Terve!
Tuttavani soitti ja tarjosi kissanpentua. Kuulemma pitäisi huomena jo tietää otanko.
Kissa on villikissa. Emo oli kuulemma kuollut ja 2 pentua jäänyt orvoiksi.
Pennun iästä ei ole varmuutta, mutta ovat kuulemma vielä tosi pieniä.
Hyvin leikkivät ja touhuavat sisällä. Antavat ottaa syliin yms.
Itselläni ei ole ikinä ollut kissa, joten sellainen kysymys askarruttaa, että:
Tuleeko villikissasta sisäkissa?
Asun kerrostalossa ja olisi se kurjaa jos kissa kärsisi kokoajan sisällä.
tosin..on se vielä niiiiin pieni :P
Olisiko kokemuksia?
Tuttavani soitti ja tarjosi kissanpentua. Kuulemma pitäisi huomena jo tietää otanko.
Kissa on villikissa. Emo oli kuulemma kuollut ja 2 pentua jäänyt orvoiksi.
Pennun iästä ei ole varmuutta, mutta ovat kuulemma vielä tosi pieniä.
Hyvin leikkivät ja touhuavat sisällä. Antavat ottaa syliin yms.
Itselläni ei ole ikinä ollut kissa, joten sellainen kysymys askarruttaa, että:
Tuleeko villikissasta sisäkissa?
Asun kerrostalossa ja olisi se kurjaa jos kissa kärsisi kokoajan sisällä.
tosin..on se vielä niiiiin pieni :P
Olisiko kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
villikissa sylkee, kynsii ja sähisee, eikä takuulla anna kiinni kuin loukulla! Joten pienet pennut jotka tulevat syliin, eivät ole villejä. Menestyminen sisäkissana on kokonaan toinen juttu, riippuu kissan luonteesta jota ei pikkupennusta nää. Jos on tilaa leikkiä ja kiipeillä, niin mikä ettei. Itse otin yhden villikissan,(20 vuotta sitten) poimin tien penkalta ja oli niin heikossa kunnossa että todella sai napauttua niskasta kiinni. ( muu peuse loukutettiin viiko n sisällä eläinsuojelu toimesta. Tätä villikkoa kesytetiin kuukauden verran niin että kissa majaili söngyn alla, siellä oli vessalaatikkokin, ja öisin katti hiippaili pitkin tupaa ja alkoi vöhitellen kiivetä sänkyyn tutkimaan nukkujaa. Sitten kesyyntyi niin ETTEI HALUNNUT ULOS, vaikka ovi oli auki. Kesti puoli vuotta, ennekuin meni eka kertaa pihalle. ( otiin maaseudulla jossa kissan tärkein tehtävä on tappaa hiiriä),
EI PIDÄ koskaan ottaa hetken mielijohteesta vaikka joku pentua tyrkyttäisikin. Ennen kissan itselleen ottamista on hankittava tietoa kissan hoidosta, ruokinnasta ja sen erityistarpeista!
Kissa ei ole lelu vaan aikaa ja työtä vaativa lemmikkieläin jonka hoito ja ruokinta ei ole halpaa!
Anna mielummin pennun kasvaa sisaruksen kanssa mahdollisimman pitkään kun otat kissan talouteen jossa ei kissoja ole. Paremmin oppivat tavoille kun on edes toinen jota matkia kun pelkkä ihminen roolimallina. Parasta tietysti olisi jos pennut voisivat majailla taloudessa jossa olisi aikuisia kissoja.
Minä otin jo pitkään harkittuani viime joulukuussa 4kk:n ikäisen poikakissan koko ajan ulkona olleesta "kissalaumasta" suorastaan. Oikeastaan puoli vuotta meni ennenkuin luottamus oli täysin voitettu. Nyt se on meidän todella rakastettu lemmikki. Joskus tuo sopeutuminen käy äkkiä ja joskus se vaatii aikaa. Kuten tuossa edellä jo sanottiin, ei tuollainen ole villi kissa. Minun kissa meni aina sohvan alle tai muualle piiloon ja sihisi kun yritti lähestyä. Ulos uskalsin laskea varovasti toukokuussa. Nyt se pyytää hiiriä ja tulee juosten sisälle kun kutsun. Tosin tässä nyt ollaan elelty tälläistä mökkielämää eikä kerrostalossa.
Ja kun piti sitten väkisin laittaa koppaan ja viedä leikattavaksi. Ei se aina ollut niin mukavaakaan, mutta tulipahan tuosta tosi nätti ja mukava seuralainen.
