Olen yh-isä ja lapseni tapaa äitiään joka toinen viikonloppu. Äiti pienituloinen, minä en. saan muutaman kympin kuukaudessa...

Jos exälläsi ei ole varaa maksaa kuin muutama kymppi kuussa, niin miksi et hae täydennystä kaupungilta ? Vai oletko niin suurituloinen että et kehtaa ? Missä siis on ongelma - ei liene kuitenkaan rahan vähyydestä kyse, ei ainakaan kuullosta siltä. Jotkut elättävät lapsiaan ihan oikeasti kaikkien tulonormien alla.

Yh-N30 kirjoitti:

Oltuani itse totaaliyksinhuoltajana lapsen syntymästä asti, voin sanoa, että elatustuen menetys ei ainakaan minulle olisi ollut menetys, jos lapsi olisi saanut tutustua isäänsä. Elatustuki kuuluu luontaisesti sille vanhemmista, joka yksin lapsen huoltamisesta vastaa - oli sitten isä tai äiti kyseessä. Täydellisessä tilanteessa ei tarvitsisi niitä senttejä siirrellä tililtä toiselle, vaan molemmat vanhemmat tarpeen mukaan hoitaisivat lapsen ylläpitoa.

Vuoroviikkoasuminen voi olla hyväkin ratkaisu, kun molemmat vanhemmat haluavat olla osallisina lapsensa elämässä. Enemmän minua surettavat ne lapset, joihin jompikumpi vanhemmista ei pidä mitään yhteyttä. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla lain velvoite vanhemmuuden hoitamiseen. Tällä hetkellä siitä pystyy luistamaan helposti, jos vain haluaa jättää asiat hoitamatta. Miksi siis ei lapsen etua valvota kaikilta osin, vaan keskitytään niihin tapauksiin, joissa väännetään ainoastaan rahasta? Raha ei maailmasta lopu, sillä sitä painetaan aina lisää...

Lue lisää

Olenkin monesti miettinyt sitä että miksi julistetaan kovaan ääneen sitä että isällä on oikeus lapseen mutta entäs lapsen oikeudet isään..? En yleistä että kaikki isät olisi huonoja,en todellakaan. Minun on ainakin maailman paras. Nähnyt järkyttäviä asioita lähipiirissä. Esim.12 vuotias tyttö oottaa iskää pihalla kun menin ystävättärelleni kylään. Juttelimme hetken. Tytön äiti vilkuili ikkunasta ulos ja kävi puolen tunnin päästä kysymässä että tulisiko tyttö sisälle kun isää ei näy. "En tuu,iskä sano että tuu pihalle". Puolen tunnin päästä sama. Ja taas puolen tunnin päästä sama. Sitä jatku kolme tuntia. Oli itku silmässä kaikilla. Eikä varmasti ollut ensimmäin eikä viiminen kerta. :(

,,,,, kirjoitti:

Olenkin monesti miettinyt sitä että miksi julistetaan kovaan ääneen sitä että isällä on oikeus lapseen mutta entäs lapsen oikeudet isään..? En yleistä että kaikki isät olisi huonoja,en todellakaan. Minun on ainakin maailman paras. Nähnyt järkyttäviä asioita lähipiirissä. Esim.12 vuotias tyttö oottaa iskää pihalla kun menin ystävättärelleni kylään. Juttelimme hetken. Tytön äiti vilkuili ikkunasta ulos ja kävi puolen tunnin päästä kysymässä että tulisiko tyttö sisälle kun isää ei näy. "En tuu,iskä sano että tuu pihalle". Puolen tunnin päästä sama. Ja taas puolen tunnin päästä sama. Sitä jatku kolme tuntia. Oli itku silmässä kaikilla. Eikä varmasti ollut ensimmäin eikä viiminen kerta. :(

Lue lisää

Nimenomaan se on niin että lapsella on oikeus isään eikä toisinpäin, ainakin minulle on näin sanonut ihan itse lastenvalvoja!!

jepjepjuhlitaanme kirjoitti:

lasten elättäminen ja kasvattaminen kustantaa ? Ei ihan tuo sun 2400 euroa plus lapsilisätkään päälle kuule riitä ylläpitämään tenavaa.
Jep. Ääliö.

Ei riitä ei!

Entäs jos toinen elää perheelle ja omistautuu, uhraa ja jaksaa, ottaa vastaan monenlaista, mutta sitten sekään ei riitä. Vuosikausia yrittää pitää porukkaa kasassa, tekee itse työt, ja silti se ei riitä. Ei saa ansaitsemaansa rakkautta ja arvostusta, ei kaunista sanaa, ei kosketusta... Kaipaisi vain vähän, mutta ei saa mitään, ei myöskään vastakaikua keskusteluyrityksiin. Tässäkö pitää kahlata elämänsä läpi - tätäkö perheonnea lasten täytyy katsoa lapsuutensa ja nuoruutensa läpi ? Vai onko tämä oikea syy erolle, jotta lapset saisivat taas nähdä vahvan ja onnellisen vanhemman ?
Eron syitä on monia, en menisi ihan kylmiltään arvostelemaan kenenkään ratkaisuja vääriksi ja itsekkäiksi. Jos ihminen on onneton ja yksin yrittää, eikä toinen vuosien jälkeenkään vastaa, vaan välit ovat kylmät ja kalseat eikä puhuta mistään, niin kyllä ne lapset senkin aistivat. Ero ei välttämättä ole huono ratkaisu silloinkaan. Vaikka se puoliso ei tällä kertaa hakkaisikaan säännöllisesti.

yhluuseri kirjoitti:

Entäs jos toinen elää perheelle ja omistautuu, uhraa ja jaksaa, ottaa vastaan monenlaista, mutta sitten sekään ei riitä. Vuosikausia yrittää pitää porukkaa kasassa, tekee itse työt, ja silti se ei riitä. Ei saa ansaitsemaansa rakkautta ja arvostusta, ei kaunista sanaa, ei kosketusta... Kaipaisi vain vähän, mutta ei saa mitään, ei myöskään vastakaikua keskusteluyrityksiin. Tässäkö pitää kahlata elämänsä läpi - tätäkö perheonnea lasten täytyy katsoa lapsuutensa ja nuoruutensa läpi ? Vai onko tämä oikea syy erolle, jotta lapset saisivat taas nähdä vahvan ja onnellisen vanhemman ?
Eron syitä on monia, en menisi ihan kylmiltään arvostelemaan kenenkään ratkaisuja vääriksi ja itsekkäiksi. Jos ihminen on onneton ja yksin yrittää, eikä toinen vuosien jälkeenkään vastaa, vaan välit ovat kylmät ja kalseat eikä puhuta mistään, niin kyllä ne lapset senkin aistivat. Ero ei välttämättä ole huono ratkaisu silloinkaan. Vaikka se puoliso ei tällä kertaa hakkaisikaan säännöllisesti.

Lue lisää

Tarkoitukseni oli herätellä tämän itsekkään ajan ihmisiä, ei tuomita yksilön ratkaisuja. Yksin ei voi suhdetta korjata, siihen tarvitaan kaksi. Mainitsemasi syy on ihan pätevä ja riittävä. Tarkoitin mukavuuseroja, kun on totinen tosi, että monet eroavat vain siksi, ettei nyt enää tunnu niin huiman rakastuneelta. Intohimoinen rakastumisvaihe ei koskaan kestä, koska se on kemiallinen reaktio, hormoonien vaikutusta. Tätä asiaa ei vain kaikki ymmärrä ja eroavat, kun arki koittaa. Henkiset kolhut saa lapsi kannettavakseen, äidillä ja isillä kun on kiire etsiä uusi rakastumisen kohde. Tätä tarkoitin. En vuosien todellista pahaa oloa.

Oli eron syy mikä tahansa, ei vuoroviikkoinen kodin vaihto ole koskaan hyvä ratkaisu. Lapsen kannalta ei missään nimessä. Oma koti on se, missä on omat energiat, omat tuoksut ja tunnelmat. Aikuisten ratkaisut eivät saa viedä lapselta perusturvallisuutta.

Ja vielä selvennän, että olen itsekin eronnut, pitkälle samoista syistä kuin sinäkin. Nyt toisessa, terveessä ja pitkässä avioliitossa. Alkuhuuma hiipunut jo vuosia sitten, mutta molemminpuolinen kunnioitus jäljellä. Ei aikomusta erota. Erotessani minulla oli kaksi pientä lasta. Tarkoitus oli, että olisivat isänsä luona joka toinen viikonloppu. Ei isukkia sattunut kiinnostamaan, joten lapseni varttuivat täysin ilman isää. (käytännössä jo avioliittomme aikana.) Vaikka mies olisi ollut normaalin tunne-elämän omaava, lapsistaan välittävä uros, en silti koskaan olisi suostunut vuoroviikkosysteemiin.

mitä te valitatte? miksi yleensä pitää erota?

minkäs teet jos toinen lähtee...

voin kertoa, että tämä on kamalaa... poikamme oli 7kk vanha kun jätin mieheni. hänellä oli ollut parisen kuukautta "salasuhde", eikä niin salainenkaan...ei suostunut jättämään nuorta neitiä minun aneluistani huolimatta joten minun oli vain pakko lähteä, kolmen kimppa kuulosti huonolta vaihtoehdolta. miestä ei ollut koko lapsi juurikaan kiinnostanut ennemmin, sitten alkoi kiinnostaa kun ero tuli. tosin tiedän, että miehen kiinnostus lapseensa johtuu siitä, että minä halusin että lapsi asuu kanssani. jos sanoisin exälle, että ota lapsi, muuttakoot sinun luokse, olisi toinen ääni kellossa. narsisti. exä halusi vuoroviikot. en suostunut. eikä hän edes ollut asunut meidän kanssa koko poikamme elämän aikana kuin viikonloput. kun opiskeli toisaalla. poika on nyt 3v ja pari kuukautta eromme jälkeen jouduin suostumaan siihen, että lapsi on hänellä joka toinen viikko 5 vuorokautta. saman naisen kanssa on edelleen. eroa ovat tehneet useamman kerran. minua sattuu, kun lapseni sanoo, että äitin koti, isän koti...kun kysyn, missä on lapsen koti, hän ei tiedä... olen jutellut asiasta pojan kanssa ja sanonut että täällä äidin luona on koti, tulee aina olemaan. minä olisin ollut ex-miehen kanssa loppuun asti, en olisi pettänyt, olen ystävällinen, iloinen, nättikin... näin vain kävi. en haikaile exää takaisin, mutta lapsen takia suren. kuinka hänen käy?! jos ajattelen, että minun olisi pitänyt lapsuudessa asua kahdessa paikassa, se olisi ollut kamalaa. lapseni on tosin tottunut tähän, mutta en ole ollenkaan varma, onko se hyvä asia. minusta ihanteellisin tilanne olisi, että lapsi saisi olla minun kanssa täällä, kävisi isällään vaikka joka 2. viikonloppu ja joitain yksittäisiä päiviä vaikka. isä voisi käydä viemässä lasta aina halutessaan leikkimään jne... mutta yksi koti. ei kahta. ei noin pienelle. jos vielä lapsen teen, niin haluan olla ihan varma ettei toinen osapuoli lähde litomaan. ikinä.

