Seuraavaksi saan varmasti hirmuiset hyökkäävät ja puolustelevat kommentit tähän.
Kuitenkin miettikää, mitä oikein kirjoittelette. Osa teistä ei varmaan huomaakaan miten negatiivisuus oikein paistaa teidän läpi. Kyllä ymmärrän, että yksinäisyys voi helposti tehdä ihmisestä negatiivisen, mutta tarviiko pahaa oloa purkaa muihin? Ikävä tosiasia, mutta sillä tavalla ette ainakaan saa ketään ystäväksenne ja annatte itsestänne huonon kuvan. Toisekseen mietin sitä, että ehkä osa teistä on saattanut AINA olla negatiivisia ja se olisi myös syy siihen, että miksi nykyään ei ole kavereita. Kuka haluaa olla sellaisen piikittelijän ystävä? Aika harva varmasti, tai sitten ei kenties kukaan.
Seuraavaksi varmaan joku alkaa lässyttää, että vaikka olisi kuinka ystävällinen niin siltikään ei saa ystäviä. Silloin kyse on varmaan jostakin muusta. Ehkä ei muuten vain synkkaa sen toisen kanssa. Onko samanlaisia kiinnostuksen kohteita ym? Nimittäin jos on, niin silloinhan saattaa helpommin pystyä luomaan kaverisuhdetta toiseen. Kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään, sehän on selvä asia. Täytyy vain yrittää sinnikkäästi etsiä jotain samankaltaista persoonaa.
Yritin vain tsempata teitä, mutta saan kuitenkin sankollisen lantaa päälleni. :D Älkää tartuttako minuun tuota samanlaista negatiivistä piirrettä! Taidan rynnätä pois tältä palstalta ennen kuin noin pääsee tapahtumaan.
Kuitenkin miettikää, mitä oikein kirjoittelette. Osa teistä ei varmaan huomaakaan miten negatiivisuus oikein paistaa teidän läpi. Kyllä ymmärrän, että yksinäisyys voi helposti tehdä ihmisestä negatiivisen, mutta tarviiko pahaa oloa purkaa muihin? Ikävä tosiasia, mutta sillä tavalla ette ainakaan saa ketään ystäväksenne ja annatte itsestänne huonon kuvan. Toisekseen mietin sitä, että ehkä osa teistä on saattanut AINA olla negatiivisia ja se olisi myös syy siihen, että miksi nykyään ei ole kavereita. Kuka haluaa olla sellaisen piikittelijän ystävä? Aika harva varmasti, tai sitten ei kenties kukaan.
Seuraavaksi varmaan joku alkaa lässyttää, että vaikka olisi kuinka ystävällinen niin siltikään ei saa ystäviä. Silloin kyse on varmaan jostakin muusta. Ehkä ei muuten vain synkkaa sen toisen kanssa. Onko samanlaisia kiinnostuksen kohteita ym? Nimittäin jos on, niin silloinhan saattaa helpommin pystyä luomaan kaverisuhdetta toiseen. Kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään, sehän on selvä asia. Täytyy vain yrittää sinnikkäästi etsiä jotain samankaltaista persoonaa.
Yritin vain tsempata teitä, mutta saan kuitenkin sankollisen lantaa päälleni. :D Älkää tartuttako minuun tuota samanlaista negatiivistä piirrettä! Taidan rynnätä pois tältä palstalta ennen kuin noin pääsee tapahtumaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä on tuo sinunkin kirjoituksesi negatiivinen ja lannistava
Ei ollut. Ihan asiallinen ja tosiasioista puhuva...
Mielestäni aloittaja on itsekin todella negatiivinen. Kaiken lisäksi tuomitset jo valmiiksi tulevat vastaukset. Kanssasi ei voi siis olla asiallisesti eri mieltä, ilman että leimautuu hirmuisen hyökkääväksi puolustelijaksi.
