Mitä luulette...

Mitä suomeen tulee niin luultavasti olisimme saanet itsenäisyyden tähän päivään mennessä sillä Kansallisuusaate olisi joka tapauksessa rantaunut suomeen, tosin välttämättä suomenruotsalaiset eivät olisi sitä halunneet mikä nyt on ihan selvää. Venäjän valta liitti suomenruotsalaiset suomeen ja nyt 200 vuoden jälkeen ruotsinvallasta sekä suomen että ruotsinkieliset ovat aivan yhtä suomalaisia. Ero saattaisi olla vain se että olisimme itsenäistyneet ruotsista emme venäjästä.

Venäjää ei koskaan nimitetty hallitsija kyennyt johtamaan pitkää aikaa. Siellä valta on aina otettu. Niinpä väärä tsaari olisi varsin pian ollut päätään lyhempi. Ja uusi "oikea" tsaari olisi tarttunut ohjaksiin.

Uuden hallitsijan mielenkiinnon kohteet olisivat varmasti vaikuttaneet Suomenkin kohtaloon. Mikäli tsaari olisi ollut sisäänpäin kääntynyttä tyyppiä Suomi olisi saattanut joutua Ruotsin vallan alle, koska luoteinen maakunta ei välttämättä olisi ollut kiinnostava. Sitä kautta itsenäistynyt aikanaan Ruotsista ehkä samaan tapaan kuin Norja. Tietysti voimme jatkaa spekulointia sillä että jos Suomi olisi ollut osa Ruotsia 1900-luvun alussa ruotsalaisilla olisi ollut vielä harhakuvitelmia siitä että heidän maansa on suurvalta ja yrittänyt pitää alusmaansa väkisin ja ehkäpä osallistunut 1. maailmansotaan. Näin spekuloiden suomalaiset olisivat joutuneet lunastamaan vapauden verisesti.

Venäjän länteen suuntautuneet tsaarit ovat aina olleet kiinnostuneita Pietarista ja siten myös sen lähialueista eli myös Suomesta. Oma spekulaationi oli että historia olisi edennyt niin kuin asiat menivät: venäläiset turvaavat pääkaupungin rauhan sen ajan doktriinien mukaisesti antamalla köniin ruotsalaisille ja valloittavat Suomen, 1800-luvun valistuksen hengessä Suomessa herää kansallistunto ja joskus 1900-luvulla itsenäisyys.

Sanoisin kumminkin lopuksi että suurin piirtein samaan tulokseen olisimme päätyneet. Polku olisi saattanut olla hieman eri samoin kuin matkan kesto. Muutama vuosi sinne tänne ei merkitse mitään historian vuosituhansien virrassa.

B.W. kirjoitti:

Venäjää ei koskaan nimitetty hallitsija kyennyt johtamaan pitkää aikaa. Siellä valta on aina otettu. Niinpä väärä tsaari olisi varsin pian ollut päätään lyhempi. Ja uusi "oikea" tsaari olisi tarttunut ohjaksiin.

Uuden hallitsijan mielenkiinnon kohteet olisivat varmasti vaikuttaneet Suomenkin kohtaloon. Mikäli tsaari olisi ollut sisäänpäin kääntynyttä tyyppiä Suomi olisi saattanut joutua Ruotsin vallan alle, koska luoteinen maakunta ei välttämättä olisi ollut kiinnostava. Sitä kautta itsenäistynyt aikanaan Ruotsista ehkä samaan tapaan kuin Norja. Tietysti voimme jatkaa spekulointia sillä että jos Suomi olisi ollut osa Ruotsia 1900-luvun alussa ruotsalaisilla olisi ollut vielä harhakuvitelmia siitä että heidän maansa on suurvalta ja yrittänyt pitää alusmaansa väkisin ja ehkäpä osallistunut 1. maailmansotaan. Näin spekuloiden suomalaiset olisivat joutuneet lunastamaan vapauden verisesti.

Venäjän länteen suuntautuneet tsaarit ovat aina olleet kiinnostuneita Pietarista ja siten myös sen lähialueista eli myös Suomesta. Oma spekulaationi oli että historia olisi edennyt niin kuin asiat menivät: venäläiset turvaavat pääkaupungin rauhan sen ajan doktriinien mukaisesti antamalla köniin ruotsalaisille ja valloittavat Suomen, 1800-luvun valistuksen hengessä Suomessa herää kansallistunto ja joskus 1900-luvulla itsenäisyys.

