Olin saanut sairaalasta kutsun tulla höylättäväksi tuon saamarin eturauhasen takia. Urologini oli pannut minut jonon jatkoksi vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Sairaalasta tuli ohjetta kuinka toimia. Hyvästelin vaimoni kiittäen tähän astisesta jos en palaisi. Lähdin matkaan niin kuin Melperi sotaan.
Sairaalassa minut syvähaastatteli viehättävä hoitajatar. Hänellä ei ollut kiirettä eikä minullakaan - tietenkään. Minut sijoitettiin kahden hengen huoneeseen. Siellä oli letkuissa minua selvästi nuorempi mies. Hänellekin oli aluksi tehty höyläys. Jokin oli mennyt pieleen jonka jälkeen häneltä poistettiin virtsarakko kokonaan ja tehtiin suolenpätkästä uusi. Nyt hän koetti toipua.
Päivähuoneessa kahvittelin erään potilaan kanssa. Hän oli saanut bakteerin, joka ei sitten millään ottanut lähteäkseen. Kulutin aikaani lueskellen mukaani ottamaani kirjaa ja nauttien sairaalan tarjoamista hyvistä ruuista.
Iltapäivällä viiden aikoihin sisään vyöryi tietokoneineen lääkäri. Hän katsoi vuoroin tietojani koneesta ja vuoroin minua. Sitten hän varoitti vilkaisten viereisen petin letkumiestä, että höylääminen ei suinkaan ole vaaraton toimenpide. Sanoin hänelle ihmetteleväni sitä, miksi oikeastaan olen täällä. Tunnen voivani ihan hyvin.
Lääkäri ehdotti, että otettaisiin varmuudeksi virtaus (flow) testi, jonka jälkeen pääsisin kotiin. Näin tehtiin ja nyt naputtelen teille tositarinaa päivästäni sairaalassa.
Sairaalassa minut syvähaastatteli viehättävä hoitajatar. Hänellä ei ollut kiirettä eikä minullakaan - tietenkään. Minut sijoitettiin kahden hengen huoneeseen. Siellä oli letkuissa minua selvästi nuorempi mies. Hänellekin oli aluksi tehty höyläys. Jokin oli mennyt pieleen jonka jälkeen häneltä poistettiin virtsarakko kokonaan ja tehtiin suolenpätkästä uusi. Nyt hän koetti toipua.
Päivähuoneessa kahvittelin erään potilaan kanssa. Hän oli saanut bakteerin, joka ei sitten millään ottanut lähteäkseen. Kulutin aikaani lueskellen mukaani ottamaani kirjaa ja nauttien sairaalan tarjoamista hyvistä ruuista.
Iltapäivällä viiden aikoihin sisään vyöryi tietokoneineen lääkäri. Hän katsoi vuoroin tietojani koneesta ja vuoroin minua. Sitten hän varoitti vilkaisten viereisen petin letkumiestä, että höylääminen ei suinkaan ole vaaraton toimenpide. Sanoin hänelle ihmetteleväni sitä, miksi oikeastaan olen täällä. Tunnen voivani ihan hyvin.
Lääkäri ehdotti, että otettaisiin varmuudeksi virtaus (flow) testi, jonka jälkeen pääsisin kotiin. Näin tehtiin ja nyt naputtelen teille tositarinaa päivästäni sairaalassa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sehän oli mukava kokemus:), joskin tietoisuus siitä, että voi olla mutkikkaimpiakin tapauksia saa miettimään.
Ihan Flow tuntemukset usein täyttääkin mielen, silloin kun pääsee vähillä toimenpiteillä:D Päivä täyshoidossa ilman turhia toimenpiteitä on aina kiva kokemus! Itselläni on kokemus vain hammaslääkäriltä paluu helpottuneen onnellisena, jos on vain pieni juttu ollut korjattavana. Kuinka kevysti sitä kulkikaan kun pääsi riesasta! Onneks' olkoon, hidashan tuo miesten vaiva onneksi on!
tänä kesänä myös katon maalauksestasi. Se on riipaissut, sillä mieheni vastusteluistani huolimatta maalasi kesämökkimme katon ja vielä rantasaunankin katon viimeisenä kuumana kesänään, tosin silloin emme tietenkään tienneet sitä hänen viimeisekseen.
Useaan otteeseen olin itsekin katolla pyydettyäni häntä syömään, välipalalle tai kahville. Sen tulin huomaamaan, miten paljon kuumempaa helle oli katolla kuin maassa, pakko oli jäveen kaulaa myöten itsensä upottaa kattovierailujeni jälkeen.
Lähipiiri varoitteli meitä molempia kattoprojekteistamme, minullahan ne olivat vain pistäytymisiä.