Miksi se on lapsi jonka pitää vaihdella viikottain kotia.Voisihan se olla niinkin että isä ja äiti vaihtavat vuoroviikkoin kotia ja lapset pysyisivät kokoajan samassa paikassa.Näin ei lapsilla olisi kuin se yksi koti eikä tarvitse raahata kamoja mihinkään.

lapsen hyväksi kirjoitti:

Miksi se on lapsi jonka pitää vaihdella viikottain kotia.Voisihan se olla niinkin että isä ja äiti vaihtavat vuoroviikkoin kotia ja lapset pysyisivät kokoajan samassa paikassa.Näin ei lapsilla olisi kuin se yksi koti eikä tarvitse raahata kamoja mihinkään.

Lue lisää

"Keltikangas-Järvinen toivoo vaihtoehtoja nimenomaan vanhempien tapoihin olla lapsen kanssa. Jos kodit ovat lähekkäin, kontakti voi säilyä tiiviinä ilman varsinaista vuoroviikkoa. Molempien vanhempien ei tarvitse tehdä samoja asioita."

Eron jälkeen asuntojärjestelyt menivät siten, että asumme hyvin lähellä toisiamme. En voisi kuvitella mitään parempaa järjestelyä. Kumpikaan vanhempi ei ole koskaan kaukana ja lapsien elämä ei muutu niin hirveästi kuin mitä voisi eron myötä muuttuvan.

Se on kuitenkin sanottava, että kyllä erokuvioissa äiti on se, jolle yhteiskunta antaa kaiken mahdollisen tuen. Isä jää pääsääntöisesti oman onnensa nojaan. En silti valita omaa ratkaisuani, ihmettelen vain miten vieläkin tämä instituutio äidin paremmuudesta on olemassa. Monessa eri tutkimuksessa (en jaksa ryhtyä yksilöimään) todetaan, että äidin ns paremmuus johtuu vain ja ainoastaan yhdestä seikasta. Siitä, että äiti on yleensä enemmän lasten kanssa tekemisissä ja kokemuksen/ tekemisen kautta on siinä mielessä osaavampi vanhempi. Mites sitten meillä miehillä, jotka ovat hoitaneet lapsia enemmän kuin äiti? Tätä ei yhteiskunta ota millään muotoa huomioon, vaan pyrkii aina järjestämään äidille paremmat olosuhteet ja tietysti pääsääntöisesti lapset annetaan äidille. Jos on yhteishuoltajuus, niin silti äidillä on pääsääntöisesti se ensisijainen kotipaikka ja sitä myöden sitten vastaavat tuet.

Isukkinen kirjoitti:

"Keltikangas-Järvinen toivoo vaihtoehtoja nimenomaan vanhempien tapoihin olla lapsen kanssa. Jos kodit ovat lähekkäin, kontakti voi säilyä tiiviinä ilman varsinaista vuoroviikkoa. Molempien vanhempien ei tarvitse tehdä samoja asioita."

Eron jälkeen asuntojärjestelyt menivät siten, että asumme hyvin lähellä toisiamme. En voisi kuvitella mitään parempaa järjestelyä. Kumpikaan vanhempi ei ole koskaan kaukana ja lapsien elämä ei muutu niin hirveästi kuin mitä voisi eron myötä muuttuvan.

Se on kuitenkin sanottava, että kyllä erokuvioissa äiti on se, jolle yhteiskunta antaa kaiken mahdollisen tuen. Isä jää pääsääntöisesti oman onnensa nojaan. En silti valita omaa ratkaisuani, ihmettelen vain miten vieläkin tämä instituutio äidin paremmuudesta on olemassa. Monessa eri tutkimuksessa (en jaksa ryhtyä yksilöimään) todetaan, että äidin ns paremmuus johtuu vain ja ainoastaan yhdestä seikasta. Siitä, että äiti on yleensä enemmän lasten kanssa tekemisissä ja kokemuksen/ tekemisen kautta on siinä mielessä osaavampi vanhempi. Mites sitten meillä miehillä, jotka ovat hoitaneet lapsia enemmän kuin äiti? Tätä ei yhteiskunta ota millään muotoa huomioon, vaan pyrkii aina järjestämään äidille paremmat olosuhteet ja tietysti pääsääntöisesti lapset annetaan äidille. Jos on yhteishuoltajuus, niin silti äidillä on pääsääntöisesti se ensisijainen kotipaikka ja sitä myöden sitten vastaavat tuet.

Lue lisää

kyllähän se nainen sen lapsen on synnyttänytkin, kasvatettuaan lasta ensin kohdussaan yhdeksän kuukautta. Nainen myös on valmistanut rinnoissaan maitoa lapselleen sekä imettänyt. Joten onhan selvää, että jonkinlainen etulyöntiasema naisella on jo alusta lähtien, vai mitä?

tämmöistä tänään kirjoitti:

kyllähän se nainen sen lapsen on synnyttänytkin, kasvatettuaan lasta ensin kohdussaan yhdeksän kuukautta. Nainen myös on valmistanut rinnoissaan maitoa lapselleen sekä imettänyt. Joten onhan selvää, että jonkinlainen etulyöntiasema naisella on jo alusta lähtien, vai mitä?

Lue lisää

äidin ja lapsen välistä yhteyttä ei voi selittää.isällä ja lapsella on varmasti myös oma läheinen suhteensa mutta äidillä ja lapsella se on "yliluonnollista".voisko kutsua esim äidin vaistoksi?ilman äitiä ei sikiö pysty koskaan kasvamaan vauvaksi.niin"tylsältä"kuin se kuulostaakin nuo 9kk ovat todella tärkeitä kuukausia.yksittäisiä tapauksiakin varmasti löytyy joissa isä on rakkaampi ja tärkeämpi kuin äiti,mutta sanotaan että 95%sesti äiti on se ykkönen.myöntäkää se

Mun poika vaihtoi kotia vuoroviikoin 3- vuotiaasta koulun alkamiseen. Joutui käymään psykologilla tuona aikana ja siellä oli kysytty, millaista on, kun on kaksi kotia. Poika oli vastannut: "On koko ajan ikävä."
Lisäksi molempiin kotiin tuli pian uudet partnerit ja uusia lapsiakin, sekä paikkakunnan muutoksia..ole siinä sitten tasapainoinen leikki-ikäinen...Karmeeta aikaa pienelle pojalleni, itselleni sekä exälleni, mutta meille suositeltiin juuri vuoroasumista lastenvalvojalla ja perheneuvolassa, joten siihen päädyimme.
Vuoroasumisesta sittemin siis luovuttiin ja nyt poika on tasapainoinen, näkee etävanhempaa joka toinen viikonloppu ja muutenkin, jos haluaa. Painajaiset jatkuvista muutoista ovat unohtuneet.
En kannata vuoroasumista ainakaan pidemmän päälle, vain lyhytaikaisena ratkaisuna saattaa toimia.

ieruyfh kirjoitti:

äidin ja lapsen välistä yhteyttä ei voi selittää.isällä ja lapsella on varmasti myös oma läheinen suhteensa mutta äidillä ja lapsella se on "yliluonnollista".voisko kutsua esim äidin vaistoksi?ilman äitiä ei sikiö pysty koskaan kasvamaan vauvaksi.niin"tylsältä"kuin se kuulostaakin nuo 9kk ovat todella tärkeitä kuukausia.yksittäisiä tapauksiakin varmasti löytyy joissa isä on rakkaampi ja tärkeämpi kuin äiti,mutta sanotaan että 95%sesti äiti on se ykkönen.myöntäkää se

Lue lisää

Ei ole mitään todistettua faktaa esim siitä "äidinvaistosta". Kyse on tunteesta, joka on joko väärin tai oikein. On olemassa myös "isän vaisto", mutta siitäkään ei ole sen tarkempaa todistetta. Kysymys on täysin siitä, että miten paljon kumpikin vanhempi on lapsensa kanssa. Voit ottaa vertailun kohteeksi vaikkapa semmoiset perheet, joissa äiti käy töissä ja isä on kotona. Saattaisit yllättyä.

Muutenkin kun puhut tuosta 95%:n määreestä, niin tekisi mieli kysyä mistä sait tuon lukeman? Totta kai ne 9 kk ovat tärkeitä, sitä ei kukaan kiellä millään muotoa. Äiti kantaa sikiön, jonka isä on siittänyt. Tuona aikana sikiö kehittyy vauvaksi. Syntymän jälkeen ratkaisevat sitten jo muut asiat. Eivät esim kaikki äidit rintaruoki lastaan. Muitakin vaihtoehtoja on, syystä tai toisesta. Useimmissa tapauksissa toki syöttävät ja hoitavat lasta paljon enemmän kuin miehensä, mutta se ns äidinvaisto tulee kokemuksen kautta. Tuntee lapsen itkusta mikä tarve tällä ja muuta vastaavaa. Samat ominaisuudet kehittyvät miehilläkin, jos ovat paljon lapsen kanssa. Näin sanovat asiantuntijat, jotka eivät vetele mutulla asioita hatustaan. Eivätkä lukuja. Noita Kelttikangas- Järvinen- kirjoja kannattaa lukea (ja miksei muitakin), jos oikeasti haluaa kehittyä vanhempana. Vanhemmuus ei ole sitä, että sen osaa luonnostaan heti lapsen synnyttyä. Vaikka aika moni äiti niin luuleekin. Kelttikangas- Järvinen kertoo myös sen, että juuri isällä on suurin vaikuttavuus lapsen itsetuntoon. Siinä onkin pureksimista äideille, jotka kokevat olevansa jumalasta seuraavia lapsen kasvattamisen suhteen.

Naiset haluavat vain lapsen, joko luonnollisesti tai hedelmöitys(koeputkimiehen) hoidon kautta. Ei naiset jaksa miestä katsella tänä itsekeskeisyyden aikakautena. He haluavat antaa varmaan tunnekylmyyttä myös omille lapsilleen. Ei siinä äijien tunteet paljon paina. Avioerolapsethan oppivat vanhempiensa avioerosta vain AVIOERON ja hopeet jakoon meiningin.

Siitä olen samaa mieltä, että lapsille parasta on vain yksi koti. Isän ja äidin oikeuksista taas olen täysin eri mieltä. Heillä on oikeus pysyä yhdessä ja kasvattaa näin lapset yhdessä. Lisäksi heillä on oikeus katsoa kenen kanssa lapsensa tekevät ja onko yhteistä tulevaisuutta olemassa. Lapsilla ei ole mahdollisuutta päättää siitä, kenen kanssa he asuvat, joten aikuisten pitäisi tehdä lapsia koskevat päätökset vain lapsia ajatellen ja unohtaen kummankin, isän ja äidin, oikeudet. Niillä ei ole mitään merkitystä.

