Tilanne on menny jo pahaksi.. Haluaisin lapsen mieheni kanssa, olen halunnut äidiksi jo viisi vuotta. Olen 25-vuotias ja perheen perustaminen on siis ollu mielessä jo useamman vuoden. Olemme olleet yhdessä 4vuotta. Yli kaksi vuotta olen ollut ilman ehkäisyä ilman raskaaksi tuloa. Kävin naistenpolilla tutkimuksissa ja niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Tutkimus oli erittäin kivulias minulle ja kirosin kyllä tilannetta, en ikinä haluaisi samaan tilanteeseen uudelleen. Tähän mennessä olisi miehen jo pitänyt viedä sperma näyte mutta sitä ei ollut joten lääkäri teki testit minulle kuitenkin. Marraskuussa tulee vuosi siitä kun itse kävin testeissä ja sain miehelle näytepurkin mukaan. Näytepurkin siis voisin vaikka minä viedä lääkäriin ja olen siihen suostuvainenkin. Mies ei kuitenkaan halua näytettä toimittaa.. Tämä pistää miettimään.
En ymmärrä miksi mies alunperin halusi kanssani lasta. Nyt vasta tajusin oikeasti ettei hän ole asiasta kiinnostunut vaan haluaa elää omaa elämäänsä. Minua ahdistaa niin paljon että tähän olotilaan halkeaa kohta. Hän on tietoinen minun tilanteestani ja aina kun lapsettomuudesta puhutaan niin se muuttuu riidaksi. Mies ei halua puhua asiasta ollenkaan. Tuntuu jotenkin siltä että tässä on mua vedätetty monta vuotta tämän asian kanssa...
En jaksa enää tätä epätietoisuutta ja riitelyä, koko ajan pitää välttää asiaa ja minullahan se on mielessä koko ajan. Kaikilla kavereillakin on jo lapsia ja kaikki kyselee milloin meille tulee jälkikasvua.. Itku meinaa tulla koko ajan.. Tähän mennessä sitä on jo oppinut niin hyväksi valehtelijaksi että menee täydestä kun sanon että ei vielä oo meidän aika.. :(
Mielessäni olen jo tehnyt pesäeron mieheni kanssa mutta hän ei usko että olisin tosissani.. Jos nyt jäisin yksin niin taas unelma omasta perheestä siirtyy eteenpäin.. Huijaanko vain itseäni jos jään tähän suhteeseen odottamaan että ehkä se mies joskus haluaa sen lapsen ja menee testeihin? Se päivä ei välttämättä koskaan tule..
Onko siis itsekästä haluta perhe? Onko itsekästä vaatia miestä viemään sen näytteen? Miten saan selville mieheni mielipiteen asiaan ja puhumaan siitä oikeasti?
Haluaisin tähän nyt myös miehisen näkökannan ja toivon että asia selviäisi pian. Toisen näkemys asiasta voisi auttaa.
En ymmärrä miksi mies alunperin halusi kanssani lasta. Nyt vasta tajusin oikeasti ettei hän ole asiasta kiinnostunut vaan haluaa elää omaa elämäänsä. Minua ahdistaa niin paljon että tähän olotilaan halkeaa kohta. Hän on tietoinen minun tilanteestani ja aina kun lapsettomuudesta puhutaan niin se muuttuu riidaksi. Mies ei halua puhua asiasta ollenkaan. Tuntuu jotenkin siltä että tässä on mua vedätetty monta vuotta tämän asian kanssa...
En jaksa enää tätä epätietoisuutta ja riitelyä, koko ajan pitää välttää asiaa ja minullahan se on mielessä koko ajan. Kaikilla kavereillakin on jo lapsia ja kaikki kyselee milloin meille tulee jälkikasvua.. Itku meinaa tulla koko ajan.. Tähän mennessä sitä on jo oppinut niin hyväksi valehtelijaksi että menee täydestä kun sanon että ei vielä oo meidän aika.. :(
Mielessäni olen jo tehnyt pesäeron mieheni kanssa mutta hän ei usko että olisin tosissani.. Jos nyt jäisin yksin niin taas unelma omasta perheestä siirtyy eteenpäin.. Huijaanko vain itseäni jos jään tähän suhteeseen odottamaan että ehkä se mies joskus haluaa sen lapsen ja menee testeihin? Se päivä ei välttämättä koskaan tule..
Onko siis itsekästä haluta perhe? Onko itsekästä vaatia miestä viemään sen näytteen? Miten saan selville mieheni mielipiteen asiaan ja puhumaan siitä oikeasti?
Haluaisin tähän nyt myös miehisen näkökannan ja toivon että asia selviäisi pian. Toisen näkemys asiasta voisi auttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo ei kannata jäädä odottamaan liian kauaksi aikaa sun miehen halua tehdä se lapsi. Sitä ei todellakaan kiinnosta saada lasta sun kanssa, ainakaan näköjään vielä. Hyvä olis sun kannalta saada mies viemään se näyte, koska silloin saisitte selville, onko vika sussa vai miehessä. Se vois kyllä sen verran olla ystävällinen. Jos vika on siinä, sun on se helvetin helppo sitten jättää, kun se ei kuitenkaan ole valmis eikä halukas lähtemään hoitoihin, jos ei nyt edes halua selvittää lapsettomuutenne syytä. Sä olet vielä sen verran nuori, että sulla on hyvin aikaa etsiä mies, joka haluaa sun kanssa perheen. Mun mielestä sä vaan tuhlaat aikaa.
Sivuan hieman asiaa, mutta kirjoitan kuitenkin. Meillä on niin päin, että mies haluaa lapsen, ja minä en voi enää saada vaikka haluaisinkin. Olemme 40 vuotiaita, ja mulla on lapsia edellisestä pitkästä suhteesta, mieheni on lapseton. Miehelläni on nyt biologinen kello siinä kohdin, että hän haluaa isäksi. Tiedän omalta osaltani kuinka voimakas tunne on se että haluaa äidiksi/isäksi. Soisin mieluusti miehelleni tuon lapsen joka olisi hänen omaa lihaa ja verta. Rakastamme toisiamme, mutta mieheni ei ole täysin onnellinen ilman omaa lasta, ja ymmärrän sen. Emme tiedä miten asian voisi ratkaista, mitä tässä on tehtävissä. Rakastamme toisiamme emmekä haluaisi erota. Valitettavasti ero näyttää väistämättömältä, ja sitä tulen suremaan kauan.