Olemme kohta seurustelleet vuoden ja asumme yhdessä. Pikkuhiljaa on paljastunut asioita, jotka hämmentävät minua. Mies on outo, valehtelee, on ristiriitainen puheissaan, julma. Kun katsomme tv:stä mielestäni raakaa elokuvaa niin miehen ilme ei värähdäkään, eikä hänen kuulema tee pahaa katsoa. Hän on päivittäin negatiivinen ja arvosteleva, häntä ei pidä arvostella tai hän loukkaantuu verisesti. Muutaman kerran hän on saanut raivokohtauksen ja rikkonut tavaroita, sekä puristanut minua rajusti. Erikoisinta ja pahinta on, että kun hän aikaisemmin on kertonut jonkun asian ja mainitsen tästä niin hän KIISTÄÄ KAIKEN ja väittää minun itse keksivän päässäni asioita ja minun olevan hullu! Tätä kun on jatkunut jo jonkin aikaa, en hahmota enää mikä on totta ja mikä ei. Mietin, että olenko tosiaan kuullut väärin tai onko muistissani vikaa? En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan...onko hän taitava manipuloimaan? Miksi en näe sitä?
Olenko avoliitossa psykopaatin kanssa?
mitä uskoa?
541111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Kirjoittamasi perusteella ei hyvältä kuulosta.Suosittelen että häivyt vielä kun voit.Todennäköisesti hänen käytöksensä tulee vain pahenemaan.Tähän asti kokemasi voi olla vasta alkua.
Olin samanlaisen miehen kanssa naimisissa. Kuvaan vielä kuului silmitön mustasukkaisuus.
Juuri tuo kieltäminen, että olis kertonut jotain, jonka varmasti oli kertonut...sai minut hakemaan eroa.
Hän yritti sillätavoin murtaa mielenterveyteni. Sellainen käyttäytyminen ei ole tervettä eikä hyväksyttävää.
Onneksi minulla on ystävätär, joka on mielenterveyshoitaja, joten kerroin asiasta hänelle. Hän suositteli miettimään vakavasti eroa, koska tuollainen on todella vaarallista toimintaa.
Ja tuo käyttäytyminen EI parane. Joten mieti ja keskustele itsesi kanssa asiasta, jos sinulla ei ole ketään, jolle voit avautua..
jotka eivät juuta eivätkä jaata osaa sanoa. On siis luotettava omaan arvostelukykyynsä, joka ei ole nyt parhaimmillaan, koska epäilen muistavani väärin tai ymmärtäneeni väärin. En kait nyt 30vuotiaana ala sairastua dementiaan?! Pitääkö alkaa kirjoittamaan asioita ylös. Mies on niin vakuuttava, etten tiedä mitä uskoa.
Älä jää tuollaiseen suhteeseen, äläkä epäröi omaa arvostelukykyäsi. Usko omaan intuitioosi. Usko itseesi ja omiin tuntemuksiisi. Jos jäät suhteeseen niin avomiehesi murskaa sut henkisesti ja murentaa itsetuntosi.
Ei tee sulle hyvää, että joudut olemaan varuillasi ja kerta kerran jälkeen tuntemaan outoa henkistä pahoinvointiasi ja nielemään mielipahasi.
Lähe oikeesti vielä kun voit!!!! älä jää kattelemaan,se muuttuu vaan pahemmaksi. :( ite olen nyt uskonu kaks vuotta et eihän tää voi olla totta ja kyllä kaikki korjaantuu... ei se korjaannu vaan alkaa ite olemaan jo vaarassa tässä. karkuun... mäkin yritän koko ajan. Se onnistuu aina kääntämään asiat päin vastoin ja olet ite lopun perin se hullu... ne on niin taitavia. usko mua.
Olen vahva ihminen ja tähän mennessä mielenterveyteni on ollut normaali. Siksi harmittaakin miehen jatkuva kertominen, että mielenterveydessäni on jotain vikaa ja samaten muistissani. Alan epäillä itseäni ja se ei tunnu mukavalta. Ehkä tosiaan on parempi alkaa miettimään sitä eroa....
No ainakaan et pysty korjaamaan mitään. Tuo SAATTAA parantua, mutta ukostas se tuntuis siltä, kuin hän rupeaisi vaipumaan psykoosiin tai jotain. Hänen minänsä täytyisi murentua, että se voisi rakentua uudestaan, eikä siihen pysty kukaan muu kuin Jumala.
