Lapsi on 7kkn ikäinen.Isä jo avoliitossa uuden naisen kanssa.Vanhemmat erosivat toisistaan ennen syntymää(yhdessä vain jokusen kuukauden..)Eli näin ollen lapsen isä ei ole ollut lapsen elämässä tiiviisti.Lapsen täytettyä vuoden täytyisi hänen mennä isälleen viikonlopuiksi.Äitiä tämä asia kauhistuttaa.Sinänsä olisi hänellekin vapaata mutta koska lapsen isä ei ole milloinkaan ollut lapsensa kanssa 24/7 ja näin ollen on lapselle vieras,pelottaa äitiä tämä tilanne.Miten se vaikuttaa lapseen?Kärsiikö luottamus myös äidin ja lapsen välillä jos lapsi pakotetaan isälle esim joka toinen viikonloppu?Miten alle 3v lapsi voi luottaa äitiin jos tämä luovuttaa lapsen aina vastoin tahtoaan paikkaan jossa ei ehkä haluaisi olla?Lapsen ollessa kouluiässä nuo asiat varmasti ovat jo keskusteltavissa ja luottamus ei silloin varmaankaan kärsi..
Tiedän,lapsella on oikeus myös isään ja toivon mukaan isä aina pysyykin lapsen tarvitessa häntä mutta eikö lähtökohdat tulisi ottaa myös huomioon eikä suin päin asettua samaan tapaamisrytmiin kuin muut normaali eron käyneet(tarkoitan siis niitä joissa isä ollut lapsen elämässä päivittäin mukana vaikka sen ensimmäisen/toisenkin vuoden ajan ennen eroa)Tuolloinhan on ihan selvä että nämä ns.normaalit tapaamiset lähtevät käyntiin heti eron astuttua voimaan->isä ja lapsi tuntevat toisensa jo entuudestaan,aito kiintymystä.Pienempi hätä lapsella koska tuntee isän entuudestaan..
On todella pelottavaa kun ei tiedä mitenkä asian ja huolen esittäisi isälle,jotta tämä ymmärtäisi eikä vaatisi liikaa lapsen ollessa pieni.Ja jos esittää nämä pelot niin kuinka silloin tulkitaan äidin ajavan omaa etuaan vaikka todellisuudessa se lapsen etuhan on aina ensimmäisenä.Oisko kukaan vastaavassa tilanteessa ollut ja osaisko antaa neuvoja?Tilanteissa,joissa siis lapsen isä ei ole koskaan asunut samassa taloudessa äidin kanssa ja joissa isä on lapselle outo(lapsi alle 1v)?Mikä olisi sopiva tapaamisaika ja kesto ja onko järkevää tässä asiassa odottaa niiin kauan että lapsi itse osaa ilmaista enemmän itseään?Eli tapaamisia mutta ne olisi lapsen ehdoilla tämän ollessa vielä esim alle 3v?Kovasti huolettaa jos lapselle aiheutuu joitain traumoja liiasta veivaamisesta ja kotoa poissa olemisesta...
Tiedän,lapsella on oikeus myös isään ja toivon mukaan isä aina pysyykin lapsen tarvitessa häntä mutta eikö lähtökohdat tulisi ottaa myös huomioon eikä suin päin asettua samaan tapaamisrytmiin kuin muut normaali eron käyneet(tarkoitan siis niitä joissa isä ollut lapsen elämässä päivittäin mukana vaikka sen ensimmäisen/toisenkin vuoden ajan ennen eroa)Tuolloinhan on ihan selvä että nämä ns.normaalit tapaamiset lähtevät käyntiin heti eron astuttua voimaan->isä ja lapsi tuntevat toisensa jo entuudestaan,aito kiintymystä.Pienempi hätä lapsella koska tuntee isän entuudestaan..
On todella pelottavaa kun ei tiedä mitenkä asian ja huolen esittäisi isälle,jotta tämä ymmärtäisi eikä vaatisi liikaa lapsen ollessa pieni.Ja jos esittää nämä pelot niin kuinka silloin tulkitaan äidin ajavan omaa etuaan vaikka todellisuudessa se lapsen etuhan on aina ensimmäisenä.Oisko kukaan vastaavassa tilanteessa ollut ja osaisko antaa neuvoja?Tilanteissa,joissa siis lapsen isä ei ole koskaan asunut samassa taloudessa äidin kanssa ja joissa isä on lapselle outo(lapsi alle 1v)?Mikä olisi sopiva tapaamisaika ja kesto ja onko järkevää tässä asiassa odottaa niiin kauan että lapsi itse osaa ilmaista enemmän itseään?Eli tapaamisia mutta ne olisi lapsen ehdoilla tämän ollessa vielä esim alle 3v?Kovasti huolettaa jos lapselle aiheutuu joitain traumoja liiasta veivaamisesta ja kotoa poissa olemisesta...