Sanoisin kumminkin lopuksi että suurin piirtein samaan tulokseen olisimme päätyneet. Polku olisi saattanut olla hieman eri samoin kuin matkan kesto. Muutama vuosi sinne tänne ei merkitse mitään historian vuosituhansien virrassa.

Lue lisää

Uuden tsaarin nimittäminen oli vain yksi ehdotus, mutta osan maastaan venäjä olisi varmaan joutunut luovuttamaan. Napoleon pystyi valtamaan Moskovan ja yleensä moni maa suostuu rauhaan kun pääkaupunki valloitetaan, mutta venäjän Tsaari kieltäytyi neuvottelemasta, olkaa Moskovassa aivan sama ja se kannatti.

Gingston kirjoitti:

Mitä suomeen tulee niin luultavasti olisimme saanet itsenäisyyden tähän päivään mennessä sillä Kansallisuusaate olisi joka tapauksessa rantaunut suomeen, tosin välttämättä suomenruotsalaiset eivät olisi sitä halunneet mikä nyt on ihan selvää. Venäjän valta liitti suomenruotsalaiset suomeen ja nyt 200 vuoden jälkeen ruotsinvallasta sekä suomen että ruotsinkieliset ovat aivan yhtä suomalaisia. Ero saattaisi olla vain se että olisimme itsenäistyneet ruotsista emme venäjästä.

Lue lisää

Kasallisuusaattetta Suomessa ajoivat fennomaanit, joka oli mm. J.W.Snelmmannin alulle panema liike. Fennomaaniliike sai tuulta purjeisiinsa 1860-lvulla, kun Venäjän tsaarina oli aatteeltaan liberaali Aleksanteri II. Hänen hallituskautensa oli suomalaisuuden suurta aikaa. Fennomaaniliike kansallisaatteena oli etupäässä suomalaisen ja suomalaistuneen sivistyneistön aate. Omalta osaltaan tähän aatesuuntaan liittyi myös suomalainen työväestö, koska se näki sortovuosina olojensa parantamisen olevan riippuvainen tsaarinvallasta poispääsemiseen. Työväenliikkeen etujen ajaminen ei onnistunut parlamentaarista tietä, koska tsaari käytti tärkeissä kysymyksissä veto-oikeuttaan ja hajotti tarvittaessa valtiopäivät. Voi sanoa, että työväenliikkeen myötä Suomen itsenäisyydesttä kannattavien määrä olisi suuri, selkeä enemmistö.

Mutta oli niitäkin, jotka suhtautuivat fennomaaneihin ja itsenäistymiseen karsaasti. Tällainen ryhmä oli ennen muuta Suomen virkamiehistö, joka oli lähes täydellisesti ruotsinkielinen. Viakmiehistöllä oli paljon valtaa, koska se toteutti tsaarin käskyt ja toimi muutenkin yhteistyössä venäläisen hallinnon kanssa. Näin valtiopäivät jäivät vähän paitsioon Suomen asioissa, vaikka ulospäin Suomi näytti demokratian mallivaltiolta siihen aikaan. Toinen itsenäisyyttä vastustava ryhmä oli ruotsinkielinen omistava yläluokka, joka pelkäsi ja uskoi työväestön onnistuvan parantamaan asemiaan itsenäisessä ja poliittisesti demokraattisessa Suomessa. Kesällä 1917 Suomen oikeisto oli vielä itsenäistymistä vastaan tukiessaan Venäjän väliaikaista hallitusta sen hajottaessa korkeimman vallan käyttäjäksi julistautuneen eduskunnan.

Suomen kansan suuri enemmistö suhtautui itsenäisyyteen ikään kuin toissijaisena asiana. Taloudelliset ja valtapoliittiset etunäkökohdat menivät itsenäisyyden edelle. Yläluokka ja virkamiehistö pelkäsi valtansa ja etujensa kapenevan ja työväestö näki itsenäisyydessä taas päinvastaisen taloudellisen mahdollisuuden. Kansallisuuaatteen palossa itsenäisyyttä ajavat olivat vähemmistönä. Tähän ryhmään kuului enimmäkseen taloudellisista vaikutteista vapaata sivistyneistöä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kasallisuusaattetta Suomessa ajoivat fennomaanit, joka oli mm. J.W.Snelmmannin alulle panema liike. Fennomaaniliike sai tuulta purjeisiinsa 1860-lvulla, kun Venäjän tsaarina oli aatteeltaan liberaali Aleksanteri II. Hänen hallituskautensa oli suomalaisuuden suurta aikaa. Fennomaaniliike kansallisaatteena oli etupäässä suomalaisen ja suomalaistuneen sivistyneistön aate. Omalta osaltaan tähän aatesuuntaan liittyi myös suomalainen työväestö, koska se näki sortovuosina olojensa parantamisen olevan riippuvainen tsaarinvallasta poispääsemiseen. Työväenliikkeen etujen ajaminen ei onnistunut parlamentaarista tietä, koska tsaari käytti tärkeissä kysymyksissä veto-oikeuttaan ja hajotti tarvittaessa valtiopäivät. Voi sanoa, että työväenliikkeen myötä Suomen itsenäisyydesttä kannattavien määrä olisi suuri, selkeä enemmistö.