"Kun katsomme tv:stä mielestäni raakaa elokuvaa niin miehen ilme ei värähdäkään, eikä hänen kuulema tee pahaa katsoa."
Mitä kummallista tuossa on? Elokuvat on elokuvia...
Tuon perusteella melko moni tuttuni olisi psykopaatti.
Sun pitäis tarkentaa melkoisesti, ennen kuin tuohon voisi sanoa mitään..."outo" ja "julma" on melko laajoja adjektiiveja, jotka voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa ihmisestä riippuen. Jostakin voi olla julmaa hyttysen tallaaminen, toisesta käsiksi käyminen jne...
Terveisin: Avomiehen diagnosoima "psyko". :)
mies vaikuttaa jotenkin tunnekylmältä. Jos koen surua, ei hän lohduta, jos taas iloa, hän kuin suuttuu siitä. Lisäksi hän on kissaani kohtaan julma ja puhuu usein mitä sille tekisi. Nämä eivät ole siis mitään normaaleja puheita ja olenkin tarkka, ettei kissa ole pitkiä aikoja hänen seurassaan. Kuten myös mainitsin, hän on räjähdysherkkä ja purkaa agressiot ympäristöön. Tämän jälkeen hän ei kadu vaan toteaa, että näin kävi. Epäilen, että hänellä väkivaltarikostaustaa, mitä en pysty mistään selvittämään. Kait? Häneltä sitä on turha kysyä.
Kuule, jos on yhtään väkivaltaisia taipumuksia, vaikkapa vain puheen alueella, niin HÄIVY!
Itse sain äkkiä ja arvaamatta silmän mustaksi ja huulen halki. Ja en edes tiedä syytä.
Sen saan tietää kenties tulevassa oikeudenkäynnissä. Tuskin silloinkaan, koska narsistisesti käyttäytyvä henkilö kieltää kaiken tapahtuneen. Onneksi on vedenpitävät todisteet.
Naiset lukekaa vaan niitä naisten lehtiä. Uskokaa kilpasiskojen neuvoja. Jos mies ei rakasta Sinua niin ei varmasti ikinä riitoja tulekaan. Yhdentekevä nainen nyt voi mennä tai jäädä (eikä se tunnu missään). Kyllä minusta kannattaa suomalaisen naisen olla seurustelematta, se on NIIN vaarallista. Hui. Popsi pillereitä, jolloin muutut aseksuaaliseksi strumffiksi/muumiksi. Tuolloin kaikki seksiongelmat, seurusteluongelmat lakkaavat.
Eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi syitä pakata kamat, ottaa kissa kainaloon ja lähteä menemään...
Oli miehelläsi rikosrekisteri tai ei, sillä tuskin on tämän hetken kanssa mitään tekemistä. Miten hän käyttäytyy nyt, on pääasia.
Jos jäät muutosta odottelemaan saat odotella pitkään...
Noin vähän aikaa kun olette vasta seurustelleet niin olisi hyvä tilaisuus lähteä. Mitä kauemmin odotat sen vaikeammaksi se lähteminen muodostuu, ja sen hankalampaa sulla tulee olemaan myös eron jälkeen.
Ei kannata olla yksi niistä, jotka odottavat parikymmentä vuotta ennen kuin lähtevät, ja miettivät jälkeenpäin menetettyä elämäänsä...
Mitä, täh? EIkös nuo j.o.k.u. ja j.o.k.u_1 oo ihan sama kirjoittaja, vai oonko väärässä? Ihmettelen vaan että vastaukset vaikuttaa niin "eri mieltä olevilta" tässä tapauksessa?
On sama kirjoittaja. :)
En vain lähde tuomitsemaan ketään (jostain syystä) heti psykopaatiksi ilman lisätietoja, ja sitä sain ihan riittävästi...Mitä, eikö narsku voisi myös antaa ihan vilpittömiä neuvoja, jos kerran asiasta on omakohtaista kokemusta?
Narsisti voi olla usein uhri, siinä missä uhrikin.
Maalaisjärjellä, kun yhteen mennään, niin kumpikin pitää toisesta huolen, kunnioittaa ja arvostaa ja rakastaa ja hellii toista. Kunnioittaa toisen oikeuksia!
Tää nim.merkki 'Iso jalan' esiintuoma luettelo on hyvä!