Jollekin lapselle se vuoroviikkosysteemi saattaa sopia. Monille se ei sovi. Lisäksi se on erittäin vaativa vanhempien kannalta. Jos vanhemmat asuvat lähekkäin ja se tulee olemaan tulevaisuudenkin tilanne, niin vuoroviikkoisuus on ehkä mahdollista (jotkut lapset tykkäävät, jotkut eivät). Siinä on kuitenkin riskinsä, että esimerkiksi toinen vanhempi joutuu muuttamaan työn takia pidemmälle tai jostain muusta syystä. Jo muutaman kilometrin välimatka on lapselle liikaa, kun pitää matkustaa kouluun itse ja ne tavarat ovat aina väärässä kodissa ja kaveripiiri vaihtuu viikoittain. Kaikista pahinta on se, että lapsen asuminen vaihtuu jatkuvasti. Ensin vuoroviikkoillaan, sitten siirrytään isälle vain viikonlopuiksi, kohta ollaankin vain joka toinen viikonloppu, sitten muutetaan taas lähemmäs ja nähdää isää viikoittain, kunnes kohta asutaankin virallisesti isän luona ja niin edelleen. Tapaamissopimus olisi syytä tehdä niin, että siinä pystytään (suurinpiirtein) pysymään muuttuvissakin tilanteissa.

Tunnen erään isukin jonka luona lapset asuu ja käsittääkseni äiti tapaa lapsiaan vain joka toinen viikko. Olisi mielenkiintoista tietää onko näitä isän luona asuvia lapsia miten tutkittu, eli ovatko isän luokse jääneet lapset onnellisempia vai onnettomampia vai samanlaisia kuin äidin luona asuvat?

Minusta isä voi olla ihan yhtä hyvä kasvattaja lapsille kuin äiti, varsinkin jos lapset ovat jo vähän isompia.

Jäätynyt rakkaus kirjoitti:

Naiset haluavat vain lapsen, joko luonnollisesti tai hedelmöitys(koeputkimiehen) hoidon kautta. Ei naiset jaksa miestä katsella tänä itsekeskeisyyden aikakautena. He haluavat antaa varmaan tunnekylmyyttä myös omille lapsilleen. Ei siinä äijien tunteet paljon paina. Avioerolapsethan oppivat vanhempiensa avioerosta vain AVIOERON ja hopeet jakoon meiningin.

Lue lisää

terveisin tunnekylmän uranaisen lasten isi.. ..koton opittu tapa toimia..

"Miksi isällä olisi vähemmän oikeusia lapseen jos ero tilanne on ..."

Hyä vitun 22 vuotias pässinpää tässä sinulle vastaus:
1) Lapsi kasvaa naisen kohdussa
2)Naine nimettää lapsen

ja viimesimpinä ja TÄRKEIMPÄNÄ SYYNÄ:

3) äidit hoitavat lastaan lapsen synnyttyä yhteisessä kodissa paljon, paljon enemmän.
Esim.
Suurin osa alle kolemvuotiasta on kotona ja heitä hoitaa kotona äiti. Lue uudestaan:lapsia hoitaa kotona töistään ktooin jäänyt äiti. Isyys loma on yhdeksän-kolmekymmentäkuusi :kertaa lyhyempi kuin äitiysloma ja sen pitää mihiestä vain n.50%. Isyysloma on nkuukauden ja sitä eivät kaikki ede pidä äitiys lomaa pidetään vuoden-kolmevuotta. (hoitovaapaata loppuosa ei saivarralla termeistä!)

Isällä on vahemmän oikeuksia lpaseen koska ennen lapsen syntymää ja sen JÄLKEEN NAISET HOITVAT ENEMMÄN LASTAAN:

Kuinka usein miehet jäävät vuosiksi kotiin lasten kanssa? Naisten kohdalla asiaa ei edes ihmetellä!

Miksi isällä pitäisi olla samat oikeudet lapseen jos ei ole hoitanut lasta yhtä paljon? Jos on osallistunut neuvolareissuille se on vielä eri asia kun olla vuoden-kolme kotona lapsen kanssa. Vain 24% alle kolmivuotiaista on päiväkodissa. Ja päiväkodista lapsen hakee kotiin yleensä äiti.

Se että miehillä on nykyään iin suuret oikeudet lapsiinsa Suomessa vaikka he eivät osallistu hoitamiseen 50% on törkeää, MIESTE OIKUEDET LAPSIINSA KASVAT NOPEAMMIN KUIN VASTUUNOTTO HOITAMISESTA.
Ero tilanteessalapset sille joka siihenkin mennessä on osallistunut hoitamiseen eniten. Jos mies jäi kotiin lasten kanssa yhtäpitkäksi aikaa kuin äiti niin sitten meillä on pulma ratkaistavana muuten homman pitäsi olla täysin selvä. Ei lasta hänelle joka tienaa paremmin tai vaahtoaa vakkuuttavammin sosiaalivirkailijalle juristinsa kanssa. Hänelle joka laittoi muun elämän sivuun. Oli hän mies tai nainen.

EI SE OTA JOS EI ANNAKAAN!

meidän lapset 2v ja 4v. erottu ollaan 2 vuotta sitten, pienimmän ollessa 3kk ikäinen.
vuosi sitten isä meni uusiin naimisiin ja noin vuoden ajan on sitten halunnut ottaa lapsia joka toinen vkloppu luokseen. ennen sitä ei ollut koskaan ollut yksin molempien lasten kanssa kuin yhden pakollisen lääkärireissuni ajan, joka kesti n.2h.
koko ensimmäisen vuoden ajan, eron jälkeen näki lapsia vain mun ollessa mukana tai max 10 kertaa otti isomman lapsen jonnekkin mukaan, ja 2 kertaa oli yökylässä.
kun sai hoitajan kotiinsa niin sitten kiinnosti ottaa lapsetkin.
mutta jos lapset sairastaa niin ei halua heitä luokseen, ei osaa tehdä mitään kuulemma.
tai jos iskee lomamatka niin ei silloin voi ottaa, tietenkään.
lomilla ei lapsia ota.
talvella menetin yhden vkloppu työn kun isä kahtena kertana ilmoitti ettei nyt voi ottaa lapsia ja mulla ei muuta mahdollisuutta kuin jäädä sitten kotiin lasten kanssa.
kysyin lastenvalvojalta, että MISSÄ ON SE LAPSEN OIKEUS?
on vaan isän ja äidin oikeuksia, minun mielestä.
kun hain yksinhuoltajuutta, oikeuden kautta niin sanoin isälle, että jos nyt haluaa jotain mustaa valkoiselle, että saa tavata lapsiaan niin kannattaa avata suunsa.
lakimieheni ihmetteli kun sanoin näin, kerroin etten välitä mistään muusta kuin siitä, että haluaisin luoda lapsille edes mahdollisuuden isään.
mutta sehän ei ole minun oikeus
tai
VIELÄ VÄHEMMÄN LASTEN OIKEUS.
lasten isä ilmoitti myös viimeksi, että yrittää myydä asuntonsa ja sen jälkeen hän sanoo hyvästit suomelle ja muuttaa kauas pois.
kysyin kuinkas ´lapset sitten??
ei voi mitään.¨
JA SITTEN kuka tälläistä haluaa, ei kukaan.
ei kukaan kuvittele elämästään tulevan tälläistä hullunmyllyä.
sekopäistä ja lapsilla leikkimistä.
antaisin todellakin kaikki pennit pois jos se jotain auttaisi.
ja en esim puoleentoista vuoteen saanut mitään elatusmaksua vaikka tuosta ajasta olin melkein vuoden työttömänä.
ja vasta tuomarin puheen jälkeen suostuin siihen, että vaadin isältä elatusmaksuja.
kun hän ei ollut halunnut siis niitä maksaa.¨
ja minä tahdoin vain lapsille isän.
mutta nyt siis lapset isällään joka toinen vkloppu, mutta uusi vaimo hoitaa kohta aikuisen tyttärensä kanssa lapsemme.
kerran törmäsin isään jopa ravintolassa kun oli hänen lapsiviikonloppunsa.
ja silti jaksan uskoa, että isä haluaa ja rakastaa lapsiaan ja niiden kanssa viettämäänsä aikaa.
tyhmä kun olen.

eiköhän me suurinosa haluta lapsillemme parasta. on kuitenkin niin paljon eri tutkimusta jotaka aina muuttuvat, toisissa toisenlaisia hyviäpuolia ja toisessa taas toisia. maailmassa on vaikea tehdä juuri niitä oikeita ratkaisuja, kun ne selviää aina vasta myöhemmin onko olleet oikeita vai ei. aika usein se isä ja äiti on molemmat lapselle tärkeitä ja moni varmasti pyrkii siihen ettei suhteet kumpaankaan vanhempaan huonontuisi.. toki poikkeuksia on.

mekin painimme uusperheemme kanssa sien ongelman kanssa että hakeako vuoroviikko systeemiä vai ei, onko se hyvä, sitä ei tiedä! kaikki riippuu perheestä. me haluaisimme että kaikilla hyvä olla, mutta mikä on se ratkaisu?

äiti/äitipuoli kirjoitti:

eiköhän me suurinosa haluta lapsillemme parasta. on kuitenkin niin paljon eri tutkimusta jotaka aina muuttuvat, toisissa toisenlaisia hyviäpuolia ja toisessa taas toisia. maailmassa on vaikea tehdä juuri niitä oikeita ratkaisuja, kun ne selviää aina vasta myöhemmin onko olleet oikeita vai ei. aika usein se isä ja äiti on molemmat lapselle tärkeitä ja moni varmasti pyrkii siihen ettei suhteet kumpaankaan vanhempaan huonontuisi.. toki poikkeuksia on.

mekin painimme uusperheemme kanssa sien ongelman kanssa että hakeako vuoroviikko systeemiä vai ei, onko se hyvä, sitä ei tiedä! kaikki riippuu perheestä. me haluaisimme että kaikilla hyvä olla, mutta mikä on se ratkaisu?

Lue lisää

Ja lapsen tekemisestä haaveileva miettii sitä vaihtoehtoa,että tulevaisuudessa hän onkin jonkun lapsen isä tai äitipuoli? Onko sitten lapsen kehitykselle hyväksi,jos lapsella on kaksi "isää" tai "äitiä"eli se oikea vanhempi ja sitten isä tai äitipuoli? Ehkä tämä vuoroviikoin tapaaminen onkin sitten todellisuudessa,se vähemmän lapsen kehittymiselle haittaavatekijä,mutta vanhemmille lähes ylitsepääsemätön riesa,vaikkakin löytyy yleiset kulkuneuvot ja omat autot,tai ystävien autot.

äiti/äitipuoli kirjoitti:

eiköhän me suurinosa haluta lapsillemme parasta. on kuitenkin niin paljon eri tutkimusta jotaka aina muuttuvat, toisissa toisenlaisia hyviäpuolia ja toisessa taas toisia. maailmassa on vaikea tehdä juuri niitä oikeita ratkaisuja, kun ne selviää aina vasta myöhemmin onko olleet oikeita vai ei. aika usein se isä ja äiti on molemmat lapselle tärkeitä ja moni varmasti pyrkii siihen ettei suhteet kumpaankaan vanhempaan huonontuisi.. toki poikkeuksia on.

mekin painimme uusperheemme kanssa sien ongelman kanssa että hakeako vuoroviikko systeemiä vai ei, onko se hyvä, sitä ei tiedä! kaikki riippuu perheestä. me haluaisimme että kaikilla hyvä olla, mutta mikä on se ratkaisu?

