Minua mietityttää ja vähän jännittääkin yksi asia. Aloitin vajaa puolivuotta sitten uuden harrastuksen. Olen kokenut itseni vähän yksinäiseksi ja koin itseni aikaisemmassa porukassa, jossa olin mukana aikaisemmin, itseni ulkopuoliseksi. Päätin sitten tehdä asialle jotain ja hakeuduin uusiin ympyröihin, jossa tutustuisin uusiin ihmisiin. Harrastus on mukava ja viihdyn yleensä näiden ihmisten parissa. On siellä niitä tympeitäkin tapauksia, mutta niitä nyt on joka paikassa ja niistä ei pidä välittää. Ihmiset ovat periaatteessa mukavia ja olen kokenut heidän kanssaan mukavia hetkiä. On ollut mukavia ja tosi hauskoja illanviettoja. Sitten meillä oli yksi turnausviikonloppu toisella paikkakunnalla ja asuimme mökeissä. Se oli mukavaa.
Mahtuu tähän aikaan niitä huonojakin hetkiä, jolloin on tuntunut siltä, että olen tässä uudessakin porukassa vähän ulkopuolinen. Tämä tunne kumpuaa kahdesta asiasta. En ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutenkin tekemisissä lukuunottamatta turnauksia ja muutamia illanviettoja. En ole siis saanut uusia ystäviä. Sitten minusta tuntuu, etteivät ihmiset tule oikein oma-aloitteisesti juttelemaan kanssani, eivätkä yritä tutustua minuun. Olen ollut avoin, reipas ja iloinen. Jotenkin tuntuu, että pyörin mukana, mutta minua ei oikein huomioida esim. juuri juttelemalla. Minä olen aina aloitteellinen juttelemisessa. Yhdestä illanvietosta lähdin pois, kun rupesi tuntumaan, että ihmiset olivat unohtaneet olemassaoloni.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä seuran ihmisten kanssa mökille viettämään kesäkauden päättäjäisiä. Tekisi toisaalta mieli mennä, mutta minua arvelluttaa, että miten viihdyn siellä. Me oltaisiin mökillä koko viikonloppu ja se on aika syrjässä, joten sieltä ei pääse pois, jos rupeaa tuntumaan ikävältä. Illanvietoista voi aina lähteä. Ei tosin viikonlopputurnauksestakaan olisi voinut keskenkaiken lähteä, mutta silloin oli paljon pelejä. Voi olla, että viikonlopusta tulee mukava, mutta pelkään sitä, että jos tunnen taas itseni ulkopuoliseksi ja tulee pahamieli. Sieltä kun ei pääse pois. Menenkö siis vain en? Kuvittelenko vain ulkopuolisuuteni ja vanhat huonot muistot vain kummittelevat? Kyllä minä tossa porukassa paremmin viihdyn kuin aikaisemmassta. Jotenkin haluaisin tutustua näihin ihmisiin paremmin ja haluaisin, että ihmiset olisivat kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle. Välillä vaan tulee tunne, että he eivät ole kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle?
Mahtuu tähän aikaan niitä huonojakin hetkiä, jolloin on tuntunut siltä, että olen tässä uudessakin porukassa vähän ulkopuolinen. Tämä tunne kumpuaa kahdesta asiasta. En ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutenkin tekemisissä lukuunottamatta turnauksia ja muutamia illanviettoja. En ole siis saanut uusia ystäviä. Sitten minusta tuntuu, etteivät ihmiset tule oikein oma-aloitteisesti juttelemaan kanssani, eivätkä yritä tutustua minuun. Olen ollut avoin, reipas ja iloinen. Jotenkin tuntuu, että pyörin mukana, mutta minua ei oikein huomioida esim. juuri juttelemalla. Minä olen aina aloitteellinen juttelemisessa. Yhdestä illanvietosta lähdin pois, kun rupesi tuntumaan, että ihmiset olivat unohtaneet olemassaoloni.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä seuran ihmisten kanssa mökille viettämään kesäkauden päättäjäisiä. Tekisi toisaalta mieli mennä, mutta minua arvelluttaa, että miten viihdyn siellä. Me oltaisiin mökillä koko viikonloppu ja se on aika syrjässä, joten sieltä ei pääse pois, jos rupeaa tuntumaan ikävältä. Illanvietoista voi aina lähteä. Ei tosin viikonlopputurnauksestakaan olisi voinut keskenkaiken lähteä, mutta silloin oli paljon pelejä. Voi olla, että viikonlopusta tulee mukava, mutta pelkään sitä, että jos tunnen taas itseni ulkopuoliseksi ja tulee pahamieli. Sieltä kun ei pääse pois. Menenkö siis vain en? Kuvittelenko vain ulkopuolisuuteni ja vanhat huonot muistot vain kummittelevat? Kyllä minä tossa porukassa paremmin viihdyn kuin aikaisemmassta. Jotenkin haluaisin tutustua näihin ihmisiin paremmin ja haluaisin, että ihmiset olisivat kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle. Välillä vaan tulee tunne, että he eivät ole kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä mä menisin. Juuri kaikki tuollaiset tilanteet kannattaa hyödyntää.