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8926948/43153164
Totta on, että on mies sitten istunut linnassa tai ei, sen ei pidä vaikuttaman tähän nykyiseen tilanteeseen. Sen tiedän, että kriminaaleja on kavereina ja aineita mielellään käyttää väärin. Viimeksi kun keskustelin, että muutettaisiin erilleen ja katsottaisiin niin mies kieltäytyi kylmän rauhallisesti lähtemästä ja alkoi uhkailemaan. Veikkaan, että vaikeuksia on vastassa, ennenkuin saan hänet ulos...
ja narsistin piirteet eivät täysin sovi mieheen, mutta psykopaatin kyllä. Juuri tuo välinpitämättömyys ja outo tunteettomuus. Häntä ei vain kiinnosta, tuntuu kuin joskus patsaan tai robotin kanssa olisi. Lisänä tuo julmuus eläimiä kohtaan, mm. kissaani. Toki hänessä hyviäkin puolia on, en halua pelkästään morkata. Hän on vain niin outo. Noh, se on pysyttävä lujana, kun erosta yritän puhua.
Se täytyy vain tehdä kaverien tuella ja suunnitella hyvin. Olen lukenyt kauhutarinoita vainoamisista ja lähestymiskielloista ym., enkä halua samaa kokea itse.
ajattelu on aina kohtalokasta....Niin makaa kuin petaa, sanovat.
mitä helvatan väliä sillä on, vaikka avokkisi olisi vanha mustekala! Jos et häntä siedä, niin saappaat jalkaan ja syksyiseen yöhön - sinä yksin!
Samaa olen koettanut tolkuttaa...
"empaattiset" kanssakirjoittajat, jotka auliisti auttavat suurta uhria "näkemään" psykopaatin puolisossaan, vaikkeivat tunne eivät tiedä, vaikka kysyjä olisi itse psykopaatti!
Ilmeisesti sitten näitäkinb taulapäitä tarvitaan - - jos ei muuhun, niin varottaviksi esimerkeiksi!
Turha pohtia mikä hänellä on nyrjällään vaan alkaa pakkaamaan tavaroita.
Ainahan se "riski" on olemassa että kysyjä olisi itse psyko tai narsku, mutta mitä sitten?
Pitäisikö jokaiselle kysyjälle tehdä ensin oma persoonallisuustesti ennen vastauksien antamista? :)
Liian vaivalloista...
vaan kyselin täältä mieheni outoa käytöstä, mitä voisi olla odotettavissa ja miten muut naiset ovat toimineet.
Tulee mieleen vain miten sokeaa neuvovat toiset sokeat....
Ei muuta sanottavaa.
No kokeeko se kaverisi sitten olevansa psykopaatti?
Eikä hän tee virheitä. Siis omasta mielestään. Minä olen se, joka ei tee niinkuin sanotaan.
Älä hemmetissä vielä pakkaa tavaroitasi :) Kokeile ensin jutella miehesi kanssa äsken kommentoiduista ajatuksista. Jos miehes välittää susta ja rakastaa sua, se tulee vastaan. Kerro paha olosi hänelle, vaikka se olisi kuinka vaikeaa! Eron välttämiseksi kannattaa pistää kaikki likoon. Monet on käytännön ihmisiä eikä näe miten suhteessa tulee toimia, niin ehkä miehesikin. Neuvottelupöytään siitä, mars mars.. :)
ON-KO HÄN MIE-LES-TÄÄN PSY-KO-PAAT-TI?
Sokea pässi teuraalle....
Näkökyvyssäni ei ole vikaa, kiitos vain. :)
Pitänee lopettaa tämä liiallinen empatian harjoittaminen ja neuvojen jakelu, kun se on narskun suunnalta niin tuomittava ja paheksuttava asia. ;(
Jos oppisin pitämään suuni kiinni, ei kuulema riitoja tulisi, eikä tavaroita hajoaisi. Jos tätä noudatan, en koskaan saa mielipidettäni kuuluviin. Tietysti yleisen rauhan vuoksi joskus on pakko. Olen mieheni kanssa jutellut, mutta hän ei ymmärrä. Ei hän tule vastaan vaan minä joustan. Hän vaatii ja käskee. Joskus voisi ystävällisesti pyytääkin.
Olen jotenkin alkanut pelkäämään häntä, raivokohtausten ja kiinnikäymisten jälkeen. Tämä vaikuttaa uneeni, en nuku hyvin öisin ja päivisin säikyn helposti ääniä tai nopeasti takaani tulevia ihmisiä.