Tärkein seikka on se, että tiedät varmasti rakastavasi sitä kissaa vielä ensi viikollakin (lue ensi kesänäkin) ja sinulla on sille aikaa.
otimme kaksi vuotta sitten todella pienen kissanpennun, (oli juuri vähän aikaa sitten avannut silmät) joka löytyi orpona pusikosta. kissa kiintyi minuun heti, ja nukkui joka yö vieressäni. se oli vähän ihmis riippuvainen, ja seurasi minua aina. se ei ollut yhtään villi, vaan kävi vaina vähän pihalla jos kukaan ei mennyt mukaan. se ei käyttäytynyt kuin kissat yleensä, vaan oli kuin luulisi olevansa ihminen.se oli todella kiltti ja ihana
qisuli hei.Tuosta saa sellaisen käsityksen, että sinulla ei enää ole tuota suloista kissaa? Vai käsitinkö väärin?Elikä kysynkin, että mitenkä se nyt jakselee?
villikissasta saa hyvin sisäkissan. mutta kun kyse on pienistä pennuista, on se vielä helpompaa. kuuntele itseäsi ja mieti, haluatko todella kissan. kissa vaatii aikaa ja rahaa, mutta "maksaa itsensä takaisin" antamalla sinulle seuraa ja puskemista ja kehräystä :) ja koska asut kerrostalossa, kannattaa käyttää kaikki tila hyväksi, esim. kirjahyllyn viereen kiipeilypuu, että kisulla on ajanvietettä kiipeilystä. ja valjaat ovat mukava tapa päästää kissa ulkoilemaan.
ei ole mikään karkuteillä oleva lemmikkikissa vaan luonnossa syntynyt ja todella epäluuloinen ja arka ihmisiä kohtaan. Villikissasta et lemmikkikissaa saa, sillä kyse todellakin on villistä eläimestä joka elää luonnossa ja karttaa ihmisiä! Villiintynyt kissa ei ole suojeltu eläin kuten kotikissa on, vaan villin kissan saa maanomistaja tai metsästysoikeuden haltija ampua. Pitkään luonnossa ollut karannut tai heitteillejätetty kotikissa on ehkä mahdollista vielä uudelleen totuttaa ihmiseen, mutta hyvin vaikeata on sekin, ja siksi sellaiset yleensä lopetetaan vaikka ne olisi löytöeläinhoitolaan vietykin.
Kissanpennun silmät aukeavat 6-12 vrk ikäisenä, joten jos joku on ottanut itselleen noin pienen pennun ja saanut sen hoidetuksi hyvin, pitää hänelle antaa Nobelinpalkinto tai muu vastaava tunnustus!
Kiinnostuksesta vielä kysyn, että missä oli tuon qisulin mainitseman pennun emo ja pentuesisaret? Oletko aivan varma että pennulla ei ollut jossain emoa joka piilotteli ihmisiltä? Teitkö pennusta ilmon löytöeläimistä vastaavalle taholle? Ja tiedoksi, että liian varhain emostaan vierotetusta pennusta ei tule "ihmistä" vaan kissa jolla pahimmillaan on hyvin voimakkaita käytöshäiriöitä. Aikamoista satuilua olisi kuvauksesi!
kyllä villikissastakin saa lemmikin jos kärsivällisyyttä riittää. mutta sen eteen täytyy tehdä töitä ja voittaa kissan luottamus. teiltä lopetuspiikin kannattajilta uupuu kärsivällisyys ja kokemus. ja halu tehdä töitä kissan luottamuksen voittamiseksi.
"Kissanpennun silmät aukeavat 6-12 vrk ikäisenä, joten jos joku on ottanut itselleen noin pienen pennun ja saanut sen hoidetuksi hyvin, pitää hänelle antaa Nobelinpalkinto tai muu vastaava tunnustus!"
näitä on paljonkin. kissaemo voi esim. menehtyä synnytyksessä jolloin pennut jäävät orvoiksi. minäkin olen kasvattanut 3 vrk:n ikäisistä pennuista reippaita, aikuisia kissoja. eikä ollut mitään käytöshäiriöitä.
"Kiinnostuksesta vielä kysyn, että missä oli tuon qisulin mainitseman pennun emo ja pentuesisaret? Oletko aivan varma että pennulla ei ollut jossain emoa joka piilotteli ihmisiltä? Teitkö pennusta ilmon löytöeläimistä vastaavalle taholle? Ja tiedoksi, että liian varhain emostaan vierotetusta pennusta ei tule "ihmistä" vaan kissa jolla pahimmillaan on hyvin voimakkaita käytöshäiriöitä. Aikamoista satuilua olisi kuvauksesi!"
mitä sitten jos pennuilla olisikin ollut villikissa emo piilottelemassa jossakin? aloittaja teki oikein ottaessaan huostaan pennut, muuten niistäkin olisi tullut villejä, mutta kai kaltaisesi olisivatkin sitten olleet innoissaan lopettelemassa villiä emoa ja sen hurjia poikasia kun ei osata enää mitään vaivaa nähdä minkään suhteen. äärimmäistilanteissa on hyvä käyttää omaa järkeään. jos emo ja pennut voivat hyvin eivätkä ole villejä, on 12 viikon luovutusikä oikein hyvä. mutta jos emo on villi, on perusteltua ottaa pennut talteen todellakin niin pian kuin mahdollista. ja käytöshäiriöistä kissaa en ole tavannut vaikka olisikin vieroitettu varhain emostaan (tiedän näitä äärimmäistapauksia, joissa emo on äkillisesti menehtynyt/ emo todella villi). sillä on enemmän merkitystä, että miten me kissojamme kohtelemme. joskus voi kissalle tulla myös kivulias sairaus, jonka se osoittaa käyttäytymällä agressiivisesti ym. ne ovat todennäköisimpiä syitä kissan käytöshäiriöille.