Otat etukäteen yhteyttä muutamaan harrastuskaveriin, soitat/tekstaat/meilaat tai miten katsot sopivimmaksi. Kysyt esim. "oletko menossa päättäjäisiin?" Vihjaat, ettet ole itse vielä ihan varma ('kun olis muutakin'... muka!), mutta että olisi kiva nähdä taas kyseinen tyyppi
Vastauksista voit päätellä, miten suhtautuvat sinuun ja läsnäoloosi.
Mutta huom: älä anna toisten "määrätä" tekemisiäsi. Jos menet sinne, ota alusta asti aktiivinen rooli esim. tarjoudut saunanlämmittäjäksi, grillin hoitajaksi, takkapuiden pilkkojaksi tms. Voit viettää ihan mukavan viikonlopun, vaikkei kukaan erityisesti kaveeraisikaan kanssasi. Älä surkeile, vaan nauti vaihtelusta ja kaikesta, mitä siellä on tarjolla!
Kannatan tuota outonaelämässä:n ehdotusta. :)
Uuh, tiedän niin tunteen... En tiedä lähtisinkö itse, jotenkin sitä alkaa pikkuhiljaa välttelemään tuollaisia tapahtumia. Minulla on usein takaovi katsottuna valmiiksi, että jos tuntuu että jään ihan yksin seinäruusuksi möllöttämään. Sitten kun oikein paha fiilis iskee, niin siitä suosta on vaikea nousta.
Joskun tosin kun olen mennyt kaikki mahd. pelot mielessä, tilaisuus onkin osoittautunut hauskaksi ja olen viihtynyt. Hyvien kokemusten jälkeen sitä aina taas rohkaistuu uudestaan.
Niin onko siellä muita, jotka ovat selkeästi samalla lailla "omasta mielestään ulkopuolisia"? Ja onko sellaisia, jotka vaikuttavat luotettavilta tyypeiltä? Voisihan sitä ajatella, että kokeilisi mennä juuri sellaisten tyyppien luo heittämään jotain juttua.
Tai sitten vaan haistatat pitkät, jos susta tuntuu, että sua kohdellaan siellä välinpitämättömästi! Tuollaisessa ryhmässä voi olla niin pirun hankala tehdä tuttavuutta, että ei välttis ole vaivan väärti. Ei se auta, että menee ottamaan kerta toisensa jälkeen turpaan... Tiedän kokemuksesta :)
Tsemppiä, sulla on kohtalotovereita!
Kerro sitten mitä päätit tehdä.
Minä päätin, että menen seuran mökkireissulle ja oli tosi mukava viikonloppu. Yhteishenki oli hyvä ja ei oikeastaan missään vaiheessa tullut sellainen epämukava olo esim. että tuntisi itsensä ulkopuoliseksi. Viihtysin tosi hyvi. Puuhasimme kaikenlaista. Pelasimme mm. mölkkyä ja korttia. Sitten saunoimme, gillasimme ja juttelimme. En tiedä olenko kenenkään kanssa tästä porukasta läheisemmissä väleissä kuin aikaisemmin, mutta ehkä ainakin vähän. Ei voisi sanoa, että olisin saanut uusia ystäviä, mutta kaverisuhteet ainakin vähän vahvistuivat. Ainakin näin uskoisin ja toivottavasti en ole väärässä. Hyvä kokemus kaikinpuolin. Tuli siis tehtyä oikea päätös.