Lue lisää

Vuoroviikkosysteemi on ihan toimiva jos siitä ei pidä liian tiukasti kiinni. Kyllä me ainakin ollaan jouduttu joustamaan. Kerrankin esim. tilapäisen ulkomaan komennuksen vuoksi jäi tapaamsiväliksi monta kuukautta, mitä sitten kompensoitiin kesällä - kai se pitkällä aikavälillä aikas tasoihin men. Ei olisi tullut mitään jos jompi kumpi osapuoli olisi pitäyt tiukasti kiinni siitä mitä on paperiin kirjattu. Silloin olisi mennyt sopiukset uusisksi, eikä me onneksi kumpikaan jaksettu ryhtyä käräjöimään vaan sovellettiin sitä sopimusta.

Muutenkin sen jälkeenkin, kun on ollut noita murkkukausia, niin ei me olla pakotettu lapsia joka toinen viikonloppu iskälle. Ei ole kenenkään etu, jos sinne mennään naama rutussa ja väkisin. niitähän tulee yleensä kaikille, eikä vika ole yleensä iskässä ;-) On paljon parempi joustaa välillä viikonlopuista ja panostaa vaikka sitten arki-iltoihin. Meillä ainakin exä vie lapsia välillä Lintsille tai ulos syömän arkisin, kuskaa harrastuksiin jne. Arjessa mukana oleminen on ehkä vielä parempi tapa lapsen ja vanhemman suhteen kannalta kuin pelkkä viikonloppuvanhemmuus. Tuohon aikaa siten tekemäämme sopimukseen suhtaudumme molemmat lähinnä viitteellisenä.

"saavatko tällaisen ehjä perheen vanhemmat olla lapselle tärkeitä? Miksi lapsilta kielletään ehjän perheen mahdollisuus? miksi siitä ei edes saa puhua?"

Sinä puhut erovanhemmuus-keskustelussa ehjän perheen merkityksestä lapselle. Minusta se on sama asia kuin kävisit puhumassa neliraajahalvaantuneelle kävelytaidon ylläpitämisestä elämän tärkeimpänä tavoitteena.

Onko joku kieltänyt ydinperheen vanhempia olemaan tärkeitä lapsilleen? Heh.

ohhoh, nämäkin asiat olisi estettävissä aika monen kohdalla kolmella sanalla. Kiitos, anteeksti, rakastan sinua. mutta suomalaisethan yleensä ovat aika tuppisuita. ja silloin ovet paukkuu. kärsivällisyys ja anteeksi antaminen pelastaa monenkin suhteen niin ei tule mitään uus perheitä. välillä pitää tehdä uhrauksia perheen eteen, eikä vain keskittyä esim: uraan.elämässä on paljon muutakin kuin rahan ja materian haaliminen sitä nyt kaikki ei vain tajua ja mihin olemme ajautuneet.

ero lasten ollessa 6 ja 8. Silloin viikko systeemi OK.
Nyt murkkuikäsenä, tuntuu että 2vkon vaihtoväli parempi.
Ei muuttoa joka viikonloppu ja saadaan väliin KOKONAINEN perheviikonloppu :)

Olisimme eronneet jo useampaa vuotta aiemmin, mutta mm. lasten pienuuden takia, siirsin eroa...
Meillä se onnistui, mutta ymmärrettävästi ei mahdollista (läheskään) kaikissa tapauksissa.

LASTEN ETUA ajatellen, NÄISSÄ olosuhteissa MEILLE paras ratkaisu.

Mielestäni alle 1v lasten perheissä, eroa ei saisi edes ajatella ratkaisuna (ellei väkivaltaa tms. todella ikävää ja ratkaisematonta)... Kuitenkin pienen lapsen tulo "sekoittaa" KAIKEN ja aikuisten tarpeet toisarvisia... Ja tuon vuoden jälkeen, saatetaan nähdä puolisokin ihan uusin silmin!

Voimia KAIKILLE ja pitäkää lapset YKKÖSINÄ!

2vkoSysteemi kirjoitti:

ero lasten ollessa 6 ja 8. Silloin viikko systeemi OK.
Nyt murkkuikäsenä, tuntuu että 2vkon vaihtoväli parempi.
Ei muuttoa joka viikonloppu ja saadaan väliin KOKONAINEN perheviikonloppu :)

Olisimme eronneet jo useampaa vuotta aiemmin, mutta mm. lasten pienuuden takia, siirsin eroa...
Meillä se onnistui, mutta ymmärrettävästi ei mahdollista (läheskään) kaikissa tapauksissa.

LASTEN ETUA ajatellen, NÄISSÄ olosuhteissa MEILLE paras ratkaisu.

Mielestäni alle 1v lasten perheissä, eroa ei saisi edes ajatella ratkaisuna (ellei väkivaltaa tms. todella ikävää ja ratkaisematonta)... Kuitenkin pienen lapsen tulo "sekoittaa" KAIKEN ja aikuisten tarpeet toisarvisia... Ja tuon vuoden jälkeen, saatetaan nähdä puolisokin ihan uusin silmin!

Voimia KAIKILLE ja pitäkää lapset YKKÖSINÄ!

Lue lisää

minä olen myös avioero perheestä ja meillä oli kanssa vuoro viikko järjestelmä ja se toimi minusta ihan hyvin. mutta kun minusta tuli murkku vanhempani sanoivat että saan valita milloin olen kummallakin koska joskus oli menoja muualla. vanhempani asuvat eri kaupungeissa mutta ne ovat silti lähellä toisiaan joten se ei paljoa haittaa.

avioerolapsi kirjoitti:

minä olen myös avioero perheestä ja meillä oli kanssa vuoro viikko järjestelmä ja se toimi minusta ihan hyvin. mutta kun minusta tuli murkku vanhempani sanoivat että saan valita milloin olen kummallakin koska joskus oli menoja muualla. vanhempani asuvat eri kaupungeissa mutta ne ovat silti lähellä toisiaan joten se ei paljoa haittaa.

Lue lisää

meillä nyt ollut tämä vuoroviikkosysteemi ja murehdin kovasti miten lapset sen ottavat, ei ainakaan ole huomattavasti ressannut kun ovat kiltisti ja muutenkin tuntuvat normaalilta, kun ne vaan osais sanoa mikä tuntuu parhaalta niin sen kyllä toteuttaisin.
tämä tyyli tuntu siks paremmalta kun viikonloppuhuoltajuus että lapset saavat olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon mutta aika sen näyttää mikä olisi ehkäpä parempikin ratkasu.

KAIKKI HYVIN NIIN KAUAN KUNNES AKKA KEKSI RUVETA PELAAMAAN JÄÄKIEKKOA SIELLÄ 80% YH-MAMMOJA NO SIITÄ SE JUOPOTTELU PELIREISUILLA JA SAUNAILLOISSA ALKOI YKSI (TOSIN VIELÄ ITSE NAIMISISSA)VILLASI EROAMAAN JA TÄMÄ TYHMÄ MENI VIPUUN JA PAKKAS LAUKUT JA KEHU ET OLET NARSISTI MÄ LÄHEN OTTI LAPSET,MUUTTI ISÄNSÄ NURKKIIN.NYT TOSIN OSTI TALON TÄSTÄ LIKELTÄ MINUA SAMOJEN KAVEREIDEN KEHOTUKSESTA ISO LAINA JA MÄTÄ TALOHAN SE OLI NYT RAHAT LOPPU REMONTTI KESKEN LAPSET 2V JA 6V HALUAISIVAT ASUA LUONANI MUT EI KÄY ÄITILLE JOKA TOINEN V-LOPPU VAIN ITSE KULKEE KUINKA HUVITTAA JA JUOPOTTELEE HET KU KAVEREILLE VAIN SOPII SOSSUUN OLEN PARIIN KERTAAN ILMOITTANUT OVAT KÄYNEET VÄHÄ JUTUTTAMASSA.ITE KÄVIN NUSSIMAS TÄTÄ PÄÄ VILLAAJAA IHAN VAAN PIRUUTTANI (OLI MUUTEN SURKEAT KYYTIT)NO ONHAN SILLÄ 5KPL.LAPSIA VÄHÄ "KAIKKIEN" KANS AJATTELIN SOITTAA SEN ÄIJÄLLE HUOMENIS JA LÄHETTÄÄ KÄNNYKÄLLÄNI OTTAMA SUIHIN OTTO KUVA MUKAAN SIINÄ ONKIN SILLÄ SELITETTÄVÄÄ.ET KYLLÄ NE ÄITIT ON VIETÄVIS JA SEURA TEKEE KALTAISEKSEEN.SÄÄLIKSI VAIN KÄY LAPSIA MUT MINKÄS TEET ISIHÄN SE PAHIS MUKA AINA ON VAIKKA ÄITI JOI YKS KERTA LAPSILISÄ RAHOILLA!!!!!!!!!!!! ET TÄLLÄSTÄ!!!!!!!

JUUPA JUUU!!! kirjoitti:

KAIKKI HYVIN NIIN KAUAN KUNNES AKKA KEKSI RUVETA PELAAMAAN JÄÄKIEKKOA SIELLÄ 80% YH-MAMMOJA NO SIITÄ SE JUOPOTTELU PELIREISUILLA JA SAUNAILLOISSA ALKOI YKSI (TOSIN VIELÄ ITSE NAIMISISSA)VILLASI EROAMAAN JA TÄMÄ TYHMÄ MENI VIPUUN JA PAKKAS LAUKUT JA KEHU ET OLET NARSISTI MÄ LÄHEN OTTI LAPSET,MUUTTI ISÄNSÄ NURKKIIN.NYT TOSIN OSTI TALON TÄSTÄ LIKELTÄ MINUA SAMOJEN KAVEREIDEN KEHOTUKSESTA ISO LAINA JA MÄTÄ TALOHAN SE OLI NYT RAHAT LOPPU REMONTTI KESKEN LAPSET 2V JA 6V HALUAISIVAT ASUA LUONANI MUT EI KÄY ÄITILLE JOKA TOINEN V-LOPPU VAIN ITSE KULKEE KUINKA HUVITTAA JA JUOPOTTELEE HET KU KAVEREILLE VAIN SOPII SOSSUUN OLEN PARIIN KERTAAN ILMOITTANUT OVAT KÄYNEET VÄHÄ JUTUTTAMASSA.ITE KÄVIN NUSSIMAS TÄTÄ PÄÄ VILLAAJAA IHAN VAAN PIRUUTTANI (OLI MUUTEN SURKEAT KYYTIT)NO ONHAN SILLÄ 5KPL.LAPSIA VÄHÄ "KAIKKIEN" KANS AJATTELIN SOITTAA SEN ÄIJÄLLE HUOMENIS JA LÄHETTÄÄ KÄNNYKÄLLÄNI OTTAMA SUIHIN OTTO KUVA MUKAAN SIINÄ ONKIN SILLÄ SELITETTÄVÄÄ.ET KYLLÄ NE ÄITIT ON VIETÄVIS JA SEURA TEKEE KALTAISEKSEEN.SÄÄLIKSI VAIN KÄY LAPSIA MUT MINKÄS TEET ISIHÄN SE PAHIS MUKA AINA ON VAIKKA ÄITI JOI YKS KERTA LAPSILISÄ RAHOILLA!!!!!!!!!!!! ET TÄLLÄSTÄ!!!!!!!

Lue lisää

Enpä ihmettele että akkas lähti, vaikutat vähä-älyiseltä sika-ääliöltä.

meidän muksu alko vuoroviikko systeemiin kun oli 8kk,eikä ole moksiskaan! pelkkää provoa koko homma.

okolele kirjoitti:

meidän muksu alko vuoroviikko systeemiin kun oli 8kk,eikä ole moksiskaan! pelkkää provoa koko homma.

