Löytyykö ketään kohtalotoveria, joka olisi raskauden myötä tullut mustasukkaiseksi? Itselleni on käynyt niin, ja joko se on "ok" tai sitten olen tulossa hulluksi. En edes pysty sanomaan onko mustasukkaisuuteeni mitään järkevää syytä, jostain syystä vaan olen saanut päähäni, että mieheni käyttäytyisi muka jotenkin oudosti ja olen alkanut kiinnittämään erilailla huomiota asioihin, joita hän on aina tehnyt. Esim. kymmenien tekstareiden lähettely päivittäin (jotka siis ennen ihan ok, kun tiedän että suurin osa niistä menee pelikavereille) mutta nyt olen alkanut epäilemään, että hän viestittelee erään naispuolisen kaverinsa kanssa. Ja sitten tuokin, että ennen esim. juuri kyseinen naispuoleinen kaveri on ollut ihan ok, ja mukava tapauskin vielä, mutta nyt epäilen, että miehelläni ja hänellä saattaisi olla jotain vispilänkauppaa. Hän on mielestäni nykyään jotenkin salaileva, vaikka oikeasti hän on ihan samanlainen kuin aina ennenkin, minä vaan tunnun katsovan häntä nyt eri silmin. Mitään syytä pettämiseen ei olisi, eikä mieheni muutenkaan ole sen tyylinen (tosin niinhän kaikki sanoo), eli olen siis tullut hulluksi?? Raskauteni on viimeisellä kolmanneksella, ja tunteet muutenkin tosi pinnassa.
Raskausoireena mustasukkaisuus
Marraskuu2010
42294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jännä:) itselläni oli taas päinvastoin.. olen muuten tosi mustasukkainen mutta raskausaikana en ollut ollenkaan=O Heti kun poika syntyi palasin "normaaliksi" .. ihme ja kumma! Vaikka en tuntenut oloani todellakaan mitenkää ihanaksi raskaana niin silti en ajatellut edes mustasukkaisuutta.. En pidä raskaana olevia muutenkaan mitenkään haluttavaksi mutta en kyllä osaa sanoa miten olin silloin itsevarma.
*haluttavina
minun mieheni ihan oikeasti kääntyi hetkeksi kuoreensa, alkoi olemaan pelikavereidensa kanssa yllättävän paljon ja aikaa puhelimessakin kului jopa tunteja kun oikein innostui soittelemaan. Mies alkoi tekemään ylitöitä ja saattoipa hänestä jotain muutakin yllättävää näkyä ja muistan olleeni tosi mustis!
Tätä kesti jonkun aikaa ja kun aikani kapinoin mies hermostui, ihmetteli mikä mua nykyisin vaivaa. Hän käsitteli raskausasiaa tällätavalla, oivalsi että nyt on vielä aikaa kavereille, nyt tehdään ylitöitä että tulee rahaa, nyt sitä ja nyt tätä... piti tätä itsestäänselvyytenä!! Sitten vain kissa pöydälle ja asiat ratkesivat. Ei tajunnut mies polo että raskausaika oli hämmennys myös minulle ja pelkäsi yli kaiken että mies jättää minut nyt yksin odotukseni kanssa....
Että kuule tuttua, koitahan keskustella miehes kanssa asioista, kyllä sieltä varmaan jotain pikkuhiljaa selviää :)
Ihan juuri tuollaisia ajatuksia on minullakin ollut koko raskausajan. Aiemmin luotin mieheen, kuin kallioon, mutta nyt jokainen naispuolinen ystävä, jota itse pidän viehättävänä, on mielestäni uhka suhteellemme ja näen kaikki viehättävät ystävät sellaisina, joihin mieheni olisi varmasti helppo rakastua... Ja se tunne on niin todellinen, etten saa rauhaa! Ensin mietin erästä naista ja olin jotenkin aivan vainoharhainen hänen suhteensa ja aloin netin kauttaa stalkkaamaan tätä naista! Halusin jotenkin kuvista ja muusta varmistella, että ei kai hän nyt oikeasti ole sen viehättävämpi, kuin minäkään.
Sitten mieheni oli tehnyt töitä yhden yhteisen ystävämme kanssa ja ollut tälle ystävällinen. Siinä unohtui tuo ensimmäinen nainen ja aloin sairaalloisesti epäille yhteisen ystävämme ja miehen välille suuria tunteita...
No sitten tuli kolmas epäily, naapurin nainen... Ja nyt olen aivan kurkku puristuksissa ahdistuksesta, että tämä nainen vie mieheni.. Pelkään, että heidän välilleen kehkeytyisi suuria tunteita, enkä minä mahtaisi asialle yhtään mitään. Ajatus on helvetin ahdistava ja haluaisin, että tuo nainen löytäisi äkkiä itselleen miehen, ettei minun tarvitsisi pelätä hänen haluavan minun miestäni... Tai oikeastihan kyse on siitä, että pelkään mieheni haluavan tämän naisen mielummin, kuin minut.
Näitä pelkoja ruokkii myös se, että olen ahdistuksissani käynyt lukemassa miehen kännykästä viestejä ja vaikka niissä ei mitään salasuhteisiin viittavaa olekaan, niin miehelläni on näköjään tapana kohteliaasti tervehtiä naispuolisia ystäviään kirjoittamalla viestin alkuun "hei kaunis". Kyllä hän saattaa kirjoittaa niin minullekin, mutta jotenkin tuntuu, että sen pitäisi olla minun yksinoikeuteni ja ahdistaa ihan kauheasti, että miksi hän sanoo sellaista muille naisille ja kiukuttaa, että mitä jos muut naiset tulkitsevat nuo kohteliaisuudet jonain iskemisyrityksenä ja mikä pahinta, mitä jos ne ovatkin sitä? Mitä jos mieheni näin koittaa kepillä jäätä ja heittelee verkkoja muihinkin suuntiin ja tarkistelee omaa "markkina-arvoaan" sen varalle, että jos voisikin löytää jonkun paremman!?
Tämä on hullua ja vainoharhaista, mutta ahdistaa niin pirusti... Raskauden myötä oma kehoni on muuttunut, nyt on vaikeaa tuntea itsensä seksikkääksi ja toki seksielämämmekin on kuihtunut olemattomaksi. Toki mieskin varmasti ymmärtää, että tämä on väliaikaista ja ehkä jo muutama kuukausi synnytyksen jälkeen olen taan "oma itseni" ja seksikin palautuisi normaaliksi, mutta nyt on aika epävarma olo... Ihanaa kuulla, että joku toinenkin painiskelee samojen tunteidenn kanssa, tulee jotenkin sellainen olo, että ehkä tämä sittenkin johtuu raskaushormoneista, eikä siitä, että kaikki naiset oikeasti haluaisivat miestäni ja mieheni haluaisi kaikkia muita... Tai ei mua edes haittaa, jos mies haluaa muita naisia sillä tavalla, kuin miehet nyt haluavat kaikkia kauniita ja viehättäviä naisia, mutta se suurin pelkoni on se, että mies rakastuisi johonkin toiseen ja haluaisi jakaa elämänsä mielummin jonkun toisen kanssa.
Onneksi vauva syntyy pian ja saan muuta ajateltavaa ja toivottavasti yhteinen lapsi vie huomion pois turhasta...