Jaahas...Tänne tarvitaan kilometri rautalankaa! Ei kenelläkään olis vipata? Rautakankikin käy, paremman puutteessa!
"Joskus voisi ystävällisesti pyytääkin."
Varmaan voisi, mutta narskut eivätkä psykot harrasta tuollaista...
Kannattaako elää ainoa elämänsä jonkun toisen ehdoilla?
Vapaana olisit...No, vapaa. Tekemään mitä haluat. :)
sitä uhriuttavaa empatiaa nyt tänne ja äkkiä! Siinä on sitten uripoloisen niin hyvä kölliä....että jaksaa taas olla uhri.
Hyi hyi pyörremyrsky. ;( Äläpäs nyt yritä poloisia uhreja alistaa...
*tarjoaa kourallisen empatiaa ilkikurimukselle*
Sorry, erehdyin...Eihän tämä nyt empatiaa ollutkaan, mitä kaivoin taskunpohjalta...Mitä lie ruskeaa...Ei JUMA..!!
Vaikutat aika tiedostavalta ihmiseltä. Mun osakseni tuli se etten tiennyt missä mennään ja sain narsismi-oivallukseni vasta asumuseron jälkeen. Ymmärtääkseni sulla on joitakin traumareaktioita, tuttuja itselläkin, unettomuus, 'koiranuni', säikkyminen, epämääräinen ahdistus, ajatusten karkailu..jne..ne on ihan normaaleja reaktioita silloin kun elämä ei ole tasapainossa. Se tasapaino sun pitää saada takaisin! Oman elämän hallinta.
Löytyihän se selitys miksi ihmiset pitää mua narsistina...
..musta tuntuu että sä oot jo paljon ylempänä uhreja ja narsisteja.. =)
näkökyvyssä niin oliskos ymmärryskyvyssä?
:)
Älä mieti, vaan jätä se mies. Itse olin vastaavassa tilanteessa, se paheni jatkuvasti. Olin jatkuvasti mustelmilla, kun hän sai raivokohtauksia. Jos kysyin jotain asiaa, niin hän ei yleensä vastannut ja jos vastasi, niin se oli jotain ihan ihmeellistä. Yritin usein tarkentaa, mutta siitä tuli aina riita sillä hän ei yleensä ollut yhtään perillä mitä puheli. Silloin päättelin hänen valehtelevan, ja taas puristelua, ravistelua ja tönimistä. Osasi hän olla tosi ihastuttavakin, silloin kun en puhunut mitään epämiellyttävää. Läheiseni kuoli ja itkin tietysti, tämä kaveri vain katseli rauhassa tv:tä ja nauroi typerästi itsekseen. Silloin heitin hänet ulos elämästäni. Ulkopuoliset olivat jo tilanteen huomanneet aiemmin, minulla se kesti kolme vuotta. Onneksi selvisin hengissä, eikä mitään isoa päässyt vielä tapahtumaan. Käskiessäni häntä lähtemään, tämä vinkui minulle, että miten hän oikein pärjää jatkossa. Onneksi olin viisas enkä antanut enää periksi. Jälkeenpäin luin netistä narsistin oireet ja hän käyttäytyi juuri siten. Kehottaisin miettimään vakavalla mielellä asiaa.
Jään pohtimaan ratkaisua. Jäädäkö vai lähteä. Olen vahva ihminen, mutta en jaksa olla taisteluasemissa lopunikääni, saatikka alistua.
Älä jahkaile enää vaan pistä toimeksi ja häivy.Jos sun elämä ois kunnossa et olis tänne palstalle kirjoitellutkaan.Riisu ne ruusunpunaiset aurinkolasit ja näe todellisuus.(vaikka se tekis kipeääkin)
Pidä itsestäsi huolta! Ja mieti mitä nim.merkki 'kkkrrrkkkrrukkk' sanoi..
Seurasin muutaman vuoden ajan erään kaverini parisuhdetta,samanlaisia juttuja teki miehensä kuin sinä kerroit..eka vuosi meni ok hyvin,sitten paheni,ja lopussa oli väkivallan käyttöä.Miehellä todettiinkin mielenterveysongelmia..Suoraan sanottuna ei hyvältä näytä tilanteesi...Jos haluat normaalin parisuhteen,lähde vielä kun ei ole liian myöhäistä!!
olet. Miehesi ei arvosta sinua oikeasti...