Meidän esimurrosikäinen lapsemme asuu äidin eli minun luona koko ajan. Hänen koti ja tavarat ovat yhdessä paikassa.
Lapsen isä käy katsomassa lastaan kotonaan, eli tulee tänne missä minä asun lapsen kanssa. Olemme sopineet tai oikeastaan emme ole sopineet yhtään mitään. Isä tulee aina silloin kun viitsii tai ehtii ja se on tähän asti ollut muutaman kerran viikossa. Lapsi saa olla kotona jos haluaa ja saa tavata isäänsä jos haluaa. Mutta saa olla myös kavereidensa kanssa jos sillä kertaa on jossain kun isänsä tulee käymään.
Silloin lapsen isä tulee hetkeksi juttelemaan minun kanssa, juo kahvit tai syö jotain ja taas lähtee omaan kotiinsa.

Pelkkä puhelinsoitto isältä riittää - on tulossa saman päivän iltana käymään, onko edes toinen kotona siihen aikaan.
Lapsi on onnellinen ja on ilmaissutkin, että hänestä ei olisi kulkemaan kahden kodin väliä. Joskus kun on fiiliksiä, hän menee isänsä kotiin, on siellä päivän ja tulee takaisin. Ei koskaan yötä vielä tähän asti.
Oma sänky on siellä missä äitikin asuu.

...sitä vuorotyötäkin tehdään. Ensin vaikka viikko aamua, sitten viikko iltaa ja sen jälkeen viikko yötä (=3-vuoro).. Vaihtoehtosesti vuoroviikoin aamussa ja illassa (=2-vuoro).

Vai että "suostuisitko itse tekemään jotain asiaa viikon periodeissa?" Kyllä kyllä juu näin..

Kenen etu on olla erossa ja miksi ei kykyä jakaa läsnäoloa rakkaudella jonka lapaset näkevät ja kokevat omien vanhempien esimerkkinä omaan elämään?
Tuntuisi oudolta olla omien lasten "elättäjä" jos rakkaus ei olisi läsnä vanhemmilla joka kestäisi päivänvalon läpinäkyvästi lasten edessä.
Hehän tietää sen mihin heidät määrätään, mutta valtava on se mielen myllerrys mitä he käy joka päivä moisessa epävarmuudessa. Myös he ihmettelee ja pohtii sekä elää outona ketä kukakin oikeasti rakastaa ja välittää.

12v niin silloin otetaan lapsen mielipide huomioon uja kun isä jättää pojat yksin niin opetappa lapset soittamaan silloin sosiaalipäivystykseen niin kun tulevat katsomaan että lapset ovat keskenään niin homma loppuu siihen ja sinä voit hakea lapset pois isän luota jos hän jättää ne heitteille.

mk kirjoitti:

12v niin silloin otetaan lapsen mielipide huomioon uja kun isä jättää pojat yksin niin opetappa lapset soittamaan silloin sosiaalipäivystykseen niin kun tulevat katsomaan että lapset ovat keskenään niin homma loppuu siihen ja sinä voit hakea lapset pois isän luota jos hän jättää ne heitteille.

Lue lisää

sepä se kun he eivät ole koskaan keskenään vaan hoitaja (tuttu tai tuntematon) on aina poikien kanssa. Heitteillejätöstä ei siis ole kyse, vaan poikien isän halusta nähdä lapsia viikonloppuiltaisin.

jaa, no onhan noita äitejäkin, jotka jättävät 1 vuotiaat lapsensa...

"Viikonloppuisä tarjoaa mäkkäriruokaa ja vuokravideoita, antaa rahaa ja palauttaa likapyykit."

Ja ennen kaikkea tarjoaa leppoisaa seuraa, kivoja hetkiä, tekee kivoja juttuja, joita teki ydinperheen aikanakin lastensa kanssa. Monopolin ja pleikkarin pelaaminen ei suuria sisätiloja vaadi.

Kaikki riippuu siitä, millä mielikuvilla lähtee rakentamaan tapaamisia tai vuoroviikko-asumista.

Jos lapsia on useampia, lapset voi jakaa vanhempien osoitteille, jolloin molemmat saavat yh-korotuksen lapsilisään ja mahdollisen asumistuen. Tämä tietenkin vaatii vanhempien keskustelevat välit jonka pitäisi aina olla ehdoton edellytys vuoroviikko-huollolle.

Isiä neuvoisin antamaan oman ehdotuksensa vuorohuollosta lasten äidille kiihkottomasti, valmiiksi ajateltuna pakettina, eikä huutamalla riidan päätteeksi että mä haen lähihuoltajuuden käräjiltä jos et suostu puolittamaan huoltoa tai saat tuta kun alan tehtailemaan lastensuojeluilmoituksia jollet suostu.

Isät voisivat käydä jo ennakkoon keskustelemassa lastenvalvojan kanssa vuorohuoltohalukkuudesta, jolloin lastenvalvojalla on mahdollisuus pehmittää äidin vastentahtoista asennetta. Ehkä jotain tämäntapaista on tulossa, kun eroperheiden sovittelu saa tuulta purjeisiinsa.

Mitäs jos sinä veteraani yh- äippä olisit muuttanut pois? Minkälaisen asunnon olisit hommannut niillä miljoonilla mitä erosta jäi käteen? Siihen kun lisäät vielä vaikka työttömyyden/sairauden niin millä tarjoat samat lokoiset olosuhteet kuin teidän aiemmassa yhteisessä kodissanne? Ajattele vähän ennen kirjoittamista.

on, kaikille ei voi luottaa lapsia, vaikka kuin on isä. Miksiköhänm uuten monet isit huoma vasta sitten olevansa isä, kun lapsi ei olekkaan enää joka päivä siinä??? Kannataisi olla isä sillon, kun lapsi on lähellä, eikä huomata sitten kun sen on menettänyt.

8itiroit kirjoitti:

on, kaikille ei voi luottaa lapsia, vaikka kuin on isä. Miksiköhänm uuten monet isit huoma vasta sitten olevansa isä, kun lapsi ei olekkaan enää joka päivä siinä??? Kannataisi olla isä sillon, kun lapsi on lähellä, eikä huomata sitten kun sen on menettänyt.

Lue lisää

tämä on niin faktaa, joillekin isille lapsi on olemassa vasta sitten kun on uhka menettää lapsi luotaan (lähtee äidin matkaan) tai lasta ei enää ole.
Meillä tämä näyttää pätevän, tosin lapsi on isälle kiistakapula. Isä pitää lasta riitelyn kohteena ja yrittää alistaa äitiä jäämään uhkailemalla lapsella ja lapsen hyvinvoinnilla.

Näitä keskusteluja kun lukee niin mieleen tulee usean kohdalla, että on taidettu unohtaa, että äidillä ja isällä on niitä ja niitä oikeuksia... asia ei ole niin. LAPSELLA ON OIKEUS.
Lapsella on oikeus elää siellä missä hänelle annetaan paras turva ja huolto, yleensä se on äiti koska äidillä se on "syttynyt" jo odotus- ja synnytysvaiheessa, jatkunut imettäessä ja lasta hoivatessa. Laitoksellakin kätilöt seuraavat äidin hoivaa ja viettiä ja antavat siitä lausunnon synnytysraporttiin.
Lapsella on myös oikeus toiseen vanhempaan, yleensä etäisään. Eli lapsi ON OIKEUTETTU TAPAAMAAN sitä isää, yleensä sovitusti kuinka asioiden laita on.

On jotenkin hirvittävää lukea kuinka näissä keskusteluissa lasta ei pidetä arvossa, koko ajan vain aineellistetaan ja puhutaan äitien ja isien oikeuksista. Kun lapsi syntyy maailmaan, samalla hänelle syntyy oikeudet vaikkei hänellä ole edes aluksi virallista nimeäkään.

asdfasdfsdfsd kirjoitti:

tämä on niin faktaa, joillekin isille lapsi on olemassa vasta sitten kun on uhka menettää lapsi luotaan (lähtee äidin matkaan) tai lasta ei enää ole.
Meillä tämä näyttää pätevän, tosin lapsi on isälle kiistakapula. Isä pitää lasta riitelyn kohteena ja yrittää alistaa äitiä jäämään uhkailemalla lapsella ja lapsen hyvinvoinnilla.

Näitä keskusteluja kun lukee niin mieleen tulee usean kohdalla, että on taidettu unohtaa, että äidillä ja isällä on niitä ja niitä oikeuksia... asia ei ole niin. LAPSELLA ON OIKEUS.
Lapsella on oikeus elää siellä missä hänelle annetaan paras turva ja huolto, yleensä se on äiti koska äidillä se on "syttynyt" jo odotus- ja synnytysvaiheessa, jatkunut imettäessä ja lasta hoivatessa. Laitoksellakin kätilöt seuraavat äidin hoivaa ja viettiä ja antavat siitä lausunnon synnytysraporttiin.
Lapsella on myös oikeus toiseen vanhempaan, yleensä etäisään. Eli lapsi ON OIKEUTETTU TAPAAMAAN sitä isää, yleensä sovitusti kuinka asioiden laita on.

On jotenkin hirvittävää lukea kuinka näissä keskusteluissa lasta ei pidetä arvossa, koko ajan vain aineellistetaan ja puhutaan äitien ja isien oikeuksista. Kun lapsi syntyy maailmaan, samalla hänelle syntyy oikeudet vaikkei hänellä ole edes aluksi virallista nimeäkään.

Lue lisää

olet täysin oikeassa,että oikeus on lapsella!!!omalla kohdallani ikävä kyllä asia on niin,että äiti on tehnyt kaikkensa,että lapset ei pääse minun luo :( olen oikeusteitse hakenut oikeutta lapsille,mutta kun tässä yhteiskunnassa on niin paljon "porsaan reikiä" mitä lähihuoltaja voi käyttää! nyt olen harkinnut hakea sakko uhkaa mikäli tapaamiset eivät toimi sovitusti,mutta olen myös miettinyt miten se mahdollisesti vaikuttaa lapsiin mikäli äiti laiminlyö tapaamisia! sakko on kuitenkin huomattava,mutta myös tapauskohtainen (1000-4000€) en halua kuitenkaan,että lapset joutuvat kärsimään vanhempien kiistoista vaikkakin loppujen lopuksi kyse on lasten oikeuksista! henkisesti tämä on ollut itselle raskasta aikaa ja voin vain kuvitella mitä lapset joutuvat läpi käymään!!! jokainen ero on aina oma lukunsa ja ikävä kyllä valitettavan usein suurimpina kärsiöinä on lapset :( itse tulen tekemään ja olen tehnyt kaikkeni,että lapseni saisi rakastavan ja turvallisen elämän toistaiseksi kuitenkin heikoin tuloksin,mutta periksi en anna niin kauan kuin minussa vaan henki pihisee!!!!!

noh minä ainakin olin isänä alusta asti ja joka aamu innoissani kun on lapsia, tämä murrettiin ja vietiin lapset pois, tai oikeestaan minut häädettiin varjosyillä omasta kodista jonka jälkeenpäin sain takasin kun lasten äiti osottautukin pakonomaiseks valehteliaksi ja vaaranti lapset sairauden takia, pelastin itelleni ja nyt kun Hän on kunnossa niin annan hänenkin olla lasten kanssa. olin pitkään työssäkäyvä yh ja vastustin äitille viemistä koska hänellä oli taipumuksia jättää lapset nukkumaan ja lähteä baariin, tämäkin tuli ilmi vasta kun erosimme.
oli monesti käyny reissuilla kun nukuttiin lasten kanssa.

janipentti kirjoitti:

noh minä ainakin olin isänä alusta asti ja joka aamu innoissani kun on lapsia, tämä murrettiin ja vietiin lapset pois, tai oikeestaan minut häädettiin varjosyillä omasta kodista jonka jälkeenpäin sain takasin kun lasten äiti osottautukin pakonomaiseks valehteliaksi ja vaaranti lapset sairauden takia, pelastin itelleni ja nyt kun Hän on kunnossa niin annan hänenkin olla lasten kanssa. olin pitkään työssäkäyvä yh ja vastustin äitille viemistä koska hänellä oli taipumuksia jättää lapset nukkumaan ja lähteä baariin, tämäkin tuli ilmi vasta kun erosimme.
oli monesti käyny reissuilla kun nukuttiin lasten kanssa.

