onko jollain omakohtaista kokemusta kahden koiran,vanhin 9v suomenpystykorva ja sakemannin sekoitus ja nuorin 11vko rottweilerin ja dalmaatialaisen sekotoistus, välisestä valtataistelusta....tuo nuorin on uros ja aivan järkky uhma ja vanhin on muuten vaan hyvin reviiritietoinen ja ei alistu millään ilveelläkään toisille koirille...alku täällä meni todella hyvin, leikkivät ja pesivät toisiaan...mutta nyt....aluksi alkaa leikillä mutta päättyy siihen että ollaan hampaat irvessä kivahtelemassa, siis molemmat, ja sen jälkeen ollaan taas niinku ei mitään olisi tapahtunutkaan. en tiedä voiko syynä olla vanhemman koiran juoksut vai mikä, mutta alkaa jo ihmettelemään että missä on vika, koska ollaan pidetty arvojärjestys kohdillaan, eli vanhin AINA ensin ja muuta...
vinkkejä tarvitaan
minä vaan
11168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sakemanni pystykorva, omani oli erittäin vahvaluonteinen ja omahyväinen koko 10 elinvuotensa ajan, ja tuskinpa sinunkaan periksi antaa. Toinenkin vaikuttaa kahden luupään yhdistelmältä, joten panssariverkkoa ja vahvat ketjut tulee lähinnä mieleen ( onko molemmat narttuja?) En usko yhteiselon onnistuvan ja rauha palautuu vasta kun toinen oikaisee koipensa. Tietenkin alku meni hyvin, kun poentu tunnusti vanhemman voiman, mutta nyt nuori onsaavuttanut uhmaikänsä ja ottaa vallan, todennököisimmin suuremman kokonsa vuoski, mutta tappelua tulee olemaan. Siis, uuden kodin etsintä sille nuoremmalle, koska sopeutuu todennäköisemmin paremminkuin vanhus joka tuntee että uusi on tullut ja kaappaa vallan. Siis, kaikille muillekin opiksi, kaikki koirat eivät halua toista koiraa taloonsa!
nuorempi on uros..en haluais vielä luovuttaa, koska on myös olemassa hyviäkin päiviä noitten kanssa....
Ei sillä mitään vakavaa uhmaa ole, se on vaan energinen ja riehakas. Ei tuossa ole yhtään syytä alkaa maalailemaan piruja seinille.
no energiaa löytyy vaikka muille jakaa :D ja varsinki aamuyöllä se on todella mukavaa päästä valloilleen XD en mä tässä piruja koitakkaa maalailla vaan ihan neuvoja ja kokemuksia muilta kyselen :D
Joo vastaus olikin tuolle "luomuhurtalle", joka oli jo sitä mieltä, että toinen pois vaan. Nimittäin tosiaan, vielä on paljonkin tehtävissä. Jos ei pentu usko aikuista, voit aivan hyvin napata sen omaan syliisi, ja pitää sitä niin, että sen on pakko rauhoittua. Tätä kun teet vaikkapa viikon ajan, niin voi rauhoittuminen onnistua jo pyynnöstäkin. Älä ala karjumaan, ja korottamaan ääntäsi missään tilanteessa. Jos ei koira lopeta eillä, niin syliin vaan, en tarkoita mitään väkivaltaa, mutta tuonkokoisen saa kyllä vielä aisoihin. Isompana se on hankalampaa.
Meillä kymmenvuotias sai ihan vapaasti opettaa pennulle omat rajansa. Samoin muutkin lähipiirin koirat. Jos ne saavat sen tehdä ajoissa, eikä niiden hermot ole mennyt täysin, niin homma pysyy hanskassa. Jos niitä on kielletty koskemasta pentuun, ne tekevät sen ennenpitkää kuitenkin, silloin kun et ole paikalla.
Kun pentu alkaa riekkumaan, rauhoitat sen, ja ohjaat sen muihin puuhiin. Kaikkein paras tapa on tarjota ne puuhat ennen tuota riekkumista. Tämä homma ei liity varsinaisesti valtataisteluun millään lailla vielä, mutta jos jo nyt on pentu "uhmaava", niin kuin sanoit, niin tarkasta metodisi, joilla sen käytökseen pyrit puuttumaan. Koska sitten oikeassa uhmassa se homma vaikeutuukin sitten huomattavasti, ja moni huomaa silloin vasta pelin menetetyksi. Se ei valitettavasti ole mikään sattuma, että niitä pitovaikeuksia tulee silloin yhden vuoden kieppeillä ja sen jälkeen.