Sitten hän maalaili vielä mökillä maastossa olevien betonirappustemme vieressä olevia kaidepuita,
joiden maalit olivat haalistuneet. Ja karsi metsässä puiden kuivuneita oksia...ym..
Kun teimme Välimeren risteilyn syksyllä, silloinkaan vielä emme tienneet, kaikki meni hienosti.
Ja vielä kuoron vuosijuhlassa yliopiston juhlasalissa juhlimme 'sutena sutten joukossa' (vuosijuhla pidetään aina Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12.) - jos silloin olisin tiennyt, että se oli viimeinen vuosijuhlamme,
mitähän olisin tehnyt toisin? - ?
***
Hautajaistunnelmissa tälle palstalle aikoinaan tulin, pökertyneenä.
Moni lohduttava viesti - esimerkiksi Ruuneperilta - piti päätäni pinnalla ssen surutyön aikana. Olen kiitollinen vieläkin niistä, vaikka siitä ajasta on kauan. - Sain myös Norjasta asti viestin suomalaiselta naiselta, joka kiitti minua siitä, että "...olet puhunut niin kauniisti golfista, joka on pelastanut hänet surutyön tekemisen aikana". - Kiitän kaikkia, joiden kanssa olen kirjoittanut näitä pikku viestejäni, usein virheitäkin viliseviä.
Tämä on todellinen world wide web, sen tulin huomaamaan. Maailmanlaajuinen verkko.
Lähipiirini antama apu oli oma tietokone ja tulostin tuossa tilanteessa, onhan tämä ollutkin viihtyisää. Ja muutakin apua antoivat, olen kiitollinen.
Kiitän kaikkia palstaystäviäni, olette auttaneet 'mummoa lumessa' eteenpäin.
Lohdun saaminen on tuossa tilanteessa todella tärkeää. Se kantaa yli sen yksinäisyyden ja valtavan menetyksen, jonka kokee puolison mentyä. Minäkin koin saaneeni kanssaihmisiltä tällä palstalla tukea, ja Ruuneperin kirjoitukset antoivat sisällöllään tunteen inhimillisyydestä, samoin monien muidenkin kertomukset koetusta ajanjaksosta, joka on käytävä läpi.
Vielä ei ole kahta vuottakaan siitä kun saatoin mieheni viimeiselle rajalle asti, ja juuri tänä iltana laitoin Facebookissa linkin Barbara Streisandin laulamaan iki-ihanaan Memoris lauluun, Jurij,in muistolle. Nyt nuo kauniit muistot, tuovat jo lämpimän onnen tunteen:)
Hyvien ystävien luona vietetyn rapukesti-illan jälkeen on niin hyvä mieli. Hyvää yötä kaikille
Sain muutama vuosi sitten lievän sydäninfarktin ja menin polille, jossa otettiin heti EKG ja sitten sairaalaan.
Sairaalassa olin muutaman päivän letkuissa jos jonkinlaisissa ja siellä otettiin myös se varjoainekuvaus tjs., jossa todettiin tukkeutumia sydämessä olevan, mutta laajennusta tai leikkausta ei lääkärin mukaan vielä tarvittu. Elämäntapamuutos sen sijaan tarvittiin ja siihen oikein opetettiin, sekä oikea, ennaltaehkäisevä lääkitys lisäksi.
Tässä sitä nyt porskutellaan ja kiitellään lääkäreitä ja hoitajia ja lisäksi tuota pientä infarktia, joka pani elämän uusille urille.
Kerro tarkemmin uudistuneesta elämästäsi!
Meillä oli terveellinen ruokavalio ja oli liikuntaa, mutta silti syöpä vei hänet.
Samoin isoisänsä ja isänsä aikaisemmin, isoisä jo v. 1954 kivelän sairaalassa meni samaan.
Elä kuin varis.
Syö kaikkea kohtuullisesti niin että jaksat lentää.
Liiku paljon.
Niin ja eihän variskaan viinaa juo, eikä tupakoi.
Lisäksi on käynyt mielessä, että mitä jos yrittäisi hedelmillä kun kerran gorillatkin pärjäävät niillä.
nykyisin, tonkii roskiksia
ja syö hampurilaisiaa maustelilla tai ilman, kaikkiruokainen ja viisaaksi mainittu. Olisiko se viisaan maine tullut juuri tuosta tupakan ja viinan vaarallisuuden ymmärtämisestä?
Tärkeintä varmaan silti syömisen kohtuullisuus, jolloin vatsa ei lentäessä paina liikaa.
:)
Onnittelen.
Itse olen kerran paennut yöksi kotiin.