Lue lisää

Mainitsin 9 v.lle tytölleni, että on sellainen ajatus että kävisit yx kerta / vk isän luona - MITÄ varten !!?? Tyttö ihmetteli. KOulu, kaverit - ei ollut kiinnostusta käydä isän luona. Viikonloppuna riittää, kuulema. Mitenpä teet isä itsesi lapsellesi nyt tärkeäksi, jos et ole tähänkään mennessä panostanut isyyteesi.

janipentti kirjoitti:

noh minä ainakin olin isänä alusta asti ja joka aamu innoissani kun on lapsia, tämä murrettiin ja vietiin lapset pois, tai oikeestaan minut häädettiin varjosyillä omasta kodista jonka jälkeenpäin sain takasin kun lasten äiti osottautukin pakonomaiseks valehteliaksi ja vaaranti lapset sairauden takia, pelastin itelleni ja nyt kun Hän on kunnossa niin annan hänenkin olla lasten kanssa. olin pitkään työssäkäyvä yh ja vastustin äitille viemistä koska hänellä oli taipumuksia jättää lapset nukkumaan ja lähteä baariin, tämäkin tuli ilmi vasta kun erosimme.
oli monesti käyny reissuilla kun nukuttiin lasten kanssa.

Lue lisää

Omat lapset ovat taaperoita, 2- ja 3-vuotiaat. Eroa ja vuoroasumista on takana hiukan yli 6kk, joten alussa mennään, mutta tähän asti lapset ovat reagoineet vähän. Itse asiassa, yllättävän vähän. Itkuisuutta tms ei ole esiintynyt normaalia enemmän. Ex-vaimon kanssa vuoroviikot olivat alusta alkaen valintana ja nimenomaan 1vk/1vk, vaikka lapset ovatkin pieniä. Ex muutti n.3km:n päähän, samaan kylään joten etäisyys on ainakin nyt vähäinen. Itse en ole muuttamassa (työ ja asuntolaina ovat aika ankkuroivat yhdessä), mutta ex voi hyvinkin olla lähdössä, mikä oikeasti arveluttaa tulevaisuudessa.

En tajua. Jotenkin kaikki vuoroviikkoja haukkuvat kirjoitukset tuntuvat tulevan vain ja ainoastaan naisilta. Näitä puolustavat miehiltä ja asian kokeneilta lapsilta. Tuntuukin siltä, että puhutaan "lasten edusta" sen takia, että itse ei halua kärsiä ikävää ja haluaa omia lapset luokseen. Kyllä, samaa soopaa kuulin itsekin exältä, kun piti erota. Tämä siis ennen kuin myönsi, että vieraissa oli käyty ja lastenkin aikana oltu yhdessä - selkäni takana. Siksi sävy tuntuu niin tutulta.

Itse en ikimaailmassa tule luopumaan tippaakaan ajastani lasten kanssa. Jos ex haluaa muuttaa toiselle paikkakunnalle, aloitan huoltajuusriidan välittömästi. Ja ei, en todellakaan ole automaattisesti häviämässä sitä vain siksi, että olen mies ja "vain" lasten isä. Rinnoissani ei ole ollut maitoa ja minulla ei ole kohtua, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa ja minulla lapsiini.

Tämä on siis varoitus. Jos joku alkaa ensimmäiseksi puhumaan lapsen edusta tarkoittaen automaattista asumista äidin luona, ei se tule menemään enää läpi.

Ex petturi mutta äit kirjoitti:

Omat lapset ovat taaperoita, 2- ja 3-vuotiaat. Eroa ja vuoroasumista on takana hiukan yli 6kk, joten alussa mennään, mutta tähän asti lapset ovat reagoineet vähän. Itse asiassa, yllättävän vähän. Itkuisuutta tms ei ole esiintynyt normaalia enemmän. Ex-vaimon kanssa vuoroviikot olivat alusta alkaen valintana ja nimenomaan 1vk/1vk, vaikka lapset ovatkin pieniä. Ex muutti n.3km:n päähän, samaan kylään joten etäisyys on ainakin nyt vähäinen. Itse en ole muuttamassa (työ ja asuntolaina ovat aika ankkuroivat yhdessä), mutta ex voi hyvinkin olla lähdössä, mikä oikeasti arveluttaa tulevaisuudessa.

En tajua. Jotenkin kaikki vuoroviikkoja haukkuvat kirjoitukset tuntuvat tulevan vain ja ainoastaan naisilta. Näitä puolustavat miehiltä ja asian kokeneilta lapsilta. Tuntuukin siltä, että puhutaan "lasten edusta" sen takia, että itse ei halua kärsiä ikävää ja haluaa omia lapset luokseen. Kyllä, samaa soopaa kuulin itsekin exältä, kun piti erota. Tämä siis ennen kuin myönsi, että vieraissa oli käyty ja lastenkin aikana oltu yhdessä - selkäni takana. Siksi sävy tuntuu niin tutulta.

Itse en ikimaailmassa tule luopumaan tippaakaan ajastani lasten kanssa. Jos ex haluaa muuttaa toiselle paikkakunnalle, aloitan huoltajuusriidan välittömästi. Ja ei, en todellakaan ole automaattisesti häviämässä sitä vain siksi, että olen mies ja "vain" lasten isä. Rinnoissani ei ole ollut maitoa ja minulla ei ole kohtua, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa ja minulla lapsiini.

Tämä on siis varoitus. Jos joku alkaa ensimmäiseksi puhumaan lapsen edusta tarkoittaen automaattista asumista äidin luona, ei se tule menemään enää läpi.

Lue lisää

jos haluaa lapsia kiusata, niinm ikäs siinö, mutta muuttaisitko itse joka viikko toiseen taloon vuositolkulla? Epäilenpä että et, kyllästyisit moiseen jo muutamassa kuukaudessa.

Lapsen on pakko, kun aikuen onni niin vaatii. Lapsi muuttaa kun vanhemmat eroaa ja lapsi jouluu maksamaan siitä että vanhemmilla on kivaa ja ovat onnellisia.

Omille lapsilleni en ole koskaan suonut moista kiusaa, enkä suo.

Koska mekki määrä on rajoitettu jäi vielä mainitsematta että kun tämän tyyppisessä keskustelussa mainitaan että nainen yleensä saa lapsen, jätetään sanomatta että miehet eivät usein edes halua niitä lapsia eron yhteydessä.
Lue uudestaan miehet (isät) eivät usein halua yksin huoltajuutta tai päävastuuta lapiinsa. Moni mies jolle lapset tulevat joka toinen vkl, tuskin hyppsi riemusta jos lapset olisivatkin paapottavina 26vrk kuussa 4vrk sijaan! Moni isä ei edes pidä yhteyttä lapsiinsa eron jälkeen! Äidit taas yleensä haluavat lapsensa ja eivät heistä taistelematta luovu. Havoin, harvoin kuulee äideistä jotka muuten kuin teineinä olisvat luopuneet lapsistaan ja silloinkin he koittavat etsiä lapsensa kun terveydentila tms. on parantunut, miesten kohdalla tälläiset tarinat eivät ole harvinaisia.

Monikohan vuorotteluviikko isäkään olisi tarpeentullen valmis kantamaan koko vastuun?

tabu2 kirjoitti:

Koska mekki määrä on rajoitettu jäi vielä mainitsematta että kun tämän tyyppisessä keskustelussa mainitaan että nainen yleensä saa lapsen, jätetään sanomatta että miehet eivät usein edes halua niitä lapsia eron yhteydessä.
Lue uudestaan miehet (isät) eivät usein halua yksin huoltajuutta tai päävastuuta lapiinsa. Moni mies jolle lapset tulevat joka toinen vkl, tuskin hyppsi riemusta jos lapset olisivatkin paapottavina 26vrk kuussa 4vrk sijaan! Moni isä ei edes pidä yhteyttä lapsiinsa eron jälkeen! Äidit taas yleensä haluavat lapsensa ja eivät heistä taistelematta luovu. Havoin, harvoin kuulee äideistä jotka muuten kuin teineinä olisvat luopuneet lapsistaan ja silloinkin he koittavat etsiä lapsensa kun terveydentila tms. on parantunut, miesten kohdalla tälläiset tarinat eivät ole harvinaisia.

Monikohan vuorotteluviikko isäkään olisi tarpeentullen valmis kantamaan koko vastuun?

Lue lisää

Täällä on yksi. Vain nainen voi kuvitella raskauden määrittelevän kaiken lapsen elämässä syntymänkin jälkeen. Ja mitä tulee hoitamiseen, niin miksi ihmeessä unohdetaan AINA, että sen toisen on käytävä töissä, että perhe pystyy elämään. Lähes aina tämä toinen on isä.

Kyökkipsykologia ja hörhöilyvaahtoaminen loppuu. Lasten kautta selittäminen ei mene enää läpi, nyt on naistenkin vuoro tuntea todellista ikävää ja antaa lapsille oikeus siihen mikä heillä on aina ollutkin - isäänsä, toiseen vanhempaan.

Vuoroisä kirjoitti:

Täällä on yksi. Vain nainen voi kuvitella raskauden määrittelevän kaiken lapsen elämässä syntymänkin jälkeen. Ja mitä tulee hoitamiseen, niin miksi ihmeessä unohdetaan AINA, että sen toisen on käytävä töissä, että perhe pystyy elämään. Lähes aina tämä toinen on isä.

Kyökkipsykologia ja hörhöilyvaahtoaminen loppuu. Lasten kautta selittäminen ei mene enää läpi, nyt on naistenkin vuoro tuntea todellista ikävää ja antaa lapsille oikeus siihen mikä heillä on aina ollutkin - isäänsä, toiseen vanhempaan.

Lue lisää

Ei VAAN se raskaus vaan myös se kolmas syy.: kumpi hoiti lapsia enmmän ennen eroa?

Ei ole mitään kyökkipsykologiaa kun nainen valitsee jäädä kotiin hoitamaan lasta vaan käytännön teko.