Toisaalta kirjoituksesi ilkeämielinen ja itsensä ylentävä lopetus paljastaa (todellisen?) tarkoitusperäsi ja negatiivisuutta vastustamaan pyrkivä sanoma (joka sinällään toisessa ilmiasussa olisikin positiivinen asia) kääntyy lähinnä vastakohdakseen:
"Mä niin kovasti haukkumalla tsemppaan teitä raukkoja, mut sit mä saan vaan sangollisen paskaa niskaani. Miten tää siis voi olla mahollista...? Mut onneksi mä voin juosta täältä pois. Mä kun en oo raukka enkä mikään yksinäinen. Mä vaa niiku muute vaa hengaan täällä. Mä meen vähän tsemppaa lisää noita surkimuksii kertomalla niille, et kui negatiivisii ne on ja aina on ollut ja se on niitten ongelmien vika. Se, et mä luettelen kaiken keksimäni negatiivisen niistä, ni se on mun positivismin ydin. Jos ne ei tajuu kui urpoi ne on ja et vika on niissä ja ala kieriskelee syyllisyydessä, kun me hyvät tsempparityypit ei jakseta niitä, ni se on niitten oma vika. Mä ku oon tällainen positiivinen tsemppari, joka näkee ihmisissä niitten potentiat ja mahdollisuudet ja kaikessa pelkkää plussaa... tai siis omassa peilissä niinku.... :DDDDDDDDD"
Kyllähän tuo loppukommenttisi olis aika hyvä vastine aloittajan kirjoitukseen...
Osittain aiheellinen kysymys, mutta sen verran tökerösti esitetty ettei sitä voi ottaa kovin vakavasti.
minä ainakin voin myöntää että olen hyvin negatiivinen, turha on esittää mitään tekopirteää kun elämä menee päin helvettiä.
Moni purkaa pahaa mieltään kirjoittelemalla anonyymisti nettiin
kun ei ole ketään ihmistä jolle puhua niistä asioista.
Olen pistänyt merkille saman.
Itse olen elämään toiveikkaasti suhtautuva ja positiivinen ihminen, vaikka minulla ei ujouteni takia kavereita olekaan. Yritän näilläkin palstoilla kannustaa ihmisiä ja keksiä ratkaisuja heidän ongelmiinsa, joista he kirjoittavat. Valitettavan usein vaan tulee sen sävyistä negatiivista palautetta, kuin: "No mitäs urpo yritit auttaa" tai "En kuitenkaan saisi elämääni muutosta vaikka tekisin jotakin, en halua edes yrittää koska tiedän että mikään ei onnistu..."
Tiedän itsekin, että joskus kotoa lähteminenkin on hankalaa kun ahdistaa ja pelottaa, mutta tiedän myös sen, että jos ei koskaan tee mitään niin ei myöskään saavuta mitään. Jaksan uskoa, että kyllä elämän suunta voi vielä muuttua paremmaksi, jos vain ei jää kylpemään itsesäälissä.
Toki täällä on paljon oikeasti masentuneita kirjoittelijoita, jotka ei tilansa takia yksinkertaisesti kykene näkemään elämässään paljonkaan hyvää, mutta toivottavasti hekin pääsevät masennuksensa yli ja jaksavat yrittää. Tsemppiä. :)
alaspäin aloittajan viestille heh
Huomasitteko, että tähän keskusteluun todellakin eksyi sellaisia ihmisiä kuten arvata saattoi.
Tällä palstalla on aika paljon tosi masentuneita jotka eivät näe valonpilkahdustakaan missään.
Heidän kirjoituksensakin on siten niin negatiivisia kuin olla voi.
Ime munaa
Tsemppaatko kavereitasikin samalla tavalla? Kuinkakohan kauan menee, että olet itsekin tämän palstan vakiokirjoittelija?
Osa negatiivisuudesta on tosiaan vahingollista, mutta osa on hyödyllistäkin. Samoin on positiivisuuden laita.
Aloitusviesti yliolkainen ja ansaitsee kyllä sen v*ttuilun mitä sen kirjoittaja fiksusti sanoikin aikovansa paeta. Vaikka hänen positiivisuuden ilmaisunsa onkin...jalostumatonta, ovat sen vaikuttimet kuitenkin tosiasia. Tuota kirjoittaessaan hän tunsi olonsa vahvaksi ja selkeästi hyväntuuliseksikin eikä hän välittänyt paskasta palautteesta jota (oikein) ennusti ilmaisullaan hankkivansa. Se vahva tunne on pelkäämättömän positiivisuuden vaikutusta, samoin kuin toisaalta sillä hankittu negatiivinen palautekin.
Mitä tulee negatiivisuuteen, jokaisen olisi syytä kysyä itseltään joskus: haluanko saada negatiivista palautetta vai haluanko antaa sitä?