Mies on todennäköisesti narsistinen, mutta häneen sopii muutkin diagnoosit.
Selvä tapaus kertomasi perusteella.
Jos pelkäät turvallisuutesi puolesta, etkä ole onnellinen, paras on paeta. Oikeasti. Älä usko puolisosi puheita, että kaikki muuttuu. Et näe manipulointia, koska se on hänellä verissä, etkä tahdo uskoa sitä.
Puolisosi lapsuudessa on todennäköisesti tapahtunut jotain todella pahaa, joka on häirinnyt persoonallisuuden kehittymistä, ja hänellä voi olla huonot suhteet vanhempiinsa, onko näin? Mutta sinun ei pidä sääliä häntä vaan ala paeta.
Kyllä olet todella luonnevikaisen kanssa! Kun vielä voit niin lähde: Minäkin olen sellaisen kanssa, ja tiedän kokemuksesta, että pahenee iän mukana. Sulta viedään omanarvontunto ja vähitellen ystävät ym joista pidät esim..harrastukset. Ensin hän vaan haluaa enempi huomiota ja jos ei saa niin mököttää...tai jotakin muuta vastaavaa. Pikkuhiljaa hän alkaa takanasi mustaamaan sinua, että saa omistaa sinut...ja paljon muuta. Olen elänyt liitossa jossa luonnehäiriöinen=narsisti hallitsee. Koti on vankila, jota ei kukaan näe. Eivät edes lapset!!!! Kun nämä ihmiset ovat todella hyviä näyttelijöitä. Heillä on monta eri naamaria, jotka otetaan tilanteen vaatiessa käyttöön.Ja he ovat myös itse täydellisiä. Muut, etenkin oma puoliso on täys paska.
ymmärrän tarkalleen mitä tarkoitat, ja sinun pitää lähteä litomaan heti.
Rikosrekisterin pystyy tsekkaamaan, kunhan tietää henkilön sotun. Olen sen kerran tarkistanut. Sieltä saa lueskeltua asioita aika hyvin. Menneisyyttä.
Tämä aihe on valitettavasti mullekin tosi tuttu! Elänyt avoliitossa pari vuotta sekopäänarsistin kanssa, joka on myös voimakkaan mustasukkainen. Olen joutunut luopumaan ystävyyssuhteistani, harrastuksistani, elämästäni. Elämäni on enää ainostastaan työssäkäymistä ja sitten kotiin olemaan paskapään kanssa.
Hallitsevuus ja kontrolli näkyy siinä että tämä esimerkiksi vakoili aina ikkunasta minua kun olen pihalla, että tekstailenko esim jonkun kanssa. Lisäksi tarkisti mun puhelinta salaa. Lisäksi hankki mun puhelimen avulla salasanatiedot mun yhteen nettitunnukseen, että pääsi kattomaan sieltä mun sähköpostit ja yksityisviestit. Tämä selvis mulle vahingossa kun huomasin et mun vanha salasana ei enää toiminut...
Kaikkea kammottavaa!
Pari kertaa on käynyt fyysiseksikin, eli heitellyt mua pitkin poikin raivoissaan. Ei VIELÄ sen enempiä juttuja oo tehny mut jo noi säikäytti!
Olen tosissani pyrkinyt eroon. Monta kertaa yrittäny sitä ja sanonut et nyt mulle riittää. Mut aina se on saanu itkettyä ja esitettyä ja luvattua maat ja taivaat kun on huomannu et mä ihan todella oikeasti haluan erota.
Minä myös pelkään erossa sitä et jos se tekee jotain pahaa. Se on todellinen pelko! Kyseessä on kuitenkin aika agressiivinen tyyppi.
Täällä siis todellakin sielunsisko! Kirjoitit ap paikoin ihan kuin mun miehestä! Se pistää mun pään kans välil ihan sekasin niin etten enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Mitä olen ite sanonut ja tehnyt ja mitä en. Ja välil mietin et pitäis kaikki nauhurilla ottaa ylös ja dokumentoida koska en jaksa että tapellaan sellaisista asioista kun se väittää jotain minkä mä tiedän että ei oo totta ja sekoittaa mun pää aivan täysin.
Tekee silmänkääntötemppuja! Ja muille meidän tutuille kyllä esittää aina aivan ihanaa ihmistä! Aivan sellaista jotain täysin muuta mitä se mun kans kaksisteen on!