Mutta oli niitäkin, jotka suhtautuivat fennomaaneihin ja itsenäistymiseen karsaasti. Tällainen ryhmä oli ennen muuta Suomen virkamiehistö, joka oli lähes täydellisesti ruotsinkielinen. Viakmiehistöllä oli paljon valtaa, koska se toteutti tsaarin käskyt ja toimi muutenkin yhteistyössä venäläisen hallinnon kanssa. Näin valtiopäivät jäivät vähän paitsioon Suomen asioissa, vaikka ulospäin Suomi näytti demokratian mallivaltiolta siihen aikaan. Toinen itsenäisyyttä vastustava ryhmä oli ruotsinkielinen omistava yläluokka, joka pelkäsi ja uskoi työväestön onnistuvan parantamaan asemiaan itsenäisessä ja poliittisesti demokraattisessa Suomessa. Kesällä 1917 Suomen oikeisto oli vielä itsenäistymistä vastaan tukiessaan Venäjän väliaikaista hallitusta sen hajottaessa korkeimman vallan käyttäjäksi julistautuneen eduskunnan.

Suomen kansan suuri enemmistö suhtautui itsenäisyyteen ikään kuin toissijaisena asiana. Taloudelliset ja valtapoliittiset etunäkökohdat menivät itsenäisyyden edelle. Yläluokka ja virkamiehistö pelkäsi valtansa ja etujensa kapenevan ja työväestö näki itsenäisyydessä taas päinvastaisen taloudellisen mahdollisuuden. Kansallisuuaatteen palossa itsenäisyyttä ajavat olivat vähemmistönä. Tähän ryhmään kuului enimmäkseen taloudellisista vaikutteista vapaata sivistyneistöä.

Lue lisää

...Kun suomi tuolla tavalla itsenäistyi vähemmistön toimesta, tosin ei enemmistön sitä vastaankaan tainnut olla. Tietääkseni suomen itsenäisyyttä ajoi myös osa ruotsinkielisistä.

Gingston kirjoitti:

...Kun suomi tuolla tavalla itsenäistyi vähemmistön toimesta, tosin ei enemmistön sitä vastaankaan tainnut olla. Tietääkseni suomen itsenäisyyttä ajoi myös osa ruotsinkielisistä.

Lue lisää

Ei Suomi itsenäistynyt mitenkään epädemokraattisesti. Siinä vaiheessa, kun Suomi julistautui itsenäiseksi, valta oli jo Venäjällä vaihtunut. Tämä uusi valta ei ollut enää mieluinen niille, jotka kumarsivat tsaarinvaltaa. Bolshevikkivallan nähtiin asettavan omistus- ja valtaolot vielä suurempaan vaaraan, jolloin itsenäisyys alkoi jo kelvata itse kullekin. Ruotsinkielinen valtaeliitti, siis omistava yläluokka ja virkamiehistö eivät ajaneet itsenäistymistä, ruotsinkielinen sivistyneistö kylläkin. Sivistyneistö ei osannut asettaa taloudellista ja poliittista valtaa kaiken etusijalle. Sivistyneistöä ovat aina kiinnostuneet erilaiset aatteet. Nämä olivat vapaan Ateenan miehiä, joita ylevöitti aatteen palo ja ryyppääminen kaltaistensa sivistyneitten joukossa esim. ravintola Kappelissa. Varsinkin jos on taloudellisesti riippumaton, tällaiseen on varaa. Muutostilanteissa sivistyneistöä sitäpaitsi usein tarvittiin levittämään uusia virtauksia ja jopa johtamaan ja agitoimaan kansanjoukkoja niiden kannattajiksi. Sivistyneistö näki muutosvirrassa myös mahdollisuuden asemansa korostamiseen entisestään. Hieman samaan tapaan nyt on syntynyt EU-byrokraattien joukko, johon valistunut ja kielitaitoinen sivistyneistö on mieluusti rynnännyt.