Koska naisetkin voivat tasa-arvoisesti tehdä uraa se on arvovalinta, käytännön teko ei "hörhöilyvaahdontaa".

Lastenkautta selittäminen on ainoa minkä pitäsi mennä läpi kun lapsista puhutaan.

"nyt on naistenkin vuoro kokea todellista ikävää" -sillä että toisen vanhemman pitää kokoa ikäviä tunteita, sillä eivät naiset ole koskaan perustelleet haluaan hoitaa lapsiaaan. Sillä ei ainakaan mitään viikkosysteemejä tule perustella.

"antaa lapsille se oikeus.." -on usein haluttu antaa, monasti isät heräävät tähän vata eron tullem.

Jos osallituitko millä prosentilla lapsesi elämään ennen eroa suhteessa äitiin? Jos vastaus on välillä 40-50% olet poikkeus.

vastaus sinulle kirjoitti:

Ei VAAN se raskaus vaan myös se kolmas syy.: kumpi hoiti lapsia enmmän ennen eroa?

Ei ole mitään kyökkipsykologiaa kun nainen valitsee jäädä kotiin hoitamaan lasta vaan käytännön teko.

Koska naisetkin voivat tasa-arvoisesti tehdä uraa se on arvovalinta, käytännön teko ei "hörhöilyvaahdontaa".

Lastenkautta selittäminen on ainoa minkä pitäsi mennä läpi kun lapsista puhutaan.

"nyt on naistenkin vuoro kokea todellista ikävää" -sillä että toisen vanhemman pitää kokoa ikäviä tunteita, sillä eivät naiset ole koskaan perustelleet haluaan hoitaa lapsiaaan. Sillä ei ainakaan mitään viikkosysteemejä tule perustella.

"antaa lapsille se oikeus.." -on usein haluttu antaa, monasti isät heräävät tähän vata eron tullem.

Jos osallituitko millä prosentilla lapsesi elämään ennen eroa suhteessa äitiin? Jos vastaus on välillä 40-50% olet poikkeus.

Lue lisää

Lasten ollessa pieniä se on käytännön sanelema pakko, että imeväisikäisiä täytyy hoitaa. Tämä ei liene vaikeaa ymmärtää.

Kun ollaan kotona, ei voi olla töissä. Tämä ei liene vaikeaa ymmärtää.

Raskaus on 9kk. Käytännössä vuosi tästä vaaditaan hoitoa. Tämä kattaa siis yhden vuoden esim. 18 vuoden jaksosta, jolloin lapsi asuu yleensä kotona. Tämä ei todellakaan riitä perusteeksi äidin millekään etuoikeudelle. Tämä ei liene vaikea ymmärtää.

Loppujen lpouksi, vaikka äiti olisi hoitanut lapsia enemmän, eron jälkeen sillä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä. Lapset hoidetaan kummassakin osoitteessa ja kolmannessa on päivähoito. Ei lastenhoito ole mitään rakettitiedettä, se ei vaadi kohtua tai "rinnoista maitoa", vaan aikaa. Ei ole mitään syytä sille, että isät eivät tästä selviäisi yhtä hyvin kuin äidit. Tämä ei liene vaikea ymmärtää.

Vuoroviikot ovat hyvä ja ehkä ainoa todellinen kompromissi tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysy yhdessä. Koska suurin osa eroista on naisten haluamia, lienee myös todennäköistä, että sama "mulle-kaikki-heti -linja" jatkuu myös huoltajuuden kohdalla, niin että saa mahdollisimman mukavaksi kaiken - itselleen. Tämä ei ole sama kuin "lasten etu". Tämä ei liene vaikea ymmärtää.

Isät osallistuvat lastensa elämään 100% sillä ajalla mikä on käytännössä mahdollista. Tämä pätee äiteihin, jotka joutuvat käymään töissä. Ei ole mitään perustetta, mitään hyvää tai järjellistä syytä suosia äitejä huoltajuuksissa, ei konkreettista, todellista tai edes järjellistä. Vain epä-älyllistä kyökkipsykologiaa, joka vain verhotaan "lasten eduksi". Se loppuu nyt. Tämä ei liene vaikea ymmärtää.

vastaus sinulle kirjoitti:

Ei VAAN se raskaus vaan myös se kolmas syy.: kumpi hoiti lapsia enmmän ennen eroa?

Ei ole mitään kyökkipsykologiaa kun nainen valitsee jäädä kotiin hoitamaan lasta vaan käytännön teko.

Koska naisetkin voivat tasa-arvoisesti tehdä uraa se on arvovalinta, käytännön teko ei "hörhöilyvaahdontaa".

Lastenkautta selittäminen on ainoa minkä pitäsi mennä läpi kun lapsista puhutaan.

"nyt on naistenkin vuoro kokea todellista ikävää" -sillä että toisen vanhemman pitää kokoa ikäviä tunteita, sillä eivät naiset ole koskaan perustelleet haluaan hoitaa lapsiaaan. Sillä ei ainakaan mitään viikkosysteemejä tule perustella.

"antaa lapsille se oikeus.." -on usein haluttu antaa, monasti isät heräävät tähän vata eron tullem.

Jos osallituitko millä prosentilla lapsesi elämään ennen eroa suhteessa äitiin? Jos vastaus on välillä 40-50% olet poikkeus.

Lue lisää

Meillä lapset syntyivät. Kumpikin menivät hoitoon 10 kk iässä, kun ei ollut mahdollisuuksia pitää pidempiä hoitovapaita. Vaimo vuorotyössä, minä tstoaikana. Normaalin vkon aikana hoidin lapsiamme n. 75% enemmän kuin äitikulta. Aikanaan eron tullessa vaimoke väitti silmät suurena, että hän on hoitanut lapsiamme paljon enemmän kuin minä. Otimme siis laskutikun käteen ja kävimme asian lävitse. Huomattuaan, että ei hän ei todellakaan ole hoitanut lapsiamme enemmän kuin minä, hän totesi naiselliseen tapaansa, että äiti on kuitenkin lapsille tärkein vanhempi. Onneksi tämä keskustelu käytiin kahden kesken, ettei hän mokannu itseään sosiaalitantoille. Kun lapset olivat aivan vauvoja, hoidin pääsääntöisesti kaiken. Imetys oli äidin vastuulla, mutta joka yöimetyksen aikana heräsin röyhtäyttämään lasta ja sitten tietysti aamulla töihin. Kun lapset kasvoivat hoidin heille aamu- ja iltapalat. Kuljetin kerhoissa, harrastuksissa yms.

En kirjoita tätä henkselien paukuttamisen mentaliteetilla, mutta herätkää nyt ihmeessä naiset! On todellakin perheitä, joissa Te ette ole tehneet kaikkea. Tärkeämmän vanhemmuuden titteli (jos sitä edes tarvitaan) ei tule Teille automaattisesti siksi, että olette naisia ja kantaneet sikiötä 9 kk kohdussanne. Ei se niin mene. Kukaan ei osaa luonnostaan vanhemmuutta, se opitaan ajan myötä. On vain harmi siinä, että sosiaalitantoilla on tämä näkemys ja mies jää aina toiseksi noiden ns virkamiesten kanssa. Oman eromme jälkeen saimme sovittua exän kanssa asiat todella hyvin ja kaikki ovat tilanteeseen niin tyytyväisiä kuin vain voivat olla. Mutta lopettakaa nyt ihmeessä tuo äidin pallille nostaminen, kumpikin ovat tärkeitä ja riidat eron jälkeen ovat tyhmintä mitä parit voivat tehdä lapsilleen. Se on itsekästä, mielestäni jopa itsekkäintä mitä elämässään tehdä. Laittaa oma näkemys/ mielipide kaiken edelle. Ne, jotka näin tekevät, ovat minun mielestäni automaattisesti idiootteja. Tärkeintä on vain ja ainoastaan lapsien etu. Se voi vaatia uhrauksia jommalta kummalta, mutta ne ovat uhrauksia, joita ilman lapsien etu ei näitä kohtaa. Kuten Dr.Phil usein sanoo, asettaudu tilanteen yläpuolelle ja lapset tulevat aina ensin.

Onneksi entinen mies kirjoitti:

Meillä lapset syntyivät. Kumpikin menivät hoitoon 10 kk iässä, kun ei ollut mahdollisuuksia pitää pidempiä hoitovapaita. Vaimo vuorotyössä, minä tstoaikana. Normaalin vkon aikana hoidin lapsiamme n. 75% enemmän kuin äitikulta. Aikanaan eron tullessa vaimoke väitti silmät suurena, että hän on hoitanut lapsiamme paljon enemmän kuin minä. Otimme siis laskutikun käteen ja kävimme asian lävitse. Huomattuaan, että ei hän ei todellakaan ole hoitanut lapsiamme enemmän kuin minä, hän totesi naiselliseen tapaansa, että äiti on kuitenkin lapsille tärkein vanhempi. Onneksi tämä keskustelu käytiin kahden kesken, ettei hän mokannu itseään sosiaalitantoille. Kun lapset olivat aivan vauvoja, hoidin pääsääntöisesti kaiken. Imetys oli äidin vastuulla, mutta joka yöimetyksen aikana heräsin röyhtäyttämään lasta ja sitten tietysti aamulla töihin. Kun lapset kasvoivat hoidin heille aamu- ja iltapalat. Kuljetin kerhoissa, harrastuksissa yms.

En kirjoita tätä henkselien paukuttamisen mentaliteetilla, mutta herätkää nyt ihmeessä naiset! On todellakin perheitä, joissa Te ette ole tehneet kaikkea. Tärkeämmän vanhemmuuden titteli (jos sitä edes tarvitaan) ei tule Teille automaattisesti siksi, että olette naisia ja kantaneet sikiötä 9 kk kohdussanne. Ei se niin mene. Kukaan ei osaa luonnostaan vanhemmuutta, se opitaan ajan myötä. On vain harmi siinä, että sosiaalitantoilla on tämä näkemys ja mies jää aina toiseksi noiden ns virkamiesten kanssa. Oman eromme jälkeen saimme sovittua exän kanssa asiat todella hyvin ja kaikki ovat tilanteeseen niin tyytyväisiä kuin vain voivat olla. Mutta lopettakaa nyt ihmeessä tuo äidin pallille nostaminen, kumpikin ovat tärkeitä ja riidat eron jälkeen ovat tyhmintä mitä parit voivat tehdä lapsilleen. Se on itsekästä, mielestäni jopa itsekkäintä mitä elämässään tehdä. Laittaa oma näkemys/ mielipide kaiken edelle. Ne, jotka näin tekevät, ovat minun mielestäni automaattisesti idiootteja. Tärkeintä on vain ja ainoastaan lapsien etu. Se voi vaatia uhrauksia jommalta kummalta, mutta ne ovat uhrauksia, joita ilman lapsien etu ei näitä kohtaa. Kuten Dr.Phil usein sanoo, asettaudu tilanteen yläpuolelle ja lapset tulevat aina ensin.

Lue lisää

Sinulla on syytä puhua ylpeänä. Sanoinkin että lasten hoito vastuu (jos molemmat haluavat) kuuluu enemmän sille vanhemmalle joka hoitoon on ennmmän panostanut lasten ollessa pieniä.

En sanonut sen olevan välttämättä äiti...

Mutta taisitte molemmat olettaa niin?