Minua varmaan vaivaa jonkinverran itseluottamuksen puute aikaisempien kokemusteni takia. Itsetunnossakin voisi olla parantamisen varaa. Sitä en sitten tiedä miten näitä ominaisuuksia saa parannettua. Kai sitä tarvitsee vain hyviä kokemuksia. Ei ole sanottua, että myöhemmin jossain seuran jutussa tuntisin itseni ulkopuoliseksi, mutta kyllä nyt ainakin tuntuu siltä, että kuulun joukkoon. Toivoisin kyllä, että vielä vähän aktiivisemmin ihmiset ottaisivat kontaktia minuun esim. juttelemalla. Huomasin kyllä, että ei paljon ollut sellaista, että joku olisi nimenomaan hakeutunut juttelemaan jonkun kanssa. Kaikki juttelivat tavallaan yhdessä. Oltiin yhdessä ja niin edespäin. Lopputulos on se, että pitäisi vaan aina ajatella positiivisesti, eikä pidä lannistua, eikä pidä antaa periksi. Tämänkaltaisessa porukassa on tärkeintä yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteishenki. Oli tosiaan tosi mukava viikonloppu.
Onnea hyvästä valinnasta!
Epäröinnin jälkeen myönteinen päätös johtaa jännän usein onnistumiseen minullakin, kun taas silloin kun mitään epäilystä homman toimivuudesta ei ole, voi pettyäkin. Jokin vähän nurinkurinen tapa arvioida asioita tähän varmaan liittyy, mutten osaa sitä sen tarkemmin analysoida.
Mitä tulee siihen että haluaisit muutakin kuin ryhmähenkeä: Voithan esim. kutsua mielenkiintoisimpia tapauksia luoksesi vaikkapa kaljalle/kahville ja katsomaan jotain leffaa tjms. Siinä sitä tulee tutustuneeksi vähän yksilöllisemminkin. Itse tulin juuri kutsutuksi siten, vaikka yleensä olemme isommalla porukalla liikkeellä, ja nyt meitä oli vain kolme iltaa viettämässä. Oli oikein antoisaa. En tiedä olisinko vielä kaksin viihtynyt, mutta kun sanoi kutsuneensa toisenkin, jonka kanssa ainakin tulen ongelmitta toimeen, niin en epäröinyt lähteä.
Kiitos. On minulle toi ryhmähenkikin tärkeää ja se, että tunnen kuuluvani johonkin porukkaan. Pitkän aikaa oli sellainen tunne, että en kuulu oikein minihinkään porukkaan. Tässä harrastusporukassa tuntuu siltä, että olen osa porukkaa. Olen sitä välillä epäillyt ja voi jatkossakin tulle tilanteita, joissa tätä epäilen, mutta nyt pitää olla iloinen tämänhetkisestä tilanteesta.
Ehkä kuten edellinen sanoi, niin itse asettamilla odotuksilla on paljon vaikutusta siihen, mitä hommasta tulee. Ei pidä asettaa liian korkeita vaatimuksia/odotuksia. Minäkin pyrin ennen reissua painamaan päähän ajatuksen, että menen porukan mukaan avoimella ja iloisella mielellä katsomaan mitä tulee. Osallistuin rennosti keskusteluihin. En jäänyt miettimään, että haluaako joku minun kanssani jutella vai kelpaanko porukkaan.
"Minäkin pyrin ennen reissua painamaan päähän ajatuksen, että menen porukan mukaan avoimella ja iloisella mielellä katsomaan mitä tulee. "
Tästä tulee mieleen heti kolme kertaa tältä kesältä, kun olen lähtenyt johonkin odottaen ankeaa ja tympeää aikaa mutta meneväni silti koska koen sen velvollisuudekseni. Sitten olenkin viihtynyt vähintäänkin ihan hyvin, ja kerran aivan erinomaisesti. Toisaalta tulee mieleen myös yksi lähtö vastaavalla asenteella, jolloin sitten en viihtynytkään, ja palasin takaisin kotiin puolen tunnin sisällä. Vaan enpä jäänyt kärsimäänkään. Voisiko tästä sitten päätellä, että pessimismi nyt vain sopii minulle useammin kuin ei.