Vastaukset 11
Vanhimmat
kai lapsi isällekin tapaamisiin! Ja kerta se on ensimmäinenkin se 24/7, joskushan senkin täytyy olla edessä.
Niin just tottakai! Anna se mukula ventovieraalle jota ei tähänkään asti ole lapsi kiinnostanut. Sehän on kuitenkin sen iskä ja isillä on oikeuksia. Vitut siitä että muksua ahdistaa joutua vieraan hoteisiin yhtäkkiä koko viikonlopuksi, tässä on nyt kyse ISÄN OIKEUKSISTA.
Nyrkkisääntönä pidetään pienen lapsen tapaamiskuviossa ikävuosi/yö erossa lähistä. Eli yksivuotias lapsi on etävanhemmallaan yhden vuorokauden, teidän tapauksessanne totuttelu tulisi aloittaa ensin pienemmistä aikamääristä esim. aamusta iltaan ja totutelun voisi aloittaa jo nyt.
Jos lapsi ei ole tavannut isäänsä aiemmin,ei vieraalle voi viedä heti yöksi. Tapaamiset pitäisi olla mielyttävämmät ensikäynnit esim. se äiti mukana tai jos ei äiti halua/isä halua niin vaikka mummo tai joku,jonka lapsi tuntee hyvin. Sehän voi olla vaikka hoitotäti. Ja /tai isän luona olon voi aloittaa,kuten päivähoitoon mennessä. Ensin puolipäiväsenä,vähitellen enempi ja myöhemmin yöksi. Ja kaikkein tärkeintä pienen lapsen kohdalla on säännöllisyys tapaamisissa. Vähän ja usein.
nyt lasta tähän mennessä tavannut lasta?
Jo on lapsi isän saanut, ei yhtään käy kateeksi. Lapsi parka.. Toivottavasti mies edes häpee...
että aloitettas tapaamiset niin että kaikki oisitte yhdessä ja pikkuhiljaa totuttelis isäänsä...isähän on ventovieras ihminen lapselle.
isä on oikeasti vieras lapselle. ei noin pientä voi laittaa vieraan hoitoon niin pitkäksi aikaa kuin vuorokaudeksi.
ensin pitäisi aloittaa yhdessä olosta, äiti vaikka jossain taustalla.
sitten isä on muutaman tunnin lapsen kanssa.
ja vasta kun luottamussuhde on selvä, niin sitten voisi ajatella tuota yökyläilyä.
naisella pahemmin polla pelaa, jos vamppaa 7 kk ikäisen lapsen isän!!! Siis onko totta, ettei minkäänlaista arvostusta ole lapsettomilla naisilla, vaan viedään vaikka suoraan synnytyslaitoksen ovelta mies, jos sattuu oleen siinä yksin!! Kimppuun vaan. Voi lapsi parkaa ja vaimo parkaa.
Aloittaja ei kyllä tainnut tästä uudesta juurikaan puhua.... kyseli vaan vierailujen pituuksia tms.
Tietysti tästäkin voi syyttää uutta puolisoa....
Its eolen ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa aika samanikäisen lapsen kanssa. Isä ei ole ollut kiinnostunut tapaamaan lasta kovin usein tai säännöllisesti, eikä lapsi niinollen tunne isäänsä. He tapaavat minun läsnäollessani, ja joka kerta lapsi vierastaa voimakkaasti isää, kun välissä voi mennä useampikin kuukausi ilman tapaamista. Isää vaivaa kuulemma ajanpuute tai välimatkan kulkeminen maksaa liikaa jne.
Olen miettinyt, että mitähän hyötyä tuollaisesta isyydestä lapselle on. Tietysti toivon, että lapsi saisi isänsäkin oppia tuntemaan, ja olen yrittänyt kannustaa isää tulemaan useammin jotta heidänkin välilleen kehittyisi hyvä suhde ja voisivat olla myöhemmin ihan keskenään.. ei auta. Olen myös kysynyt haluaako tavata lasta muutoin valvotusti, niin etten itse ole paikalla, mutta ei ole sekään sopinut.
Nyt isä on näppärästi keksinyt hakea yksinhuoltoa ja lasta asumaan luokseen, eli meinaa repiä lapsen irti turvallisesta kiintymyssuhteesta omaan äitiinsä.