Jooh, kolme vuotta kohta lukiossa oltu ja paska senkun jatkuu. Tunnen käytännössä kaikki kouluni ihmiset ainakin nimeltä ja hyvin monet vähän paremminkin, vähintäänkin koulun kurssien kautta. Ongelma tosiaan on siinä, ettei kukaan halua tutustua minuun todella vaikka itse tykkäisin kyllä toisten kanssa hengata. Eli siis kavereita ei ole, kuin pari sellaista jotka vaan WoW:ia ja muita nettipelejä 24/7, ja jotka siis eivät mitenkään halua elää oikeaa elämää, vaikka moneen kertaan oon yrittäny kyseisiä kavereita tajuamaan oikeat elämän realiteetit. Eli siis jos on jotkut bileet, risteily tai mitä tahansa siihen suuntaan niin minulle ei varmasti siitä tule viestiä ja änkeäminen mukaan meinaisi käytännössä hyvin vaivaantuneita ihmisiä ja saisin vain hengata yksin.
Eli siis kaikilla on koulussa omat kaveripiirinsä, ja itse kuulun tähän ns. nolife nörttiporukkaan, vaikka itse olenkin tajunnut mokomat tietokoneella oleskelut lopettaa. Vähän harmittaa kun ei saa ketään lähtemään ulos esim. pelaavaan vaan jalkapalloa, tai esim. leffaan viikonloppuna. Elämä kusee ja pahasti.
Eli siis kaikilla on koulussa omat kaveripiirinsä, ja itse kuulun tähän ns. nolife nörttiporukkaan, vaikka itse olenkin tajunnut mokomat tietokoneella oleskelut lopettaa. Vähän harmittaa kun ei saa ketään lähtemään ulos esim. pelaavaan vaan jalkapalloa, tai esim. leffaan viikonloppuna. Elämä kusee ja pahasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulostaa tutulta, mutta ajatteleppa niin että vika ei ole sinussa vaan niissä muissa kun ovat niin sisäänpäin kääntyneitä ettei voi olla kun vanhassa porukassa.
mee vaikka johonkin työväenopiston kurssille kirjoitusten jälkeen,jollekkin mikä kiinnostaa ja missä joutuu puhumaan. ehkä saisit samanhenkisiä kavereita. tai sitten intti...
jatka yrittämistä ainakin sulla on oikee asenne
Suoraa sanottuna paska lukio.
Mun lukiossa taas kaikki liian aktiivisia ja kaikki yrittää änkee sun yksityiselämään ja sillee...
Mun lukiossa on tilanne päinvastoin. Mulla on aika lailla sama tilanne kun keskustelun aloittaneella. Tosin mulla on kyllä siellä koulussa kavereita, joiden kaa sit on siellä mut vapaa-aikana saa olla aika lailla yksin. Kurjaa...
Kuulostaa jotenkin niin helvetin tutulta, et todellakaan ole samassa tilanteessa. Tuollaisessa tilanteessa ainakin itse tunnen itseni helvetin turhaksi ihmiseksi. Muutamia "hyvänpäiväntuttuja" löytyy, ja ehkä pari semmoistakin kaveria, joiden kanssa kehtaa jopa istua samassa ruokapöydässä ja hengata välitunneilla, mutta siihen se sitten jääkin. Tiedä sitten, mikä saa itseni niin "tylsäksi", hieman ujo ja jännittynyt saatan olla joissain tilanteissa/porukoissa, muuten olen täysin normaali ihminen.
Tuo mukaan änkeäminen porukoihin ei kyllä kannata (ainakaan mielestäni). Itse tein joskus lukion alkuaikoina näin, ja tunsin itseni lähinnä perässähiihtäjäksi, ketään kun ei kiinnostanut tekemiseni, ingorettivat ja yrittivät vain karistaa minut kannoilta. Jos taas tunnet ihmisiä, joiden kanssa on mielekästä puhua ja puhutkin niiden kanssa paljon, niin tutustu ihmeessä lisää, vaikka ihan vain juttelemalla, älä kuitenkaan yritä änkeä väkisin mukaan piireihin. Ota vaikka selvää, mille kursseille kukin on menossa, ja valitse vaikkapa samoja kursseja, niin saat tutustuttua tiettyihin henkilöihin lisää. Jos taas joka jaksossa naamat vaihtuvat, niin se ei ainakaan edistä kaverisuhteiden luomista.
Itselläni on melko vähän kavereita, mutta niiden kanssa täytyy sitten pitää enemmän yhtä (jos ei muitakaan kavereita ole), esim, ottamalla juuri samoja kursseja yms. Edes pari kaveria koulussa / vapaa-ajalla pitävät ainakin oman pääni kasassa :)
Jos ei kavereita ole, niin ei se vika aina ole koulussa tai niissä toisissa.
Itsensä syyttäminenhän se nostaa itsetuntoa, mielialaa ja auttaa asioista nousemista aivan helvetisti. Miettisit vähä