Olet poikkeus, mutta et sääntö. Ne eli useimmat mihet joita ei oikeasti kiinnosta tuskin tätä kirjoitusta kommentoivotkaan..tai tuo "naisten vuoro tuntea ikävää.."-letkautus oli kyllä aika paljastava.

Olen pahoillani, että kohdallasi ero jatkui koko lapsuuden.

Eroon tarvitaan vain toinen osapuoli. Myös eronjälkeiseen elämän tuhoamiseen tarvitaan vain toinen osapuoli. Omalla kohdalla ex-vaimo petti. Lasten takia en heittänyt häntä ulos heti kun viimein tämän tunnusti. Lasten takia en myöskään ole kertonut totuutta kuin muutamalle lähimmälle ystävälleni ja sukulaiselle. Lasten takia ja lasten vuoksi on ollut pakko selviytyä kohtuullisen rankasta pettämisestä ja erosta.

Nyt näyttää siltä, että ex-vaimoni ei halua jäädä asumaan lasten kotiseudulle ainakaan kovin moneksi vuodeksi. Ei siinä mitään, kyllähän sitä saa asua missä vain, mutta samalla aikuisen on pystyttävä tekemään päätös, mikä on tärkeää - lapset vai "elän vain kerran" -toteutus. Itse jäin asumaan kotiimme, käytännössä siis vastaan yksin kovista lainoista sen vuoksi, että edes jokin asia pysyisi ennallaan pienten elämässä. Ei matkustelua, ei uusia autoja, ei edes haaveilemaan kotiteatteria nyt mutta myönnettäköön, ei näillä ole väliä kun saa lapsensa edes joka toinen viikko luokseen.

Minä en pystynyt pitämään perhettä kasassa. Ex-vaimo oli niin vieraan perään, että on mahdoton sitä kuvailla tässä. Teen mitä voin, kontakti exään rajoittuu lapsiin ja lapsista puhumiseen. Mutta jos ex haluaa muuttaa kylältä pois, ehkä kauaksikin, niin silloin vaadin yksinhuoltajuutta. Ja jos joku nainen kuvittelee tämän olevan pelkkää läpihuutohuudatusta, niin aivan rauhassa. Oikeudessa pätee esim. tosiasiat, ei kyökkipsykologia tai hörhötys. Ja kyllä, sovussa on hyvä erota, siihenkin vaaditaan kaksi - myös naisen on pystyttävä olemaan edes silloin järkevä.

Aikuiselle lapselle: anna toiselle mahdollisuus, koita edes. En tiedä mikä mahdollistaa pysyvän suhteen, mutta älä päätä jättää lapsia hankkimatta. Ne ovat elämän tarkoitus, ne ovat sen lähes ainoa hyvä asia. Onnea, sitä tarvitaan

on huolissaan alle 3-vuotiaiden kehittymisestä jos joutuvat vaihtamaan kotia viikon välein. Ja erityisesti vuoden -kahden ikäisistä. Vanhemmat lapset ovat eri asia.

tämä että, lapset olisivat yhdessa kodissa aina ja aikuiset kulkisivat siellä sitten kuka mistäkin.

Voisi kuvitteellisesti toimia sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää uuden kumppanin ja alkaa perhe-elämään tämän kanssa. Mites silloin?
Silloin tulisi taas uusi eroperhe. Olisi ensimmäiset lapset yhdessä kodissa, jonne vanhempi menisi yhdeksi viikoksi ja silloin toiset lapset olisivat vanhempansa kanssa yksin viikon ja taas toisinpäin.
Kuvitteellinen ja utopistinen ajatusmalli, käytännössä ei varmasti tulisi toimimaan.

Itse kannatan yhden vakituisen kodin mallia ja toista vanhempaa tavataan usein ja suhdetta tuetaan lähivanhemman puolelta.

Omassa erossani tämä on toiminut, olen lähi-äiti ja lapseni tapaa isäänsä paljon ja ovat päivittäin yhteydessä eritavoilla. Itse olen aina kannustanut tapaamisiin, kuskannut, vienyt ja hakenut tapaamisista, niin on isäkin tehnyt. Lapsemme oli 2v kun erosimme, nyt 15v.

Vanhempien oma asenne erossa toisiaan kohtaan lienee ratkaisevin tekijä siihen kuinka lapsi kokee eron.
Lapsemme pärjää koulussa, harrastaa, on kavereita ja on sosiaalinen,tasapainoinen teini, ei siis ole erosta kärsinyt milläänlailla.
Toki ikävän itkuja oli pienempänä, täällä oli ikävä isää ja isäll' oli ikävä äitiä.

Suosittelen sinulle, että kuuntelet uudelleen Keltikangas-Järvisen haastattelun. Sanasta sanaan. Voit todeta, että ainoa oikein tulkitsemasi havainto oli viime vuosituhannen hiusmalli, mutta sekin havainto on täysi irrationaalinen tässä yhteydessä. En koskaan vähättelisi asiantuntijaa, jolla on vuosikymmenten osaaminen ja kokemus ammatistaan sekä uusimmat tutkimustulokset ja ammatillinen tietotaitoverkosto käytettävissään. Se, ettet kuunnellut asiantuntijan haastattelu edes välttävästi ja sen jälkeen arvostelet ja rienaat vääristelemiäsi lauseita, kertoo sinusta jotain.

"Ihmissuhteiden ja paikkojen pysyvyys on pienelle lapselle tärkeää koska hänen muistikuvansa ja asioiden ymmärtäminen on rajallista eikä muistikuvat kestä kovin kauaa. Lapsen - puhumme nyt alle kolmivuotiaasta lapsesta, älyllinen ja kielellinen kehityksen ja emotionaalinen tasapainon optimaalinen kehitys ovat sidottuja maamerkkeihin, kuten pysyvät ihmiset, ympäristö ja rutiinit."

Keltikangas sanoi, että riskinä on aikuisiän ongelmat kuten mihinkään kuulumattomuuden- ja turvattomuudentunne ja ihmissuhteiden jatkuva katkeilu, masennus, huono stressinsietokyky jne.
Riski, joka voi näkyä vasta 40-50-vuotiaana.

"Isästä vieraantuminen on suuri ongelma. Lapsi tarvitsee avioeron jälkeenkin kaksi vanhempaa. Suhteen säilyttäminen etävanhempaan vaatii työtä, vanhemmilta kompromisseja ja aktiivista työskentelyä".

ensin sitä syytä, eikä seurausta. Eli Naiset ehkäisyä vaan pitempään. Ei heti suhteen alkumetreillä kannata lapsia alkaa pukata niin kuin nykyisin tuntuu olevan tapana. Liian helposti aletaan lapsia tekemään.
tutustukaa kumppaniinne ennen lapsien tekoa. Useinhan eron syy on alkoholi ja tai perheväkilvalta. Kyllä ne oireet on kumppanista näkyvissä jo aikaisemmin jos vaan halutaan niihin reagoida ajoissa. Erot on yleistynyt aivan valtavasti. Kohta pitää alkaa siinäkin asiassa valtion holhoamaan kun tyhmät kansalaiset ei taas tajua omaa parastaan. Eiköhän perusteta työryhmä pohtimaan miten lakia muutetaan ettei lapsen teko ole sallittua alle viisivuotisissa suhteissa.
Nykyään ei 30 ikäisiä naisia löydykään jolla jo ei olis muutamaa vekaraa ja häirikkö exmiestä taustalla. En ainakaan ole löytänyt. Vinkkiä tänne vaan jos jostain löytyy...kiinnostais todella

nohätä kirjoitti:

ensin sitä syytä, eikä seurausta. Eli Naiset ehkäisyä vaan pitempään. Ei heti suhteen alkumetreillä kannata lapsia alkaa pukata niin kuin nykyisin tuntuu olevan tapana. Liian helposti aletaan lapsia tekemään.
tutustukaa kumppaniinne ennen lapsien tekoa. Useinhan eron syy on alkoholi ja tai perheväkilvalta. Kyllä ne oireet on kumppanista näkyvissä jo aikaisemmin jos vaan halutaan niihin reagoida ajoissa. Erot on yleistynyt aivan valtavasti. Kohta pitää alkaa siinäkin asiassa valtion holhoamaan kun tyhmät kansalaiset ei taas tajua omaa parastaan. Eiköhän perusteta työryhmä pohtimaan miten lakia muutetaan ettei lapsen teko ole sallittua alle viisivuotisissa suhteissa.
Nykyään ei 30 ikäisiä naisia löydykään jolla jo ei olis muutamaa vekaraa ja häirikkö exmiestä taustalla. En ainakaan ole löytänyt. Vinkkiä tänne vaan jos jostain löytyy...kiinnostais todella

Lue lisää

ei ole, eikä kavereil

Kyllä. Tässäkin ketjussa tulee täysin selvästi ilmi naisten oma mukavuudenhaku "lasten edun" kustannuksella. Isät eivät enää ikinä tule alistumaan pelkäksi etävanhemmaksi, ehkä kollektiviinen päättäväisyys ja erityisesti sen kasvu pelottavat kun oma mukavuus tulee heikkenemään.

Lapsille parasta on yhteinäinen perhe. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten molempia vanhempia yhtä paljon. Minkä ihmeen takia tämä pelottaa naisia niin paljon?

Vuoroisä kirjoitti:

Kyllä. Tässäkin ketjussa tulee täysin selvästi ilmi naisten oma mukavuudenhaku "lasten edun" kustannuksella. Isät eivät enää ikinä tule alistumaan pelkäksi etävanhemmaksi, ehkä kollektiviinen päättäväisyys ja erityisesti sen kasvu pelottavat kun oma mukavuus tulee heikkenemään.

Lapsille parasta on yhteinäinen perhe. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten molempia vanhempia yhtä paljon. Minkä ihmeen takia tämä pelottaa naisia niin paljon?

Lue lisää

taisteli itselleen 80-luvulla serkkuni huoltajuuden nimismies kun oli. Sen saatuaan jän pisti serkkuni lasten kotiin. Mitään leluja ei sinne saannu viedä, ettei ylpistyis vaikka nöyrempaa poikaa sai hakea. Piti kuitenkin uuden vaimon kanssa saamaansa vuotta vanhemman pojan.

Vaikka monet isät ovat oikeasti kiinnostuneet lapsistaan moni "kiinnostuu" vasta eron tullessa.

miksiköhän? kirjoitti:

taisteli itselleen 80-luvulla serkkuni huoltajuuden nimismies kun oli. Sen saatuaan jän pisti serkkuni lasten kotiin. Mitään leluja ei sinne saannu viedä, ettei ylpistyis vaikka nöyrempaa poikaa sai hakea. Piti kuitenkin uuden vaimon kanssa saamaansa vuotta vanhemman pojan.

Vaikka monet isät ovat oikeasti kiinnostuneet lapsistaan moni "kiinnostuu" vasta eron tullessa.

Lue lisää

ei olisi koskaan tehnyt meille niin, oli pienenä iloinen kun äiti sanoi että he eivät eroa ennekuin pikkusiskonikin on yli 12.v ja voi jäädä erossa äidin luo vain sanomalla jos isi nostaa huoltajuus kiistan. Vaikka rakastamme kaikki siskot isää, joka on on ollu paljossa mukana niin kyllä äiti on luotettvampi