Suosittelen jo pennulle luontoa ja jäljestystä, nenätyötä kaikissa muodoissaan. Samoin ihan perustottikisia, mutta hauskalla tavalla tietysti. Ja pennulle sopivilla ajoilla useita kertoja päivässä :)
Anna nyt sen ison vaan näyttää rajat sille pennulle. Kyseessä on normaali pentu ja normaali aikuinen. Toki, jos vahinkojen riski on (siis oikeasti), niin pitää pitää erillään. Normaali ja tervepäinen koira kuitenkin osaa ottaa pennun iän ja koon huomiomaan ojentaessaan sitä. Se vaan tapahtuu koirien tavalla, ja nyt ei ole kyse yhtään mistään valtataistelusta. Isompi vaan kertoo leikin ja yhdessäolon sääntöjä pennulle. Muistathan kuitenkin antaa sille vanhalle aikaa ja rauhaa myöskin., jaksaa rasittavaa mukulaa sitten paremmin. Kaikkein paras tapa olisi niin, että vanhempi voi aina halutessaan mennä johonkin, mihin pentu ei pääse perässä.
jos on pystykorvaa, niin nämä jo luonteeltaan vanhemmuuten vähän äkäisempiä. Pentusi on vasta noin nuori, yllä vastattiin jo hyvin, joten ei hirveästi lisättävää. Tuo on todellakin vain koirien maailma. Siellä vanhempi näyttää kuka kaapin paikan määrää. Aivan kuten muutkin laumaeläimet. Olisi jopa ehkä outoa jos vanhus antaisi pennun vain roikkua ja kiusata itseään.. Ethän sinäkään mene kadulla irvailemaan ja hyppimään vanhuksen eteen, yrittäen viedä tältä kauppakassin? =) ja jos menet, saat käsilaukusta tai kepistä, tai ainakin läksytykset perään. Anna siis vanhemman koiran tehdä tehtävänsä, ei huolta :) ja yllä sanottiin hyvin, niin jos esim. omaa pihaa, niin sinne päästää vanhempi omikseen ja vaikka kuinka on mukava kouluttaa uutta tulokasta, niin huomioida toinenkin.. eli tälle myös yhteistä laatuaikaa. En tiedä päivärytmiänne, mutta voisin kuvitella että iltaa kohden on koirat liikutettu. Kun pentusi on rauhallinen ja haluaa mennä vanhemman luo, voit samalla näyttää pennulle miten vanhusta kohdellaan, eli ottaa pois jos varsin riekkuu ja taas vuorostaan jos vanhempi koira käyttäytyy hyvin, niin kunnon kehut sille kun jaksaa pentua katsoa vierellään.
Kyllä se siitä lähtee, usko pois!
Mun mielestä koirien pitää saada ite selvittää välinsä... Ei ihmisen tarvii siihen puuttuu ellei toinen jää pahasti alakynteen.
Ja tosiaan toi nuorempi on kyl viel niin pentu ettei se mitään uhmaikää ole..
tuli lukuvirhe, kun puhuttiin uhmasta jne. Käsitin äkisti, että pentu olis 11 kk, siis liki vuoden ikäinen, eikä vasta emolta eroon otettu räpiskä jolle vanhempi näyttää kaapin paikkaa. Ei tervepäinen narttu noin pientä toisissaan satuta, kunhan vain kurittaa koiramaiseen tapaan, kunnes nuori uskoo, Uusi taistelu tulee sitten kun pennusta kasvaa teini ja nuori aikuinen, siis noin vuoden kuluttua. Ja sitten saatkin katsoa, ettei nuorukainen raiskaa vanhusta, sillä koirien tahapan on hyppiä toistensä päälle ja uskoisin että pennusta kasvaa narttua suurempi, eli se pystyy vuoden kuluttua nuvertamaan muorin.
Vanhempi narttu voi olla kärtynen ja heikkohermoinen jos juoksut tekee tuloaan. Oma vanha labbisnarttuni piti juoksun aikaan taluttaa remmissä lenkillä ku tuli vastaantulijoille nii vihaseksi x) Muute ei ollu mittää ongelmia kenenkää kanssa :)
MUTTA, aina vanhempi ensin, ei oo kiveen kirjotettu. Useamman koiran porukan omaavana voin sanoa että ei se mee nii että vanahin on aina The Big Boss :D
Jos vanhempi vaa komentaa pentua ärähtämällä,varsinki jos pentu saa jonku hullun iltavillin ja hyppii päälle ja puree hännästä ja vie ruuat ja lelut suoraa suusta. sillo sitä vanahempi saa vähä ärähtääkki.. Sehän on juurikin sitä koirien tapaa kertoa missä raja menee.
Mutta liiallinen ärähtäminen, jos pentu on vaa vaikka ohi kävelemässä, pittää kieltää.
Ku loppujen lopuksi omistaja on se joka määrää kodin säännöt, joten sun pittää tehä selväksi että pennulla ei oo oikeutta kiusata isompaa, eikä isommalla oo oikeutta syyttäsuotta äristä pennulle.
Nii sen vanahemman ei sitte tarvii stressata siitä pennusta ki tietää että omistaja huolehtii ettei pennusta iha raivostuttava tule :D
komppaan onnenkäpälää