70-luvun puolivälissä oli ilmeisesti sairaaloissa tilaa koska minut otettiin sisään leikkausta edeltävänä päivänä.
Keskustelin hoitsujen kanssa seuraavan päivän operaatiosta ja häivyin yöksi kotiin palaten osastolle seuraavana aamuna muina miehinä.
Muutaman vuoden takainen olkaleikkaukseni oli toisen tyyppinen kokemus.
Vintti pimeäksi puolen päivän tienoilla.
Heräilin klo 17:a tienoissa.
Pöperöt piiloon klo 18:a aikoihin ja kahta tuntia myöhemmin taksilla kotiin 260km:n päähän.
Jos muuta ei tapahdu niin eturauhanen on todennäköisin syy seuraavaan sairaalakäyntiini.
Koepalat on kertaalleen otettu.
Mitään huolestuttavaa ei näkynyt mutta sieltä se riesa tulee, ennemmin tai myöhemmin, muodossa tai toisessa.
Miehillä PSA-arvo kohoaa iän mukana pikkuhiljaa joten sen kohoaminen ei ole aina merkki pahanlaatuisuudesta. Elämä kun ei ole tasapuolinen, me naiset käymme gynekologin tutkimuksissa heti fertiili ikään tullessa loppuun saakka. Miesten krempat alkavat myöhäisiässä jos alkavat. Summa summarum, lääkäriä ja lääkettä kumpikin osapuoli tarvitsee.
Jokainen voi muistaa miten pikkupojat ulkona kilpailevat kenellä komeimmasti pissakaari lentää, pikku hiljaa kaari madaltuu, miksi se sitten muuttuukaan, en tiedä.
Sairaalareisssut ovat jokaiselle ainutkertaisia ja kokemusrikkaita tavalla tai toisella. Muistan miten oli jokaisella mukana olevalla lääkäriä myöten kylmä rinki niskassa ja miten oli vaikeaa kertoa negatiivisesta tuloksesta. Verhon takana oli ollut aivoriihi, miten asiakas suhtautuu tietoon ja miten paras mahdollinen hoitomuoto löydetään. Ei se niin helppoa ole asiakkaalle eikä henkilökunnalle puhua asiat sellaisina kun ne ovat.
Koepalat näyttävät onko kysymyksessä hyväntapainen liikakasvu vai syöpä. Minulla on syöpä, kuitenkin kilttiä sorttia joka ei ole lähtenyt leviämään. Korkea testosteronitaso kasvattaa paitsi lihaksia, myös eturauhasta.
Nykyisin on hyviä lääkkeitä selvitä riesasta kohtuudella, mikäli valitsee sen tien. Leikkaus, ts. höylääminen on rankka eikä ihan ongelmaton tapa ratkaista pahin. Kannattaa funtsia hyvissä ajoin. Minä en enää hevin palaa kirurgian osastolle.
Varjoainekuvaus piti suorittaa. Toimenpidettä varten piti häpykarvat ajaa pois koska, nivusesta alkaen työnetäisiin kadetteri liki sydäntä.
Kaksi nuorta opiskelija tyttöä ryhtyi toimiin . Toinen piti sitten reippaasti varresta kiini ja toinen vaahdotti karvoitusta ja jyysti partahöylällä karvoja pois, Ei siinä mahtanut mitään kyllä vehje alkoi tyköttää. Kun karvat oli ajettu pois antoi toinen hoituri mojovan luunapin hepin kärkeen. Kyllä siinä kalu oitis lerpahti....
Omasta mielestäni pitkämatkalaisia ei pitäisi leikata päiväkirurgisena potilaina ollenkaan. Mitä sitten jos tulee ongelmia kuten vaikka verenvuoto tai jotain muuta? Rajana pitäisin noin sataa kilometriä.
Hyvä että heittivät laiska-lassen rasistisen viestin tästä ketjusta roskikseen.
hyi olkoon!
"Hyvästelin vaimoni kiittäen tähän astisesta jos en palaisi. Lähdin matkaan niin kuin Melperi sotaan." Mahtava kirjoitus. :D
TÄMMÖISTÄ TÄNÄÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
mist tiijät ?
Tulkaa jutteeleen mun kaa !!!!!!!!!!!!!!!!!
tommottii HABBO OSTAR ON ?
Matsonni lausui on lahonnut kölisi ikämies-ryhmä tää pirssissä mölisi sitten jo mentiin ja penkka vain pölisi matkalla pohjoiseen.Mies,kun tulee tiettyyn ikään niin ei sillä pelaa mikään se näkee Masasta on nyt niin tasasta jo vain me kimpassa tuumattiin.